Kulisseissa kaikki hyvin?

Me Vähentäjät
1

Mahdanko pedata epäonnistumista, kun päätin otsikon tuohon kysymysmerkkiin?

Tällä foorumilla tuntuu olevan terve epäluulo näitä vähentämishankkeita kohtaan, kai aivan aiheellisestikin, ja monelle suositellaan saman tien kokonaan lopettamista. Voi olla että sille kannalle vielä tulen itsekin kääntymään, mutta vielä tänään olen tosi motivoitunut säilyttämään jonkinlaisen illuusion normaaliudesta ja kyvystäni käyttää alkoholia kohtuudella - olen hyvin kiintynyt tähän kulissiini enkä halua sitä kaataa.

Hämmästyttävää kyllä, kulissi onkin tähän mennessä pysynyt pystyssä joka suuntaan, vaikka sen sisällä olen juonut molemmin käsin: niin paljon kuin olen vain suinkin ehtinyt. Vähän oikoen (mm. raskaudet poislukien) voisi sanoa että olen ollut viimeiset kymmenen vuotta kaiken vapaa-aikani enemmän tai vähemmän humalassa. Terävät kännihuiput eivät ole mun juttuni, olen suuri pitkänmatkantissuttelija ja juomisen salailija. Pystyn helposti juomaan esim. 12 olutta päivän aikana ilman että koko ajan näkösällä oleva aviomieheni edes huomaa. Työelämäänkin tämä juomatyyli on sopinut: kun juominen ei pakkaudu iltaan vaan jakautuu tasaisesti koko edelliselle päivälle, seuraavan päivän työkunto on tähän tottuneelle ihan hyvä. Aikainen lintu nappaa madon jos toisenkin ja löytyy silti erheettä ensimmäisten joukosta työpaikalta seuraavana aamuna.

Ulospäin elämäni siis on näyttänyt varsin normaalilta. Tavoitteena on nyt, että se muodostuisi sellaiseksi myös kulissien takana. Jännittävä uusi vuosi edessä.

2

Esipuheen jälkeen ensimmäinen statuspäivitys:

Olen vähennyslinjalla nyt seitsemättä päivää. Olisi tyylikästä voida sanoa olleensa viikon juomatta, mutta en mä tosiaan tunne olevani vielä kypsä kokonaan lopettamaan. Osin siksi että pidän niin kovasti alkoholijuomista, mutta osin kyllä myös siksi että kokonaan lopettaminen herättäisi huomiota mun tuttavapiirissäni, enkä halua sitä huomiota ainakaan vielä. Ehkä sitten kun olen varmemmalla pohjalla tämän elämänmuutoksen suhteen, mutta en nyt. Liian haurasta.

Viime viikolla kyläilemässä join yhden ykkösoluen illallisella, ja eilen kilistin uuden vuoden vaihtuessa puolikkaalla lasilla kuohuviiniä. Selvänä olen siis ollut, mutten kokonaan juomatta.

Olin alunperin ajatellut ruveta hampaat irvessä tipattomalle tammikuulle ja toivoa, että viinanhimo siinä ajassa unohtuu ja herään uutena viinaa himoamattomana ihmisenä helmikuuhun. Tätä olin suunnitellut jo kuukausia aikaisemmin. Vuodenvaihteen lähestyessä alkoi kuitenkin tuntua epäluontevalta odottaa jotain tiettyä kalenterilukemaa, joten otin varaslähdön, annoin itselleni luvan poikkeuksiin ja vähintäänkin teoriassa pidensin harjoituksen koskemaan tammikuun ohella koko loppuelämääni.

Loppuelämä kuulostaa todella pitkältä, kun takana on vasta reilut 6 selvää päivää. Tosin, jos jatkaisin siihen malliin kuin vielä viikko takaperin, se loppuelämä voisi olla yllättävän lyhyt.

3

Niinpä! Ehkä tuo tipaton on vaan sen myyttisen “hyvä ihminen” -kulissin rakentamista. Mä yritän tsempata itseäni (ja ehkä muitakin) kohtuukäytön nimissä, näiden surullisenkuuluisien “kaikki tai ei mitään” -aikatauluplänien sijaan, esim seuraavasti:

Marraskuu 2013: 300 annosta (toteutunut),
Joulukuu 2013: 200 annosta (toteutunut),
Tammikuu 2014: 100 annosta (ennuste),
Helmikuu 2014: 50 annosta (ennuste), jne.

