Minulla on 20v poika jolla ollut uhkapeli riippuvuus ainakin vuoden. Viime kesänä koitin ottaa asian puheeksi, mut kielti ja suuttui. Miten saan takkaan lapseni myöntämään ongelman jotta saa apua?
Olen äitiänä aivan kädetön.
Sai taas häädön kämpästä ku ei oo maksanu vuokria, melkein joka päivä “valittaa” ku ei oo rahaa ruokaan. Mun sydän on rikki ku mun lapsella on paha olla.
On surullista kuinka hiljainen tämäkin kanava on. Itse voisin neuvona sanoa, että ainakaan pakottamalla et saa poikaasi myöntämään peliriippuvuutta. Itse näin pitkään peliriippuvaisena olleena, mitä myös olen lopun elämää voin sanoa, että kaikki lähtee omasta halusta. Yleensä näissä tapauksissa täytyy se oma pohjakosketus ottaa ennen kuin myöntää itsellensä/muille olevansa peliriippuvainen. Sitten kun poikasi myöntää olevansa tosiaan peliriippuvainen, niin pitkä paranemisprosessi voi alkaa. Ja kun asiasta puhuessa hänelle hän hermostuu niin tiedät, että jollain tasolla hän tietää sinun olevan oikeassa. Ole tukena ja yritä ymmärtää mitä hän tuntee, tämä sairaus on valtava taakka kantaa ja yleensä se tulee kannettua yksin. Lainaatko/annatko hänelle rahaa? Jos annat ja lainaat niin sillä tavalla myös mahdollistat tätä riippuvuutta. On hienoa että autat, mutta sen voi tehdä eri tavoilla (maksamalla laskut, käymällä kaupassa yms.) Tärkein mun mielestä on että pysyt rauhallisena ja olet tukena pojallesi. Tämän sairauden kanssa painivana voin sanoa, että tämä häpeän, itseinhon ja leimaantumisen pelon määrä on aivan valtava. Taloudelliset murheet tulevat sitten kaupan päälle.