Kuinka tämän saa loppumaan?

Hei, tämä on ensimmäinen viestini tälle palstalle. Pari vuotta olen täällä (sekä lopettajien puolella) käynyt ketjuja lukemassa, mutta itse uskaltauduin kirjoittamaan vasta nyt.

Ongelmani on aivan liiallinen juominen. Olen kolmen viimeisen vuoden aikana juonut joka ilta (aivan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta). Välillä juon “vain” 5 annosta, välillä 15 - ja enemmänkin. Ylilyöntejä sattuu toisinaan, nykyään yhä useammin alkaa mennä muisti jo pienemmistäkin määristä. Kirkkaita en juo lainkaan, mutta olutta rakastan.
Se auttaa ahdistukseen, ikävään, tyytymättömyyteen ja väsymykseen, mutta vain hetkellisesti. Päivät jaksaa painaa läpi ainoastaan sillä ajatuksella, että pian on ilta ja pääsen viettämään sitä rakkaiden tölkkieni kanssa…
Painoni on noussut parissa vuodessa lähes 30kg, eli entinen ulkonäkö alkaa olla jo mennyttä.

En tiedä mitä haen tällä kirjoituksella. Vertaistukea? Apua? Vinkkejä miten voisin olla ilman, mitä tilalle? Kuinka pääsisi alkuun ?

Hei ja tervetuloa!

Alkuun pääsee asettamalla itselleen tavoitteita. Olet joka toinen päivä juomatta. Viikko juomatta. Kaksi viikkoa juomatta etc. Paljon tsemppiä!

t. Juhani

Moro Tölkitär ja tervetuloa!

Hyvä, että päätit alkaa kirjoittamaan tänne. Kirjoittaminen auttaa monesti jäsentämään omia ajatuksia. Se voi tuoda selkeyttä omaan tilanteeseesi ja siihen, minkälaista muutosta haluat. Koska kirjoitat tälle palstalle, haluat mitä ilmeisimmin vähentää juomista. Millainen ensimmäinen tavoitteesi vähentelyssä voisi olla?

Jos muuten haluat kirjasuosituksen, niin This Naked Mind sai ainakin minun ajatukset liikkeelle. Käsittelee alkoholinkulutusta ja siitä eroon pääsemistä.

Tsemppiä ja jatkahan tänne kirjoittelemista!

Tänään on kolmas päivä ilman olutta. Meillä on ollut vieraita ja on sen suhteen ollut pakkokin olla ilman. Kuitenkin lähes koko ajan juominen on mielessä.
Tämä ilta pelottaa: vieraat lähtevät ja voisin juoda. Kauhea taistelu pään sisällä; innokkaista oluen juonnin odotukseen liittyvistä ajatuksista niihin ajatuksiin, etten halua juoda. Haluaisin nyt alkuun tavoitella sellaista, etten viikolla joisi lainkaan. Viikonlopun saunavuoroilla ehkä.
Mitä ihmettä keksin tilalle, etten tartu tölkkiin tänään? Suklaata? Jäätelöä? Mikä teitä on auttanut?

On jotenkin valtavan rauhaton olo. Vaikea olla…
Voi helvetti kun on pitänyt koskaan alkaa lääkitä itseään alkolla.

Tsemppiä, samassa veneessä ollaan! Minä ostin purkin lakkoja torilta ja herkuttelen niillä tämän illan. Ja kävin kaupassa enkä ostanut yhtään olutta! Ja paistan muikkuja voissa ja ruisjauhossa.

Oletko harkinnut antabus-kuuria. Ei tarvitse pohtia ottamista ja ehdit ajatella millaista elämää haluat viettää. Kärvistelemässä vähentämisen kanssa tai lopettaa kokonaan.

