Olen kipuillut tämän aiheen kanssa reilun 10 vuotta (enemmänkin) ja ensimmäistä kertaa kerron siitä julkisesti. Nimimerkin takana, mutta kuitenkin julkisesti.
Olemme nelikymppinen pariskunta jolla kaksi alaikäistä lasta. Yhdessä olemme olleet ihan lapsesta asti. Itse olin 14 vuotta kun rupesimme seurustelemaan, mies pari vuotta vanhempi. Alkoholi on aina kuulunut molempien elämään. Itse olen nuoruudessa saanut paljon nähdä alkoholin juontia lapsuudenkodissani ja äiti osti viinat ja tupakit minulle ollessani teini. Miehen puolella ei alkoholin kanssa oltu yhtä suvaitsevaisia, mutta miehen isällä on alkoholin kanssa samoja ongelmia mitä miehelläni nyt.
Itselleni alkoholi kuuluu viikonloppuihin, mutta pystyn olemaan myös pitkiä aikoja ilman. Tällä hetkellä olen ollut kuukauden päivät maistamatta tippaakaan. Ja kun juon, pysyttelen parissa annoksessa. Ylilyöntejä saattaa joskus tapahtua mutta harvoin ehkä kerta vuoteen ja aina muistan tapahtumat ja hoidan sovitut asiat. Siinä määrin koen itse olevan kohtuukäyttäjä.
Mutta sitten tullaan puolisooni. Hän juo ja juo mielestäni paljon. On juonut jo pitkän aikaa. Hän ei koe sen olevan ongelma, koska pystyy käymään töissä. Ja pääsääntöisesti juominen tapahtuu aina vapaalla. Tämä hänen juomisensa on ongelma vain kuulemma minulle. Ja hänen raskas työ vaatii vastapainoksi rentoutumista jota pystyy ainoastaan alkoholilla ratkaisemaan. Yleensä minulle ilmoitetaan että otin vain pari kaljaa, vaikka hänestä näkee että on mennyt vielä viskipullo niiden lisäksi. Hänellä vaan on kuulemma niin huono viinapää…
Yleensä hän on todella vittumainen ja ärsyyntyy juodessaan pienistä asioista. Itse ollessani nuorempi koin todella uhkaavia tilanteita kun saattui pitää kiinni paikoillaan ja huutaa, mutta ei hakkaamiseen ole kuitenkaan koskaan mennyt. Nyt olen vanhampana tajunnut, että hullun kanssa mielinkielin. Eli yritän välttää tilanteita että kohtaisin häntä juovuksissa. Yleensä istuukin kavereiden luona illan ryyppäämässä ja sitten tulee yöksi kotiin. Ja sitten alkaa mun valvominen. Eli viikonloppuisin yöt menevät siihen, että seuraan sivusta ettei itseään telo pahasti kun ei meinaa pysyä pystyssä. Ja sitten koetan varovasti ohjata sohvalle nukkumaan mäskiään. Ja kun hänen uni alkaa niin minun valvominen alkaa. Hän saa yön aikana useita kohtauksia jolloin meinaa tukehtua, kun oksennus nousee kurkkuun. Kerran olen pelastanut hänet tukehtumiselta, kun omaa oksennustaan veti kurkkuun ja jatkoi vaan nukkumista tai oli siis sammunut. Tämän tapahtuman jälkeen oli hetken aikaa n. 2vkoa juomatta kun säikähti varmasti itsekin tapahtunutta.
Tilanne on tällä hetkellä sellainen että hän juo 1-4 kertaa viikossa. Riippuu että onko arkipyhiä vai ei. Hänen mielestään mies saa juoda monta alkoholi annosta viikossa ja se ei tee hänestä alkoholistia. Vetoaa siis siihen kohtuukäytön rajaan 23-24 annosta viikossa. Ja jos siinä pitäytyy niin ei ole kuulemma alkoholisti. Vetää sitten vähintään tuon annoksen lähes joka viikko.
Olen yrittänyt monia konsteja, uhkailu, lahjonta ja kiristys. Lisäksi olen koettanut muuttaa omaa käyttäytymistäni ja koettanut olla lempeä ja puhua, ei apua… olen pyytänyt että kävisimme jossakin puhumassa tästä asiasta, mutta se ei käy. Mieheni ei juurikaan selvinpäin puhu tunteistaan, muutenkin nykyään tiuskii joka asiasta. Olen hänen mielestään pihtaava vittumainen, lihava lehmä joka ei tee yhtään mitään. On juonut (tai näin oletan) itsensä impotenssiksi joten sillä rintamalla ei vuosiin ole juuri mitään tapahtunut, mutta sekin on hänen mukaansa minun vikani.
Olemme kaikin puolin epäterveessä suhteessa jota alkoholi hallitsee. Ulospäin ovat kulissit kohtalaisessa kunnossa. Tosin alkuvuodesta yksi tuttavamme teki lastenhuoltoon ilmoituksen mieheni juomisesta lasten nähden. Kerran käytiin siellä lasten kanssa juttelemassa mutta sekään ei häntä pitänyt paria viikkoa kauempaa selvänä. Hän kuvittelee, että voi vaan vähän maistaa, kyllä hän mielestään tietää omat rajansa ja osaa ottaa kohtuudella. En ole kertaakaan nähnyt että siihen kykenee.
Nyt olen tilanteessa että en enää tiedä mitä tehdä. Koen että olen itse läheisriippuvainen, koska pelkään ihan kamalasti tulevaa jos otamme eron. En tiedä kuinka pärjään kodin asioiden kanssa, koska mies tekee paljon sellaisia asioita joista minulla ei ole hajuakaan likakaivon tyhjentämisestä lähtien. En haluaisi erota koska olemme olleet yhdessä aina, mutta en halua jatkaa näinkään…