Krapulat

[Vinkku]

Juonut läpi elämäni.Alko kuulunut suruun ,iloon ja itsensä nollaamiseen.Nykyisin juon kerran viikossa viiniä pullon tai kaksi.Naukkailen pitkin päivää ja samalla puuhastelen.Krapula kestää kaksi päivää.Ahdistaa ja pumppu hakkaa.Järkyttävä krapula saanut miettimään, että keho ja mieli muistutavat, että totaali lopettaminen on välttämätöntä.Miettynyt, kuinka lauantai päivän puuhastelut onnistuvat ilman hiprakkaa.Ostaisinko nolla prosenttista olutta ja hyvän makuisia mehuja..Kuinka upeaa sunnuntaina, kun ei järisyttävää oloa.Käyn traumat elämässäni kurssia.Traumat ja alkoholi muovannut aivot, että tunteiden tunteminen vaikeaa.Kannan niitä kehossani ja ylikierros hermostossani.Itsensä kohtaaminen ja tunteiden tunteminen ei edisty, jos juopottelu jatkuu.

Lähen viikoksi etelään ystäväni kanssa.Hotellissa määrätön juomatarjoilu.Hän jo hekumoinut, kuinka drinkit ja viini maistuu altaan reunalla.Henkisesti tsempannut itseäni, ettei juopottelu päivittäistä.Ruumisarkussa kotiin, jos näin teen.Alkoholistista kun ei tiedä.Ajatus päivittäisestä juomisesta ei houkuta.Kuitenkin ennen toiminut niin, kuinka nyt selvinpäin viettää lomaa.

Peukut pystyyn, että onnistun

[Ilona72]

Mulla krapula kestää yleensä kolme päivää ja se on yks syy minkä takia oon rajusti vähentänyt juomista. Mittarissa 54 niin on järjen köyhyyttä rääkätä tässä iässä kroppaansa ja päätänsä kauhealla itseaiheutetulla olotilalla. Se harmitus, kun haaskaa päiviä juomisen jälkeen krapulaan on niin kova, ettei sitä haluais enää kokea ollenkaan. Tuli koettua ensimmäinen etelänreissu selvinpäin tässä taannoin, eikä ollut mitenkään mahdoton, vaikka sitä pelkäsinkin​ Itseasiassa olen taas lähdössä kuukauden päästä lomalle ja senkin reissun meinaan olla ilman alkoholia. Saa huomattavasti enemmän irti kaikesta, kun ei oo pää sekaisin ja sumussa. Tsemppiä sulle

[Vinkku]

Lomalla oliko juominen mielessä?Pitikö taistella?

[Ilona72]

Olihan se välillä, mut en koe että mun olis pitänyt jotenkin taistella. Otin sellasen asenteen, et haluan nyt kokeilla miltä tuntuu lomailla selvinpäin. Vähän niinkuin nyt ajattelen, et haluan nähdä mitä vuosi ilman alkoholia tuo tullessaan. Tai tää on nyt mun tavoite Enemmän tuli reissussa nähtyä kaikkea, kun oli energiaa ja hotellin aamupalaa ei tullu kertaakaan missattua huonon olon takia. Ehkä vaikeinta oli kattella kun porukat joi altaalla, mut tuli huomattua sekin, ettei siellä montakaan ihmistä oikein kännissä ollut ja jos joku oli niin kiitin mielessäni etten ollut minä kun örvelsin

[Vinkku]

Mahtavaa!Onnittelut.Oletko ollut vuoden juomatta?Kuinka usein tulee mielitekoja ja kuinka voitat ne?

[Ilona72]

Oon vasta alkutaipaleella. Olen vähentänyt rajusti. Ennen join melkeinpä joka viikonloppu, joskus viikollakin. Tossa vuosi sitten heräsin siihen, et jotain tarttis tehdä. Rupesin vähentämään ja pisimmilläni olin reilu 4 kk putkeen ilman. Nyt taitaa viimeisestä humalasta olla vasta kolme viikkoa.

[Jussi]

Kannattaa kuunnella sitä kehoa, kun se natisee. Se on tosiaan merkki siitä, että päivät myrkyn parissa ovat ohi.

Ensimmäiset päivät ja viikot on vaikeita, mutta jos olet tehnyt lopettamispäätöksen itse, ilman ulkopuolista painostusta, niin se voi olla yllättävänkin helppoa.

