…
Tervetuloa foorumille ja kiitos kokemuksesi jakamisesta!
Kuulostaa niin kovin tyypilliseltä alkoholistin kokemukselta, että tekisi mieli sanoa jopa että ainakaan sinussa ei ole mitään erityisen poikkeavaa, vaan olet ihan tavallinen alkoholisti. 
Menneisyyden kokemuksesi ja taustasikin ovat sellaisia, että monet meistä voivat samaistua ja ovat kokeneet samaa.
Yksilökeskustelut A-klinikalla on varmasti hyvä juttu, mutta riittääkö se? Siis jonkun päihdetyöntekijän tapaaminen satunnaisesti hänen toimistossaan? Onko se riittänyt tähän asti?
Ryhmistä puheen ollen valinnanvaraa sinulla ainakin olisi, kun voi mennä sekä NA:han että AA:han.
Jos tarvitset hoitoa päihteidenkäytön katkaisemiseen, siihen löytyy katkoja. Jopa sellaisia joissa tunnetaan hyvin bentsoriippuvuus ja osataan vierottaa siitä. Bentsokoukku on pirullisen pitkä ja haasteellinen, mutta senkin purkaminen on mahdollista.
Mutta jos pystyt tällä hetkellä olemaan ilman bentsoja, sinulla ei varmaan ole koukkua niihin eli yksi harmi vähemmän. : )
Hyvä askel toipumista kohti voi olla jo tälle foorumille kirjautuminen ja kokemustesi kertominen. Tsemppiä ja voimia!
Hyvää vappuaamua!
Kirjoitat, että et ole koskaan käynyt ryhmissä. Kun tähän astiset menetelmäsi eivät ole tuottaneet toivomaasi tulosta, on varmaan sopiva aika tehdä toisin.
Ryhmiä voi olla monenlaisia, itse tunnen vain AA-ryhmät. Niissä käymällä on raitistunut suuri määrä ihmisiä, alkoholisteja, minä muiden joukossa. Ryhmään voi mennä kuka tahansa, joka haluaa lopettaa juomisensa. Jos tuntuu siltä, että sen tarjoama apu ja tuki ei sovi, siitä voi erota koska tahansa ja palata entiseen tai etsiä vielä jotain uutta tapaa.
Katso Suomen AA ja sieltä itsellesi sopiva ryhmä. Ei tarvitse ilmoittautua etukäteen ja voit tulla sellaisena kuin olet, kuitenkin selvänä.
aa.fi/
Kiitos vastauksistanne. Jotenkin mukavaa ajatella, että niin kauan kuin on itsekin ajatellut ettei kukaan välitä ja on täysin yksin näiden ongelmien kanssa, mutta joku ihana ihminen edes sen verran että vaivautuu vastaamaan tämmöiseen vuodatukseen. Haluaisin saavuttaa sen saman voiman tukea toisia mikä teilläkin on ja ennen kaikkea se sama voima raitistumiseen. Se on ihailtavaa. Ehkä vertaistuki voisi sittenkin olla oikea vaihtoehto tässä tilanteessa.
Lähetin tässä juuri sähköpostia sille kyseiselle hoitajalle, jolle siellä a-klinikalla käyn höpöttämässä. Ja en usko että hänen apunsa riittää, vaikka arvokasta työtä tekeekin. Siitä huolimatta koen ettei hän voi ymmärtää näiden ongelmien kanssa kamppailua samalla tavalla kuin vertaistoverit. Joten AA-ryhmää voisi hyvin ajatella vaihtoehdoksi.
Pitkäänhän koko tilanne on mennyt sillä moodilla ettei välitä mistään. Tyyliin “ihan sama vaikka laskuja pukkaa postiluukusta, ne on hyvä siirtää aina huomiseen päivään ja tuo vesivahingon aiheuttama summa, sekin on numeroita vaan”. Onneksi mitään ei ole vielä mennyt ulosottoon, ihme kyllä tällä dokaamisella. Mutta kyllähän se niin on, että tässä on kuitenkin omaisetkin olleet tosi huolissaan tästä koko kupletin juonesta ja vihdoinkin alkaa omakin pääkoppa raksuttamaan että jotain pitää tehdä. Turha kai alkoholisoiduttuaan viinaa vastaan on taistella ja mitään itselleen selitellä - kun ei hallitse sitä niin ei hallitse. Siitä on vain kaksi suuntaa, joko täysiraittius tai täysituho.
