Olen alkanut miettiä asioita ja tekemisiä, joista sain ennen juomisen käsistä karkaamista mielihyvää. Listaan tähän muistiin muutamia:
-leipominen
-lenkkeily
-elokuvissa käynti
-shoppailu
-kodin sisustaminen
-siivoaminen
-kyläily ystävien luona
-itsestä huolta pitäminen ja huoliteltu ulkomuoto kaikkinensa
-lounailla ja kahviloissa käynti
-uinti
Tuossa listassa kuulostaa kaikki paitsi shoppailu hyvältä myös omaan korvaan 
Sen sijaan en heti keksi pahempaa kuin vaatteiden shoppailu 
Jos joskus voittaisin lotossa, niin hankkisin itelleni jonku hovishoppailijan, joka hankkis mulle vaatteet minun puolesta
Onpa lohdullista tavata samassa suossa tarpojia samojen ajatuksin kanssa painivia kertakaikkiaan.
Itse olen aloittanut maanantaina eli eilen vähentämisen ja aion kaksi kuukautta antaa aikaa toteuttaa sen, että vain 2 iltaa viikossa juon yht max 12 annosta siideriä.
Tänään siis jo toinen päivä kuivilla - hyvä minä ?
En jaksa edes yrittää muistaa montako tissuttelematonta päivää olisi ollut viimeisten kuukausien, vuosien aikana. Ei montakaan.
Siksipä ihana uskaltaa omalta osalta avautua tähän siskoin ketjuun
- toivo ja halu on nyt onnistua tässä.
Jos tuleva 2 kk menee mönkään niin aion heittäytyä täysin raittiiksi ?
Näin olen päättänyt
Hei Ainasataa ja tervetuloa mukaan porukkaan!
Sinulla on kunnianhimoinen ja hyvältä kuulostava tavoite. Tsemppiä kovasti siihen! Kirjoittele ihmeessä tänne lisää ja mennään päivä kerrallaan.
Kiitos Matleena 
Olen viimeisen 1/2 vuoden aikana yrittänyt etten tissuttelisi viikolla lainkaan mutta sitten kävi heti niin että viikonlopun tullessa toleranssi nousee ja sunnuntainakin maistuu ja sitten onkin jo arkiaamuvirkeydet lyöty läskiksi.
Itsellä on tärkeimmät tavoitteet
- painon varma tippuminen (3-4 kokonumeroa tissutellut vuosien saatossa)
- arkiaamut aikaiset ihanat virkeät heräämiset takaisin
- passiivisuuden karkotus
Toteutus:
— en käy puntarilla vaan vaatteista tulen huomaamaan jos kun lähtee kiloja
Masentuisin vaan lukemasta
- rakastan kirjojen lukemista; menen ajoissa lukemaan punkkaan ja saan hyvät terveet unet
- tissuttelun jättäminen automaattisesti onneksi tuo minuun aktiivisuutta ja innostusta tehdä asioita
Olin v 2009 alkaen 3 vuotta täysin raitis ja oli aivan älyttömän onnellista aikaa. Siksipä uskallan olla kunnianhimoinen tavoitteissani koska muistan millaista on olla tissuttelematta
Onpa ihanaa lukea kohtalotovereiden kirjoituksia ja kuinka tosiaan voi samaistua toisten ajatusmaailmaan!
Kolmas päivä ilman. Olen viime yön ja tämän päivän hikoillut aivan valtavasti ja juossut vessassa. Huh!
Olen syönyt säännöllisesti ja hyvin. Olo alkaa pikkuhiljaa selkeytyä sumusta.
Useita kertoja käy kaljan ostaminen ja korkkaaminen mielessä, mutta en halua ottaa!
Kirjoja olen lueskellut ja hieman siivoillut. Montakohan päivää menee, että täydet voimat alkavat palailla… no, joka päivä on eteenpäin.
1,5v meni itsellä oravanpyörää kunnes 6vk sitten tajusin onneksi että haihattelu kohtuunauttimista kohtaan saa loppua.
Se on joko sitä juo ja kärsii seuraukset tai ei juo ollenkaan.
Enää en anna sijaa ajatuksille että jos sitä vaikka sitten jossain juhlatilaisuuksissa vähän hyvässä seurassa ottaisi silloin tällöin.
Haluan päästä siihen pisteeseen että alkoholi on yhdentekevää itselleni.
En halua että se määrittelee enää yhtään tekemisiäni tai tekemättä jättämisiäni.
