Olen alkoholisti- ja päihdeongelmaperheessä kasvanut nainen. Äitini joi ja käytti lääkkeitä ja oli jo varhaislapsuudessani usein aivan sekaisin ja myös itsetuhoinen. Isä löi vettä myllyyn kausijuopotellen. Myös mummo ja vaari joivat. Itse aloin käyttämään alkoholia jo hyvin nuorena ja jatkoin sitä kunnes n. 25-vuotiaana tulin “järkiini”, katkaisin kaikki vanhat ihmissuhteet ja lähdin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Juon nykyään fiksusti, lasin pari viiniä silloin tällöin. En ole ollut juovuksissa kohta 20 vuoteen.
Nyt selvisi että 14-vuotias tytär on käyttänyt alkoholia siitä asti kun täytti melkein vuoden. Hän on hämännyt todella hyvin ja hoitanut asiansa, koulunsa jne hienosti. Tullut kotiin kun on sovittu, välillä yökyläillyt kavereilla. Olen aina korostanut rehellisyyttä joten nyt olen aivan hukassa. En tiedä montako kertaa hän on juonut, luulen että ainakin kerran kuussa mutta voi niitä olla enemmänkin, tai sitten vähemmän. Olen aivan hukassa ja ylireagoin, koska pelkään että hänelle käy kuten minulle meinasi käydä, vaati todella paljon katkaista kaikki suhteet entiseen elämään. Myös vanhat ahdistukset nousevat pintaan. Muutin kotoa nuorena kun en kestänyt sitä juomista, riitaa ja salailua. Lapsi on pahoillaan, mutta pahinta on että luottamus on mennyt. Mitä voisin tehdä?
Perheessäsi näkyy selvästi miten nämä alkoholismin aiheuttamat vauriot siirtyvät sukupolvelta toiselle, onko tyttäresi jo neljäs vai viides-sukupolvi tässä ketjussa? Itse olen myös ja miehenikin alkoholistiperheessä kasvanut ja vaikka itse emme ole juoneetkaan (riippuvuus on ilmennyt meillä mm. työnarkomaniana, joka on sama tauti!), niin onnistuimme kuitenkin siirtämään taudin lapsillemme, joista jokainen on päihdeongelmainen, osa jo raitistunut ja yksi vielä juova alkoholisti.
Näistä vaurioista ja ongelmista voi yrittää selviytyä mm. AAL (ACA): 12-askeleen ryhmän tuella. Suosittelen lämpimästi tutustumaan!
Paljon voimia sinulle ja tyttärellesi
Särkynytsydän
tyttäresi on jo sen ikäinen, että ehkä voisit kertoa hänelle avoimesti saman, minkä kirjoitit tänne:
sukusi alkoholismihistorian ja sen vaikutukset perheittenne elämään
henkilökohtaisen alkoholiin liittyvän historiasi
alkoholismin periytymisen sekä geneettisesti että käyttäymismallin mukaan
pelkosi ja huolesi tyttäresi alkoholinkäytön vuoksi
miten neuvottomaksi tunnet itsesi, etkä toivoisi hänelle samaa, mitä olet itse joutunut käymään läpi
Murrosikäisen kanssa ei kannata ajautua avoimiin konflikteihin, ne tuppaavat päätyvän umpikujaan ja vain vahvistavat ikään kuuluvaa kapinahenkeä. Ennemmin kannattaa vedota hänen ymmärrykseensä ja fiksuuteensa, ja yrittää kaikin keinoin säilyttää HÄNEN luottamuksensa SINUUN. Kolmen, nyt jo aikuisen lapsen äitinä tiedän, että elämä tuossa vaiheessa on täynnä haasteita ja vaatii henkistä kasvua molemmilta.
