elän uusioperhe-elämää. Olen lähivanhempi 6-vuotialle tyttärelleni. Olen eronnut ex-miehestäni alkoholiongelman takia. Ex-mieheni on avioitunut uudestaan. Tyttäreni tapaa isäänsä joka toinen viikonloppu. Tapaamiset ovat sujuneet tähän asti hyvin (n. 3 vuoden ajan). Tietenkin epävarmuus alkoholin käytöstä jatkuvasti minun ajatuksissani. Nyt olemme tilanteessa, että ex-mieheni perheeseen kutsuttiin poliisit paikalle selvittämään perheriitaa (tyttäremme oli tuolloin paikalla) ja asian johdosta tehtiin lastensuojeluilmoitus. Ilmoituksessa oli exän osalta maininta “huomattavan päihtynyt”. En voi millään päästää tytärtäni isänsä luo, sillä luottamus häneen ja viinankäyttöön tyttäremme läsnäollessa koki niin pahan kolauksen. Kuitenkin haluasin “palata entiseen”, eli toivoisin voivani löytää luottamuksen ja voivani sallia tapaamiset. Ex on lupautunut noudattamaan 0-toleranssia viikonloppuisin, kun tyttäremme on hänen luonaan. Ongelma on nyt siinä, että kuinka löytää jokin keino, jolla todistaa minulle tuo raittius viikonloppujen osalta. Asumme eri paikkakunnilla. Olisiko kenelläkään kokemusta vastaavasta? Ottaisin mielelläni neuvoja vastaan.
En tiedä liittyykö tämä kysymys kovin olennaisesti meidän lopettajien maailmaan.
Alkoholismista ylipäätään olen sitä mieltä, että juova alkoholisti ensisijaisesti juo alkoholia. Lähtökohtaisesti tämä tarkoittaa, ettei millään lupauksella ole mitään merkitystä. Raittiuden voi todistaa lopettamalla juomisen. Noin neljän kuukauden kuluttua lopettamista voi alkaa ajatella, että kysymys todella on juomisen lopettamisesta. Puolen vuoden tietämillä on ehkä aika oppia jo ajattelemaan, että alkoholistiin kannattaa luottaa, kunhan on valmistautunut myös pettymykseen. Kolmen vuoden raittiuden jälkeen vika on omien korvien välissä, jos luottamus ei ala palautua.
Jep. Ja raittiuden tilan voi testata yksinkertaisesti kysymällä toiselta, milloin hän on viimeksi juonut jotain alkoholipitoista. Raitis uskaltaa katsoa silmiin ja vastaa lyhyesti.
Voi tosiaan olla, että viestini ei välttämättä kuulu tälle alueelle. Itse ajattelin, että joukossanne saattaisi olla henkilö, jolla itse samanlainen tilanne. Tai raittiuden syynä oma lapsi tms. Totta on tosiaan tuo, että alkoholistilla viina menee kaiken edelle. Se on karua, kun oma lapsikin jää kakkoseksi
Huolesi on todellista ja aiheellista esittää melkein missä vain. Ikävintä tässä on vain se, ettei juominen ole kiellettyä, vain humalassa oleminen lasten kanssa, jos sekään.
Tai onhan se vielä ikävempää, että sinulla on aika vähän keinoja käytettävissä, jos toinen juo, mutta sitä ei voi todistaa muutoin kuin ongelmien esiintulon kautta. Henkistä piinaa ja kärsimystä ei aina edes kyetä näkemään, kuin vasta sitten, kun ongelmat levähtää käsiin. Alkoholisti voi ja osaa selitellä ja piilotella sitä juomistaan vaikka kuinka kauan, mutta juuri ne jotka vähiten sitä valhetta ja piinaa tarvitsee voivat vain tyytyä olemaan pelinappuloita, kunnes hekin oireilevat ihan samoin.
Mikä keinoksi? Kirjalliset sitoumukset nollapromilleista? Puhalluttamiset? Yllätyskäynnit? Vaikea sanoa mitään konkreettista, kun hyvin helposti myös se lapsi unohtuu vanhempien riitelyn ja ongelmien etsimisen sijasta.
On se kyllä hankala paikka, mutta voimia sinulle jotta osaisit löytää parhaimmat ratkaisut sinulle ja lapsellesi.
Miten ex-miehesi nykyinen vaimo suhtautuu alkoholiin, ja tietääkö hän kaikki exäsi runsaasta alkon käytöstä? Olisiko sulla ja vaimollaan mahdollisuutta keskustella asiasta, vai ovatko välinne millaiset?
