Krapulan eri versiot..

Me Lopettajat
1

1 ja pahin (koettu 2kertaa) jota kutsun Helvetin esikartanoksi…

1.Päivä… ei voi kun maata… molemmista päistä lentää ja mikään ei pysy sisällä… siinä kutsuu kaikki mahdolliset tuntemansa henkiolennot ja jumaluudet pelastamaan siitä…ja se päivä on kuin pieni ikuisuus…
2.päivä… alkaa ne sätkyunet ja säpsähdykset ja semmoset painajaiset mitä ei ihan oikeesti edes uskalla katsoa… lievempinä versioina… vailla päätä eikä häntää olevat unet… siis unet joissa on ikäänkuin 5filmiä samaan aikaan menossa…
3Päivä… selviydyn jo suht normaaliksi ja pääsen jo asioille…

2.Versio…Tänvieläkestää…

1.Päivä… pienet täryt ja hikoiilutukset + pienet säpsyunet jha ehkä tavallista vilkkaammat painajaiset tai sit jotain ihan tájutonta soobaa…
2.Päivä,hieman säikky ja uneton

Amatöörin krapula…

Ihan normi hikilutus,kakan maku suussa ,Lasken tän aivan normaaliksi… ei aiheuta miettimistä juomisen lopettamisesta…

2

Aika tuttua kamaa. Ykkösversioon tuli dokattua koko viikonloppu ja ensimmäinen suht. normaali päivä oli siis keskiviikko. torstai oli taas toivoa täynnä ja perjantai-iltana taas känni päälle. Noiden laskuoppien mukaan vuodessa oli alle sata normaalia päivää, muuten “laiffi” sujui enemmän tai vähemmän alkoholin vaikutuksen alaisena. Siis silloin, kun olin vielä amatööri, eli viikonloppudokaaja :open_mouth:

3

Krapulan kauhut onkin hyvä pitää muistissa.

Krapula alkaa jatkuvalla sappinesteen oksentamisella ja armottomalla tärinällä. Silmät valuvat poskilla ja tasapainoaisti on kateissa. Pakko yrittää vaan maata vaikkei missään asennossa voi olla. Kaamean hajuista hikeä tuntuu pukkaavan loputtomasti. Säpsähtelyitä, sydän jyskyttää. Jokainen rasahdus kuulostaa räjähdykseltä. Hetkeksi voi vaipua houreiseen uneen josta säpsähtää hereille omaan huutoonsa. Seinät alkavat kaatua päälle ja varjot liikkua pahaenteisesti.

Kun fyysisistä oireista on selvitty, henkiset kestävät pidempään. Unettomuus, arkuus ja pelokkuus, syvä masennus ja vainoharhaisuus. Itsesyytökset ja kuolemanpelko. Keskittymiskyvyttömyys, tyhmyyden tunne ja ärtyisyys.

Se on jännää kuinka näitä krapuloita ei kuitenkaan tule palautettua mieleen kun on lähtenyt kaljalle. Ehkä sitä jotenkin naureskelee että se nyt oli silloin, että nyt ei päästä enää koskaan itseään siihen tilaan.

Mutta kunnon deliriumkrapula odottaa aina siellä juomaputken päässä, ja juomaputki alkaa siitä ensimmäisestä huikasta. Ei välttämättä heti, mutta vääjäämättä. Näin ainakin minulla.

4

Tuli vielä mieleen se ettei krapulan eri versioita välttämättä kannata vertailla omiinsa. Helposti tulee itsellekin toisten kauhu-tarinoita kuullessa että “ei mulla nyt sentään noin pahaa ole ollut…”, josta voi helposti tehdä päätelmän ettei ehkä sittenkään ole alkoholisti.

Minullakin on varmaan suhteellisen vähäisiä nämä omat kokemukseni, mutta minulle ne riittävät. Kyllä siihen on uskomista että alkoholismi on etenevä sairaus, ja jollei vielä ole tarpeeksi kovia kokenut, niin se varmaan järjestyy juomista jatkamalla.

5

Tuo helvetin esikartanon on varmaan joku linnaan lähtevä saanut kokea vielä poliisin pahnoilla kun on kännipäissään tappanut jonkun tai ajanut kännissä jonkun päälle… Mietin viimeksi Helvetin esikartanoa kokiessani että "Miltähän tää tuntus kokea poliisin pahnoilla tehneenä omia kännihulluuksia… Jotkut on viety sinne viikkojenkin putkien jälkeen… karmeita kuvitelmia syntyy näistä kyllä,jos miettii

6

Muistellaanpas nyt oikeen sitä pahinta krapulaa, jotta pysyis vastasuudessakin se korkki kiinni. Eräässä päihdehuoltolassa ehdotinkin, että potilaat sais halutessaan kertoa filmille omia tilojansa ja se kertomus sitten nauhoitettaisiin ja potilas saisi sen sitten hoidon päätteeksi itselleen kotiin vietäväksi.

