Hyvä että saitte sovittua kuitenkin! Pahimmillaan just noista riitatilanteista tulee mieliteko karata pelaamaan mikä on luo turvallista tunnetta.
Tsemppiä
-MS
Tänään tuli otettua velkaa. Vähän yllättäen pari kaveria kylään ja baariin. Luoton puolelta tuli höylättyä vajaa 30e. Tilillä ehkä noin 10e rahaa ja huomenna tulisi vielä kolmas tuttu käymään. Maanantaina tosiaan palkka, mutta pikkuisen painaa mieltä, että velaksi elää. Ei varmasti yli 50e jää maksettavaa, mutta tavaksi ei pidä ottaa. Luonnollisesti opiskelulainaan ei tullut nyt ylimääräisiä lyhennyksiä.
Ei lopulta tullutkaan tuhlattua enempää kuin tuo 30e ja se on maksettu. Laitoin myös opintolainaan huiman 13e ylimääräisen lainanlyhennyksen 
Palkasta on nyt sitten vuokra maksettu ja säästötilille laitoin 200e. Kyllähän sitä toivoisi säästöjen kertyvän nopeammin, mutta tässä kuussa alamme katsomaan autoa, joten pitää jättää vähän varaa seuraaville viikoille. Toki toivon, että saisin lopulta laitettua sinne enemmän tässä kuussa, mutta aika näyttää. Hemmetin talvikengätkin menivät hajoamaan, joten kai sellaisetkin pitäisi hommata 
Vaikka palkka pienehkö onkin ja turhan nopeasti menee, niin onhan se mukava tunne, kun pystyy hoitamaan perheen asioita. Tuleva auto tosin on vaimon rahoittama. Tai no, on siitä noin puolet meidän häärahojamme. Onneksi ne sentään olivat hänen hallussaan, koska itsehän olisin ne pelannut.
Pelata ei ole tehnyt nyt suuremmin mieli. Itse asiassa viime päivinä ei laisinkaan, kun on töissä ollut kiireistä. Ei tässä muuta kuin unille ja huomenna kohti uutta pelaamatonta päivää :mrgreen:
Aikaisemminkin ollut täällä ja muualla vertailua peliriippuvuuden ja alkoholismin välillä. Omaa aikaisempaa käytöstä pohtiessa ja vasta alkutaipaleella olevien peliriippuvaisten tarinoita lukiessa ei voi välttyä näiltä vertauksilta (itsekään en toki mahdottoman pitkällä ole toipumisessa).
Vaikka olen jo vuosikausia tiennyt olevani peliriippuvainen, niin ei sitä täysin loppuun asti silti halunnut itselleen myöntää. Sehän olisi samalla merkinnyt sitä, että myöntää olevansa sairas. Mikäpä sen pelottavampaa kuin tunnustaa olevansa mieleltään sairas 
Pitkään yritin asettaa itselleni kaikenlaisia rajoituksia ja uskotella itselleni, että voisin pelata maltilla. Vaikka joitain pätkiä pelasinkin vain “pieniä vetoja” tai “muutaman lantin pelikoneeseen”, niin pelasin JOKA päivä ja mietin pelejä KOKO ajan. Ei kukaan normaali ihminen ole mieleltään 24/7 kiinni peleissä. Siinä suhteessa ajatusmaailma on samankaltainen alkoholistin kanssa, joka yrittää perustella omaa kaljan tissutteluaan sillä, että kyllähän muutkin rentoutuvat alkoholin parissa ja tiukkoja viinoja en ole juonut. Rentoutuuhan ne toki, mutta eivät joka päivä, vaan joskus esimerkiksi viikonloppuisin tai juhlapäivinä. Eikä kohtuukäyttäjien päivät kulu alkoholijuomia miettiessä.
En voi tietysti luvata kenellekään, että en koskaan enää pelaisi sentin senttiä, vaikka se tietysti tavoitteena onkin. Tärkeää omassa toipumisessa ja tähän astisessa onnistumisessa onkin ollut rehellisyys varsinkin itseä kohtaan. Se, että voin itselleni myöntää olevani sairas, auttaa minua suhtautumaan asiaan oikealla vakavuudella, mutta myös olemaan lempeämpi itseäni kohtaan. Ei tämä täysin omaa syytäni ollut, enkä minä valinnut sairastumistani tähän, niin kuin ei esimerkiksi kroonisista selkäkivuista kärsivä ihminen valinnut huonoa selkää. Toki molempiin voi hakea hoitoa ja tehdä asialle jotain, että elää voisi vaivan kanssa.