Jos sitten vaikka tulisikin otettua enemmän, niin seuraava kuukausi alkaa armollisesti uudelleen 25-50% vähennyksellä. Kun ajattelee että loppuelämänsä saa noudattaa “ainahan sitä saa ottaa, mutta vähennysprojekti seuraa” -mallia, niin se ikäänkuin nollaa tämän “en koskaan enää saa ottaa, yhyy” -mallin, mikä saattaa johtaa kontrolloimattomaan juomishärdelliin.

Vähentäjien ei koskaan tulisi tuntea häpeää tai syyllisyyttä juomisestaan, vaan perustaa käyttäytymisensä lääketieteellisiin alkoholin käytöstä johtuviin faktoihin, joiden puitteissa elämästä pystyy nauttimaan mahdollisimman pitkään, sekä samanaikaisesti olla mukavassa hiprakassa silloin tällöin. Tämmöisestä elämästä voi mielestäni olla aivan yhtä ylpeä kuin “korkki kiinni koska ei pysty” -porukan! :wink:

4

Amen to that!

Mustavalkoinen alkoholin demonisointi kuuluu ainoastaan lopettamoon, täällä sentään saa edelleen ryypätä niin paljon kuin hyvältä tuntuu. :sunglasses:

5

Hei vierailijoille. :slight_smile:

Mä en ole oikein uskaltanut vielä ajatella kovin yksityiskohtaisesti tämän vähentämiseni rajoja. Mähän teen tätä salaa: kokonaan salaa muulta maailmalta ja näköjään vähän salaa itseltänikin. Pelkään että jos määrittelisin tarkasti kuinka paljon saan tai en saa juoda, alkaisin huomaamattani “pelata” niiden lukemien kanssa ja kompastuisin sitten omaan näppäryyteeni. Yritin joskus pari vuotta sitten vähentää pitämällä juomapäiväkirjaa, ja se meni just siihen: rupesin kovasti optimoimaan niitä itselleni sallimiani drinksuja, laskeskelemaan ja suunnittelemaan milloin ne käytän, ja tietenkin maksimoimaan niistä saatavat tehot (katsokaas tyhmähän se on joka sen itselleen lupaamansa yhden annoksen käyttää kurjaan pieneen keskiolueen, kun varmaan jostain löytäisi myös ison A-oluen, tai kun nyt sille tielle lähdetään niin kaatamalla vapaalla kädellä punaviiniä isoon lasiin voi saada vielä huomattavasti riittoisamman juoman samalla henkisellä pelimerkillä!). :unamused: Käytännössä päädyin siis ajattelemaan alkoholia koko ajan ja kilpailemaan itseni kanssa ovelista tavoista ohittaa sääntöni ja tavoitteeni.

Tämä on nyt kahdeksas päivä peräkkäin kun en ole ollut edes vähäsen humalassa missään vaiheessa päivää (vaikka sen puolikkaan kuohuviinilasillisen hitaasti siemailinkin, sitä ei todellakaan lasketa edes pieneksi humalaksi). Siitä on pitkä aika kun on viimeksi ollut näin pitkä kuiva tauko, ja jos sellainen ehkä mahtuikin siihen parin vuoden takaiseen, mahalaskuun päättyneeseen vähennysprojektiin, niin kyllä tässä tätä menoa pian ennätyksiä tullaan rikkomaan. Mulle ei ole ollut tyypillistä olla kokonaan selvin päin edes yhtä päivää kuussa.

Kaapit ovat ihan täynnä alkoholia, ja olen sitä tässä oman juomattomuuteni aikana joutunut ostamaan lisääkin, sillä meillä on ollut vieraita niin jouluksi kuin uudeksivuodeksi. Avaamattomien pullojen ja tölkkien lisäksi jääkaapissa on ainakin kolme avattua viinipulloa. Ne pitäisi kaataa viemäristä, mutta jotenkin en raaski. Parasta olisi jos mies joisi ne pois, mutta sitä ei selvästikään ole tapahtumassa. Onneksi mulla on todella hyvä äyriäispastan resepti johon tarvitaan valkoviiniä, teen sitä huomenna. Jos jollain muullakin on kaapissa viiniä jota ei halua juoda muttei saa kaadettua poiskaan niin kysykää reseptiä. :wink:

6

Hyppääköhän tämä asiasta, tällaista tuli kuitenkin mieleen. On luonnollista että sinulla on alkoholia kun kerran käytät sitä päivittäin, minullakin on silloin kun ryyppään, mutta ei passaa olla silloin kun en ryyppää. Joskus olen jopa aloittanut selvän jakson siten että olen kaatanut loput viinat viemäriin.

Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu paheksua jos viinaa kaadetaan viemäriin tai maahan tai ruiskutellaan toisten päälle (esim. F1 palkintojenjaossa). Mutta todellisuudessa etanoli ei maksa kuin euron pari litra (hienoissa viineissä maksaa varmaan muukin ja ne ovat asia erikseen).

Sitten kun olen noudattanut yleistä mielipidettä ja olen viemärin sijasta kaatanut viinat kurkkuuni niin hetken päästä on taas paheksuttu, ja reippaasti onkin. Elä tässä kenenkään mieliksi sitten…

7

Jos asuisin yksin niin ehkä hankkiutuisinkin kaikesta alkoholista eroon, mutta se ei onnistu kun sitten mun miehenkin pitäisi lopettaa juominen. Enkä mä voi/halua pyytää sitä siltä, koska sen juominen on ihan hallinnassa.

Lisäksi mä en oikein edes usko että juomien poistaminen kotoa juurikaan hidastaisi mun juomistani jos siihen taas olisin ryhtyäkseni, tässä on ympärillä niin paljon kauppoja ja Alkokin. Ja mä teen perheen kaikki ruokaostokset, joten luuhaan yhtenään niissä kaupoissa. Alkoholiin käsiksi pääseminen on mulle hyvin vaivatonta, vaikkei sitä just kotona sattuisi olemaankaan. En ole esim. koskaan joutunut vielä turvautumaan pahanmakuiseen alkoholiin, koska hyvänmakuistakin on tarvittaessa niin helposti saatavissa tuosta muutaman askeleen päästä. Nämä ovat varmaan osaltaan niitä asoita joiden takia mieheni ei ole tajunnut millaisen juopon kanssa oikeasti asuu - samat ällöttävät liköörit, vääränmerkkiset oluet, venäläiset skumpat ja lahjaglögit ovat vanhenneet kaapeissa ties kuinka kauan ilman että niitä on koskaan ollut tarpeen alkaa verottaa.

Haastavana tavoitteena on tosiaan taas opetella elämään viinan kanssa ilman että sitä täytyy ämpärillä kiskoa. Sillä lailla kuin mä elän vaikka suklaan kanssa: sitä on kaapissa ja joskus mä syön sitä jos mieli tekee, mutta yleensä en juurikaan ajattele sitä.

Ehkä se on mahdoton tavoite, mutta mun on ainakin yritettävä. Haluan sitä aivan hirveästi. Ja onhan niitä entisiä sairaalloisen lihaviakin, jotka elämänmuutoksen jälkeen pystyvät elämään rauhanomaista rinnakkaiseloa suklaan kanssa kieltämättä sitä itseltään kokonaan. Ei ihan sama asia, mutta toivonkipinä silti.

8

Onnittelut päätöksestä muutaa elämänkurssisi suuntaa.

Lopettaessani alkoholin käyttämisen oli yksi suuria haasteita se miten hoidan kunnialla läpi alkoholin kyllästämän työelämän sekä illat ystävien kanssa. Ensin keksin syitä, vedoten milloin urheiluun, lasten aamuharrastuksiin tai muka liian kosteaan edellisiltaan ( tämä oli hyväksyttävin selitys). Aikansa tätä. Sitten päätin lopettaa teeskentelyn, häpeämisen. Kerroin etten saa alkoholista mitään ja olen juonnut omat annokseni täyteen.

Suomi on erittäin raittiuskielteinen maa. Ymmärrettävää. Moni näet suhtautuu penseästi nähdessään ympärillään vaihtoehtoisia tapoja elää. Joten vaatii rohkeutta olla erilainen. Kukaan ei ole tilivelvollinen tekemisistään muille kuin itselleen. Joten älä mieti muita, vaan ainoastaan sitä mikä on sinulle hyväksi.