Hyvää vappuaamua kaikille!
Hei sinulle, ja tervetuloa joukkoon!
Luin aloituksesi useampaan kertaan ja se kosketti minua kertomasti historian takia: Koulukiusattuna olemista ja väkivaltaisia suhteita. Been there, done that! Jos sinulla ei ole sosiaalisten tilanteiden pelkoa (kuten allekirjoittaneella), niin minusta olisi ehdottoman hyvä ajatus sinun tilanteessasi hakeutua aa-kerhoon. Siellä saisit toveruutta ja yhteenkuuluvuutta. Se toimisi varmasti mainiona tukena raitistumisessasi! Joten todella, rohkaistu ihmeessä menemään sinne!
Minun ihmisviha ja sitäkautta sosiaalisten tilanteiden pelko juontaa juurensa koulukiusattuna olemisesta. Ja sitäkautta vääriin (väkivaltaisiin) piireihin joutumista. Koin tarvetta todistella kiusaajilleni, että olen kova mimmi. Siitä se lipsui aikuisiän kynnyksellä päihteisiin, siis alkoholiin. Kännit oli hyvä vetää, koska silloin oli sosiaalinen ja cool yms… Vaan kuinkas cool sitä nyt kymmenen vuotta myöhemmin ollaankaan? Kun alkoholi on ottanut kuristusotteen ja sen tavoitteena on pilata koko elämä?
Minä otin ja laitoin pisteen alkoholin käytölle yhdeksän ja puoli viikkoa sitten. Näytin sille närhen munat, perkele! 
Tsemppiä sinulle! Täältä sitä tukea ainakin saat!
Tervetuloa mukaan, Horsma! Toistemme tukemisen voima on jo luonasi. Minun mielestäni se nousee meitä kaikkia yhdistävästä heikkouden kokemuksesta. Emme ole yksin, et ole sinäkään.
Kiitos, että kerroit tarinasi!
Vappua Hyvä Horsma ja tervetuloa minunkin puolestani!
Aloitustekstisi oli hyvinkin pysäyttävä ja nostin siitä muutaman kohdan esille, jotka itse koin tärkeiksi.
Oletko puhunut tuosta itsemurha asiasta siellä A-klinikalla? Jos et, niin suosittelisin lämpimästi puhumaan edes jonkun kanssa tuosta asiasta, koska itsemurha-ajatukset ovat vakava asia ja siihen tulee saada apua. Vaikka elämä mättäisi päähän kuinka rankalla kädellä, ei itsemurha ole vastaus siihen.
Tunnistat kuitenkin masennuksesi ja sehän voi hoitamattomana johtaa noihin itsemurha ajatuksiin, mutta niihinkin on hoitonsa. Lääkityksellä ja hyvällä asianmukaisella terapialla saadaan tänä päivänä hyviä tuloksia aikaiseksi, joten älä pelkää puhua tuntemuksistasi. Nimimerkillä kokemusta on, masennuksesta ja siihen auttavasta lääkityksestä + terapiasta. Lääkitystä ei myöskään tarvitse käyttää koko loppuelämää. Itse käytin mielialalääkkeitä noin puolitoista vuotta, kunnes jätin ne pois.
Se, että tiedät haluavaisi muutosta on jo erittäin hyvä asia. Nyt käyt asiaan käsiksi ja etsit itsellesi toimivan apuverkoston, jonka avulla pääset asian kanssa eteenpäin. Se, että kirjoittauduit tänne on jo upea askel elämässäsi ja jos nämä kaikki muutkin selviät alkoholismin kanssa, selviät myös sinä.
Suuri halaus sinulle, olemme kaikki sinun puolellasi. 
T: Metsänpeikko
Kiitos vastauksistanne ja tsemppauksesta. 