Tämä kuu on rahallisesti kyllä todella tiukka, mutta kyllähän tästä selvitään. Välillä jopa ihmetellyt, että mistä helvetistä sitä on aikaisemmin löytänyt rahaa pelaamiseen 
Onneksi tässä vielä tulee palkkaa ennen ensi kuun puoltaväliä, mutta saa nähdä, että joutuuko hieman luoton puolelta rahoittamaan elämistä. Ainakin hetkellisesti, mutta ei varmastikaan isoja summia. Ensi kuussa ei sitten kaiketi tule mitään suurempia menoeriä, joten ehkä saisi jopa säästöönkin rahaa.
Hyvää pelaamatonta sunnuntaita muille palstalaisille!
Aika maaliskuun ensimmäiselle kirjoitukselle. Heti alkuun tärkeimmät uutiset, että pelaamattomuus sen kun jatkuu. Hommia on viime päivinä ollut, joten ei ole oikein ollut edes suuremmin aikaa miettiä pelaamista. Nettipankin tunnusluvutkin ovat olleet muutaman päivän itselläni, kun olemme vaimon kanssa erillään oltu, mutta luovutan ne taas takaisin hänelle tänään illasta. Hienoa tieytysti huomata, että pystyy pitämään tunnuksia lyhyitä aikoja itsellään ilman suuria pelihaluja 
Rahatilanne on nyt todella tiukka ja surkea. Tilillä on 18 euroa rahaa ja luotolta on joutunut höyläämään 446,47e. Ennen varsinaista palkkapäivää saan kuitenkin vielä tuloja, joten hieman tuota summaa saanen pienennettyä. Suurinpana syynä huonoon rahatilanteeseen on tietysti auton ostaminen vaimolle. Molempien käytössä se tietysti on, mutta halusin sen hänen nimiin, koska sen suurimmalta osin rahoittikin. Itse heitin sitten puuttuvat 500e ja liikennevakuutukset+kaskot, joten ei ihme, että tili on punaisella
Asuntosäästäminen on luonnollisesti käynnistynyt tuskastuttavan hitaasti ja se hieman harmittaa. Nyt siellä on siis 400 euroa säästettynä ja saa nähdä paljonko seuraavasta palkasta voi laittaa. Toivottavasti edes hieman enemmän, mutta toisaalta kaskosta on puolet maksamatta, joten saa nähdä milloin se tulee maksuun. Opintolainan maksu meni normaaliin tapaan myös ja sitä on nyt jäljellä 5 101,72.
Varsin rahapainotteiset kuulumiset siis tältä kerralta. Vaikka tiukkaa onkin, niin mieli on ollut ihan positiivinen, kun itselleenhän noita hankintoja on tehty ja “turhuuksiin” en ole tuhlannut. Tietysti luotolta maksaminen on vähän niin ja näin, mutta toisaalta pystyn kyllä kuittaamaan sen nollille korottoman maksuajan puitteissa. Jatkossa yksi vaihtoehto olisi tietysti säästää itselleen “puskurirahasto”, mutta toisaalta tämä hidastaisi asuntosäästämistäni entisestään. Ainakin toistaiseksi jatkan valitulla linjalla ja muutan sitä sitten, jos tuntuu huonolta strategialta
Hyvää pelaamatonta maaliskuuta kaikille!
Mikäli kalenterit pitävät paikkansa, niin suunnilleen näihin aikoihin puoli vuotta sitten kirjoitin tähän ketjuuni ensimmäistä kertaa.
Muistan elävästi, miten huonosti nukuttu yö oli alla. Edellisenä iltana olin tunnustanut vaimolleni salanneen peliriippuvuuteni ja valehdelleen hänelle vuosikausia. Itkin ja tunsin aivan suunnatonta häpeää ja ahdistusta. Vaikka tuntuu edelleen epämiellyttävältä muistella tuota päivää, niin juuri siitä päivästä lähti pisin putkeni mitä olen pelaamatta ollut.
Mennyt puoli vuotta on ollut onnellisinta aikaa vuosikausiin. Enää ei tarvitse esittää olevansa jotain mitä ei ole ja oman sairauden myöntäminen on tehnyt minusta vain vahvemman. Tekee kumman hyvää henkiselle hyvinvoinnille, kun pystyy arvostamaan ja katsomaan itseään peilistä. Onhan tässä elämässä aina haasteensa ja välillä on päiviä, jolloin mieli on maassa, mutta nyt kohtaan ne pakenematta pelimaailmaan.
Hyvää puolivuotispäivää minulle ja hyvää pelaamatonta viikonloppua kaikille
Onnittelut puolivuotispäivästä ?