Omalla kohdalla toimi liikunta, sauna, valvominen ja sellainen jatkuva liikkeellä olo, eli kyllä se alkuun oli sellaista levotonta. Valvomisella tarkoitan sitä, että heräsin joka päivä ajoissa samaan aikaan, enkä ottanut päiväunia. Sitten vitkutin sänkyyn menoa sillai, ettei sinne tarvinnut, kuin kaatua. Uniongelmia ei ollut.

Noin kolmen viikon jälkeen alkoi helpottaa se levoton pyöriminen ja 3kk kohdalla oli oikein loistava olo. Sitten se on ollut sellaista tasaista ja ihan hyväntuulista olemista. Jossain 1,5v kohdalla huomasin, että ajatusmaailma oli salakavalasti muuttunut sellaiseksi positiiviseksi, eikä asiat ahdista (vituta) juuri ollenkaan.

Hyvä esimerkki on somen poisjäänti. Ei tee enää yhtään mieli lukea uutisia milloin mistäkin aiheesta, ja kuunnella mihin kohta kaikki kuollaan jne. Myös sosiaaliseen mediaan kirjoittelu ja siellä jonkun trollin kanssa jankuttaminen on vähentynyt 100%. Tämä on ainoa paikka jossa vielä vierailen, mutta tämä onkin sellainen järkevien ihmisten neutraali paikka, jossa ei päivän polttavista kiistakysymyksistä jauheta.

Sisua se vaatii, mutta sitähän meillä on.

Mulla on nyt yli 2v viimeisestä oluesta eikä sitä tee enää edes mieli. Kohtelen alkoholia nykyään elimistölle haitallisena aineena, joka sopii pissapoikaan ja hajusteiden tms. sekoituksiin.

[Vinkku]

Kiitos, kuulostaa kannustavalta.Sotasuunnitelmia teen päässäni selviytymiseen.Ajatella,että pitänyt elää 63- vuotiaaksi havahtuakseen tähän asiaan.

Käytitkö kuinka paljon /usein aikoinaan?Miksi joit?Mikä sai päätöksen lopettamiseen?Kiitos

[Jussi]

Olin sellainen suoriutuva tai suorittava alkoholisti. Kävin töissä ja oli aina aamuisin ylhäällä touhuamassa kaikkea. Hoidin perheen asioita ihan normaalisti ja olin lasten kanssa milloin missäkin.

Viimeiset noin 10-vuotta join joka ilta kaljaa, sitä ennen oli joitain välipäiviä.

Kuulostaa aivan sairaalle, kun asiaa ajattelee näin jälkikäteen.

Jossain vaiheessa mua alkoi hävettää se kaljalaatikoiden kotiin raahaaminen ja muu logistiikka tölkkien kanssa. Se meni sitten siihen perinteiseen hajauttamiseen eli hain muutamia pinttejä huoltiksilta ja pikkukaupoista. Sehän oli sitten kallista, eikä rahat meinannut ikinä riittää.

Laskin annoksia, mutta siitä huolimatta ne tuppasi vuosien saatossa nousemaan. Olin kuin potilas, joka laskee iltalääkkeitään. Mun lääke kaikkeen oli siinä alumiinipurkissa.
Ongelmia oli kaikkialla ja vika oli aina muissa, mutta oluella olosta sai hetkeksi muka normaalin.

Paranemisprosessi alkoi jo vuosia sitten, kun ymmärsin olevani addikti ja pahasti riippuvainen oluesta. Se oli loppuajasta sellaista, että töissä lounaan jälkeen alkoi miettimään iltakaljoja ja sitä mistä kaupasta ne tänään hakisi.

Vaikka ymmärsin asian vakavuuden, en silti tehnyt sille mitään, koska muutkin juo ja varsinkin Euroopan lämpöisissä maissa, miksi ei siis täälläkin.

Hiljalleen se addiktio alkoi ärsyttää enemmän ja enemmän, kun kaikki pyöri sen alkoholin ympärillä: se oli koko ajan mielessä, eikä pystynyt keskittymään oikein mihinkään.

Lopetin heinäkuussa 24. Suunnilleen edeltävän vuoden olin puhunut itsestäni itsellleni alkoholistina ja juoppona, muille en puhunut mitään. Seisoin usein peilin edessä ja sanoin itselleni: “vitun juoppo”. Samoin kaljalaatikolla käydessäni puhuin aina itselleni ja haukuin alkoholistiksi.

