Hei!
Ongelmani on seuraavanlainen; vuosia sitten sattuneessa työtapaturmassa sain hermovaurion ristiselkääni, joka on vuosien mittaan aiheuttanut niin pahat kivut, etten ole pariin vuoteen enää pystynyt toisina päivinä nousemaan edes sängystä, saati tekemään ruumiillista-tai muutakaan työtä, sillä kipu saattaa aivan yhtäkkiä iskeä ja viedä jopa jalat alta.
Ensin luulin vamman olevan rasitusvamma, jona sitä hoidettiinkin eli buranaa ja lepoa määrättiin.
Pari vuotta sitten aloin töissä huomata, että torson sivuilleliikuttelu ja kaikenlainen nostelu tuotti suunnatonta tuskaa ja useammasta työpaikasta olenkin joutunut irtisanoutumaan tämän takia, koska jouduin jatkuvasti sairaslomalle selkäsäryn pahennuttua.
Magneettikuvissa ei näkynyt mitään selkeää aiheuttajaa, jotenkin oli vasemman jalan ja ristiselän välinen hermo vaurioitunut mutta koska selkeää vauriokohtaa ei näkynyt ja paikka oli liian riskialtis leikata, tuomioni oli että seuraavat 10-20 vuotta särky tulee jatkumaan ja kipulääkkeillä pysyy aisoissa, kunnes lopulta hermo on liian turta särkeäkseen.
Nuoren ikäni (alle 30v) ja ties minkä syiden takia kuitenkaan yksikään lääkäri ei ole ottanut vaivaani vakavasti.
Panacodia ja kaikkia täysin toimimattomia tulehduskipulääkkeitä määrättiin, nämä eivät tehonneet tippaakaan joten jouduin alkaa lääkitsemään itse itseäni millä opioideilla kadulta sain, useimmiten OxyContinia, Suboxonea tai vastaavaa, ja nämä kyllä estivät säryn, mutta näiden mukana tietty seurasi fyysinen riippuvuus, huonot tuttavuudet sekä järkyttävä rahanmeno katuhintojen takia.
Nyt oltuani pari vuotta työkykyinen ainoastaan, kun jotain oikeasti tehoavaa vahvaa opioidia on ollut saatavilla, olen lääkärien ennakkoluuloisuuden sekä auttamishaluttomuuden takia todennut, että ainoa keinoni päästä takaisin normaaliin elämään ja työelämään olisi korvaushoito, sillä särky ei tule lakkaamaan vuosiin ja myös riippuvuudella on sormensa pelissä.
Tämä on kuitenkin itselleni täysin tuntematon alue, ja käytyäni eilen A-klinikalla juttelemassa perehdyin kotona tarkemmin hoidon kriteereihin.
Näitä oli mm. vähintään 2 onnistumatonta katkaisuhoitojaksoa ja jonot näyttivät olevan järkyttävät - taloudellinen tilanteeni ei todellakaan anna periksi jotain vuotta odotella ja katkolle meno olisi vain verovarojen haaskausta, sillä krooninen kipuhan tulisi takaisin entistä pahempana jos lääkityksen lopettaisin, täysin absurdi tilanne kohdallani.
Nyt mieleni on vallannutkin suunnaton paniikki siitä, voiko asiat todella olla näin, että vaikka korvaushoitoon hakeudun täysin eri syistä kuin useimmat muut, minun pitäisi tuhota talouteni ja hermoni lopullisesti tämän byrokratian keskellä?
Olen kuullut jotain yksityisklinikoista, joihin pääsisi lyhyemmällä jonotusajalla;näistä haluaisin kuulla lisää.
Kustannukset eivät ole ongelma, haluan vain takaisin normaaliin elämään ja työkykyiseksi.
Miten näissä yksityisissä paikoissa homma toimii? Mitään päihdeongelmaa minulla ei ole tuon “välttämättömän” opioidiriippuvuuden lisäksi, toimiiko näissä sama byrokratia kuin julkisellakin puolella?
Kuulin, että jonot hoitoihin olivat kesällä merkittävästi lyhentyneet pk-seudulla.
Minua ei voisi vähempää kiinnostaa minkään päihteiden väärinkäyttö, ym. olosuhteiden johdosta olen tilanteeseeni ajautunut ja ainoa asia jota haluan on päästä takaisin töihin ilman tätä selkäsärkyä joka tuhoaa elämäni lisäksi jo mielenterveytenikin.
Voisitteko, ystävälliset palstalaiset, siis valaista minua tässä tilanteessani, minkälaisia vaihtoehtoja minulle olisi, minkälaiset vaatimukset niihin on ym., kaikki tieto on rakkaasti tervetullutta.
Olen liian kauan jo kärsinyt turhaan, nyt haluaisin tietää, onko toivoni jo menetetty vai pääsisinkö takaisin töihin ja elämääni kiinni, en enää kauaa jaksa tämän säryn ja katukaupasta hankitun lääkityksen välissä taistelemista.
Kaikki tieto siis mahd. yksityisistä tm. korvaushoitopaikoista, jonoista ja siitä, ovatko nuo byrokraattiset vaatimukset todella kaikille samat huolimatta potilaan hoitoonhakeentumissyystä, samat.
Tätä ratkaisua olen jo miettinyt toista vuotta ja koska leikkaus on poissuljettu vaihtoehto, oikeasti toimivaa lääkitystä minun on näköjään mahdotonta saada ja diagnoosini tosiaan ennakoi väh. 10 vuotta kestävää työkyvyttömyyttä, ei minulle muuta vaihtoehtoa enää jää jäljelle.
Useat tutut ja läheiset ovat tätä korvaushoitoa minulle suositelleet järkevimpänä ratkaisuna, kertokaa omia kokemuksianne samanlaisista elämäntilanteista ja miten olette itse selvinneet.
Jospa tässä vielä joskus pääsisi normielämää viettämään…
yst.terv.Selkäviallinen
Sä et taida täyttää kriteereitä…? Opiaattikorvaushoidossa lääkinnällinen puoli on vain pieni osa hoitoa, siinä pyritään lähinnä pääsemään irti entisestä käyttävästä elämästä, kohentamaan elämänlaatua ja muutoinkin ‘valmistua yhteiskuntaan’. Yksityinen puoli ei auta. Jos sulla olisi varaa maksaa siitä yksityiselle, miksi et hae yksityiseltä kunnon kipulääkkeitä kipuun. Olettaisin asiantuntija-lääkärin määräävän sulle asianmukaiset kipulääkkeet? 