Olen kirjoittanut täällä itse lopettaneena alkoholistina miltei tismalleen kaksi vuotta sitten, ja luen edelleen palstoja ja erilaisia selviytymistarinoita iloineen ja suruineen…joku voi mut tunnistaakin vielä. kun sanon tämän lauseen: Luen näitä tarinoita täällä muistaakseni! Saan yhä herätä joka aamu siihen ihanaan tunteeseen, että ei ole eilenkään tarvinnut ottaa=)
Toivon todella että saat apua tilanteeseen, Isä on lapselle kuitenkin isä! Siitä ei pääse yli eikä ympäri, ja olet todella fiksu ottaessasi huomioon lapsesi, ja sen, että toinenkin vanhemmista saisi pitää lapseensa kontaktin, ja päinvastoin!
tsemppiä tähän tilanteeseesi, ja kaikkea hyvää eteenpäin=)
Olen ollut tuossa tilanteessa, vaikka paikkakunta olikin sama. Kesälomaviikko toisen vanhemman luona päättyi kahden päivän jälkeen lapsen soittoon, että ‘se vaan makaa sohvalla ja mulla on nälkä’ ja lasten noutoon taksilla. Onneksi en ollut itse järjestänyt ‘vapaaviikolleni’ muuta. Syksyllä vierailukerta päättyi siihen, kun kahdeksanvuotias raahasi ex-puolisoani kapakasta kotiin, kun eksän omat jalat ei oikein kantaneet. Eksän uuden naisystävänkin kanssa puhuttiin pari kertaa puhelimessa, ja ymmärsin täysin, kun hän sanoi ettei häntä kiinnosta hoitaa toisen lapsia (omia ei ollut) yksin.
Seuraavat vierailut onnistuivat vasta kun eksä oli käynyt jonkun kuukauden A-klinikalla ja AA:ssa ja tajunnut itse, ettei saa lapsia luokseen ennen kuin on ‘näyttöä’. Hänen raittiutensa kantoikin sitten reippaat kymmenen vuotta. Kun lapset aikuistuivat eksä menetti mielenkiintonsa raittiuteen… Sääli.
Jotenkin sanoisin, että pitää joskus myös uskaltaa luottaa toiseen. Vaikka kyseessä onkin
alkoholisti niin luottamus vahvistaa onnistumisen ja hyvän olon tunteen kautta raittiina
oloa. Epäluottamus tuntuu ikävältä ja antaa hyvän syyn ottaa napanterit, ei toivotusti.
Olen tätä mieltä…
Kiitos vastauksistanne. On tosiaan todella vaikea yrittää keksiä konkreettista keinoa todistaa juomattomuuttaan. Itse olen miettinyt tyyliin web-kameran hommaamista, jossa exä sitten puhaltaa alkometriin ja näyttää tuloksen minulle. Mutta kuinka älyttömälle tämä kuulostaakaan… en minä tällaista halua. Mutta mitä muuta se voi olla. Kaipaan jotain konkreettista todistetta. Lupauksiin luottaminen on yhtä tyhjän kanssa.
Ymmärrän tavallaan tuon “positiivinen”:n kommentinkin. Mutta taas toisaalta se luottamushan piti olla kunnossa, näin ei olisi saanut tapahtua. Koska tosiaan tunnen exäni ja hänen alkoholiongelmansa, olen sanonut hänelle pitkin matkaa, että sanoo minulle reilusti, jos ei pysty olemaan juomatta. Olen luvannut, etten käytä sitä häntä vastaan. Haluan todella, että lapsellani on myös isä. Ja tiedän exäni olevan maailman paras isä, lukuunottamatta alkoholiongelmaa.
Tällä hetkellä voin vielä vedota asian keskeneräisyyteen (asia lastensuojelun selvityksessä) ja evätä tapaamiset. Mutta tiedän, että lapsille tapahtuu paljon kauheampiakin asioita, joten todennäköisesti sosiaalivirasto päättää lopulta ettei kunnon näyttöä tapaamisten eväämiselle ole. Silloin joudun vaan luottamaan lupauksiin
Niinhän se on, että omat pelkonsa työntää lapsiinsa, vaikka niille ei välttämättä ole muita perusteita, kuin se mitä joskus on nähty ja kuultu sekä haistettu. Ehkä sitä kannattaa koettaa luottaakin, kun ihmeitä maailmassa on.
