lähdin hakemaan apuja, kun tuntuu etten enää jaksa. Olemme olleet on-off suhteessa 20 vuotta ja miehen juominen senkun pahenee. Emme asu yhdessä, enkä enää sitä haluakaan, viikonloput riittävät. Mä olen niin väsynyt sunnuntaisin kun mies lähtee että nukun vähintään pari tuntia lähdön jälkeen. En voi ymmärtää, kun mies väittää, ettei ongelmaa ole. Mies on jo vaihtanut kalliimmat juomat halvimpaan olueeseen ja sitä ostetaan se koko laatikko, hyvä jos kestää sen viikonlopun. Viime viikonloppu oli oikea huipennus, kävimme kaupassa ja ostimme ruokaa sekä toki sen laatikon olutta. Tietenkin ennen kauppaa menoa piti käydä oluella, itsekin join juoman. Kaupan jälkeen tavarat kotiin ja uudelleen paikalliseen, jossa parit juomat. Kotiin ja ruoka, jonka mukana tietenkin olutta. Klo 18 herra sammui sänkyyn, jonka olin jo laittanu valmiiksi. Yöllä kun herää menee saman tien kaapille hakemaan olutta (hänen tuttipullonsa) ja sitä juodaan sitten vähintään 3 pulloa että tulisi uni. Aamulla onkin sitte kiire lähteä kotiinsa, ja soittaakin sitte iltapäivästä, tietenkin muutaman otettuansa. Ja sitten väitetään ettei ongelmaa ole? Olen laittanut aa-vinkkejä, olen puhunut minnesotasta…vaan ei, ongelmaa ei ole koska pystyy töihin menemään. Kun suutun kunnolla, hän jaksaa sen korkeintaan viikon olla juomatta ja sitten repsahtaa taas. Ongelmaa ei ole koska ei ryöni kapakoissa koko yötä, on hänen mottonsa. En mä tiedä mitä tällä tarinalla haen mutta mä en oikeesti tiedä, mitä mun pitää tehdä. Puhuin on-off -suhteesta koska aina kun hermostun “jätän” hänet kunnes aloittaa soittorumbansa ja mielistelynsä ja lupaa ummet ja lammet. Olen itse ilmeisesti läheisriippuvainen ja niin tottunut koko leffaan etten enää tiedä oikeasta tai väärästä. Mitä sinä tekisit?
Ai ettäkö mitä tekisin? No jättäisin sen miehen, kun ei ole sanansa mukainen mies, uudestaan ja uudestaan antaa tyhjiä lupauksia. Tyhmänähän se sua pitää. Tietääkin varmaan, ettei kukaan fiksu häntä huolisikaan.
Mutta tätähän sinä et varmaan halunnut kuulla, vaan jonkun niksin, jolla raitistaa mies.
Vaikeitahan nämä suheet ovat. Luulen, että lopulta kuitenkin tiedät itse, mitä tehdä ja manitsitkin tuon arviosi omasta läheisriippuvuudestasi. Sinulla on ongelma, suostut sen takia itsellsei varsin vahingolliseen pyöritykseen ja voit huonosti. Miehesi kokee ettei hänellä ole ongelmaa.
Ongelmille voi tehdä jotain, vasta kun ne tiedostaa. Ja vain niille omille ongelmille. Läheisriippuvaisena monesti vatvoo koko ajan muiden ongelmia ja jättää ne omat hoitamatta.
Jos haluat ja snkin pystyt, niin mikset hakisi apua itsellesi ja annat miehen hoitaa omat ongelmansa? Hän on aikuinen ihminen ja vastuu niistä kuuluu hänelle. Eihän hän juomisestaan kärsi, joten anna miehen juoda ja laita omat rajat kuntoon, ettei ukko ja viinaongelma valu tulvaveden lailla enää sinun elämääsi rasitteeksi ja pahimmillaan terveysongelmia aiheuttamaan.
Rajojen laittaminen ja pitäminen voi olla vaikeaa. Taidat suhtautua häneen vähän alentuvastikin, niin eikö moinen suhde ole ihan hyvä päättää tai sanot että tapaat häntä vain kun hän on selvä? Minä tein niin, ja suhde lopahti siihen; ei miehellä ollut intoa selvinpäin nähdä ja siinähän sen oman merkitykseni hänelle näin. Juoppo saattaa pyrkiä hyväksikäyttöön, jos suostuu sihen. Hänellehän on ideaalia, jos joltakulta saa kännissä helppoa seksiä tai sapuskaa tai kotityöpalvelut. Hyväksikäytön kohteelle sen sijaan aiheutuu itsetunnon laskua ja muuta surullista, jos tähän suostuu.
Ylimenovaiheessa ainakin minua auttoi, kun menin al-anoniin ja koitin hoivata itseäni tekemällä mukavia asioita. Itselleen voi olla arvokas, vaikkei sille juovalla olisikaan. Kun vaikean suhteen lopulta saa päätettyä ja aikansa suree ja käy asioita läpi, voi elämä aueta paljon mukavampana ja valoisampana.