Olen saanut nyt käytyä töissä. Tosin eilen join 7 olutta töiden jälkeen, mikä tosin “parempi” kuin jos olisin aamusta asti alkanut ottamaan. Nyt kuitenkin olo on suht parempi vaikkakin asiat painavat niskassa. Kuitenkin jo pieni toivonpilkahdus on käynyt mielessä että tästä selvitään, vaikkakin ahdistaa ihan pirusti kaikki raha-asiat, liika juominen jne. On vaan todella vaikeaa olla juomatta jostain syystä, kun tuntuu että monikin asia on aivan keskeneräinen ja epätietoisuus vaivaa tulevasta.
A-klinikalle on nyt uusi aika tiedossa. En ole hetkeen tosiaan vastannut heidänkään yhteydenottoihin mutta onneksi pääsen nyt taas purkamaan tätä tilannetta ja miettimään vaihtoehtoja että miten tästä eteenpäin. Masennuslääkkeitä käytän tälläkin hetkellä, tosin ne eivät varmaan kovinkaan hyvin tehoa kun olen juonut viime aikoina niin paljon että riskikäyrä ikiliikkuu siellä punaisen puolella ja sähäkästi.
Kyllähän tässä on kroppa ollut kovilla ja sen huomaa. Turvotus on kyllä melkoinen ja “yöuni” on ollut pitkään jo pelkkää viinanpolttoa. Maha reistailee ja voimat ovat rehellisesti sanottuna lopussa. Kynttilää on taas lahjakkaasti poltettu molemmista päistä.
Heippa!
Alkoholi kyllä nimenomaa pilaa masennuslääkkeiden tehon. Kyse on aivokemioista ja niiden epätasapainosta. Kun masennuslääkkeet nostavat tiettyä kemikaalia, niin alkoholi vielä voimakkaammin painaa sitä samaa kemikaalia alaspäin. Se on tosiaan ihan kemiaa se asia, ei muuta. Silläpä se alkoholin lopettaminen parantaisi oloasi hurjan paljon. Ainakin uskon, että “hällä väliä”- ajatukset ja toivottomuus alkaisivat pikkuhiljaa kadota. Mitään yhtäkkistä taikatemppua alkoholin lopettaminen ei välttämättä tee, mutta kyllä se kuitenkin auttaa suuresti. Minä koen, että minulla on sananvaraa tässä asiassa 
Itse sairastan siis kaksisuuntaista mielialahäiriötä, jonka olemassaolon kielsin täysin. Diagnoosi oli tehty jo vuosikausia sitten, mutta kieltäydyin syömästä lääkkeitä… Itselääkitsin tietämättäni alkoholilla. Ihmettelin, että mikä minut “pakottaa” juomaan, en tunnistanut niitä tunteita ja häiriöitä. Join vaan. Niin, että sammuin ties minne, asetin itseni riskaabeleihin tilanteisiin (todella suuri ihme, ettei suurempia vahinkoja sattunut), hävitin tavaroita, ahdistelin puolituttuja netissä ja puhelimitse, käyttäydyin holtittomasti seksuaalisesti jne jne…
En ymmärtänyt lainkaan, miksi minä join. Kuten huomaa siitäkin, minkälaisen topikin minä tänne aloitin raitistuttuani. En ymmärtänyt vielä silloinkaan. Kun olin ollut juomatta noin kuukauden, minä heräsin ymmärtämään, ettei kaikki ole kunnossa tuolla pääkopassa. Tunsin suurta katkeruutta siitä, ettei oloni ollutkaan parantunut juomishelvetin jälkeen. Plinkkiläisten & esikuvani toimesta minua sitten tsempattiin kovasti ja ymmärsin hakea apua. Niinhän se oli, että kaksisuuntaista sairastan ja se oli nyt sitten myönnettävä. Lääkitys on mennyt nyt useamman viikon ja voin paremmin, kuin kymmeneen vuoteen.
