Kuinka monta kertaa voi antaa anteeksi?

Kotikanava
1

Moikka!

Selailin nettiä etsien jotain paikkaa mihin voisi avata sydäntään ja tämä sivusto tuli vastaa.

Ollaan reilu nelikymppinen aviopari, kolme täysi-ikäistä lasta ja ensimmäinen lapsenlapsi tulossa loppu kesästä. Löytyy omakotitalo, kesäpaikka, autot, koira ym..kaikki “perus”-jutut.

Mieheni on alkoholisti. Hän on juonut runsaammin n. 10-vuoden ajan. Alkoholi kuuluu kaikkeen tekemiseen työn ulkopuolella. Olemme riidelleet asiasta ja monet kerrat hän on luvannut vähentää. Jopa tunnustanut, että on alkoholi-ongelma.

Noin kaksi vuotta sitten ilmoitin miehelleni erään todella kostean (hänellä) viikonlopun jälkeen, että haluan erota. Uskon, että monet täällä tietää, että tuollainen päätös ei synny hetkenmielijohteesta. Olin jo vuosia miettinyt eroa mutta aina oli niitä hyviäkin hetkiä ja lapset oli silloin vielä alaikäisiä. No tämän ero ilmoitukseni jälkeen, mieheni oli aivan järkyttynyt. Tuli kuulemma aivan puskista ja hän romahti. Lupasi lopettaa juomisen ja tekisi mitä tahansa, että eroa ei tulisi. Uskoin. Rakastinhan häntä kuitenkin valtavasti niinkuin edelleenkin teen. Asiat muuttuivat. Läheisyys palasi suhteeseen, teimme yhdessä asioita.. Kotona oli hyvä meininki. Ostimme vanhan maatilan järvenrannalta joka veisi meiltä rahat ja kaiken vapaa-ajan mutta se oli yhteinen unelmamme ja sovittiin, että pikkuhiljaa pistetään paikkoja kuntoon ja nautitaan matkasta. Pikkuhiljaa mukaan alkoi kuitenkin taas tulla ensin ruokaolut ja siitä pikkuhiljaa saunalonkero yms.. Juominen alkoi lisääntyä mutta oli vielä minun mielestä hallussa. Mies alkoi etääntyä. Oli huonotuulinen ja negatiivinen. Läheisyys katosi melkein kokonaan.. Tuntui että olen näkymätön. Ja pahinta on että sisimmässäni tiesin kokojan, en vain uskaltanut kohdata totuutta.. Että oikeastikko olen taas tässä tilanteessa?

Mieheni on alkanut viettää aikaa yksin maatilalla. Hän kyllä puuhastelee siellä kokoajan mutta luulen, että suurin syy on että siellä voi juoda rauhassa. Maanantaina tilanne taas eskaloitui kun hän oli juonut aamun pikkutunneille asti. Ilmoitin hänelle, että olen todella pettynyt ja vihainen enkä enää jaksa tätä. Hän heitti marttyyrin viitan niskaan ja sanoi, että kyllä juominen varmaan loppuu kun ei hänellä ole kohta enää edes kavereita..

Mietin, että mitä ihmettä tässä voi enää tehdä? Ja jos mies lupaisi jättää alkoholin kokonaan lopullisesti niin miten siihen voisi luottaa? Voinko enää uskoa yhteenkään lupaukseen? Olenko tässä samassa luupissa koko loppuelämän?

Tuntuu että odotan kokoajan sitä parempaa aikaa. Kun on mun vuoro olla onnellinen? Jos erotaan niin miten selvitään? Meillä on tosiaan lainaa omakotitalosta ja maatilasta… Huh!

Kiitos että sain purkaa mieltäni. Pahoittelen jos teksti on sekavaa..

6 tykkäystä
2

Olin yksin lounaalla ja hörähdin ääneen. Kuinka tuttua kaavaa alkoholismi voikaan noudattaa.

Olin tuossa tilanteessa noin 15 vuotta sitten. Raittiutta oli takana reilu vuosi ja ajattelin, että kyllä saunassa voi oluen ottaa.

Ei muuta kuin tuumasta toimeen, ollaanhan me eurooppalaisia, ei olla Pekkaa pahempia. On hienoa olla sivistynyt ja ottaa sivistyneesti joka päivä ja viikonloppuna vähän reilummin.

Olin sitten eurooppalainen kesään 24 asti. Nyt olen taas suomalainen, jonka on viisaampi juoda vaan vettä, jos janottaa.

Oli aivan karseaa tajuta olleensa alkoholisti, jonka keho huusi uutta annosta, kuin hinaaja sumussa.

Alkoholismista paraneminen vaatii sen, että myöntää itselleen peilin edessä olevansa juoppo, eikä kainalosta saa pilkottaa ketunhäntää.