En tiedä oliko tästä hyötyä, mutta kerran lääkärin tarkastuksen yhteydessä, kun tohtori sanoi arvojen olevan sitä luokkaa, ettei ammatin harjoittaminen enää onnistu, jos ei lukemat laske, niin päässä välähti jotain. Ensin kiukuttelin tapani mukaan ja manasin, mitä ne puuttuu mun harrastukseen, kun hoidan kuitenkin työni ja vastuuni. Ihme kuitenkin tapahtui ja perjantaisen puhelun jälkeisenä sunnuntaina en enää ottanut alkoholia.

Nyt addiktiosta vapaana voin sanoa, että kyllä kannattaa taistella itsensä irti päihteistä, oli historia tai ikä mikä tahansa. Minä ehdin juoda 30-vuotta, olin 47 kun lopetin.

Yksi kysymyksesi oli miksi join. Join koska olin riippuvainen. Toki kaikenlaisia syitä tähän voisi listata loputtomasti, mutta se on turhaa. Perinteisimmät tekosyyt juomiselle on varmaan se raskas työ tai kiukkuinen puoliso. Muita hyviä syitä on hyvä tai huono ilma, hyvä tai huono päivä, loma tai jotkut juhlat, mökkiviikonloppu…

[Ilona72]

Mulla on asenne alkoholiin muuttunut täysin viimeisen vuoden aikana. Nyt ei ole enää mikään pakko nollata juomalla ja enemmänkin kans ajattelen miten haitallinen aine alkoholi on. Vaikka viime kerrasta onkin vähän aikaa niin nyt on tosi vahvana tunne siitä ettei enää ikinä. En ole pitkiin aikoihin enää tuntenut mitään torstai tärinöitä tai levottomuutta kun en oo juonut. Vähentäminen on tehnyt mun kohdalla tehtävänsä, ymmärrän ettei juominen oo enää mun juttu, aikansa kutakin. Olen oppinut nauttimaan monesta asiasta selvinpäin tai nyt mä oikeesti nautin enkä kuvittele nauttivani, vaikea selittää Polttaminenkin on jäänyt, vaikka sitäkin tuli harrastettua about 40-vuotta. Haluan kohdella itteäni hyvin, rakastaa, enkä vahingoittaa.

[Vinkku]

Joit,koska olit riippuvainen.On vieläkin vaikeaa sisäistää,että alkoholismi on sairaus.Niinhän se vaan on,kun kaikki elämä on seis krapulapäivänä.Sosiaaliset suhteet eivät silloin tule kysymykseenkään.Kaikki oma tunnetyöskentely alkaa aina alusta krapulan jälkeen.Juon kerran viikossa ja odotanko jotain vahvaa tunnetta, että nyt se saa loppua…vai milloin olen valmis lopettamaan…pitääkö tapahtua jokin katastrofaalinen asia…

Olen myöskin suorittava alkoholisti.Juopottelupäivänä suoritan kotona ja pihapiirissä kaikenlaista puuhastelua.Ennen sain mielihyvää ja virtaa alkoholista.Nykyisin se menee vanhankaavan mukaan,mutta tunne on lähes ahdistava.Selvinä päivinä olen toimelias ja koen jopa iloa.

[Vinkku]

Tuliko päätös itsestäsi lopettaa, vai ulkopuolelta?En tiedä, mitä pelkään tuossa lopettamisessa….halu siihen kasvaa päivä päivältä.Pelkäänkö vain kohdata kaikki ne tunteet, mitä alkoholi on turruttanut…

[Ilona72]

Suoritin mukamas kovimpana juoma-aikana ”hyvin” työt ja perheen. Enhän mä kuitenkaan mitään hyvin hoitanut, koska juominen meni monen tärkeän asian edelle enkä ollut lapsille mitenkään hyvä äiti, vaikka niin kuvittelin. En ollut oikeesti läsnä vaikka paikalla olinkin. Paljon tuli paskaa tehtyä läheisille ja itelle. Sen myöntäminen oli vaikeaa, mutta sitten kun sen myönsin ja olin vihdoin rehellinen niin aloin vihaamaan sitä millainen juova minä oon. Juova mä on itsekäs paska ja kaukana siitä ihmisestä mitä oon ollut ennen kuin alkoholista tuli ongelma. Lopettaminen lähti varmaan itseinhosta tai v-tutuksesta sitä kohtaan mitä kaikkea hyvää oon menettänyt juomiselle.