Täytyy sanoa että nämä 6vk ollut parasta aikaa vuosiin ja eräs aamu kun heräsin niin ajattelin että olen aika onnellinen.
Kyllä se tästä tasottuu. Ehkä liian helposti mennyt nämä 6vk. Toisaalta viimeset 1,5v muuten ollut aika raskasta välillä eikä viinanjuonti kyllä ole asiaa helpottanut.
Tölkitär mullakin kolmas päivä tänään ?
Hyvä me Pystytään me
Ymmärrän kyllä myös Renki mitä sanot että alko olisi yhdentekevää. Tiedän kun se minulle oli sen 3 vuotta yhdentekevää.
Tässä kolmantena päivänä ajattelen paljon tulevaa viikonloppua - ja että olisipa upeaa jättää ne ’vähätkin’ ottamatta.
Mutta sallin itselleni ne lupaamani 12 annosta jos haluan. On hyvä koetus itselle, että onnistuuko pysymään siinä. Halu onnistua on kyllä kova.
Tölkitär siitä sumusta kun puhut: mulla on vaikea tarttua mihinkään toimeen tai innostua yhtään tekemään. Ajattelin antaa itselleni aikaa pari viikkoa enkä odota tai vaadi itseäni ryhtymään toimeliaaksi vielä. Lepään ja teen vaan välttämättömät kunnes kroppa alkaa tottua uuteen minuuteen.
On kyllä ihana että rohkenin kirjautua tänne sivustolle - siitä vasta tämä minulla lähti toteutumaan kun on turvallinen paikka kirjoittaa näitä asioita.
En ole yhdellekään läheiselle kertonut tästä - jotenkin niin henkilökohtainen asia.
Mietin jo, olinko epäkohtelias, kun täytin Tölkittären ketjua oudoilla mietteilläni. Kiitos Ainasataa kun tulit myös avaamaan tilannettasi 
joukossa on voimaa!
Itse kurkkasin tänään, mutta lopetin ajoissa, hyvä minä! Nyt vesituoppi vierellä sängyn
Vähentäjiä seuratessa tuntuu hurjan isoilta nuo tipattomien luvut! Ootte mahtavia esimerkkejä! Kunpa pääsisin samaan! Aion päästä…
Tästä lähtee päivä 4! Wau! Ei kuulosta paljolta, mutta minulle tämä on jo huikea saavutus!
Eilen illalla olo oli rauhaton ja levoton, tunsin ihan fyysisesti kuinka teki mieli lähteä hakemaan kaupasta olutta ja korkata. Mutta en tehnyt niin! Tein hyvää iltapalaa ja vedin suklaaöverit. Ei tehnyt sen jälkeen enää olutta mieli.
Eihän tuo tietysti mikään maailman terveellisin tapa ole oluen juontia korvata, mutta nyt on pakko olla itselle armollinen ja yrittää kerätä näitä nollapäiviä mahdollisimman monta.
Huomaan, että ajatukseni meinaa väkisin kääntyä suorittamaan tätäkin: jotenkin heti meinaan alkaa vaatia itseltäni myös ruokavalion täyttä muutosta ja hurjaa kuntoilua. Mutta nyt yritän pysyä tässä, sillä noiden aika ei ole vielä. Tunnen itseni ja jos kerralla alan ahnehtia liikaa tavoitteita menen perse edellä puuhun…
Huominen hieman jännittää. Miehelläni on loman viimeinen viikonloppu alkamassa silloin ja hän ehdotti, että lähdettäisiin syömään ja juhlimaan (eli juomaan) sen kunniaksi. En tiedä kuinka pystyn lähteä alkamatta itsekin juomaan. En haluaisi… Ja vaikka ottaisinkin viihteellä juomaa, ei siinä vielä mitään. Mutta kun tiedän, että se ei jäisi siihen yhteen iltaan, vaan taas mennään. Aina vaikeampi aloittaa sitten taas alusta tätä nollapäivien keräystä.
Aivan kuten Ainasataa kirjoitit, en itsekään ole kertonut tästä kenellekään. Kukaan ei juomiseni määrää ja vakavuutta tiedä ja olisi ainakin tässä kohtaa liian suuri häpeä alkaa siitä puhua.
Ihanaa kun voidaan tukea toisiamme täällä! <3
Orkidea ihanaa kun sinäkin kirjoittelet tänne! Yhdessä eteenpäin! Ja kaikki muutkin. Näistä kirjoituksista saa niin paljon voimaa ja oivalluksia. <3
Lueskelin Renki sinunkin ketjusi, mahtavasti olet päässyt hyvään alkuun. Paljon tsemppiä jatkoon!