Pahin krapula itselläni on ollut kun olen juonut muutaman kuukauden kirkasta viinaa joka päivä. Kun viinan saanti loppuu jostain syystä ja alkoholipitoisuus veressä laskee uhkaavasti kohti nollaa, alkaa itse Saatana suhiseen korvissa. Ensin sohvan viereen tulee iloisen näköinen vihreä tonttu jolla on palmun oksa kädessään ja se alkaa sillä sukimaan kasvojani, en kykene liikkumaan. Nyt alkaa hipimään mieleen jotta olisikohan tässä deliriumit puskenu päälle. Kunnes sitten hätkähdän hereille.

Sänky on pistävän hajuisesta hiestä märkä ja olo on kuin rekan alle jääneellä. Kaikki voimat poissa. On jano mutta ei pysty edes vessaan käveleen, no konttaamalla pääsen juuri ja ja juuri keittiöön, jossa pyörryn. Herään yöllä siihen kun leposyke rinnassani on jossain 150 tietämillä. Koko mies tärisee kuin jossain komediassa, mutta tämä on totta. Toivoton taisto taivaan valtoja vastaan. Olin täysin jo valmis kuolemaan ja olin aika varmakin siittä. Nöyrryin ja annoin periksi. Ehkä se oli minun psyykkeni keino käsitellä se noin 2viikkoa kestävä helvetti läpi. Koska antautumalla en pelännyt mitään.

Eli tämä krapula oli täyttä tuskaa niin fyysisesti kuin henkisestikkin. Mutta ehdottomasti pidän näitä psyykkeen hajoamis kokemuksia paljon pahenpina. Nyt se mitä minä koin antaa kyllä osviittaa siihen, että rankalla juomisella on kyllä mahdollista saada polla niin sekasin, jotta itsemurhat ja kaikki muut päättömät teot on mahdollisia.

7

Tai sitten joku voi tehdä päätelmän, että on kovakin jätkä, kun on karmeampiakin karpuloita kestänyt. Voihan sitä taas kovana jätkänä vähän ottaa… Tai mitä vaan. Alkkis osaa järkeillä juomisensa millä tahansa. jos on tänne palstoille tosimielessä eksynyt, silloin kyseessä on ongelma, eikös vaan? :wink:

Mulle nämä psyykeen hajoamiset tulivat vasta kun olin ollut raittiina kuukauden päivät. (tai joitakin viikkoja). Ei niitä ehtinyt selvinä päivinä krapuloiden välissä kärsiä. Sitä oli jotenkin henkisesti turta.

8

Minulla oli kahdenlaista krapulaa. Fyysistä ja henkistä. Fyysisen kanssa vielä pärjäsin, mutta henkinen taas vei minua aina syvemmälle siihen kierteeseen mitä se juominen aiheutti. Unohtaa sitä ei voinut, vain yrittää piilotella itseltäänkin.

9

youtube.com/watch?v=0hpp7H_PucE

10

Niinhän se alkoi, että oli joko luova krapula, kaljapöhnä tai harvemmin oksennus+päänsärkyhelvetti. Normaalin ihmisen krapuloita. Loppua myöden niistä tuli arkipäiväisempiä, lievän väsymyksen (0%) tai pahemman väsymyksen (+0%) tiloja. Kunnon kännit johtivat sitten päivän mittaiseen superkoomaan, josta ei selvinnyt kuin 4-6 tuopin iltapäivätasureilla seuraavaan päivään joten kuten kuntoutumaan. Lopussa sitten alkoi mennä vähänkin (normaalia) suuremnan määrän jälkeen pakkojuomiseksi, siis ettei yksinkertaisesti pystynyt olemaan enää ilman, keho ensisijaisesti, mutta pääkin janosi ja vaati pakolla viinaa. Sen jälkeen krapulaa sitten saakin parannella ihan vesilinjalla viikon verran, että elämä voittaa. Tähän päädyin tänä kesänä ja nyt kun kohta pari kuukautta tulee juomatta, näyttää siltä, että sai luvan olla viinat juotu tältä elämältä. Viina ei enää tule mieleen kuin, sori synkistely, mahdollisena itsemurhavälineenä. Muuten ei enää. Jostain syystä mulle ei tullut moneen vuoteen enää oksennuskrapuloita, vaan kauheita tärinätuokioita niiden sijaan, alkoi viina olla jo niin tuttu, ettei siitä enää tullut känniin.

