Osaako joku auttaa? Itse olen niin umpikujassa, etten enää tiedä mikä on hyvin ja mikä huonosti, ja mitä minä voin näille asioille tehdä, vai voinko mitään?
Tilanne siis se, että 15v lapseni isä on alkoholisti. Lapsemme asuu meidän molempien luona suunnilleen yhtä paljon. Asumme siis 2km päässä toisistamme,
ja lapsi kulkee skootterillaan kodistamme toiseen. Yleensä ”vaihtaa kotia” noin viikon välein.
Isän alkoholinkäyttö on lisääntynyt huimasti viimeisen parin vuoden aikana, ja hän juo nykyään joka ilta. Yleensä ”lievään” humalaan (ei räkäkännissä), mutta välillä esim
viikonloppuisin menee ihan kunnon känniin asti. Isän puolustukseksi sanottakoon että hän on humalassa ollessaan yleensä leppoisa ja hyväntuulinen eikä
juo rähinäviinaa, eli lapsellamme ei sinänsä ole mitään ”varsinaista” hätää isän luona. Paitsi että tietenkin on, koska päihtynyt vanhempi herättää luonnollisesti huolta ja ärtymystä lapsessa,
sekä vaikuttaa lapsen mielialaan.
Olen sanonut lapselle, että hän voi koska tahansa tulla luokseni jos isä on humalassa, vaikka keskellä yötä. Ja että hän voisi asua suurimman osan ajasta luonani halutessaan. Mutta
lapsi on erittäin lojaali isälleen, ei halua puhua isälleen koko asiasta ettei isälle tule paha mieli. Olen puhunut isän kanssa asiasta monesti,
mutta isä on alkoholisminsa kanssa jyrkässä kieltämisvaiheessa, eli ottaa omasta mielestään kohtuudella. Lapsi sanoo ettei isän juominen haittaa häntä, ja hänellä ei
ole tarvetta asua luonani kokoaikaisesti. Mutta pelkään että lapseni ei halua vaan myöntää tilanteen kuormittavuutta edes itselleen, eikä halua huolestuttaa myöskään minua
joten siksi vähättelee ongelmaa.
Mietin lasun tekemistä, mutta hommahan etenisi niin että sieltä otetaan yhteyttä isään joka kieltää ongelman? Ja sitten keskustellaan lapsen kanssa joka myös kieltää ongelman,
koska ei halua isälle “hankaluuksia”. Eli ilmeisesti lasu ei meitä voi auttaa jos lapsi ei ole valmis puhumaan?
Miten minä voin auttaa lastani? Pelkään että herkkä lapsemme joutuu tästä lopulta maksumieheksi jos/kun nämä asiat alkavat oireilemaan sitten joskus varhaisaikuisuudessa
esim ahdistuksena tai masennuksena tms. Haluaisin jotenkin voida auttaa häntä, ja kyetä mahdollistamaan hänelle paremman nuoruuden ilman tämmöistä taakkaa.
Vertaistukijana kertomuksesi perusteella sanoisin, että lastensuojeluilmoitus on järkevä tehdä. Vanhemman alkoholinkäyttö vaikuttaa lapseen aina. Lapsesi on jo 15-v, ja on jo kasvanut tuohon tilanteeseen, mutta aina parempi mitä aikaisemmin asiaa alkaa avaamaan. Siinä mennään epämukavuusalueelle, ei sitä voi välttää. Minusta lause “lapsi on erittäin lojaali isälleen, ei halua puhua isälleen koko asiasta ettei isälle tule paha mieli” kuulostaa ihan tavalliselta ja hyväksyttävältä. Ei ole nuoren asia puuttua vanhempansa alkoholinkäyttöön tuossa iässä, kun on vielä vahvasti riippuvainen vanhemmistaan.
Oletko miettinyt miksi lapsesi haluaa olla isän luona? Ajatteleeko hän ilahduttavansa isää vai onko hänen itsensä mukava olla siellä? Tuon ikäinen nuori haluaa usein paljon omaa aikaa, ja ehkä hän saa sitä isän luona tarpeeksi, jos isä keskittyy tissuttelemaan esim telkkarin ääressä? Vai tekevätkö he jotenkin erityisen paljon asioita yhdessä? Millainen on koko tilanteen tausta? Kauanko olette olleet erossa, onko lapsella sisaruksia jne. Haluaisitko avata vähän?