Rehellisesti sanottuna olen ajatellut, mutta en kehtaa mistään lähteä apua tähän ongelmaan pyytämään. Työskentelen sellaisessa ammatissa, etten koskaan kehtaisi tätä ongelmaani tunnustaa kenellekään “päin naamaa”. Todella tyhmää, tiedän. Mutta tämä häpeä on niin valtava…

Hei Tölkitär,

Kyllä alkoholiongelmassaan turvautuu moni ammattityhmä antabukseen kuten lääkärit, hoitajat, poliisit etc.
Jos pelkäät leimautuvasi työterveydessä, niin voithan hakea apua terkkarista tai yksityiseltä lääkäriltä. Itselläni menee nykyään niin hyvin alkon kanssa etten tarvitse antabusta.

t. Juhani

Mitä enemmän olen koettanut olla ilman iltakaljoja, sitä hullummaksi meno on vain yltynyt. Olen ajatellut muutamina iltoina, että otan vain muutaman ja lopputulos on ollut aivan jäätävä känni joka kerralla, muistinmentys ja känniviestejä on tullut läheteltyä. Kaduttaa. Nyt olen niin pohjalla, että oikeasti tämän on loputtava. Mutta kuinka?! :unamused:

Hei Tölkitär :slight_smile:

Viestisi ja nimimerkkisi voisivat melkein olla minun. Enemmän on iltoja, jolloin olut aukeaa, kuin niitä, että menee rauhallisesti ajoissa nukkumaan. Olen miettinyt avun hakemista, mutta kynnys on hirvittävän korkea, eikä vähiten työn vuoksi.

Päivällä jo ahdistaa kun miettii meneekö kaupan kautta kotiin vai ei… mistä kaupasta kehtaisi hakea minkäkin määrän…

Olen paljon miettinyt mitä tilalle. Itsellä riittää tekemistä, olut on se “doping”, joka auttaa saamaan enemmän aikaan.
Outoa, että haaveilen rauhallisista koti-illoista, käsitöiden tekemisestä, kävelyistä ja lenkkeilystä. Mutta voiton vie olut ja muut jutut, en osaa rauhoittua tarpeeksi.

Päässäni ajan vuoristorataa. Erityisesti aamuisin haaveilen rauhallisuudesta ja ihan muista asioista kuin mihin toimintani iltaa kohti vie.
Olen kuunnellut äänikirjana Joe Dispenzan Luo itsesi uudelleen. Siinä on järkeä, mutta eihän sekään tee työtä puolestani. Itse tulisi alkaa jotenkin toimia itsensä parhaaksi paremmin.

Onko tosiaan alku aina vaikein? Pienetkin askeleet tuntuu mulla jäävän ottamatta.

En tiedä onko tässä päätä tai häntää, mutta halusin sinulle vastata. Paljon voimia, toivottavasti tulee tölkittömiä iltoja lisää!

Moro Orkidea ja Tölkitär,

Minunkin piti sen verran alkaa kommentoimaan, että tutulta kuulostaa. Minun eroni vain on se, että vaikka viikolla olin juomatta ja päätin tiukasti edellisen viikonlopun jäljiltä, että nyt en viikonloppuna juo, niin ootappa jos viikonloppu tuli ja meillä oli miehen kanssa yhteiset vapaat. Olin saattanut alkuviikon potea morkkista, soimata itseäni ettei se paino näin putoa ja mitäköhän tuokin teki terveydelle ja hyi kun närästää. Mutta kun yhteiset vapaat koitti, niin jossain kohtaa perjantaita tai lauantaita juomafiilis ja halu pitää hauskaa nousi. Ja sitähän juotiin. Ja sama toistui.

Jos jotain positiivista tähän kuitenkin lisäisi, niin itsellä on auttanut tänne plinkkiin kirjautuminen ja kirjoittaminen. Ja yhtä lailla tuo This Naked Mind teos. Suosittelen kyllä tutustumaan siihen. Se auttoi ainakin minua ymmärtämään, miksi sitä on juonut, vaikka alkuviikosta oli tiukasti päättänyt ettei juo.

Tsemppiä teille molemmille ja hyvää viikonloppua!

Kun lähtee lapasesta vakaista päätöksista ja aikomuksista huolimatta, saattaa johtua myös siitä, että on tehnyt päätöksen vähentää tai lopettaa kokonaan. Sitten kun juo, niin juo ikäänkuin viimeisiä ja kerran on aloittanut juomaan, niin jostakin alitajunnasta kumpuaa se hivenen suurempi halu ottaa sitten vähän enemmän kuin aikoikaan. Juo kuin viimeisellä aterialla tiedostaen, että kohta ei “saa” enää juoda niin paljon. Onhan se nurinkurista mielen temppuilua.

