Kuinka kertoa lääkärille opiaatti riippuvuudesta?

Hei.

Kaipaisin hyvä neuvoja kuinka pääsisin irti subusta. Olen 29 vuotias mies, minulla todettiin imusolmukesyöpä muutama kuukausi sitten. Käyn tällä hetkellä sytostaatti hoidoissa ja syksyllä alkaa sädehoito.
Haluaisin lopettaa subun käytön mutta viekkarit ovat aivan kauheat. Olen miettiny korvaushoitoakin mutta en uskalla puhua kellekkään Siitä ei tiedä kun pari henkilöä joilta saan sitä. Olen käyttänyt opiaatteja kaksi vuotta, enimmäkseen subuxonea.
En uskalla kertoa esimerkiksi lääkärille koska minulla on lapsi jota tapaan. Sosiaali huolto iskisi heti. En haluaisi sitä rallia.
Onko kenelläkään antaa hyviä neuvoja vaikka kuinka lopettaa itse. Nolliin eu pysty heti vetämään ja viekkarit on hirveät kuten jokainen subuna enemmän käyttävä tietää.
Haluaisin niin lopettaa tämän paskan vedon, nyt viisaat apuja :frowning:

^ Moi. Tuossa Subutexin lopetus -ketjussa, jota juuri nostin(Sori, en nyt jostakin syystä onnistu linkittämään, mutta ei kai se tarpeenkaan ole, kun tuossa pinnallahan tuo kelluu) on vähän mun tarinaani lopetuksesta. Tiedä sitten, paljonko siitä sulle on hyötyä, koska mulla on ollut varsin erilainen tilanne :confused: .

Sun tilanteessasi olisi ehkä viisasta kertoa ihan suoraan lääkärille, miten asiat ovat, vaikka siitä toki voikin poikia kaikenlaista paskaa. Yleensä olen sitä mieltä, että kannattaa harkita erittäin tarkoin ennen kuin menee lekureille toitottamaan päihdeongelmastaan, mutta sun kohdallasi olisi hyvä, että lääkärit olisivat kartalla hommasta, koska jos sulle tarvitsee antaa vaikka vahvempaakin kipulääkettä(Jotakin muuta opparia, kuin bupre), niin paska nakki, jos se ei toimikaan, kun buprea pyörii verenkierrossa kaiken aikaa. Lisäksi on mahdollista, että kylmä kalkkuna -oireet voivat aiheuttaa sulle jotakin pahempaakin häikkää(Normaalistihan nuo eivät tippaakaan vaaralliset ole, vaikka vähän vituttaisikin), jos olet kovin heikossa hapessa sytostaattihoidon/syövän vuoksi. Mutuilua tämä toki vain on, en tiedä tuollaisesta asiasta mitään. Sitten toki sekin(Edelleen mutuilen), että buprella ja syöpähoidoilla saattaa olla joitakin ei-toivottuja yhteisvaikutuksia. Toki monet syöpäpotilaat saavat vahvoja kipulääkkeitä, joten ei tuon mikään ennenkuulumaton ongelma pitäisi olla, mutta lääkäreiden olisi silti hyvä tietää, missä mennään.

Buprereflat ovat aivan kauheat, jos niitä pelkää ja tolkuttaa itselleen, kuinka kauheat ne ovat :wink: . Subjektiivisia kokemuksia toki, eri ihmiset kestävät kipua eri tavoin ja sulla on nyt sellainen elämän tilanne, että sulla on ehkä muutakin mietittävää, kuin näin lopetan Subun iloisin mielin, mutta eiväthän nuo lopulta, kuin vastaa vittumaista flunssaa fyysisellä tasolla ja loppu on täysin psyykestä kiinni. Toki pitkäkestoisuus noissa refloissa on se vittumainen homma ja jos olosi on muutenkin sairautesi/hoitojesi vuoksi kurja, niin eipä siihen tietenkään mitään refloja lisäksi kaipaa.

Mä käytin oppareita enemmän tai vähemmän 20-vuotiaasta saakka(Nyt olen 36), enkä tietenkään koko tuota aikaa ollut fyysisessä koukussa, mutta kahdesti olen ollut bupren kanssa kunnolla naimisissa, eli tasaisen tappavaa päivittäiskäyttöä ekalla kerralla reilut 4 vuotta, josta lopetin tyystin kylmällä kalkkunalla ja olin yli vuoden täysin ilman mitään ongelmia. Sitten toinen kerta reilut pari vuotta säännöllistä käyttöä ajoittaisella “huvin vuoksi” -kitkuilulla, josta siis tämä viimeisin ja TOIVOTTAVASTI viimeinen lopetus. Se psyyken järjestely siihen lopetuskuntoon on avainsana, mutta valitettavasti se ei tietenkään millään pikaisella simsalabim! -tempulla yleensä käy :confused: .

