Kyllähän mullakin juomataukojen aika kuluu hitaammin kuin iltaisin lipitellessä. En ole ollut esim koskaan mikään kirjojen lukia. Telkkaria tulee katsottua, netissä roikuttua ja koiraa lenkitettyä. Pidän kuitenkin pidempiäkin juomataukoja etten joutuisi tilanteeseen etten enää voisi juoda ollenkaan jos sisäkalut pettäisivät.
t. Juhani
Kyllä se aika vähän mateli etenkin perjantai- ja lauantai-iltaisin! Ja ärtymys oli mukana…
Mä oon aina ollut hyvä tuijottamaan kaikkea ”aivot narikkaan” ohjelmia.
Kaikkein haastavin juttu mulle on ollut asioiden tekemisen opettelu ilman sitä viinilasia ja niin, että siitä nauttisi. Viinilasi oli niin pitkään mun kaverini. Sen kanssa katsoin telkkaa, siivosin sienet, leivoin, tein ruokaa… tekemistä olisi ollut, mutta ilman viiniä se tuntui tylsälle.
Minä ratkaisin asiaa niin, että mietin mitä asioita haikailin silloin kun join. Koska olin krapulassa en saanut tehtyä jotakin ja se kaivoi aina sunnuntaisin mieltäni. Sunnuntai - ahdistus. Sitten aloin toteuttamaan noita asioita. Varasin lippuja teatteriin, keikoille jne. Ja noita tapahtumia sitten odotin. Kun olin siellä juomatta sain tosi hyvän mielen! Koin onnistumista. Ja mieli oppii kyllä uutta. Toki sen eteen on ponnisteltava, mutta kun toistaa asioita uudella tavalla, siitä tulee arkea ja pikkuhiljaa se viinilasi ei enää kuulukaan asiaan.
Sulla on hyvä suunnitelma! Tsemppaan sua siinä!
Joo, kyllahan se aika menee hitaammin kun ei juo. Mulla meni viikonloppu siten etta lauantaina en juonut (periaatteeni on olla juomatta pe ja la koska siita voi lahtea putki paalle). Sunnuntaina olin kavereilla ja siina vahan juotiin ja pulistiin. Aika meni siivilla! Kello oli akkia iltayhdeksan ja piti lahtea kotiin ja tuntui etta bileet jai vahan kesken. Lauantaina menin aamulla lenkille. Lenkkikaveri tosin perui viime tipassa kun oli onnistunut puukottamaan katensa leipoessa ja joutui tikattavaksi ensiapuun. Lenkin jalkeen tunnit todella matelivat. Koitin sitten vahan shoppausterapiaa, eli ostin uuden astiaston ja muuta kivaa ja muutenkin oikein luuhasin tavaratalossa ja mietin mitas kivaa sita viela ostais. Luottokorttilaskua odotellessa…
Viikolla jos juo niin yhtakkia kello tulee 9/10. Jos otan niin lopetan yleensa 8/9 aikoihin, jotta on 12tuntia ennenkuin on toissa. Tuossa kun podin flunssaa toissa viikolla ja iltaisin en voinut tehda oikeastaan mitaan (en ainakaan lenkkeilya) niin meni kylla hitaaasti aika. Sitten vain ajattelin etta hyva ettei aika mene nopeasti kun sita kuitenkin on meilla kaikilla rajallinen maara.
Hitaasti se aika matelee täälläkin, näin selvänä ollessa. Mikähän sitä aikaa vaivaa, tahalleen kiusaa meitä. 
Helposti semmonen pari tuntia vois nappasta pois että ois samassa ajassa kun juodessa. Myös viikot menee paljon hitaammin selvänä, ja tuntuu että aikaa ois mennyt paljon enemmän ja sitten sitä toteaakin että enhän mä ole ollut juomatta kuin 3päivää tai jotain vastaavaa. Millä sitä tän ajan täyttäis, monissakin ketjuissa on pohdiskeltu sitä tylsyyttä mikä juomattomuudesta tulee. Ja kun ei jotenkin jaksa edes aloittaa mitään uutta tekemistä, ei jaksa innostua mistään. Onko muilla samaa fiilistä?
Täytyy sanoa, että varsinkin kaupunkilomalla, melko lyhyellä tuntui aikaa olevan paljon enemmän kun sen vietti koko ajan selvinpäin verrattuna siihen, että aikaisemmin nautti siellä täällä lasillisen skumppaa ja viinit ruokailujen
yhteydessä. Ja välillä sellainen matkailuun liittyvä odottelu tuntui pitkältä kun lasillisella ei voinut jouduttaa ajankulkua.