Itse suosittelen, että vähentämisen alkuunkin olisi ihan hyvä ottaa reilu juomaton aika, jotta pääsee tavasta jotenkin irtautumaan.

Hei. Tsempit täältäkin. Samojen ongelmien kanssa pyörin itsekkin. Tänään tulee täyteen 12 nolla päivää. Olen koko iltapäivän miettinyt, että jos pari ostaisi illaksi. Mutta päätin, että en tänään- vielä. Jos tänään otan muutaman, niin huomenna käyn ostamassa lisää, joten päivä kerrallaan nolla päiviä. Sitä jotenkin antaa sitten periksi, ja juo lähes joka päivä. Nyt on ollut hyvä olla, kun ei krapula vaivaa aamuisin ja nukun tosi hyvin. Huomisesta en tiedä miten käy. Mukavaa viikonloppua

Tiedän tunteen ja sen häpeän “känniviestin” ym sekoilun jälkeen, nyt mäkin kämpässä luimistelen niin kun varmaan moni muukin
kaltaisemme, emme vaan tiedä sitä. Voimia tälle päivälle. Ovesta ulos lähtökin on vaikeeta mutta kyllä se siitä sitten alkaa sujumaan kun eka kerran on kynnyksen yli päässyt.

Moi Tölkitär, täällä toinen tölkitär.
Olen viime päivinä saanut toivon kipinän. En uskaltanutkaan asettaa tavoitteeksi tipatonta, kun olen käytännöllisesti katsoen joka ilta tissutellut keskikaljaa vuosikausia. Luulin, että voisin päästä joka-toinen-ilta-tahtiin. Ei onnistunut, muutaman tipattoman illan sain aikaan, en kahta peräkkäin. Mutta nyt olen löytänyt uuden reseptin: juoda hitaasti. Ostan mahdollisimman myöhään illalla vähemmän tölkkejä, kuin ennen, juon tosi hitaasti, pieniä siemauksia (teelusikallisia) kerrallaan, viivytellen tietoisesti, niin menee puolitoista-kaksi tölkkiä tunnissa. Jokainen siemaus tuntuu lohduttavalta alkojanoon, paniikkia luopua kokonaan ei tunnu, kun saa jotain pientäkin, mutta hitaasti juomalla ei tule sitä himoa, euforista nousuhumalaa, joka vaatii lisää nopeasti ja paljon - vaikutusta tuntuu silti niin, että tietää minkä aineen kanssa on tekemisissä, hauras humala, joka ei painosta. Tämä tuntuu minusta toiveikkaalta. Totuttelua lievempään humaltumisen tunteeseen, josta ajan myötä saattaa olla helpompaa vieraantua enemmänkin, kun tottuu nousuhumalan puutteeseen. Näin mulla.

Tsemppiä sulle, jokainen meistä saa luvan löytää oman tyylinsä, olet hyvällä tiellä, kun jo mietit ongelmaa! :slight_smile:

Kiitos teille jokaiselle, jotka olette vastanneet ja kommentoineet viestejäni! Ne ovat merkinneet paljon. Olen jokaisen lukenut viikonlopun aikana useaan otteeseen ja tehnyt valtavasti ajatustyötä. Rakkaiden tölkkieni kanssa, kuinkas muuten…

Voi kunpa tämän saisi loppumaan. En voi ymmärtää kuinka minulle päösi käymään näin. Joka aamu vannon, lupaan ja päätän, että nyt tämä saa riittää! Eihän tämä ole elämää! Mutta kuitenkin lähes joka ilta kuulen rakkaiden tölkkieni kutsun ja taas mennään…

Vie valtavasti voimia tämä tällainen elämä. Pitää jaksaa kannatella kulisseja, ja siinä sivussa joutuu valehdella läheisimille. Eihän tällainen ole mitään elämää edes; muutaman tunnin helpotus ja autuus iltaisin kostautuu päivittäisenä morkkiksena, katumuksena ja puhtaana pahana olona. Niin fyysisenä, kuin henkisenä.