Ihanaa UPEETA Tölkitär - hyvä me
Meidän 4. päivä alkoi tänään.
Itse en vielä kykene keskittymään iltaisin edes lukemaan. Räplään kännykkää mutta sekin unettaa onneksi minua, että saan nukuttua.
Minähän olen ehdottanut puolisolle muutamia kertoja, että lopetettaisiin kokonaan tissuttelut. Mutta hän ei halua kokonaan , mutta pystyy hyvin viikot ’tsemppaa’ ja sanoikin että jos otettais vain 2 päivänä viikossa.
Siksi lähdin vähentäjiin ja asetin tuon 12 annosta per viikko itselleni rajaksi.
Mutta esim nyt päivällä istuessani ajattelemasta haluaisin niin kovasti olla ottamatta viikonloppuna. Tiedän sen fyysisen olotilan mikä siitä seuraa ja ehkä se paini itseni kanssa sitten, että vain sitten se 12 ja vain kahtena päivänä.
Jotenkin tuntuu se 2 viikkoa ilman ihan älyttömän hyvältä idealta ?
Mutta teen fiiliksen mukaan - ja jos otan en ota enempää kuin rajani.
Minä syön ja napostelen mitä mieli tekee- mikään herkku ei kuitenkaan ole niin paljon kuin ne tissuttelujuomien kalorit - turvotuksesta puhumattakaan.
Tupakasta pääsin huhtikuussa champixin avulla - poltin näet mentolia koko ikäni- niin oli hyvä hetki (kolmannen kerran) lopettaa ?
Nyt alkoholin lopetus tai se radikaali vähennys on ainut tehtäväni.
Vuoden päästä voi sitten alkaa vartalon muokkausta tarvittaessa, jos ei tissuttelun lopetus tee jo siihen mennessä tehtäväänsä.
Kuljetaanko yhdessä toisiamme tukien Tölkitär - kun kerran täsmälleen samaan aikaan aloitimme?
Ja tietysti kaikki muutkin täällä - kiitos olemassaolostanne ?
Minä kun en voi koskaan sanoa “meidän” vaikka haluaisinkin kun olen yksin, ja yksin joudun krapulatkin ja kaikki tössityt asiat hoitamaan.
Yksinäisyyteenhän minä juonkin niin surullista elämä on.
Hei yksinäinenmyös!
Sinä voit sanoa monessa asiassa “me”, kun olet täällä, me olemme samassa veneessä sinun kanssasi.
Minulla oli jo hyviä kokemuksia hidastamisesta/vähentämisestä. Sitten tuli ystävä, jota halusin syöttää hyvin ja tarjota hyvän ruuan kyytipojaksi hyvää viiniä (vaikka ystäväni juo vain yhden ison lasillisen per ilta), ja sillä tiellä olen, tällä viikolla on joka ilta mennyt tissutellessa. Sain Matleenan suositteleman kirjan “This Naked Mind” eilen ja aloittelen nyt sitä, toivossa saada uusia ideoita ja asenteita tissuttelun sijaan. Pitää jaksaa uskoa parempaan, kyllä se vielä tästä, josko nikotellen. Minulle yksinäisyys on toisaalta ikävää, mutta toisaalta helpotus, kun yritän vähentää, omaan tahtiin on helpompaa jarruttaa, kuin mukavassa seurassa … 
Pysytään kartalla, niin ajatus kytee eteenpäin! Itse kullekin sopivaan tahtiin 
Tää oli minusta kivasti sanottu! Mennään tällä ajatuksella ja toisia tukien kohti loppuviikkoa.
Hei, miten teillä menee nollapäivien suhteen ja muutenkin?
Itsellä vain 1 nollapäivä tällä viikolla, toki kovin myöhään en ole valvonut… mutta olo on turvonnut jne…
Vielä ensi viikko lomaa. Tilasin sen This Naked Mind-kirjan eilen. Englanti toimii mulla paremmin luettuna kuin kuunneltuna.