Lainat lyhenee, rahaa säästyy ja mieliala on tasaisempi, kun ei pelaa.
Mites muuten tuo sun nimimerkki lausutaan, onko se shikka?
Kiitoksia On kyllä uskomattoman iso harppaus omaan hyvinvointiin tullut näinkin lyhyessä ajassa.
Nimimerkki lausutaan Tsitsa. Jossain sarjassa oli sillä nimellä kulkeva sähläri-alkoholisti, joka pohjimmiltaan oli sympaattinen ja hyväntahtoinen ihminen. Ajattelin, että se sopii hyvin itselle
Sun tekstien perusteella oonki saanu mielikuvan, että oot sympaattinen ja hyväntahtoinen, eli passeli nimimerkki ?
Mukavaa viikonloppua!
Moro,
Kiva lueskella että menee hyvin !
Hyvinhän tuo säästäminen on lähtenyt ! HETKESSÄ 400! Todella paljon. Hyvä että itse saan kuukaudessa 50 laitetettua
Kuinkas rajoitukset on vaikuttanut mielialaan? Itseäni vituttaa koska, harrastus toiminta jäissä. Töissäkin suht kireä ilmapiiri porukalla
Moi!
Onhan 400 pariin kuukauteen tosiaan säästöä kuitenkin ja jos en aikaisemmin ollut saanut tehtyä kuin velkaa, niin ei pitäisi valittaa. Ajattelin vaan alunperin, että saisin säästettyä vähintään 400 joka kuu No näihin laskelmiin en tietysti laskenut autoa ym., joten hieman on joutunut tavoitteita laskemaan. Yritän nyt sitten joka kuukausi edes hieman laittamaan rahaa sivuun.
Rajoitteet tietysti kiristää hieman mieltä, kun omakin harrastus yli puoli vuotta jo tauolla. Onneksi täällä ei kuntosalit ainakaan toistaiseksi ole menneet kiinni, koska sitten ottaisi kupoliin isomminkin 
Urheilu on kuitenkin sellainen asia mihin olen hyvällä tavalla koukussa ja siitä saa pirteyttä ja voimaa arkiaskareihin. Täytyy kyllä tunnustaa, että äsken sain jopa rajoituksista hieman mielihyvää, kun ostin vaimolle naistenpäiväksi pienen kukkakimpun ja villaneuleen, jonka jälkeen tilille jäi taas huimat 5e. Hetken harmittelin, että olisi ollut kiva viedä hänet syömään ulos, mutta sitten välähti, että eihän täällä edes taida päästä nyt minnekkään, joten no worries
Hyvää naistenpäivää palstan naisille!
Tänään tuli nähtyä taas pienen tauon jälkeen peliunta. Laitoin 20 senttiä johonkin kenomaiseen pelikoneeseen ja painoin nappia. Osumia alkoi tulla ihan uskomaton määrä ja yhtäkkiä tajusin voittaneeni 35 000 euroa. Painoin voitonmaksua ja tunsin itseni onnelliseksi, samalla kahmien tipahdelleita kolikoita ties minne. Mietin kuinka taloudellinen tilanteeni parani hetkessä, mutta samalla aloin pohtimaan, että kerronko tästä muille. Tunsin häpeää siitä, että olin jälleen pelannut ja samalla pelihimon tunnekin alkoi vahvistua. Aloin suunnittelemaan kuinka jätän osan voittamistani rahoista pelaamista varten, koska nythän minulla on paljon rahaa ja voin osan siitä pelata. Samalla päätin, että en kerro tästä kenellekään…
Tuntui lopulta helpottavalta herätä. Tajusin, että olen se sama köyhä jätkä, jolla on vitonen rahaa tilillä, mutta jonka omatunto on puhdas. Eikä minulla todellisuudessa edes mikään katastrofitilanne rahojen suhteen ole, koska muutama satanen tulee ihan lähiaikoina. Tiedä vaikka olisi jo tänään tullut, nettipankkiinhan en pääse yksikseni tsekkaamaan . Pelurit vain monesti hakee sitä helppoa reittiä. Unelmaa jostain isosta voitosta, joka pyyhkisi kaikki ongelmat ja tekisi elämästä yhtä tanssia. Enköhän minä kuitenkin ole nämä unelmat unelmoinut, rakastan nykyisin enemmän tätä raakaa todellisuutta 
Hyvää pelaamattomuutta ja pirujen kanssa painimista kaikille :mrgreen:
Huomenna on taas sitten palkkapäivä. Tänään tuli lyhenneltyä hieman luottokorttivelkaa ja sitä jäi maksettavaksi 133 euroa. Ei nyt hirveästi, mutta tietysti vähän harmittaa, että joutuu palkasta heti maksamaan edellisen kuun menoja ja siten aloittamaan seuraavat 30 päivää “miinukselta”. Toivottavasti säästöön saisi laitettua enemmän kuin 200 euroa, niin saisi oma koti-projektia eteenpäin Opintolainaan tein ylimääräisen 34 euron lyhennyksen, joten hitaasti viedään sitäkin nollaa kohden. Pelaamattomuus on tällä hetkellä melko vaivatonta ja hyvä niin. Ainoa mikä hieman harmittaa on, että työt sotkevat GA-ryhmään osallistumista. Useaan viikkoon en ole nyt päässyt ja taitaa kaksi seuraavaakin jäädä välistä. Ennen pääsiäistä kuitenkin pääsee, joten onpahan mitä odotella.