Ei tämä vieläkään ole mitään ruusuilla tanssimista, mutta täytyy sanoa, että tunnen suurta mielihyvää siitä, että alkoholi on (ainakin tällä erää) selätetty. Jos katsot minun viestejäni, niin pahimmat ajat painoin läpi sillä kuuluisalla suomalaisella sisulla. Perrkelettä ja saaatanaa, mutta viinaan ei kosketa! Helppoa ei ole ollut, eikä se sinullakaan tule olemaan, mutta mä tsemppaisin, että nyt kaivat sen kiukun ja sisun esiin!
Mua auttoi hirveästi raitistuneiden rokkitähtien elämänkertojen lukeminen. Nikki Sixx, hänen molemmat kirjansa (Heroiinipäiväkirja ja This is Gonna Hurt) ovat erittäin hyvää ja helppoa luettavaa. Ja Gene Simmons on esikuvana myös oikein kelpoisa! Itselläni on tosiaan muutama hyvin tärkeä esikuva, joista yhtä tärkeintä tässä taannoin näinkin. Oli niiiiiin ylpeä olo näyttää hänelle, että olen raitis, kuten hänkin Ja se arvostus, mikä häneltä tuli! Ai että tuli hyvä mieli.
Minä toivon kovasti, että nämä pölpötykseni auttaisivat sinua. Tunnen tuskasi!
Moi
Ensiksi, siis tärkeintä olisi saada tuo juominen loppumaan,ja bentsojen
ylenmääräinen syönti(jos se sellaista on)…
Kokeile ihmeessä ryhmiä, Siellä löytyy samaa kokeneita ja siitä on suuri(n) apu.AA;NA;klinikan ryhmät,
on kai niitä muitakin(a-kilta ja muitakin???)
Paraneminen alkaa hiljalleen tapahtumaan, kun aineet jäävät,ihan huomaamatta…
tsemppiä…
Aikoinaan, kun aa oli vielä hyvin nuori ja jäseniä vain kourallinen, erään palaverin ovelle ilmestyi mies, joka arasti kysyi saako hänkin tulla, kun hänellä on alkoholismin lisäksi toinenkin paha sairaus. Ryhmän miehet keskustelivat asiasta ja tulivat siihen päätökseen, että ryhmään saa tulla muitakin kuin “puhtaita” alkoholisteja. Tämä mies liittyi ryhmään ja sai pitkän raittiuden, jona aikana hän näki AA:n kasvun pienestä alusta maailmanlaajuiseksi yhteisöksi.
Huomenta “Horsma”. Kiitos avoimesta viestistäsi ja myöhästynyt tervetuliaistoivotus. Mulle tuli avaustekstistäsi sellanen fiilis, ettet ole kaikesta huolimatta menettänyt tärkeintä asiaa muutoshaluun ja raitistumiseen. Nimittäin itsekunnioitustasi. Sulla on myös suunnitelma ja askeleet selvillä. Joten siitä vaan toteuttamaan. Tilanteessasi (-mme) voi ainoastaan voittaa!
Aivan niin… Mieleeni palaa vain se puoli omasta stooristani, että jotain, joo, loppui, mutta ennen kaikkea jotain aivan muuta pääsi alkamaan. Se on vähän tuon viinan kanssa sellaista, ettei sen juomista voi varsinaisesti edes “lopettaa”: sehän olisi niin kuin homman haltuun ottamista. Minä en saa sitä hommaa haltuuni yhtään mitenkään! Koko se peli, mihin juominen on kuulunut, on minun osaltani hävitty 100-0. En pysty “näyttämään sille”, mun pitää vain antaa sen olla, sen koko lajin. Mitä kaikkea siihen kuuluukin, aika paljon se kaikki on jotain aivan päinvastaista kuin tuo veli Andanten mainitsema itsekunnioitus: kunnioitus omaa itseäni, elämääni, läheisiäni jne. kohtaan. Minun tapauksessani sellaisten asioiden todeksi eläminen johtaa johonkin sellaiseen elämään, jossa alkoholilla ei oikeastaan ole mitään osaa, sille ei löydy enää tarvetta. No, ei se käytännössä aina niin helppoa ole, mutta suunta on jotakuinkin tämän henkinen. Ehkä saat tästä jotain irti, en ole välttämättä erityisen taitava selittämään tätä.
Moikkis. Vai “veli” Andante! No mikäs ettei, veli Antilooppi! 