Rivien välistä tulkitsen alkoholin näyttelevän todella suurta roolia elämässäsi. Jos alkoli rajoittaa sinua elämässäsi, vie energiaasi joltain muulta, täyttää ajatteluasi, rytmittää, määrittää päiviä, tilaisuuksia, niin lopettaminen on hyvä vaihtoehto. Sitä kautta koko aihealueeseen saa parhaiten etäisyttä. Alkoholin rooli arjessa, juhlissa, elämässä pienenee ja lopulta poistuu. Se korvaantuu muulla, aidolla läsnäololla, elämästä nauttimisella ilman päihteitä. Kun luopuu jostain saa aina tilalle jotain uutta.

Toivotan rohkeutta viedä elämänkurssia aivan uusille vesille. Rohkeutta haastaa ympärillä vallitsevaa tapaa elää. Se näet ei välttämättä ole hyväksi sinulle. Voimia.

9

Kiitos toivotuksista Merikarhu. Olet ihan oikeassa, alkoholi näyttelee todella aivan liian suurta roolia elämässäni, ja vierastan tosi paljon ajatusta siitä kokonaan luopumisesta. Ne ajatukset ovat tuttuja jo ajalta kauan sitten, kun join vain vähän alkoholia ja suht harvoin - jo pienessäkin mittakaavassa alkoholi oli minusta mahtavaa heti alusta lähtien. Olin 17 kun ensimmäistä kertaa törmäsin raitistuneeseen alkoholistiin (tai siis niin että tiesin, eiväthän kaikki sitä mitenkään toitottele), ja heti ajattelin että ihan kauheaa, miesparka ei voi enää koskaan juoda alkoholia! Pitääpä olla tosi tarkkana itseni suhteen ettei samaa kamalaa kohtaloa käy minulle! Ja se kamala kohtalo mun mielessäni oli tosiaan ihan pelkästään se ettei hän voinut juoda ollenkaan, en koskaan häneen niin hyvin tutustunut että olisin kuullut mitään kamaluuksia hänen alkoholinkäyttöajoiltaan.

Vähentämistä on takana kaksi viikkoa, eikä tämä nyt mitenkään hurja menestys toistaiseksi ole - joskohta ei täydellinen epäonnistuminenkaan. En ole laskenut alkoholiannoksia ennen vähentämisen aloittamista enkä ihan tarkkaan sen jälkeenkään, mutta tänä aikana olen juonut ehkä neljänneksen siitä mitä yleensä.

Tämä olisi kohtuullinen taso jos kyse olisi pitemmän aikavälin keskiarvosta, mutta ensinnäkin olisin toivonut alkuinnostuksen kantavan vähän sähäkämpään tulokseen, ja toiseksi tämä vähentäminen ei taida mennä tyyliltään ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Mä olen nimittäin juonut JOTAIN ihan tauotta. Ei välttämättä alkoholia, mutta nestettä. Ihan pakonomaisesti. Ensin teetä, limsaa, vettä, kahvia. Illalla kun alan olla ihan kurkkuani myöten täynnä noita, juotuani niitä monta litraa päivän aikana, olen tissutellut ykkösolutta, mikä onkin toiminut tavallaan aivan erinomaisesti: kun juo vaikka 4-6 ykkösolutta useamman tunnin aikana, on sellainen olo että on saanut juoda sitä ihanaa alkoholia koko illan, mutta silti ei ole humalassa. Ongelma ei ole ensisijaisesti se itse alkoholimäärä vaan se, etten mä ole oikeastaan ensinkään vieroittanut itseäni siitä jatkuvan tissuttelun elämäntavasta. :unamused:

Tämä on nyt otettava kuitenkin projektina joka jatkuu vaikka ei mitenkään hirveän hyvin menisikään. Tämä vaatimaton välitulos on kuitenkin huomattavasti vähemmän paska kuin että olisin juonut sen 100% minkä ennenkin.

