Moi Piitsu,
Nykyisin Kelan terpian eka edellytys on, että on vähintään 3 kk kestävä psykiatrinen hoitosuhde takana. Eli ensin pitää olla diagnoosi ja sitten se 3 kk hoitoa. Kunnallisella puolella harvoin käsittääkseni järjestyy intensiivinen psykoterapia, ehkä joissain kaupungeissa nuorisopsykiatriselle, mutta aikuisille hoidot ovat kokemukseni mukaan intensiivisimmillään kerran viikossa, yleensä harvemminkin kai. Ja kunnalla ei välttämättä ole tarjolla vaativan erityistason psykoterapeutteja.
Kunnan psykiatri voi sitten kirjoittaa lausunnon, jolla haetaan kelan kuntoutuspsykoterapiaa. Tarvitaan myös oma hakemus. Hakemuksessa ja lausunnossa tärkeää on perustella, että terapiaa tarvitaan työkyvyn säilyttämiseksi tai palauttamiseksi. Kela siis myöntää terapiaa vain, jos ajatuksena on palata työelämään tai pysyä siellä.
Kun saa kelan myönteisen päätöksen (harvon tulee kielteistä, jos on motivaatio kohdallaan ja lääkäri on katsonut terapian tarpeelliseksi), jää kuitenkin maksettavaa itsellekin, eli kokonaan ilmaista terapia ei ole. En muista nyt, minkä osuuden kela myöntää, mutta käyntikertoja voi saada vuodessa 80 ja kolmessa vuodessa 200, eli käytännössä tiheydellä 2 x vk enimmillään kaksi ja puoli vuotta. Kela myöntää terapian vuodeksi kerrallaan. Periaatteessa kai sossu voi maksaa ne kustannukset, jotka jää itselle maksettavaksi, varmaan kannattaisi etukäteen ottaa selvää, maksaako.
Alkoholismin suhteen kela on tarkka siitä, että alkoholismin hoito on asianmukaisesti järjestetty. Mutta jos raittiutta on noin pitkään, voi olla, että kela on suopeampi, varskinkin jos retkahdus on yksittäinen eikä juominen jatku. Lääkärin on syytä lausunnossaan vahvasti todeta, että alkoholiongelma on kurissa, jos näin on. Myös omaan hakemukseen tästä kannattaa kirjoittaa.
Mulla meni asia siten, että ensin olin omakustanteisesti yksityisellä terapiassa kaksi vuotta. Rahojen loputtua hain ja sain kelan kuntoutuspsykoterapian kustannukset kahdelle ja puolelle vuodelle. Nyt jatkan taas omalla rahalla (jotka taas kohta loppuu, kauheaa…) Oma terapiani on psykoanalyyttistä psykoterapiaa, mutta tarjolla on monenlaista esimerkiksi kognitiivista terapiaa. Itse näen kyllä, että masennuksen hoidossa psykoanalyyttinen / psykodynaaminen hoito on sopivinta. Kuitenkin kaikilla terapiamuodoilla on saatu yhtä hyviä tuloksia aikaiseksi. Mulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö ja pelkäsin, että kela ei myönnä analyyttistä psykoterapiaa niin vaikean diagnoosin omaavalle, mutta myönsi kuin myönsikin.
Sopivan terapeutin löytäminen voi olla kyllä vaikeaa. Voi joutua käymään monella ennen kuin syntyy sopiva kontakti. Ja sekin tulee tietty kalliiksi. Mulla sattui hyvä tuuri, eka oli se oikea. Oman alueen psykoterapiayhdistykset julkaiseavat sivuillaan terapeuttiluetteloja. Jos terapeutti on lääkäri, voi hän toimia hoitavana lääkärinäkin. Tosin psykiatrit ottavat kovia hintoja. Ja toisaalta voi olla eduksi, että lääkeasiat ja lausuntoasiat hoidetaan muualla kuin terapiassa. Oma terapeuttini on psykologi ja tietenkin psykoterapeutti. Eli nimenomaan psykoterapiakoulutuksen saanut täytyy olla antaakseen kelan kustantamaa terapiaa. Jos terapeutti ei ole lääkäri, tulee olla terapian seuranta psykiatrin vastaanotolla. Omassa kunnassani psykiatrian keskus ei ota pelkkään lääkärin hotoon, joten käyn terapian lisäksi yksityisellä psykiatrilla, joka on kirjoittanut kaikki lausuntonikin. Kalliiksi se on tullut kyllä, kun kelan korvaus lääkärikustannuksista on niin pieni. Kannattaa ottaa selvää, voiko kunnallisella käydä pelkästään psykiatrilla yksityisen terpian ohella.
Omalla kohdallani tuo alkoholisimiasia meni niin, että terapian aikana alkoholisoiduin vakavasti, päivittäiseen tissutteluun meni elämä. Kävin terapiassa, ja join. Kela kuitenkin edellytti uutta terapiavuotta haettaessa, että alkoholisimi on asianmukaisesti hoidettu. Eli pelkkä terapia ei siis riittänyt kelalle alkoholismin hoitoon, kun se oli niin akuutti ongelma. Silloin hakeuduin päihdeklinikalle avohoitoon, kävin katkaisun ja kuntoutukset ja kaikki mahdolliset hoidot siellä, terapian ohella. Nyt käyn AA:ssa tiiviisti, muuta alkoholismin hoitoa ei ole ja AA -ohjelma pitääkin minut raittiina.
Ikinä en mihinkään vaihtaisi tätä terapiakokemustani. Omalla kohdallani tämänhetkiseen kohtalaiseen toipumisen tilaan saapuminen on vienyt viisi vuotta. Olin tosin kyllä umpipsykoottinen aloittaessani terapian. Mutta toipuminen on edennyt. Nyt olen aloittanut opiskelun ja voin toisinaan jopa hyvin. Mielialavaihtelut on saatu kuriin. Välillä jopa nautin elämästä, mikä on suunnattoman hieno juttu kaiken kärsimyksen jälkeen. Suosittelen kyllä kunnon intensiiviseen psykoterapiaan hakeutumista.
Toivon onnea prosessiin ja kaikkea hyvää!