Kyllä saapuu taloon rauha ja mieleen järki, kun lopettaa juomisen omasta tahdostaan. Minä uskon, että pakotettuna voi myös lopettaa, mutta käytös jää usein sellaiseksi kuivahumalaiseksi, jolloin on kireä, ahdistunut ja kaikille vihainen. Eihän sellaistakaan kukaan jaksa.

En olisi aikoinaan juomisuran alussa voinut kuvitellakaan, kuinka paljon ahdistusta se viaton oluen juominen voikaan aiheuttaa.

Nyt olen mielestäni raitistunut sillai oikeasti, mutta jottei elämä olisi liian yksinkertaista, niin nyt juo vaimo. Hän oli siinä rinnalla myös eurooppalaistunut melko pahasti, enhän minä sitä silloin tajunnut, vaan nyt tajuan. Alkoholi vie rouvaa, kuin litran mittaa. Arki ja viikonloppu on sulautunut yhteen. Ei ole väliä, vaikka aamulla olisi töihin lähtö. Iltapäivästä aloitetaan ”viiniharrastus” heti töiden jälkeen ja yömyöhään lotrataan. Siinä ollaan lähes poikkeuksetta jo ihan kännissä, kun sänkyyn päästään. Välipäivät, joita onneksi vielä on, vietetään muissa maailmoissa sängyn pohjalla, suoratoistomaratonia vetäessä ja herkkuja nauttien. Aivan karseaa katsoa, mitä ihminen voi itselleen tehdä.

Välillä tuntuu, että tähän mailmaan tarvitaan taas kieltolaki, olisi ainakin hemmetin paljon työläämpää ja toki rikollistakin päihtyä harva se päivä. Nyt saa kilisemättömissä pahvitörpöissä juomia joka kioskista.

Jos minulla olisi hopealuoteja alkoholismin hoitoon, niin antaisin niitä kaikille, vaan kun ei ole.

Voimia kaikille, vihollinen on lähes ylivoimainen, mutta jotkut senkin onnistuu selättämään.

6 tykkäystä
3

Hei @Tuuliajolla , tervetuloa kirjoittelemaan. Hyvä, kun löysit tänne.

Ymmärrän pohdintaasi siitä, mitä voisi enää tehdä. Tai oletko samassa kierteessä loppuelämäsi.

Olen monesti pohtinut samaa. Olemme puolisoni kanssa päälle nelikymppisiä, takana pitkä parisuhde. Ja vuosien kipuilu miehen juomisen vuoksi. Kuivat kaudet ovat vuorotelleet märkien kanssa, milloin mies myöntää ongelman, milloin ei. Arki oli yhtä ahdistuksen vuoristorataa viikonloppuja tai lomia odotellessa. Nyt olemme asumuserossa.

Lienee niin, että käytännössä et voi tehdä miehesi juomisen osalta muuta, kuin kertoa miehelle ajatuksistasi. Jollei hän itse halua lopettaa, niin silloin hän ei todennäköisesti lopeta. Ja jos hän ei lopeta, niin on hyvä pohtia pystytkö jatkamaan suhteessa ja mitä se sinulta vaatisi. Ja mitä se sinun elämällesi tarkottaisi.

Kannustaisin sinua toimimaan oman hyvinvointisi eteen. Pikkuhiljaa ja pienin askelin. Jos pystyt tarkastelemaan tilannetta pienen etäisyyden päästä, aina parempi. Vertaistuki on myös hyvä - älä jää asian kanssa yksin. :heart:

Pohdit myös, voisitko luottaa puolisosi raittiuslupaukseen, jos hän sellaisen tekisi. Olen itse pohtinut, että luottamus varmaankin rakentuu ajan kanssa. Kuulin kerran sanonnan, jonka mukaan “parhaiten tulevaa käytöstä ennustaa nykyinen käytös”, mikä on sinänsä ihan kuvaava. Jos on tasaiseen tahtiin tissuttelemassa tai lärvilautasen kanssa hummaamassa, niin eiköhän ne pippalot saa jatkoa. Mutta jos tulee selkeä muutos, stoppi dokaamiseen, halu raitistua ja apukeinot siihen, niin voisi ehkä luottamuskin nostaa päätä eri tavalla.

2 tykkäystä
4

@Tuuliajolla Lämpimästi tervetuloa joukkoon mukaan huolehtimaan itsestämme.

