Tervehdys,
kyllä vähentäminen onnistuu helposti. Itse olen tehnyt sen jo ainakin kymmenen kertaa. Nyt olen ollut juomatta jo kolme päivää edellisen päätöksen jälkeen. Päätin kuitenkin kokeilla tätä toista reittiä, joko se olisi toimivampi metodi? Kovat ajat edessä, mutta vielä on niin paljon menetettävää.
Kaikki toimivat tavallaan, mutta noin hyvää raitistelua en heti katkaisisi. Itse katselen pelonsekaisin tuntein kalenteria 3kk päähän.
Ota rennosti, ei tulevaa tarvitse pelätä!
Päivä kerrallaan
Ainakin kymmenen kertaa? Kuinka nopeasti on vähentämisen jälkeen määrät palanneet takaisin entiseen? Eli ilmeisesti vähentäminen ei ole johtanut pysyvään muutokseen juomismäärissä/-tiheydessä…
ps. Tervetuloa foorumille
Voihan se olla pelottavaakin heti lopettamisen jälkeen niin pitkälle katsella.
Onneksi ei ole pakko.
Luulen että aika moni, minä mukaan luettuna, on siinä irtiottovaiheessa, ensimmäisten päivien aikana keskittynyt ihan siihen hetkeen. Kun jokainen päivä on pieni voitto, jokainen tuntikin ihan alkuun, ja kasvattaa etäisyyttä riippuvaisuuteen, kannattanee kerätä voimia siitä.
En sitten tiedä miten hyvinvointia voisi mitata, millaisilla yksiköillä, se kun koostuu niin monesta tekijästä jotka eivät edes keskenään ole yhteismitallisia, mutta karkeana arviona tulevaisuuden suhteen kai voisi pitää sitä että jokainen selvä ja riippuvuuksille periksiantamaton päivä lisää muutamalla epämääräisellä mittayksiköllä kolmen kuukauden päässä ja pitemmälläkin olevien päivien hyvinvointia.
Ja usko pois, jonain päivänä sen vaan huomaa ettei ole hetkiin ollut edes mielitekoa palata entiseen riippuvuuteen.
Kiitos toivotuksesta!
Tosipuheessa hyvin vakavia yrityksiä on ollut muutama ja sitten sellaisia huolettomia morkkislupauksia pitkin vuosikymmeniä. Olen n.40 mies. Nämä vakavammat yritykset ovat lähteneet ihan hyvin käyntiin, kunnes on tullut joku sellainen sopiva juhla, missä ei tietenkään viitsi selvinpäin olla. Ja onhan tuo vähentäminenkin ollut kohtuullisen helppoa(ei todellisuudessa). Vaimokaan ei ole silloin niin paljon nalkuttanut, joten nautitaan sillain sivistyneesti(ja salaa lisää). Siitä se sitten on vähitellen aina lipunut kovempaan tahtiin. Sanoisinko 3krt viikossa ja keskimäärin 12-20 annosta kerralla. Toisin sanoen aina nousua odotelessa, nousussa tai sitten krapulassa. Jollain tavalla alkoholi aina mielessä tai toiminnan keskiössä. Jotenkin tuntuu etten enää jaksa tätä menoa.
Luulen että ulospäin tämä näyttää viela ihan ok touhulta, mutta perheen sisäpuolella mennään jo äärirajoilla. Olen n.25v. tätä rakasta lajia harjoittanut ja aina hyvin humalahakuisesti. Siihen opin jo lapsena esimerkin voimalla.
Tarttis siis tehrä jotain ja siksi täällä ollaan. Oli aika nöyryyttävää tulla sivustolle muutenkin kuin lukijana, mutta siitä kai kaikki alkaakin.
Varmaan totta puhut. Ensimmäinen viikko menee yleensä jo morkkiksesta palautuessa, mutta sitten nopeasti mieli halajaa taas. Nyt en ole asettanut päivämääriä kummemmin, vaan tavoitteena on kokeilla kokonaan toisenlaista elämää. Haluan tietää se miltä tuntuu ja joudunko luopumaan muustakin kuin juomisesta? Mitä saan tilalle?
Tänään oli ensimmäinen oikeasti vaikea päivä raittiuden suhteen, jos niitä ensimmäisiä paria viikkoa ei lasketa. En tiedä mikä vaihe on iskenyt päälle - kuitenkin jo kolme ja puoli kuukautta raittiutta takana. Ehkä se johtuu siitä että en ole tehnyt sitä lopullista raittiuspäätöstä, niin on helpompi leikitellä ajatuksella pienestä seitinohuesta humalasta töiden jälkeen. Taistelin ajatuksen kanssa koko iltapäivän ja rehellisesti sanottuna tein jo alustavan päätöksen, että menen ottamaan muutaman neuvoa antavan, mutta jätän sen siihen. Että osaisin nyt ottaa “sopivasti”. Kun töistä lähdön aika koitti, sain jostain kuitenkin voimia ajatella huomista aamua ja sitä hyvää oloa mikä on, kun herää selvänä ilman minkäänlaisia "oloja. Kun pääsin kotiin, pakkasin uimakamat ja lähdin uimahallille - elämäni paras päätös tänään. Nyt on loistava olo, rentoutunut, levollinen, ylipäätään aika voittajaolo. Tissutteluhimosta ei ole jäljellä tippaakaan.
Uinti, sauna ja kylmäallas toimii kohdallani enemmän kuin hyvin. Saan siitä sellaisen endorfiiniboostin, että muita lisäaineista ei kroppa sen jälkeen kaipaa.
Mutta miksi, oi miksi, tuo tissutteluoso tuli niin vahvana päälle - tunnen itseni ja annoin jo tavallaan sille periksi. Ainoa mik sai perumaan sen, oli seuraavan aamun olojen pohdinta - haluanko herätä voittajafiiliksellä freesinä, vai syyllisyyttä tuntien ja siihen vielä päälle ne normi tuhnuiset krapulaolot.
mikkohe kirjoitti
Tuo ajatus on ihan normaali jokaiselle alkoholin väärinkäyttäjälle, tai alkoholistille, jollainen itse olen. En oppinut kohtuukäyttäjäksi, vaan jouduin tilanteeseen, jolloin halusin lopettaa. Jos on menettänyt alkoholin hallintakyvyn, sitä ei yleensä pysty saamaan takaisin. Olen tavannut kuitenkin suuren joukon kaltaisiani, joille raittius on muodostunut luontevaksi tavaksi elää turvautumalla vertaistukeen päivä kerrallaan.
Tänään et ole yksin