Olen myös alkanut laskea, kuinka paljon rakkaat tölkkini minulle maksavat: summa on valtava. En rehellisesti sanottuna edes kestä ajatella sitä määrää euroja, jotka kaadan kurkustani alas. Ja mihin se johtaa? Koko ajan pahenevaan oloon. Maksan siis siitä, että pääsen pohjalle. Eihän tässä ole järkeä!!

Olen rehellisesti sanottuna pohtinut AA-kokoukseen menoa. Mutta kuinka päästä tästä häpeästä, että sinne kehtaisin mennä? Mitä jos joku näkee minut? Miten suuri häpeä sinne menosta seuraa?

Naurettavaa on edes ajatella noita ajatuksia AA:sta, koska tiedän että siellä käy täysin normaaleja, ihania ja herkkiä ihmisiä, kuten itsekin olen… Haluaisin vain eroon tästä tölkkien kanssa kuljeskelusta illasta toiseen. Miksi mä olen näin heikko?!!

Ensinnäkin Tölkitär iso etärutistus sinulle! Kuulostaa siltä, että olet aika uupunut ja turhautunut tilanteeseesi. Ja se on täysin ymmärrettävää.

Mainitsin tämän jo aiemmin, mutta suosittelisin sinulle kyllä tuota This Naked Mind teosta, jos englanti yhtään sujuu. Mainitsit nimittäin tuossa tekstissäsi useamman sellaisen asian, jota kirjassa käsitellään suoraan. Itsellänikin oli ongelmana juuri esimerkiksi tuo, että vaikka vähän aiemmin oli vankasti päättänyt olla juomatta, niin silti sitä pyörsi päätöksensä juomanhimoissaan tovia myöhemmin. Ja se jos mikä syö itseluottamusta ja voimavaroja. Joten toivon, että harkitset tuota kirjaa. Ja joka tapauksessa kovasti voimia sinulle! Sinä et ole yksin tai ainut, joka näiden asioiden kanssa painii.

Kiitos Matleena. Etähalauksesi merkitsee minulle enemmän, kuin uskotkaan! Olen todellakin väsynyt ja loppu tähän.

Kiitos kirjavinkistä, sitä jo kuuntelin hetken loppuviikosta. Englanti kyllä sujuu ja nyt lupaan, että sen kuuntelen loppuun.

Niin tuttuja nuo ajatuksesi, Tölkitär.
Mulla meni pe ja la taas, eilen sain tehtyä lenkin juomisen sijaan. Ja piilot lienee tyhjät lauantain jäljiltä, hyvä niin.
Vielä 2 viikkoa lomaa edessä, tyrkytän varjolleni lahjaksi krapulattomia aamuja…

Yritän tallentaa tätä tunnetta, kun saa herätä pirteämpänä, enemmän levänneenä uuteen päivään.
Kiitos tuosta kirjavinkistä, aion tutustua ehdottomasti myös!

Tänään peukut sille, että tulen kauppareissulta ilman kalisevaa…

Voimia Tölkitär ja muut saman asian kanssa painivat, eteenpäin vaikka pienin askelin :slight_smile: ja myös muille, kiitos tsempeistänne :slight_smile:

Nyt on takana kaksi päivää ilman olutta. En sano tarkoituksella, että on kaksi selvää päivää takana, sillä vaikka promilleja ei veressä ole tuona aikana ollut, on olotila ollut kaikkea muuta kuin selvä.
Mutta tästä lähdetään! Nyt pyrin pitämään nämä kauheat olotilat mielessä mitä tästä kuluttavasta elämäntyylistä seuraa, jos tekee mieli tölkkiin tarttua. Näin mennään ainakin viikonloppuun ja toivottavasti silloinkin ja sen jälkeen. Mutta ainakin viikonloppuun saakka kerään nollapäiviä. Olen laittanut nyt juomisesta säästyneet rahat purkkiin, kahdesta päivästä on kertynyt jo yli 20e. Se motivoi.

Tänään lepään, luen, katson sarjoja, leivon ja käyn ehkä pienellä kävelyllä.