Olipa paljon minunkin elämästäni tuttuja juttuja tekstissäsi. Puolisolla menee mitta täyteen, juova lupaa vähentää, kunnes sama meno jatkuu ja sitten mietitään jatkoliikkeitä sekä tulevia aikoja…
Meillä tuli mukaan miehen varsinkin sanallisesti agressiivinen käytös, jossa on käsketty painumaan v*ttuun, haukuttu kusipääksi, narsistiksi, nalkuttajaksi jne jne. Kävihän poliisitkin pari kertaa ja luulin sen olevan se “Pohjakosketus”. Mies puhui silloin vakavissaan muutoksesta, myönsi ongelman ja jopa antabuksen aloittamisesta. Kunnes… Hän sanoi puhuneensa niitä minua miellyttääkseen. Haukkumista ja juomista jatkunut.

Olen sittemmin todennut, että kun hän haluaa minut pois, niin minähän lähden ja olen sanonut senkin hänelle, ettei mulla riitä voimat enää uusiin tuollaisiin tapahtumiin. Mies totesi meidät epäsopivaksi pariksi, valitsi kaljan tästä kolmen osapuolen suhteesta ja ollaan eroamassa.
Mitä kaikkea maailman parasta tässä onkaan ollut, niin hinta on liian kova, jos otan riskin tuollaisesta minun omasta elämästäni ties miten pitkälle tulevaisuuteen. (Lisähuomiona vielä, että jos alkon käyttö jatkuu riskirajojen selkeänä ylittämisenä vuosia vielä, niin mikä on oikeasti meidän avioliiton ja minun osuuteni vaimona, kun miehelle todennäisesti tulee kroonisia fyysisiäkin haittoja yms. Olisinko jäänyt odottamaan omaishoitajan paikkaa palkaksi sitoutumisesta ja sinnittelystä…)

3 tykkäystä
5

Kiitos @Jussi vastauksestasi. Ensiksi, onnittelut raitistumisesta! Elämä antaa paljon enemmän, kun ei kulje kaikkea vapaa-aikaa pää sumussa ja alkoholin määräämänä.

Tunnistan tämän. Muutamia vuosia sitten kun en ollut vielä halunnut uskoa, että miehelläni on alkoholi-ongelma, join itsekin usein ihan liikaa omalla mittarillanikin. Varmasti riskirajat ylittyi omalla kohdallani joka viikonloppu. Koin, että juomalla miehen kanssa ja seuraksi, pääsin lähemmäs häntä ja löysin taas yhteyden välillämme. Joskus jopa päädyimme makuuhuoneen puolelle “romanttisessa” mielessä kännissä sähläämään ja lopulta molemmat sammuttiin koska eihän siitä mitään tullut :face_with_peeking_eye: Toisinaan sitten taas saatiin aikaan kunnon riita. Mitään seesteistä viinin nautiskelua ei todellakaan ollut. Riski omalle alkoholisoitumiselle oli suuri. Onneksi lopulta tajusin ettei tissuttelu ole yhteistä laatuaikaa ja päätin, että mieluummin herään viikonloppuisin ilman maailmanlopun krapulaa ja morkkista. Alkoholin käyttö väheni kohdallani merkittävästi parin vuoden ajan ja nyt olen ollut juomatta kokonaan 8kk. Huikean hyvä fiilis. Toivottavasti myös puolisosi heräisi tilanteeseen ja löytäisi motivaation raitistumiseen.

6 tykkäystä
6

@Karpalo Kiitos vastauksestasi!

Juuri tämä. Keskustelimme asiasta muutama päivä sitten ja kerroin jälleen kerran tunteistani. Mies ei myönnä, että ongelma olisi pahentunut mutta oli sitä mieltä että juomista olisi tarkkailtava! ööö :thinking: Tuohon ei tarkoita siis yhtään mitään. Ainakaan minulle. Hän sanoi että minun mielestä juominen pitäisi lopettaa kokonaan! Juuri niin! Halleluja! Mutta kuka sen juomisen sitten hänen puolestaan lopettaisi?! Niin turhauttavaa"!

3 tykkäystä
7

@Karpalo Tämä on niin tärkeä neuvo! Olin yhteydessä työterveyteen ja menen huomenna mielenterveyshoitajan kanssa keskustelemaan. On äärimmäisen tärkeää purkaa tuntojaan ja saada ulkopuolisen kanssa käydä läpi tilannetta. Itsellä henkinen kuorma ollut niin kuluttavaa jo pidemmän aikaa, että olen huomannut hakevani hetken helpotusta ahmimalla herkkuja. Vahvoja hälytysmerkkejä ilmassa omassa jaksamisessa!

3 tykkäystä
8

Kiitos @Vaimo82 vastauksesta!