Jos miehesi tosiaan päivittäin juo, näkyy se aivan varmasti jo naapureille, ystäville, töissä, jne… lastensuojeluilmoituksen voisi tehdä tuossa tilanteessa kuka vain.
Lapsi haluaa olla isällään koska isä on hänelle rakas. Ei kai siihen tuon suurempaa syytä ole? Lisäksi lapsi saa isällään olessaan
valvoa myöhään, sekä olla muutenkin rajattomammin koska isä ei juomiseltaan juuri kiinnitä huomiota esim tuleeko läksyt tehtyä tai
herääkö lapsi ajoissa kouluun.
Olemme olleet erossa noin 6 vuotta, ja isän juominen on lisääntynyt nyt viimeisen 2 vuoden ajan. Ollut runsasta jo ennenkin. Lapsella ei ole sisaruksia.
Naapurit, ystävät ym eivät tiedä tilanteestä mitään, koska asumme erittäin pienellä paikkakunnalla pohjois-suomessa, jossa lähin naapuri (yli 80-vuotias mummo) asuu yli kilometrin päässä. Ystäviä isällä ei ole, eikä myöskään työpaikkaa. Eli tilanteesta ei tiedä lisäkseni kukaan muu. Näin ollen lastensuojeluilmoituksen tekijä (minä) kävisi heti ilmi, ja tilanteessa on tosiaan vain minun sanani todisteena. Tästä syystä pelkään ilmoituksen tekoa, koska isä ja lapsi varmasti kertoisivat alkoholinkäytön olevan hallinnassa. Isä on myös tunnettu henkilö erään nuorten harrastustoiminnan parissa (päävalmentaja), ja kylällämme tunnettu kunnollisena miehenä joka huolehtii myös muiden lapsista. Tiedän että kukaan ei uskoisi minua, vaan saisin vaan ikävän ex-vaimon leiman otsaani.
Hmm, voisi ajatella, että päivittäinen juominen näkyy jo tuossa päävalmentajan hommassakin. Jos ei ole työtä jonka takia tulisi skarpata, eikä oman lapsenkaan edessä ole tarvetta olla juomatta, niin voisi ajatella että tilanne pahenee aika nopeasti.
Sinun kannattaisi käydä juttelemassa ammatti-ihmisen kanssa, jolloin saat avattua tilannetta kunnolla ja voit asettaa itsesi paremmin ongelmakentälle. Nyt ehkä mietit ylireagoitko, vai oletko päinvastoin liian hyväksyvä. Sitä on itse vaikea arvioida kun ei ole mitään mihin verrata. Alkoholistien läheisille tarjotaan palveluja toivottavasti teidänkin kunnassanne, ja lapsenne kautta sinut varmasti luetaan läheiseksi, koska asia koskettaa lapsen kautta sinua. Ehkä saisit lapsen sinne mukaankin jollekin kerralle, ilman sinua tai sinun kanssasi? Varmasti hänkin asiaa miettii ja asia häntä vaivaa, niinkuin sanoit. Joka tapauksessa sinun kannattaa lähteä asiaa purkamaan jonkun kanssa joka näitä ammatikseen hoitaa.
Ehkä lastensuojeluilmoitus on liian järeä alku tässä tapauksessa. Voi tosin olla, että jos menet asiasta puhumaan paikalliseen päihdepalveluun ja ilmenee että alaikäinen lapsesi on humalaisen isän seurassa, tehdään lastensuojeluilmoitus kunnan toimesta. Ainakin meidän kunnassamme näin tehtiin ihan rutiinisti. Asia ei edennyt, koska katsottiin, että alaikäinen on kuitenkin turvallisessa ympäristössä. Eli lasta ei edes haastateltu, vain minua ja puolisoa.
Tilanne on hankala. Toisaalta kun miettii, että eihän aikuinenkaan jaksa katsella katsella humalaista jatkuvasti, miksi lapsen pitäisi? Kyllähän se on kuormittavaa. Kai teilläkin alkoholinkäyttö oli ainakin osasyynä eroon?
Lapsi on usein liian lojaali vanhemmalleen ja päihde- tai mielenterveysongelmainen kietoo lapsenkin verkkoonsa puheillaan ja roolit kääntyy nurinpäin.
Oma isäni alkoi käyttää minua uskottuna ja huolien kuuntelijana ja jonkinlaisena tukena. Itki ykisnäissyyttään ja puhui “hyvä että edes sinä välität” ja “hyvä kun saa jollekin puhua, muuten tappaisin itseni”. Tämmöset puheet sai aikaan sen,että säälin isää ja ajattelin, että koska minun täytyy nyt olla isän kaveri, kun muita ei ole… Helposti kehittyy ihan vääristynyt malli olla ihmissuhteissa ja se aiheuttaa vaikeuksia myöhemmin.
