Heips! Olen seurannut tekstejä vuoden ajan, mutta vasta nyt hermoni ovat niin riekaleina etten voi olla avautumatta.
Mistähän aloittaisin, takana on kolmen vuoden parisuhdehelvetti joka sisälsi huumeita, alkoholismia ja raakaa väkivaltaa. Siitä toipuminen vei multa erittäin paljon aikaa eikä jotkut jäävät umpeudu varmaan ikinä.
2vuotta eron jälkeen aloin pyöriä miehen kanssa, jonka tunsin entuudestaan. Hän on erittäin hyväsydäminen ja ihana ihminen. Ajattelin että vihdoinkin oon oikeesti onnellinen. Tiesin miehen polttavan pilveä mutta siinä alkuhuumassa en kokenut asian haittaavan ollenkaan. Nyt kuitenkin kun ollaan puolisen vuotta eletty kylki kyljessä arkea, alkaa itku ja toivottomuus olemaan arki päivästä. Päivittäinen pilven poltto, sen kasvattaminen, sen myyminen. Kaikki mahdolliset bentsot ja niiden kanssa säätäminen. Alkoholia joka viikonloppu (eli aina kun on vapaalla) ja rankan työviikon päätteeksi ei kuulemma jaksa mennä kaljan voimin vaan sen kanssa on otettava poretta.
Asiasta ei voida keskustella millään tapaa, mainittuani asiasta saan vastineeksi äkäisen saarnan siitä, kuinka “tiesin kyllä mihin ryhdyin”.
Surullisinta tästä tekee se, kuinka tämä elämäntapa vaikuttaa mieheni mielenterveyteen. Ja hän on itsekkin asiasta tietoinen. Rankan viikonlopun jälkeen alkuviikko menee masennuksen vallassa ja silloin kuulen aina ne tyhjät lupaukset selvästä kaudesta.
Tuntuu että voimat ei enää riitä vaikka halua olisi kuinka paljon saada tää parisuhde toimimaan.
Onko se tavallinen, tylsä arki josta haaveilen täysin liikaa pyydetty…
Jätä hänet ja heti. Sinä et pysty häntä auttamaan. Vain hän itse pystyy. Sinä pilaat oman elämäsi, jos tuota katsot.
Hei, voisimmeko me kaksi kirjoitella? Minunkin miesystäväni käyttää.
Ikävä kyllä, toista ei voi muuttaa. Muutoksen pitää lähteä ihmisestä itsestään. Niin kauan kuin ihminen ei koe omaa käyttöään ongelmaksi, ei hän muuta tapojaan. Uhkailu ja itku ovat turhaa ajanhukkaa. Se että rakastaa toista, on se minkä varassa tuo toinen surffailee, rikkoo lupauksiaan ja anoo anteeksiantoa ja lupaa parempaa huomista.
Taitaa olla erittäin harvinaista, että rakkaan lurjuksen pystyisi muuttamaan unelmien mieheksi. Jokaisessa meissä on vikamme, ja totta on sekin, että sellainen “tylsä ja kunnollinen mies” ehkä vähäpuheinen ja niukkaeleinenkin, on usein parisuhteessa se paras valinta, pitkällä tähtäimellä.