Mutta mihin veljeskuntaan sitten oikein kuuluisimme? OK, läpinät sikseen.
Sain ylläolevasta sen verran kiinni, että itsekunnioitus heijastuu ajan mittaan kanssakäymisessä toisten kanssa. Heidän palautteestaan saan virikkeitä ja vahvistusta omalle linjalleni. Itsestäni on aika hyvin hävinnyt kaikenlainen kyynisyys ja pilkkaamisen halu- vaikka aihetta silloin tällöin löytyisikin. Tarkemmin ajatellen kyse ei kuitenkaan ole mistään muusta kuin ns. “normaalista” vuorovaikutuksesta. Ilman molemminpuolista epävarmuutta ja ennakkoluuloja. Tavoittelemisen ja opettelemisen arvoinen asia.
Heips ja tervetuloa joukkoon kummaan!
Taidat olla vielä siinä pisteessä, että et uskalla irroittaa otettasi pullosta. Haluaisit pitää ainoan ystäväsi, vaikka tiedät joutuvasi sen kanssa helvettiin. Muistan hyvin tuon tunteen.
Kun irroittaa, on kuin hyppäsi silmät kiinni veteen. Onko se kirkasta ja viileää vai tummaa ja sameaa - se kai riippuu hyppytekniikasta, mielentilasta, ajankohdasta. Rohkeutta se vaatii, et tiedä, kuinka syvälle painut ja miten pääset pyristelemään pinnalle. Mutta pinnalle pääset.
Kannatan myös ihan kaikkia keinoja, jotka auttavat pysyttelemään erossa viinasta- paitsi bentsoja, koska niistä irroittautuminen on helvetillisempää kuin viinasta. Mutta asia kerrallaan.
AA, terapia, Antabus, tietysti plinkki,ja yhtä tärkeää on kunnon syöminen ja juominen, liikunta, heti kun vain jaksaa.
Omaa kaksin käsin juomistani kesti vähän laskutavasta riippuen viidestä kymmeneen vuoteen, enkä sitä ennenkään lasiin sylkenyt. Viimeiset pari vuotta olivat yhtä helvettiä ja silti join. Ehkä pitikin, jotta pääsin tähän pisteeseen, mutta olisi luoja ehkä voinut armahtaa vähän aikaisemminkin.
Terapiassa psyk. päihdehoitaja väitti itsepintaisesti, että olen juonut ahdistuneisuuteni ja masennukseni vuoksi, vaikka yritin piipitellä, että asia oli toisin päin. Olin ahdistunut ja masentunut, kärsin univaikeuksista, koska join. Ainoastaan siitä syystä, että join.
Tämä viikonloppu on loistava ajankohta hypätä, olla korkkaamatta enää sitä viimeistä pulloa. Tämä porukka täällä kannattelee sinua, rohkeasti kohti raittiutta!
Onko se Koraanissa, vai missä, kun todetaan, että “taivas auttaa vasta, kun auttaa itse itseään”. Minusta siinä kuuluu koettu elämän luonteen oivallus: vaikka Jumala on/olisi, ei Hän/se ole mikään PÄIHDE. Jumala ei tule ja tuo välitöntä helpotusta, pelastusta eikä voittoa. Elämällä on tällainen luontonsa eikä Jumala/jumala ole mikään koira, joka noutaa käskystä keppiä. Tämän hyväksymiseen menee kyllä aikansa päihderiippuvaiselle, jonka koko elämänkäsitys on sitoutunut riippuvaisen mielenlaadun piiriin. Minäkin olen toivonut helpotusta niin humalalta kuin Jumalalta ja ylipäätään sitä, että tässä pääsisi joskus jotenkin helpolla. Jos ihan täsmällisiä ollaan, niin mikään - ainakaan vanha - uskonto ei tarjoa sellaista jumalakuvaakaan, joka toimisi tällaisten odotusten ja toiveiden mukaisesti. Esimerkiksi Uudessa Testamentissa apostoli Paavali lupaa kristityille lähinnä vaikeaa elämää ja jos mahdollista, vieläkin vaikeampaa kuin “jumalattomille”. Paavalin