Normiarjessa minusta on nykyään pelkästään positiivista, että aika kuluu hitaammin, varsinkin vapaa-aika. Arki-iltaisin ja viikonloppuisin on ihanaa, kun aikaa on vaikka kuinka ja ehtii siitä huolimatta ajoissa nukkumaan kunnon yöunet.
Joo. Tuttu tunne. Sitä miettii - varsinkin kun illat pimenee niin aikaisin - jo klo 19 että voisiko mennä nukkumaan. Pitäisi kehittää paljon harrastuksia, mutta ottaa myös parisuhde huomioon (tai lapsi lapsiviikoilla). Jälkimmäinen on onnistunut melko hyvin, kun olen alkanut järkkäämään toimintaa nuorimmalle ja hänen kavereilleen. Pöytäroolipelit rulaa. 
Mutta niitä ei voi harrastaa samoissa määrin lapsivapaalla kun naisystäväkin kaipaa minulta aikaa.
Tänään Borderlands 3:n läimimistä baarin sijaan kun naisystävä on omissa harrastuksissaan.
Kotitöissä, siivoamisessa ja semmosessa olen kyllä nykyään aktiivisempi selvänä, ennen muka niihinkin hommiin tartti olla olutta kyytipoikana. Mut sitten kun pitäis tehdä jotain kodin ulkopuolella,tai mennä vaikka lenkille, niin en taho saada aikaiseksi. Ehkä sitä pitää olla kauemmin juomatta että jaksaa alkaa kiinnostaa esim.liikkuminen ja muu tekeminen enemmän.
Omaa päihteettömyyttäni voi motivoida kokemus, että aikaa menee hukkaan. Olen motivoitunut opiskelemaan, ja huomasin pari kuukautta sitten miten päihteettömyys toi lisäaikaa elämiseen. Olin aivan häkeltynyt.
Nyt parin kuukauden opiskelun aikana olen juonut viiniä pe ja la, ja sunnuntaina kauhea morkkis siitä, että aika meni hukkaan. Olsin voinut käyttää edes pari-kolme tuntia lauantaina opiskelun vaatimaan suunnitteluun. Ei, jatkoin viinin kittaamista.
Tämä on minulle uusi ymmärrys päihteistä: ne ovat aikarosvo. Vievät aikaa kuntoilulta, opiskelulta, ihmisten kanssa olemiselta ja vaikka ihan kodin siisteydeltä ja omalta vaatehuollolta.
Kuis menee?
Tämä on minullekin iso mörkö. Aion olla ainakin kuukauden juomatta (lääkitys auttaa siihen). Odotan, että saan siivouttua, nauttia keväästä, komeroita järjestettyä, nähdä kavereita (joo korona huomioiden). Näitä asioita en ole saanut tehtyä pitkään aikaan kunnolla.
Joskus se viinilasi oli palkinto kun oli saanut siivottua. Sitten sitä otettiin siivoamisen aikana. Sitten sitä piti ottaa ennen kuin jaksoi ryhtyä siivoamaan. Sitten sitä ei edes jaksanyt ryhtyä.
Olen valmistautunut myös siihen, etten heti saa tehtyä mitään mutta luotan sen virran sieltä pikkuhiljaa löytyvän.
Edellisestä käynnistäni täällä on lähes 2 vuotta. Mikään ei ole muuttunut, vaikka apua on haettu. En pysty olemaan juomatta edes sen vertaa, että saisi maksa-arvoja vähän alas, jotta voisi aloittaa antabuksen. Mullekin ajankulu juomatta on todella vaikeaa. Mulla on takana 10 vuotta lähes päivittäistä tissuttelua, eikä riitä ihan muutama lasillinen illassaan. Menee yleensä koko viinipullo ja 1-4 kaljaa päälle. Viikonloppuisin voi mennä enemmänkin. Joskus on juomaton päivä. Muutaman kerran olen onnistunut 1-3 viikon tipattomuuden, mutta se maaginen tipaton kuukausi on vielä saavuttamatta. Aika ei vain kulu selvinpäin, ei vaikka olisi mitä kaikkea tekemistä. Tulen töistä, syön, lepään hetken, käyn tunnin kävelylenkillä, tiskaan astiat, pyyhin pöydät, käyn suihkussa… ja silti kello on kaiken tämän jälkeen vasta viisi - puoli kuusi. Siinä vaiheessa yleensä kiroilen jo ääneen, että ei voi olla todellista että kello on muka noin vähän. Mitään tekemistä ei meinaa enää keksiä, paitsi tietokoneen/television tuijotusta, ja sitten aika vasta mateeleekin. Sitten vaan luovutan ja hilpaisen lähikauppaan, jonka yhteydessä on kivasti Alkokin. Siitä eteenpäin loppuillan ajan kello tuntuu kulkevan pikakelauksella, vaikken muuta tee kuin istun koneella. En tiedä, tuntuu kovin epätoivoiselta.