Liikaa juova saattaa myös tarjota lapselle alkoholia. Teilläkin jos lapsi on poika, isä saattaa tehdä hänestä kaverin ja kuuntelijan, tarjota juotavaa, puhua lapselle sopimattomia juttuja ja kiletää kertomasta äidille, “koska ei se ymmärrä”.
Sinäkään et nyt tiedä, mitä siellä isän luona tapahtuu. Erostannekin on jo vuosia, niin ongelma on voinut pahentua ja lapsi kiedottu salaisuuksien vartijaksi. Toisaalta hän saattaa tietysti ihan viihtyäkin, jos isä pitää löyhemmät rajat kuin sinä, mutta onko sekään hyvä.
Näen siis riskinä, että lapsi saattaa saada alkoholia, hänet manipuloidaan peittelemään asioita tai hän joutuu tukemaan isäänsä ja säälistä ja velvollisuudentunteesta koittaa jaksaa, koskaan pelkää isän juomisen pahentuvan, tekevän itsemurhan, masentuvan tai olevan yksinäinen… siis on jo alkanut liikaa kannatella isäänsä ja kuvitelee, että tämä tehtävä kuuluu häbelle ja on jopa ratkaisevaa isän hyvinvoinnin kannalta.
Jotenkin asiaa pitäisi selvitellä. Näin ajattelisin. Lapsi itse tajuaa vääristyneet roolit ja kärsii niiden seuraisista vasta aikuisena, jos jotain sellaista on jo kehitynyt.
Vastaan näin alkoholisti isän lapsena että paljolta olisin nuoruus ja näin aikuisiällä säästynyt jos ei olisi tarvinnut isän seurassa olla lapsena/nuorena kun joi ja alkoholisoitui. En minäkään lapsena reagoinut tai sanonut juuta en Jaata. Sitten vasta kun muutin omilleni ja isän juomisen vuoksi lähdin kotoa reilu 15-vuotiaana. Vanhemman juominen jättää aina lapseen jäljen. Asia kannattaa vaikka isän kanssa puhua halki ja jotain tehdä että kissa nousisi pöydälle. Näin liki 40-vuotiaana kun ei tunne mitään isäänsä kohtaan kiitos traumojen jotka puhkesi myöhemmin on vaikeaa enää isä suhdetta luoda vaikka isä raitis. Toivon että löydätte ratkaisun.
Kaikkeni olen yrittänyt, puhunut isän kanssa useasti, ja isä lupaa vähentää mutta lupaukset osottautuvat kerta toisensa jälkeen tyhjiksi.
Lapselle olen tarjonnut ulospääsyä tilanteesta, mutta hän ei uskalla tarttua siihen ettei isä kärsi. En minä tiedä enää mitä muuta voisin tehdä?
Lastensuojelu ei meitä varmasti auta, koska lapsihan voi koska tahansa halutessaan tulla isän luota pois. Ja siinä kai tämä ongelman ydin onkin, että lapsi ei uskalla “hylätä” isäänsä. Mutta en kai minä voi äitinä tämmöistä sivustakaan katsella? Pitäähän minun voida pelastaa lapsi tästä tilanteesta! Mutta miten ihmeessä?!?
Lastensuojelu auttaa nimenomaan tällaisissakin tilanteissa. Sinulla tuntuu olevan nyt pelko siitä, että isä ja sitä myötä lapsi leimaavat sinut hirviöksi, jos otat lastensuojelun mukaan.
Asiaan puuttuminen esim lastensuojelun kautta on lapselle varmasti raskas aloittaa, mutta on vaikea uskoa, että se olisi huonompi ratkaisu, kuin jatkaa tätä samaa piinaa, joka on kalvanut, ja kalvaa edelleen sisältä pikkuhiljaa.
Et sinä yksin tilanteeseen voi vaikuttaa. Sanoit, että olet pyytänyt isää vähentämään alkoholinkäyttöä. Onko hänellä siihen mitään syytä? Hänellä on ilmeisesti kaikki mitä hän tarvitsee, vaikka hän juo. Se, että lapsi ei hänen luonaan enää kävisi, jos hän juo, voisi olla syy olla juomatta.