Varovasti päätän nyt aloittaa viimeisen lomaviikon muutamalla 0-päivällä. Vähintään 2, 3-4 olisi mulle upea saavutus nyt kun yrittää aloittaa tekemään tälle asialle jotain. Pelkään sairastuvani vielä fyysisesti ja mielialan ja itsetunnon laskevan entisestään, ellen tee ratkaisuja…
Paljon tsemppejä teille muille, yritetään oppia rakastamaan itseämme ja alkaa kohdella itseämme sen mukaan. Pienenpienin askelin <3
Tsemppiä orkidea! Minä sain tuon kirjan The Naked Mind juuri muutama päivä sitten, mutta on ollut ohjelmaa ja en ole vielä päässyt alkua pitemmälle, toivon saavani uusia näkökulmia, kuni pääsen perehtymään, päällimmäisenä se on yöpöydällä. Minulla nollapäivät ovat vielä harvinaisia, olen pinttynyt keskikaljoittelija, vähentämään olen kuitenkin pystynyt, kun pidän tänne yhteyttä ja työstän ajatusta päivittäin. Onnea meille kaikille yrittämisen kanssa!
Kiitos Amalia tsempeistä. Eilen kuitenkin löysin piilojani ja minimimäärä annoksia löytyi, joten kurkusta meni alas. Normiaikaan kuitenkin nukkumaan, eikä päässyt humalaan juurikaan.
Tänään oli asioita kaupunkiin ja mahdollisuus ostaa kunnon satsi piiloon. Matkalla (30 min) oli kuitenkin aikaa taas laskeskella rahamäärää, mikä tähän toimintaan uppoaa päivässä ja mitä se on vuositasolla… jokin loksahti ainakin hetkellisesti ja päädyin tekemään vain ruokaostokset, mikä erävoitto! Eli piilot tyhjät tänään ja hyvä niin ?
Voitto se on pienikin voitto! 
Moi Tölkitär! (kiva nimimerkki ) Mulla vähentelyn alussa auttoi se että olin ensin kuukauden tipattomalla. Siinä kerkes jo vähä miettimään jatkoa. Toki tää on pitkä prosessi ja vieläkin tulee takapakkeja. Mutta se, että on tietyn ajan ilman, eikä tarvi miettiä ja ressata juomista sinä aikana, auttaa. Ja ennenkaikkea se että aivot saa vähän lomaa juomisesta ja tottuu olemaan hetken selvänä. Tsemppiä!
Hei Tölkitär ja muut tänne kirjoittavat kohtalotoverit…
Olen uusi täällä, tulin kuulemaan muiden kokemuksia vähentämisestä ja niihin liittyvistä ongelmista ja mahdollisista ratkaisuista.
Itse olen juonut kaljaa (minusta “tissuttelu” kuullostaa niin vähättelevältä…) niin kauan kuin muistan, lähes joka ilta. Kerralla menee 8-12 tölkkiä, välillä valkkaria tai punkkua siihen lisäksi.
Juominen ei varsinaisesti haittaa elämääni, yksin kun elän.
Mulle ei tule krapulaa eikä ole tullut kännissä sekoiltuakaan tms.
Mutta siitä juomisesta on tullut tapa. Joka ilta pitää olla “kaverina” kaljaa.
Mutta nyt tuli olo, että saisi pikkuhiljaa riittää. Alkoi suorastaan v-maan tämä kaljasta riippuvaisuus.
En tiedä, tuleeko minusta vähentäjä vai lopettaja, sen aika näyttää.
On ollut lohdullista lukea teidän muiden stooreja ja huomata, ettei ole ihan yksin näiden tunteiden kanssa.
Minulla on nyt viides nollapäivä takana. Mutta on se j-lauta vaikeaa olla ilman kaljaa!
Päivä vielä menee jotenkuten, mutta kun kello tulee about kuusi, niin jo alkaa suu napsamaan ja kaljaa pitää saada! Tein aluksi ensin niin, että siirsin kaljoittelun aloittamista myöhemmäksi iltaan, mutta en siinä erityisen hyvin onnistunut. Tuli juotua vaan nopeammin ja myöhempään.
Nyt kun on nämä päivät ollut ilman kaljaa, niin illat on kyllä yhtä tuskaa ja taistelua sitä vastaan, että saa pidettyä itsensä kotona, enkä lähde 200 metrin päässä olevasta kaupasta hakemaan sitä olutta.
Kun on päässyt kello yhdeksään, eikä ole mahdollista sitä kaljaa hakea, niin sitten olo helpottaa.
Etenen nyt päivä kerrallaan. Motivaationa mulla on ensisijaisesti terveys ja myös painon pudotus. Keskivartalolihavuutta on tullut ihan kiitettävästi, mikä vaan korostuu kun muuten olen suht solakka. En ole itseäni kohtaan lainkaan kehopositiivinen
Tsempataan toisiamme ja toivon että onnistutaan omissa tavoitteissamme…