Kun oma pää hajoaa.

Vilpola
1

Hei.
Tänne suuntasin tänään, kun en tiedä miten eteenpäin menisin.

Minulla on poika 27v. Päihteitä käyttänyt vuosia, kaikkea on mennyt. Tutkittu hyvin ja Adhd on todettu, siihen aikanaan oli lääkkeet, monen moiset, joita käytti täysin väärin. Jäi sitten niihin koukkuun. Psykoosi ja sairaalajakso.
Nyt alkukeväästä kaveri tuli lapsuudenkotiinsa. Makasi muutaman kuukauden meillä kotona, varmaan viekkareista kärsien. Lopetti siinä Medikinetin, lopetti Bentsot, Lyrican jo aikaisemmin. Tätä ennen lopetti i.v huumeiden käytön. Jäljellä on viikonloppuisin pilven poltto. Lopetti myös tupakan, nyt keväällä.

Olen onnellinen siitä että paljon on kadonnut huumeita ja lääkkeitä, paitsi Doxal uneen ja viikonloppupilvi.

Tilanne siis nyt paljon parempi kun ennen. Kuitenkin…

Kaveri asuu kämpässään yksin. Ei tee mitään muuta kuin katsoo telkkaria. Ei kykene tai halua siivota, pestä pyykkiään tai tehdä yhtään mitään. On täysin eristäytynyt muista ihmisitä. Ei suostu ottamaan mitään apua. Olen itse pahimmat narkit ympäriltä ajanut pois.

Minulla on hänen asuntonsa avaimet. Käyn päivittäin katsomassa, korjaan roskia ja laitan pyykkiä, koska en halua että kämppä menee alta. Kun käyn, sekin häntä ahdistaa ja kuulen olevani vaikka mitä. Hoidan kissanlaatikon ja raha-asiat. Eli sen että saa oman osuuden vuokrastaan maksettua.

On nyt sairaslomalla, ammattia tai koulutusta ei ole.

Tänään taas kävin. Tiedän polttaneen pilveä viikonloppuna. Oli suorastaan agressiivinen jälleen minua kohtaan. Onko tuo pilvenpolton jälkeen normaalia? Pilvi loppui jo eilen.

Huoli on siitä että ei ota apua mistään. Ei tapaa ketään. Paljon itse lopettanut ja nopealla aikataululla.
Mitä vanhempana voin tehdä?? Teenkö väärin kun hoidan raha-asiat, eli hänen tukensa tulee tililleni. Vien safkat tai vaadin mukaan itse kauppaan. Tukirahat on mulla, sillä minä päätin että huumeisiin ne eivät mene.

Kauanko mielen kestää toipua huumeiden lopettamisesta? Onko kokemusta kellään samanlaisesta tilanteesta, mitenkä pääsee eteenpäin??

Olen varmaan yksi näistä onnettomista, liikaa huolehtivista äideistä. En vaan voi sille mitään.
Onneton Arvi1

2

Hei!

En tiedä missäpäin asutte, mutta isommissa kaupungeissa on järjestöjä, joista voi saada pojalle tukihenkilön, joka auttaa noissa käytännön asioissa ja on muutenkin tukena, kun poika yrittää kuiville. Tai ainakin ymmärsin, että siihen suuntaan ollaan enemmän tai vähemmän menty? A-klinikoilta ja vastaavista löytyy keskusteluapua, mutta jos ongelma on juuri tuo normaali arki, voisi tuollainen tukihenkilö olla hyvä! Miten pojan saisi sellaista etsimään, on sitten asia erikseen. Tuskin hän itsekään haluaa olla vain itsekseen, mutta omasta kokemuksesta osaan sanoa, että voi olla yksinäistä, kun on lopettanut päihdeiden käytön:
vanhojen kavereiden kanssa ei voi olla, jos he vielä käyttävät ja uusille tuttavuuksille ei ehkä halua kertoa päihdetaustaa leimautumisen pelossa.

Kauanko tätä on jatkunut? Jonkin verranhan aikaa menee siihen, että aivot ja kroppa muutenkin toipuu päihteistä, muttei toki loputtomiin, eikä sen varjolla voi jättää kaikkia velvollisuuksia hoitamatta. Toisaalta autat poikaa todella paljon sillä, että valvot raha-asioita, vaikka se työläältä kuulostaakin!

Ei viestistäni varmaan paljon apua ollut, mutta toivottavasti tilanteenne helpottuu tai ainakin olosi!

3

Pojallasi on varmasti mahtava masennus nyt, kun pää alkaa seljetä, ja hän tajuaa, miten on elämänsä hukannut päihteisiin. Siinä onkin nuorelle miettimistä pitkäksi aikaa.
Minusta on hienoa, että jaksat tavallaan “kyylätä” mitä poika tekee. Samaa minäkin ole tehnyt ja jossain vaiheessa, ja sain siitä jopa kiitosta, että huolehdin. Ehkä vähitellen voisit vähentää käyntejäsi? Ja ehkä tehdä niistä vaikka yhteisiä ruokailuhetkiä, eikä pelkkiä kontrollikäyntejä, joiksi poika ne kyllä tajuaa. Poikahan kaipaa seuraa, mutta se, että äiti on jäänyt ainoaksi seuraksi, on toisaalta aluksi ehkä nöyryyttävää, siitä tuo aggressiivisuus, oletan omasta kokemuksestani.
Muista joskus kehua häntä siitä, että on pystynyt tekemään noin radikaalin elämänmuutoksen, kehujakin poika kaipaa.
Onhan päihteistä selviäminen melkein yhtä suuri ponnistus kuin toisille Mount Everstille nousu.