Tuntuu oikeasti, että pää räjähtää enkä jaksa elämää, jossa vaaditaan jatkuvasti enemmän suorittamista ja puurtamista samalla kun pitäisi elää ilman mitään nautintoaineita. Tämä ajatus vie ainakin itseltäni elämänhalun täysin. Varoitan, tässä kirjoituksessa puran pahaa oloani, joka johtuu ympäröivän maailman vaatimuksista ja sen asettamista rajoista.
Taustoituksena: Olen siis luonteeltani neuroottinen ahdistuja, perfektionisti, itseruoskija. Mietin käytännössä koko ajan kaikkea, mitä voisin tehdä paremmin ja suuri osa energiasta menee sisäiseen “väittelyyn” ja tämän aiheuttamaan ahdistukseen. Otan kaiken raskaasti, ihmisten sutkauttelut ja olen yliherkkä jo vähän väärällaiselle ilmapiirillekin. Erityisherkkyys taipumuksena siis, joten lienee yksi selitys sille miksi olen koko ajan niin hermostunut ja väsynyt. Olen aikanaan juonut rajusti, mutta onnistunut viime vuosina vähentämään sen mielestäni hyvin maltilliseen alkoholinkäyttöön. Juon 8-14 annosta viikossa, ja mielestäni tämä on ainakin varsin vähän ja harmitonta. En juo kerralla ja muutenkin haluan välttää humalajuomista, koska en sitä krapulaa jaksa. Etenkin työkeikkojen aikoihin tuntuu, että tarvii juoda enemmän, sillä en jotenkin jaksa sitä painetta muuten.
Nyt sitten jotenkin ahdistuin siitä kun kuulin että jopa tuo 8 annosta on “selvästi yli suositusten” ja sitä oikein kauhisteltiin. Siis mitä helvettiä? Olen käsittänyt että tuo olisi vielä maltillista juomista, mutta ei, kaikki nautinto on väärin, ihmisen pitää ilmeisesti kärsiä vain? Ärsyttää se ajatus, ettei saisi ilmeisesti juoda yhtään alkoholia ja silti pitäisi vain jaksaa kaikkia velvotteita ja puurtaa. Tuli jopa sellainen olo, että sama kai sitten jos kerran tuokin on väärin niin juoda sitten vaikka 24 viikossa. Kun väärin elän joka tapauksessa niin kai se on sitten sama, kuoleepa nopeammin pois.
Kun jopa sitäkin pidetään vääränä, että nautiskelee sokeriherkkuja joka päivä. Haluan edes jotain iloa ja lohtua tähän ankeaan suorittamiseen.
Ärsyttää suunnattomasti tämän nykymaailman tuputtamat ideaalit: olla niin fitness, elää superterveellisesti superfoodeilla, suorittaa ja kehittää itseään yötä päivää, jaksaa pitkiä ja intensiivisiä työpäiviä ja opiskelua, olla nopea kaikessa ja kaiken lisäksi täysin päihteetön tai käyttää päihteitä ehkä äärimmäisen harvoin ja silloinkin vain yksi olut jossain saunaillan yhteydessä. Tunnen itseni riittämättömäksi paskaksi tällaisessa maailmassa, ja ainut mitä kaikki nämä vaatimukset aiheuttaa on totaalinen ahdistus ja halu vain paeta entistä enemmän tästä maailmasta.
Asiallisesti tarkoitin, että haluan jatkaa juomista, riippuvuutta ja itsetuhoisuutta. Vaikka tiedän ylläpitäväni valhetta, keinotekoista ajanvietettä, jolla on seurauksia fyysiseen terveyteen, mielialaan ja aivojen kuntoon - jolla siis tuhoan omaa elämääni.