“Kuivahuikkaaminen” tarkoittaa alkoholinjuomisesta haaveilemista. Sitä ilmenee joskus mm. päihdehoidon asiakkaille, etenkin katkolla, mutta myös kuntoutushoidossa.
Kuivahumala puolestaan on syvempi oireyhtymä, joka liittyy suoraan juomisen lopettamisen jälkeisiin ahdistukseen ja masennukseen.
Matti Rossi listaa kuivahumalan oireiksi mm. kireyden, isottelun, masentuneisuuden, elämän sisällön ja harrastusten puutteen, toisten vikojen penkomisen, huonon itsetunnon, syyn etsimisen itsensä ulkopuolelta (mm. yhteiskunnasta ja muista ihmisistä).
Hyvin monet päihteidenkäytöstä toipuvat, päihteenkäytön lopettaneet ovat törmänneet masennukseen ja ahdistukseen, johon määrätään helposti mielialalääkkeitä.
Tällöin masennusta ei ole useinkaan tunnistettu pitkittyneeksi päihteen vieroitusoireeksi.
Yksi parhaimpia kuivahumalan kuvauksia löytyy raittius.netin sivulta, ja sen on kirjoittanut nimimerkki gtjk.
Kuvaus on niin osuva, että siitä on pakko copypeistata iso rimssu suoraan tähän.
Kuivahumala saattaa olla ympäristölleen isompi haaste kuin juova alkoholisti. Kuivalle ominaista on itsekeskeisyys. Hän tuntee juomattomuutensa olevan uhraus, jonka vuoksi ympäristön pitää olla kiitollinen ja palkita ja kunnioittaa häntä tämän uhrauksen takia. Juomattomuus antaa hänelle oikeuksia, joita muilla ei ole. Hän käyttää rehellisyys-käsitettä väärin. Rehellisyys oikeuttaa sanomaan toiselle loukkauksia, koska hänhän on vain rehellinen arvostellessaan toisia.
Muiden pitäisi toimia hänen ideoogiansa mukaan, eikä hän hyväksy muunlaista ajatusmaaimaa. Onhan hän hyvä ihminen ja harrastanut itsetutkiskelua sekä lopettanut juomisen. Nämä tekevät hänestä yli-ihmisen, joka tietää oikean ja väärän, myös muiden elämässä.
Aamen. Tuohon voisi vielä lisätä, että “kuiva” suhtautuu myös muiden ihmisten alkoholinkäyttöön henkilökohtaisena loukkauksena itseään kohtaan.
Jokainen päihteenkäytön lopettanut saattaa joskus tunnistaa itsessään joitain kuivahumalan oireita, ja niiden kiistäminen olisi itsepetosta. Aika usein esim. juomisen lopettanut kiistaa suureen ääneen kaipaavansa koskaan alkoholia.
Isossa Kirjassa sanotaan, että tällainen kuivattelija “on kuin pikkupoika, joka viheltelee pimeässä lievittääkseen pelkoaan”.
Viinanhimon tunteilla voi olla suoraan myös fyysisiä syitä. Alkoholistit kärsivät usein hypoglykemiasta, eli alhaisesta tai epätasaisesti heilahtelevasta verensokerista.
Alhaisen verensokerin oireet täsmäävät yksiyhteen kuivahumalan oireiden kanssa; mm. ärtyneisyys, masennus jne.
Tähän auttaa terveellinen, hiilihydraattitietoinen ruokavalio, joka pitää verensokerin tasaisena, ja kylläisyyden tason yllä ilman lihomista.
Muutenkin säännöllinen liikuntaharrastus, ja terveellinen ruokavalio ovat parhaita keinoja hoitaa myös masennusta, ahdistusta ja elämän sisällyksettömyyden tunteita.
Hyvinvoivassa, hyväkuntoisessa kehossa myös itsetunto ja itsevarmuus paranevat. Fyysinen hyvä olo johtaa psyykkiseen hyvään oloon.
Pärinä-perttu nyt vaikuttaa melko harmittomalta hahmolta, joten välttämättä kyseessä ei ole sama.
Tavallaan kaikki viestit ehkä jollain tapaa vastaavat itse aiheeseen, mutta vain rivien välistä tulkiten.