Ota yhteys lastensuojeluun, ja kysy miten sinun kannattaisi edetä. Kaikki riippuu tietysti siitä millainen lapsesi on, millainen suhde sinulla ja lapsella on. Ei palvele ketään jos lapsi loukkaantuu toimistasi niin paljon, että esim ajautuisi protestina itse päihteiden pariin tai muuten huonoille teille. Toisaalta sellaisessa tapauksessa ongelmaa olisi jo kasautunut enemmän kuin mitä viesteistäsi voi ymmärtää. Ja lastensuojelu olisi siinäkin paikallaan. Muutoin, jos kyse on vain siitä, että pelkäät hänen loukkaantuvan sinulle, en olisi kovin huolissani. Lapsi pian ymmärtää, että olet tehnyt oikean ratkaisun ja haluat vain auttaa lasta. Ja samalla autat isää.
Alkoholiongelman oireisiin kuuluu juurikin tuo kuvaamasi. Meistä läheisitä varmaan kaikki ovta yrittäneet “puhua järkeä”, saaneet lupauksia, jotka eivät pidä, vaikka ehkä niiden antaja itsekin on niihin uskonut. Lupaukset voivat olla tieysti ihan tietoista valehtelua, jolla juoppo ostaa aikaa… ja sitähän hän saa, kun jäädään ain auudelleen odottamaan, pitääkö lupaus.
Lastensuojelu voi hyvinkin teitä auttaa. Tietysti pienellä paikkakunnalla asiat ovta hiukan toisin kuin suuressa kaupungissa, mutta mikset kokeilisi? Se että lapsen seurassa ollaan humalassa on aina huono juttu ja mitä enemmän sen pahempi. Se on itsessään varsin raskasta ja toisekseen lapsi oppii siinä ihan vääriä tapoja ja asenteita mm stressin hoitamisen ja vapaa-ajan vieton suhteen ja on suuressa vaarassa jos ei ihan nyt, mutta hetken päästä alkoholisoitua itsekin. Kun aikanaan muuttaa omana asuntoon, se on iso muutos ja hänkin voi alkaa käsitellä ikäviä tunteita alkoholilla ja kokee ihan normaaliksi jokapäiväisen tissuttelun ja perskännit ja seura valikoituu sitten sen mukaiseksi.
Teilläkin tuohon olisi ollut hyvä puuttua jo aiemmin, kun lapsi oli pienempi. Hän on jo monta vuotta elänyt ja kasvanut aika ikävässä tilanteessa.
Kertomastasi on jo aikaa, toivottavasti asiat ovat edenneet ja tilanne tavalla tai toisella helpottanut. Tarinanne kuulostaa aika “tavalliselta” tarinalta. Päihderiippuvainen ei tunnista omaa ongelmaansa ja kerta vielä pystyy toimimaan luottamuksellisissa tehtävissä, ja on ns.“harmiton”, niin ongelma kasvaa pikkuhiljaa suuremmaksi ja suuremmaksi. Jos tilanne on vielä ennallaan, niin edellämainittujen lisäksi ehdottaisin esim. perheneuvolaan menoa, koko perhe yhdessä tai alkuun sinä ja ex-puolisosi kaksin. Ammattilasten kanssa keskustelu saattaisi avata lapsen isän silmiä eri tavalla ha hän saattaa havahtua omaan ongelmaansa. Lisäksi olisi tärkeää lapsen saada taakka pois harteiltaan, ei ole hänen tehtävä pitää humalaiselle isälle seuraa. Tuossa iässä kuuluu saada olla vielä huoleton lapsi, jonka ei tarvitse vanhemmistaan kantaa taakkaa.
Ota vaan lastensuojelu mukaan, jos haluat menettää lapsesi huostaanottokoneistolle ja saada itse paskan äidin leiman otsaan, koska olet sallinut lapsen vierailla kännäävän vanhemman luona. Kaikki syy kaadetaan sun niskaasi, koska sinä olet se selvä ihminen, niin sun ei olisi pitänyt päästää lasta sellaiseen kotiin, jossa juodaan.
Näin kävi meille. Miehen alkoholismi paheni eksponentiaalisesti siinä vaiheessa, kun lasu tuli väliin sössöttämään ja moralisoimaan ja uhkailemaan. Lopputuloksena perhe hajosi, lapsi otettiin huostaan, menetettiin yhteinen koti, ja mies juo yhä. Mutta hei, hyvä että lapsi on “turvassa”. Nyt on vaan kaksi rikkinäistä vanhempaa ja traumatisoitunut lapsi, jolta meni kaikki.