10

Mitenkään nuhteetonta ei meno ole edelleenkään, en muista onko joulukuun loppupuolen jälkeen ollut yhtään päivää etten olisi yhtään ainoaa alkoholiannosta juonut. Reilusti yli suositusten menee ilman muuta, ja toinen puoli minusta (en tiedä onko se viisaampi vai tyhmempi puolikas) tuhahtelee että nyt on kyllä ihan väärin vähennetty: join ilmeisesti naapurikaupan tyhjäksi ykkösoluesta, tänään siellä ei ollut jäljellä ensimmäistäkään. :blush:

Niin kaukana olen normaalista alkoholinkäytöstä etten yksinkertaisesti voinut olla ostamatta mitään, ja kun ykkösolutta ei ollut niin ostin viisi keskiolutta. En siis näköjään ole lainkaan sitoutunut elämään ilman alkoholia, enkä edes kovin sitoutunut elämään pelkällä ykkösoluella. Mutta mutta mutta, ollaan tässä nyt kuitenkin edelleen pienemmissä määrissä kuin ennen vähentämisen aloittamista. Vähän vähennettykin on kai kuitenkin parempi kuin ei ollenkaan vähennetty?

Tavallaan olisi ehkä helpompi jos olisi tottunut siihen että ollaan joko selvänä tai ihan kännissä. Se känni ei kulissiin sovi kovin hyvin, mutta siinä olisi puolensa - kulissin sortuessa olisi pakko muuttua.

11

Eihän siinä ole kuin kaksi vaihtoehtoa, joko tehdä oikeasti muutos tai kokeilla, kuinka kauan se kulissi kestää.

12

Kokeiles jos tulisi sattumalta yksikin tipaton päivä? Tai peräti kokonainen viikonloppu? :wink:

Mulla tulee tänään täyteen yhteensä 6 tipatonta päivää Tammikuussa. Karkeasti ottaen on mennyt pari päivää kännissä ja yksi tipaton siihen väliin. Nyt olisi projektina kärvistellä loppukuu tipatonta ja tiputtaa siinä samalla pari kiloa läskiä.

13

Tätä menoa kulissi kestää kyllä vaikka kuinka hyvin, melkein koko päivänhän olen ajokunnossakin (usein koko päivän). Siihen nähden miten harjaantunut olen tukemaan kulissiani huonompinakin aikoina, tämä ei tunnu missään. Mutta ei tämä terveellistä elimistölle ole, ja on ihan totta että pitäisi harjoitella niitä kokonaan tipattomia päiviä. Mä en pelkää niinkään sosiaalisia ongelmia vaan ihan kuolemaa.

Taisi niitä tipattomia päiviä joku olla uudenvuoden jälkeen, mutta ei taas vähään aikaan - eikä tänään. Ehkä huomenna ja ensi viikolla?

Huonoa tuuria: mun mieheni on kaikista maailman ajoista juuri nyt ottanut asiakseen kiinnostua drinkeistä. Se raahasi eilen Alkosta kassillisen ties mitä, ehkä kahdeksan pulloa erilaisia ainesosia. Drinkit eivät mulle mikään suuri intohimo enkä ole erityisen huolissani siitä ettenkö pystyisi kieltäytymään miehen tarjoilemista tekeleistä luontevasti, mutta tämä on taas esimerkki siitä, millaisia ongelmia ei olisi jos en pitäisi tästä kulissistani kiinni. Kun mies ei tiedä että minulla on alkoholiongelma, se ei tietenkään myöskään vältä juomiensa löyhyttelyä mun edessäni.

Joskus mietin että onko mahdollista että minä en vastaavasti tajuaisi vaikka miehellä olisi alkoholiongelma… En usko, sillä mä kuitenkin siivoan suurimman osan meidän kodista, mutta kuka tietää. Juoppo on sen verran juonikas että ehkä se pystyisi peittämään asian.

14

Mä olen normaalisti hyvinkin järki-ihminen, monella tavalla, mutta mun suhteeni juomiseen ja juomattomuuteen on täysin järjenvastainen. Enkä puhu edes nyt alkoholin haitallisuudesta terveydelle vaan ihan siitä sisäisestä dialogista jota mä käyn pääni sisällä. Olen ollut nyt viikolla tipattomana, eikä se ole ollut oikeastaan lainkaan hullumpaa - mutta silti mukamas ihan kamalan vaikeaa.

Esim. aamulla voin herätä ajatellen positiivisesti tulevaa tipatonta päivää: tulee olemaan hyvä omatunto, tulen jaksamaan lukea illalla pitkään kirjaa ilman että alkaa nukuttaa kesken, ei tarvitse edes kaupassa käydä, ja kaikki ne muuten tissuttelusta tulevat kalorit voi surutta mässätä naamaansa herkkujen muodossa. Kivaa!