Paljon tsemppiä sulle :slight_smile: .

Kiitos winston hyvästä vastauksesta. :slight_smile: Itsekkin olen sitä mieltä että lääkäreille olisi hyvä asiasta kertoa. Pelottaa vaan se että minkälainen ralli alkaa soskujen kanssa. :confused: Ehkäpä koetan vielä lopettaa itse ja jos ei onnistu niin haen apua. Olo on tosiaan huono aina hoitojen jälkeen niin ei siihen oikein kaipaisi enää muita oloja. Välillä olen ollut jonkin aikaa ilman subua lyricoiden avulla, niillä pääsisi helposti eroon subusta mutta sitten sitä varmaan olisi koukussa niihin. :confused: No mutta täytyy vielä pähkäillä mikä olisi viisain ratkaisu.
Nyt mökille juhannuksen viettoon.
Oikein hyvää Juhannusta kaikille päihdelinkin jäsenille! :slight_smile:

^ Hyvää Juhannusta sulle myös :slight_smile: .

Eihän sitä Lyricaa ole pakko minään pitkänä kuurina tai edes päivittäin vetää, kun monilla tuo toimii ihan täsmälääkkeenäkin. Jos ottaisit vain pahimpien olojen selättämiseen ja hirveimpien kitkutuksien iskiessä, niin ei siihen sillä tavoin fyysistä riippuvuutta muodostu, vaikka toki kannattaa olla varovainen, koska tuo saattaa tehdä fyysisenkin riippuvuuden paljon nopeammin, kuin moni muu roipe. Toki, jos saat Lyricasta muikeat olot, jopa paremmat, kuin Subusta koskaan ja psyykkinen himotus oloihin tekee sen, että homma karkaa hetkessä lapasesta sen kanssa, niin silloin se ei ole hyvä vaihtoehto, koska vieroituslääkkeiden tehtävä on tosiaan vain jeesata pahimpiin oloihin, ei antaa parempia oloja, kuin alkuperäisen substanssin. Vaikka sä nyt päättäisitkin tehdä vieroituksen Lyrican avulla, niin silti suosittelen kertomaan lääkärille, koska Lyricalla on paljon enemmän mahdollisia haitallisia sivareita, kuin Subulla ja siitä voi olla mahdollisesti vielä enemmän haittaa sairauttasi/hoitojasi ajatellen. En edelleenkään tiedä tuosta mitään, mutta hyvähän se olisi lääkäreiden tietää, mitä kaikkea siellä elimistössä pyörii heidän antamiensa lääkkeiden lisäksi, jottei mitään yllättäviä ja mahdollisesti vakaviakin interaktioita pääsisi puskemaan :confused: .

Mulla ei ole mitään omakohtaista kokemusta noista lastensuojeluhommista, mutta paljon riippunee siitä, millainen tyyppi sä noin muuten olet, paitsi käytät Subua. Jos elelet muutoin ihan kiltisti ja ainoat rikoksesi, mitä teet, ovat ne, että ostelet laittomasti kamaa ja lapsesi tosiaan asuu äitinsä kanssa ja tämä on ihan ns. kunnon kansalainen ja huolehtii lapsesta hyvin, niin tuskin tuossa mihinkään ihan hirmuisiin toimenpiteisiin, tyyliin: huostaanotto, ryhdytään. On tuo toki myös paikkakunta-/työntekijäkohtaista, eli vaikeaa ennustaa nouseeko paskamyrsky vai suhtaudutaanko asiaan hyvinkin maltillisesti ja ymmärtäväisesti, jos edes jaksetaan mihinkään toimenpiteisiin ryhtyä, jos lapsella on kaikki hyvin, etkä mitenkään sekoita omaa huumeiden käyttöäsi hänen elämäänsä.

Pahimmillaan lastensuojelu voi olla todella vittumainen ja aiheuttaa suuria ongelmia, jos heille tulee tieto huumeiden käytöstä, vaikka käyttö olisi sinänsä ongelmatonta. Esim. Kipulääkkeen käyttö kipuun ilman reseptiä, tai Jointti joskus lomalla rentoutumiseen lääkkeenä, kun se on huume, jos siihenkään ei ole reseptiä.