teologiaa kutsutaan “ristin tien teologiaksi” juuri siksi, että hän kytki niin oleellisesti “elämän Kristuksessa” elämään kärsimyksessä. Pelastus ei ole vain sitä, että päästään johonkin Hallinallejen pilvipalatsiin kuoleman jälkeen eikä sitä, että Jeesus muuttaa elämämme HELPOKSI, vaan sitä, että HYVÄÄ tapahtuu meille ja meissä, meidän kauttamme, kaikesta kurjuudesta huolimatta. Minusta tämä on sellainen ajattelutapa, jota voi hyvin soveltaa esimerkiksi yhteistoimintaamme täällä Plinkissä: meitä yhdistävät saman kaltaiset kokemukset kärsimyksestä, meillä on saman tyyppiset ristit tiellämme - ja juuri siksi me ikään kuin jaamme sitä kantaessamme. Asiaa ei tarvitse siis ajatella lainkaan siinä mielessä, haluaako asiaa tulkita jotenkin vakaumuksellisten näkemystensä kautta, mutta mielestäni nuo myöhäisen antiikin käsitykset - ja Koraanin ajatus jostain 600-luvulta, kai - pitävät sisällään viisaita oivalluksia elämän luonteesta ja siitä, missä jotenkin menevät sisäisyytemme ja ulkoisuuden rajat: mikään korkeampi voima, oli se ovenkahva tai Jahve, ei ota meiltä pois yhtään mitään sellaista, mikä meidän pitää voida jättää matkastamme ihan itse - ja sitten, kun niin alamme tehdä, sen Kosmisen Ovenkahvankin koko armollisuus alkaa kirkastua ja osoittaa voimaansa. Usein se tapahtuu muiden kanssaristinraahaajien kautta.
.
Rauha kanssasi Hyvä, jos ajatus ylipäätään aukesi.
En usko taivaaseen enkä jumalaan - ymmärsin kyllä Antilooppi pointtisi- mutta helvettiin uskon. Jokaisella meistäkin on tai on ollut helvettimme tämän alkoholismin muodossa.
Omasta uskonnollisuuden puutteestani huolimatta hyväksyn jokaisen tavan raitistua, jos se on jollekin taivaallista johdatusta, hyvä, jos taas tieteeseen perustuvaa ajattelua, hyvä niinkin. Kaikki käy.
Mutta missä piileskelee ketjun aloittaja??
Täällä piileskelee ketjun aloittaja!
Olen ollut nyt viikonlopun töissä ja selvinpäin. Tuntuu uskomattoman hyvältä selvinpäin olo ja tänne kirjoittaminen jotenkin sai sellaisen tunteen aikaiseksi, ettei kaikki olekaan ihan lohdutonta. Toisaalta myös terassit houkuttelevat kovasti näin kesäisinä päivinä. Kummallista miten kaikkeen onkin saanut aina mahdutettua alkoholin mukaan, ikäänkuin puistossa ei voisi istua ilman kaljaa tai terassilla juoda limua. Pitkä tie tässä on vielä edessä ja mieliala vaihtelee aika paljon. Huomenna menen a-klinikalle keskustelemaan tilanteesta. Tuntuu etten ole ollenkaan varmalla pohjalla tämän asian kanssa (vielä). Mutta sen olen tajunnut ettei entiseen malliin voi jatkua. Päihteet ovat aiheuttaneet omaan elämääni vuosien varrella niin paljon negatiivisia asioita että alamäki on kyllä jyrkkä jos jatkan samalla tavalla. Mittasin tässä mm. verenpainelukemani, jotka ikäisekseni ovat hälyttävän korkeita. En uskalla edes ajatella mitä lukemia maksa-arvoni näyttävät. Mutta tuntuu että olen päässyt yhden askeleen eteenpäin. Olen tiedostanut ongelmani, kirjautunut tänne ja ollut nyt pari päivää (Wau!! ) selvinpäin. Käsissä on vapinaa ja ajoittain ahdistaa ja hikoiluttaa mutta muuten olo on siedettävä.
Aurinkoista maanantaita kaikille!