Sitten päivän mä olen töissä enkä uhraa ajatustakaan alkoholille tai millään muotoa kärsi siitä että olen selvin päin (töissähän aina olenkin). Selväpäisyys ei ole mitenkään epämiellyttävä tunne, se on tavallista ja mukavaa.

JA SITTEN mä lähden töistä, oltuani aamulla suorastaan innoissani tipattomuudesta ja päivällä taas niin luonnollisesti ajattelematta koko asiaa. Ensin mietin että pitääkö käydä kaupassa, onko kotona maitoa ja kananmunia ja jotain mistä laittaa illallinen - - - ja hei apua, kotona ei ole olutta eikä sen hintaista viiniä että sitä raaskisi avata ihan tissutellakseen, enkä mä saa nyt ostaakaan, kun vähennän ja olen päättänyt etten tänään juo mitään, voi EI voi YÄK voi MIKSI voi mua PARKAA… Miksei muka saisi, oikeestiko ei, eihän se nyt voi olla niin ja mitä jos kumminkin ja blääblätiblääblää.

Illalla kotona mä sitten katselen tyytyväisenä telkkaria marjapiirakan ja limsapullon kanssa sohvalla ja viihdyn mainiosti niinkin. Ekstrana vielä se onnistumisen elämys kun mies yhtäkkiä pyytää että kävisin autolla hakemassa jotain illalla ja voin helposti sanoa että ilman muuta, tokihan mä haen. Erinomainen onnistunut tipaton päivä, menen nukkumaan tyytyväisenä ja myönteisesti tipattomaan huomiseen suhtautuen.

Seuraavana päivänä sama uudestaan. :unamused: Aamun optimismi, päivän luonnollisuudentunne, alkuillan APUA VOI EI MIKSEI MUKA, EN KESTÄ EN JAKSA EN HALUA ja sitten jos hyvin käy ja pääsen siitä yli, ihan normaali mukava ilta. Mikään näistä positiivisista ajatuksista ja kokemuksista ei tunnu tarttuvan, mun järkeni ja oikeastaan tunteenikin tarjoaa sitä positiivista viestiä mutta joka päivä se silti valuu pois kuin vesi hanhen selästä. Hermoradoissa on joku vinksahtanut kohta johon ne ajatukset ja tunteet törmäävät ja kääntävät suuntaa.

15

No Hennikki, juomatavoistaan ei mielestäni kannata kauheasti potea syyllisyyttä. Tärkeintä on kohdata niitä tunteita joita raitistelu tai (kauhistus!) ryyppäily nostaa pintaan. Jos raitistelu nostaa pintaa ennen käsittelemätöntä tavaraa, niin kehoitan ehdottomasti raitistelemaan lisää. Jos taasen ryyppääminen nostaa pintaa semmoisia juttuja joita raittiina ei ikuna ottaisi edes kuuleviin korviinsa, niin suosittelen ryyppäämään lisää. Kohtuudella toki, olemmehan sentään Vähentäjissä! :wink:

16

Kyllä musta on ihan tervettä tuntea syyllisyyttä huonoista tavoistaan, mutta olen kyllä myös sitä mieltä että jos ainoat vaihtoehdot olisivat tipattomuus/viattomuus ja alkoholinkäyttö/syyllisyys niin sitten ei kannattaisi edes tavoitella vähentämistä vaan pelkästään tipattomuutta (mikä onkin varmaan monen mielestä se oikea vastaus).

Mä en ole niinä vähätippaisina päivinä kyllä tuntenutkaan syyllisyyttä juomisestani, päin vastoin. Sehän se ihanne olisi: että voisi ottaa sen yhden juoman ja nauttia siitä kaikessa rauhassa ilman syyllisyyttä tai pelkoa siitä että se tuo mukanaan kymmenen kaveriaan. Tämä on sen suhteen harjoittelua, mutta mielestäni ne päivät ovat olleet ihan yhtä paljon ajatuksia herättäviä kuin kokonaan tipattomatkin.

