Mahdanko pedata epäonnistumista, kun päätin otsikon tuohon kysymysmerkkiin?
Tällä foorumilla tuntuu olevan terve epäluulo näitä vähentämishankkeita kohtaan, kai aivan aiheellisestikin, ja monelle suositellaan saman tien kokonaan lopettamista. Voi olla että sille kannalle vielä tulen itsekin kääntymään, mutta vielä tänään olen tosi motivoitunut säilyttämään jonkinlaisen illuusion normaaliudesta ja kyvystäni käyttää alkoholia kohtuudella - olen hyvin kiintynyt tähän kulissiini enkä halua sitä kaataa.
Hämmästyttävää kyllä, kulissi onkin tähän mennessä pysynyt pystyssä joka suuntaan, vaikka sen sisällä olen juonut molemmin käsin: niin paljon kuin olen vain suinkin ehtinyt. Vähän oikoen (mm. raskaudet poislukien) voisi sanoa että olen ollut viimeiset kymmenen vuotta kaiken vapaa-aikani enemmän tai vähemmän humalassa. Terävät kännihuiput eivät ole mun juttuni, olen suuri pitkänmatkantissuttelija ja juomisen salailija. Pystyn helposti juomaan esim. 12 olutta päivän aikana ilman että koko ajan näkösällä oleva aviomieheni edes huomaa. Työelämäänkin tämä juomatyyli on sopinut: kun juominen ei pakkaudu iltaan vaan jakautuu tasaisesti koko edelliselle päivälle, seuraavan päivän työkunto on tähän tottuneelle ihan hyvä. Aikainen lintu nappaa madon jos toisenkin ja löytyy silti erheettä ensimmäisten joukosta työpaikalta seuraavana aamuna.
Ulospäin elämäni siis on näyttänyt varsin normaalilta. Tavoitteena on nyt, että se muodostuisi sellaiseksi myös kulissien takana. Jännittävä uusi vuosi edessä.