11
  1. Päivä

Päänsärky, hillitön jano, huimaus, oksetus, järjetön väsymys, masennus, ahdistus, pelkotilat, toivottomuuden tunne ja oudot kivut vähän joka puolella. Ruoka ei maistu. Uni on todella huonoa ja pinnallista.

  1. Päivä

Päänsärky ja kivut poissa. Väsymys on lähes yhtä kova kuin 1. päivän kohdalla. Silmät puolitangossa. Ahdistukset sun muut myös samalla tasolla. Tuntuu, että psyyke prakaa ja on tunne eikö tämä koskaan lopu. Ruoka maistuu jotenkin, varsinkin roskaruoka. Unenlaatu parantunut vähän, mutta vain vähän.

  1. Päivä

Väsyttää vieläkin, muttei ihan niin pahasti kuin 1. ja 2. päivien kohdalla. Ruokahalu palannut. Ahdistaa vieläkin, mutta tuntuu, että pienellä voitolla ollaan.

  1. Päivä

Kutakuinkin normaali olo, mutta psyykkisesti vielä jotenkin outo fiilis. Ei pelkotiloja tai ahdistusta, mutta herkässä tilassa vieläkin. Nyt jo nukuttaa hyvin. Pari kolme yötä ollut koiranunilla, joten ihmekös tuo.

Tällainen hinta siis minulla yhdesta känni-illasta (oli)

Jostain hiljattain luin, että kovista kankkusista kärsiville alkoholi on erityisen haitallista.

12

Kato, vanhan trollin alulle panema ketju niukasti ajalta, jolloin en ollut tänne sanaakaan rustannut.
Tuo oli muutenkin parempaa ja hauskempaa jaksoa tuo 2010, sillä silloin lopetin heinäkuusssa aktiivisen juoppouden. Kolme tollasta alkoholistikrapulaa piti vielä potea pari viikkoisen kännäämisen jälkeen, kun elimistö oli vuoden toipunut. Ne ovat lajissaan ihan oma lukunsa, kun olet jo hyvin pitkälti fyysisesti ollut irti vuoden tai jopa kahdeksan vuotta ja sitten tinttaat saman määrän märkää roppaan, niin voi olla että tuleekin mentyä patologiselle kuurin päätteeksi, joten oireet ja paha olo lakkaa todella pitkäksi aikaa… eikä tarvii täristä.

Tänään valehtelematta kuuntelin monttu auki päivällä jostain radion haastattelusta, kuinka tutkija kertoi autojen nastojen kuluttavan tien pintaa. Jos ajonopeudet nousevat, kulutus kasvaa. Myös autojen määrä vaikuttaa tähän…

Ihan oman tutkimukseni mukaan alkoholi aiheuttaa riippuvuutta. Sitä juomalla päättyy raittius. Tulee myös humalaan. Humalassa käytös muuttuu. Känninen teloo itsensä ja sotkee kuvionsa. Tavalla tai toisella, eikä valkokaulusdoku ole poikkeus. ojassa konttaava pultsarikin on tunnistettu ihmiseksi ja riippuvuus on herkästi samaa tasoa, kuin kulisseja ylläpitävällä ja duuninsa ja velvollisuutensa hoitavalla rivijuopolla.

ja toiset ei nouse, vaikka nostettaisiin. toiset on vain tyytyväisiä, ettei tarvii kohdata koskaan itseään.

Kuulun aineen osalta tautisiin ja riski janon kasvamiseen entisestään lisääntyy ryypyn ottamisen jälkeen.

Onneksi on kohtuukännäys, jossa ei olekaan ongelmaa ja uudet suositusrajat ovat vanhentuneet,

HIHHEI EI HÄTÄÄ !!

Rapulaakaan ei tule, jos juopi silleen viekkaasti, eikä suostu potemaan, vaan kieltää rapulan olemassaolon, eiksje.

Näillä karmivilla jälkitaudeilla pelottelu ei auta, jos halua on jatkaa. ja on ne kaikki hulluudet jo koettu.

Yksi suosikkiäijäni Rahvas on usein ollut asian ytimessä ja kuvannut tilanteet pelkistetyn selkeästi, kuten tässäkin:

Re: Krapulan eri versiot…
Viesti Kirjoittaja Rahvas » 20 Heinä 2010 19:05

==> “Minulla oli kahdenlaista krapulaa. Fyysistä ja henkistä. Fyysisen kanssa vielä pärjäsin, mutta henkinen taas vei minua aina syvemmälle siihen kierteeseen mitä se juominen aiheutti. Unohtaa sitä ei voinut, vain yrittää piilotella itseltäänkin.”

WORD, mään.

13

perkelempi?