Tuo, että alkoholi valitaan sinun ohi, on raastavaa. Olen itse monesti miettinyt, että olenko todella niin mitäänsanomaton ja arvoton, että pullosta löytyy lämpöä, läheisyyttä ja rakkautta parempi kumppani. Ei se tietenkään näin ole. Viinapiru siellä vaan houkuttaa niin pirusti. Mutta satuttaa se silti. Varsinkin kun seuraat vierestä rakkaan ihmisen luisumista syvemmälle pohjaa etkä voi tehdä mitään.. Onko sitä sitten itse tyhmä, masokistinen vai läheisriippuvainen kun siihen silti jää? En tiedä… Toivottavasti sinun tilanne eron myötä rauhoittuu ja helpottaa. Etäisyyden päästä näkee kirkkaammin ja selkeämmin tilanteen missä on ollut. Lopulta ero voi olla suuri helpotus!

3 tykkäystä
9

@Tuuliajolla: Tosi hyvä, että pääset juttelemaan tästä asiasta. Kaikki apu ja tuki on tarpeen, ja tilannetta on hyvä purkaa.

Vertaistukeen tämä palsta on hyvä - olen itse saanut arvokkaita kommentteja ja huomioita sekä alkoholistien läheisiltä että alkoholia ongelmallisesti käyttäneiltä tai käyttäviltä. Samassa veneessä ollaan! Autetaan toisiamme.

2 tykkäystä
10

Auts, tästä nousi realistisia muistoja kun tuli kannettua omien kaljojen lisäksi myös toiselle ns. ruokaviiniä kotiin “yhteyden luomiseksi”. Aloite jumpasta oli sitten helpompi tehdä ja johtikin saman aineen ansiosta usein toivottuun touhuun. Se oli aina ensimmäiset puoli tuntia ihan mukavaa, mutta melko usein loppui kunto ennen kuin siitä mitään tuli. Turhauttavaa. Sitten kun toinen lopetti juomisen koska punaviinistä tuli aina päänsärkyä, niin sehän se vasta turhauttavaa oli. Toista ei selvänä kiinnostanut humalainen ja itse selvänä jännitti aloitetta, joka jäi tekemättä, jolloin jäi seksi.

Ja koska seksi ei ole mikään pieni tarve, vaan yksi tavallisista hyvän parisuhteen määritelmistä ja kuinka ainakin useat miehet riskeeraavat seksin vuoksi vaikka ministerin ja toimitusjohtajien urat, puhumattakaan tavallisista parisuhteista ja perheistä, niin jos sitä on saatavilla helpommin tai joillekin ainoastaan alkoholin kannattelemana, niin tässä on aika useisiin suhteiden alkuihin ja sittemmin suhteisiin osuva kierre.

Nämä ajatukset lähinnä tuon yksittäisen lainauksen inspiroimina.

5 tykkäystä
11

Moi

Hyvä kun löysit tänne, täällä kuule ymmärretään! Kyllä tuossa kuulostaa samalta, kuin lähes kaikissa kotikanavan kirjoituksissa, omani mukaan lukien, että alko vie voiton. Se suututtaa ja raivostuttaa, ja tekee vaikka mitä, mutta se voittaa​:persevering_face:! Itse en myöskään pystynyt ensin sitä uskomaan, mutta niin siinä kävi. Oma tarinani alkoholisti päihde/ mielenterveyshoitajan kanssa oli täynnä häpeää, paniikkia, pelkoa, uhkailua, katoamisia jne.. erosta on jo vuosia, mutta kärsin vielä tänäkin päivänä alkoholistin aiheuttamista traumoista. Talous ja velat on yksi iso asia, jonka ymmärrän hyvin. Se on iso jarru, kun jotenkin nekin on järjestettävä. Nyt on viisasta pelastaa itsensä:heart:. Ala pohtia miten saisit järjesteltyä asioita niin ,että pärjäisit yksin. Olet ajatuksissani ja tunnen syvää myötätuntoa sinua kohtaan, kun tiedän ahdistuksen määrän mitä tämä aiheuttaa​:heart:

4 tykkäystä
12

@Tuuliajolla & @Apnea: Huojentavaa lukea, että toisillakin on alko vaikuttanut seksiin. Itselläni on kaikki halut hävinneet kuin tuhka tuuleen, enkä toisaalta oikein tiedä onko “oikeaa aikaikkunaa” seksille ylipäätään. En halua kun mies on kännissä tai krapulassa ja noh - niitä hän on aika usein. Silloin kun hän haluaisi hän juurikin on krapulassa tai kohoamassa uuteen nousuun, ja tuolloin itse olen henkisesti niin kypsä että petipuuhat ovat se viimeinen asia mielessä.

Tiedostan kyllä, että tämä ei ole normaali tilanne. Tai no, ehkä on normaalia että halut katoavat tällaisessa suhteessa, mutta se että tilanne on pidemmän päälle tämä ei liene normaalia.

3 tykkäystä