^ Moi. Tuossa Subutexin lopetus -ketjussa, jota juuri nostin(Sori, en nyt jostakin syystä onnistu linkittämään, mutta ei kai se tarpeenkaan ole, kun tuossa pinnallahan tuo kelluu) on vähän mun tarinaani lopetuksesta. Tiedä sitten, paljonko siitä sulle on hyötyä, koska mulla on ollut varsin erilainen tilanne
.
Sun tilanteessasi olisi ehkä viisasta kertoa ihan suoraan lääkärille, miten asiat ovat, vaikka siitä toki voikin poikia kaikenlaista paskaa. Yleensä olen sitä mieltä, että kannattaa harkita erittäin tarkoin ennen kuin menee lekureille toitottamaan päihdeongelmastaan, mutta sun kohdallasi olisi hyvä, että lääkärit olisivat kartalla hommasta, koska jos sulle tarvitsee antaa vaikka vahvempaakin kipulääkettä(Jotakin muuta opparia, kuin bupre), niin paska nakki, jos se ei toimikaan, kun buprea pyörii verenkierrossa kaiken aikaa. Lisäksi on mahdollista, että kylmä kalkkuna -oireet voivat aiheuttaa sulle jotakin pahempaakin häikkää(Normaalistihan nuo eivät tippaakaan vaaralliset ole, vaikka vähän vituttaisikin), jos olet kovin heikossa hapessa sytostaattihoidon/syövän vuoksi. Mutuilua tämä toki vain on, en tiedä tuollaisesta asiasta mitään. Sitten toki sekin(Edelleen mutuilen), että buprella ja syöpähoidoilla saattaa olla joitakin ei-toivottuja yhteisvaikutuksia. Toki monet syöpäpotilaat saavat vahvoja kipulääkkeitä, joten ei tuon mikään ennenkuulumaton ongelma pitäisi olla, mutta lääkäreiden olisi silti hyvä tietää, missä mennään.
Buprereflat ovat aivan kauheat, jos niitä pelkää ja tolkuttaa itselleen, kuinka kauheat ne ovat
. Subjektiivisia kokemuksia toki, eri ihmiset kestävät kipua eri tavoin ja sulla on nyt sellainen elämän tilanne, että sulla on ehkä muutakin mietittävää, kuin näin lopetan Subun iloisin mielin, mutta eiväthän nuo lopulta, kuin vastaa vittumaista flunssaa fyysisellä tasolla ja loppu on täysin psyykestä kiinni. Toki pitkäkestoisuus noissa refloissa on se vittumainen homma ja jos olosi on muutenkin sairautesi/hoitojesi vuoksi kurja, niin eipä siihen tietenkään mitään refloja lisäksi kaipaa.
Mä käytin oppareita enemmän tai vähemmän 20-vuotiaasta saakka(Nyt olen 36), enkä tietenkään koko tuota aikaa ollut fyysisessä koukussa, mutta kahdesti olen ollut bupren kanssa kunnolla naimisissa, eli tasaisen tappavaa päivittäiskäyttöä ekalla kerralla reilut 4 vuotta, josta lopetin tyystin kylmällä kalkkunalla ja olin yli vuoden täysin ilman mitään ongelmia. Sitten toinen kerta reilut pari vuotta säännöllistä käyttöä ajoittaisella “huvin vuoksi” -kitkuilulla, josta siis tämä viimeisin ja TOIVOTTAVASTI viimeinen lopetus. Se psyyken järjestely siihen lopetuskuntoon on avainsana, mutta valitettavasti se ei tietenkään millään pikaisella simsalabim! -tempulla yleensä käy
.
Paljon tsemppiä sulle
.