Suoranaisesta ryyppäämisestä tuskin enää keksin tässä vaiheessa mitään valaistumista, sen option ainoa pointti on huvi. :smiling_imp: Satunnainen sellainen. Säännöllisesti se ei ole huvia.

17

Viattomuus… syyllisyys… okei! Noihan ovat aika vahvoja aiheita joita mietiskellä? Mulle ei kulloiseen päälläolevaan tilanteeseen ole oikeastaa olemassa mitään oikeaa vastausta (tipaton, tipallinen, rappioränni), sillä kaikki ovat oikeita vastauksia senhetkiseen elämäntilanteeseen. Miltä tuntuu, niin sitä tulee tavoitella. Sitä “oikeaa tunnetta” tosin tulee kaivaa kenties vuositolkulla, mutta kyllä se löytyy. Mulla se on vielä hakusessa, ilmeisestikkin… :wink:

18

Olen sanaton. Hyvin sä vedät.

19

Amen to that! :smiling_imp:

20

Odottamaton liittolainen taisteluun kohti alkoholinjuonnin vähentämistä: mun kroppani. :slight_smile: En ole yleensä taipuvainen krapuloimaan, pystyn normaalisti juomaan suuriakin määriä ja silti nousemaan aikaisin ja suht hyvinvoivana seuraavana aamuna - hieman huterana joo, mutta silti ihan toimintakykyisenä. Se ei ole ollut omiaan motivoimaan juomisen vähentämistä. Mä en ole koskaan elämässäni vannonut kankkusessa ettei “ikinä koskaan enää”, en edes teini-iän tyhmimmissä ylilyönneissä.

Viikonloppuna mä ihan surutta join alkoholia, en edes kokenut repsahtavani vaan toteuttavani uutta vähennettyä linjaa: tipattomien päivien jälkeen ajattelin voivani ihan hyvin juhlia juomalla sekä sitä rakasta ykkösoluttani että jopa muutaman kolmosen. Näin tein perjantaina, join mutten yhtä paljon kuin olisin aiemmin saattanut juoda, enkä kokenut olevani mitenkään hulppeassa kännissä. Menin nukkumaan yhdeltätoista, heräsin aamulla seitsemän maissa, rupesin aamupuuhiini, ja vähitellen aamun tuntien edetessä olo muuttui aivan karseaksi, oli sellainen kanuuna jota odottaisi jos olisi kiskonut viinaa kaksin käsin pilkkuun asti ja herännyt muistamatta mitään illan tapahtumista. Kymmeneen mennessä päätä särki todella kovaa (IKINÄ ei mun päätäni särje), oksetti, heikotti. Eikähän meillä ole edes normaaleja särkylääkkeitä kotona, jouduin tyytymään johonkin lasten versioon (onneksi läpeensä vanhentuneesta “lääkekaapistamme” löytyi sentään muutakin kuin vauva-ajan suppoja, en tiedä olisinko saanut itseäni sentään niihin ryhtymään :unamused: ).

Se oli ihan käsittämätöntä. Jopa niin käsittämätöntä että mä valitsin olla tekemättä siitä mitään johtopäätöksiä, ja kajosin alkoholiin uudestaan sunnuntaina. Join puolestapäivästä eteenpäin useampia ykkösoluita ja illalla vielä kaksi lasillista (normaalia, ei mitään ämpäriä) viiniä. Menin taas nukkumaan yhdeltätoista, jälleen en mielestäni mitenkään erityisen humalassa, ja kahden tunnin kuluttua heräsin niin viiltävän kovaan päänsärkyyn ettei sen kanssa nukkumisesta tullut yhtään mitään. Lasten särkylääkkeellä sain sitten nukahdettua uudestaan, ja aamulla puoli seitsemältä olin taas täysin kunnossa.

Tämä on tosi outoa, mutta hyödyllistä. Jos aiemmin kirjoitinkin että suhtaudun aina aamuisin hyvin optimistisesti tipattomaan päivään, ja kuitenkin tässä alkuillasta mieli alkaa muuttua, niin täytyy sanoa että tänään eivät juomat kyllä yhtään kuiski jääkaapista. En todellakaan halua tänäkin yönä herätä siihen hedariin.

Toki jos tipattomuudesta huolimatta tulee hedari niin sitten pitää varmaan huolestua taas jostain uudesta terveysongelmasta. Saa nähdä. Odotan jännityksellä.