Hyvää pelitöntä sunnuntaita kaikille!
Lyhyt päivitys omaan rahatilanteeseen. Luottokortti maksettu nollille ja opintolainan saldo näyttää 5 067,72 euroa. Seuraava lyhennys viekin summan alle viiden tonnin ja kyllähän se 4 990 näyttää heti huomattavasti pienemmälle Sitä seuraava tonnia sitten maksetaankin koko loppuvuosi. Säästötilille puolestaan laitoin 500, joten nyt siellä on yhteensä 900 euroa. Loppujen rahojen pitäisi riittää ihan hyvin seuraavaan palkkapäivään.
Hyvää pelitöntä päivää kaikille!
Eräs päivä mietin, että en ole pitkään aikaan nähnyt mitään muita unia kuin unia pelaamisesta. Nyt yöllä sitten uniin tuli kaksimetrinen iilimato, joka vilisti ympäri asuntoani Ei nyt ehkä kaikkein mieluisin ollut, mutta toisaalta kiva havaita, että siellä omassa pääkopassa on muitakin ajatuksia yöllä kuin pelikoneet. Ehkäpä tämä oli pieni merkki paranemisen edistymisestä
Rahatilanne näyttää tällä hetkellä siltä, että tilillä on vajaa 200 euroa. Tiedossa on tulevan yli 200 euron lasku ja lisäksi kuun ensimmäinen päivä lähtee taas opintolainen lyhennys, joten kummoista laskutoimitusta ei tarvita päättelemään, että miinuksella ollaan. Toki saan vielä tuloja jonkin verran ennen seuraavaa palkkaa, joten tuo isompi lasku pitää hoitaa pois luoton puolelta ja maksaa sitten sinne, kun saan rahaa. Lisäksi olen maksanut tässä kuussa lähes koko perheen menot (viimeisimpänä vaimon melkein 300 euron lääkärilaskun), joten ei sinänsä ihme ole, että eurot on loppumaan päin.
Kerrotaanpa loppuun vielä tarina lähimenneisyydestä:
PorcoRosson ketjussa puhuinkin jo hieman valehtelusta. Olen valehdellut elämässäni paljon, ihan helvetin paljon. Koko elämäni on mennyt siihen, että mietin mistä saada rahaa pelaamiseen ja miten peittelen omaa pelaamistani. Tämän seurauksena olen valehdellut ihan kaikille läheisille ihmisilleni. Peliriippuvuuden ikävin puoli varmaankin on, että peluri huijaa siinä useimmiten eniten juuri niitä ihmisiä, jotka ovat kaikkein lähimpänä.
Ilman tippakaan ylpeyttä voin sanoa olevani helvetin hyvä valehtelemaan. Vuosikausia koko elämäni oli sen varassa ja sitä oppi valehtelemaan ihan mitättömistäkin asioista, jotta saisi luotua kokonaiskuvan itsestään “tavallisena” ihmisenä. Ihminen on tietysti sopeutuvainen eläin, mutta välillä sitä itsekin ihmettelee, että miten minä onnistuin oppimaan elämään sen kaiken ympärillä. Yhtäkkiä se kaikki kaaos, tekoselitysten keksiminen ja valheiden pinoaminen toistensa päälle oli ihan normaalia. En edes pahemmin ajatellut sitä, ihan kuin kaikki eläisivät niin. Näin jälkikäteen ajateltuna, tuon “valhepyramidin” sortuminen oli kuitenkin vain ajan kysymys. Ei se yksinkertaisesti voinut enää kestää. Niin suureksi se oli jo vuosia sitten kasvanut.
Viime syksynä olimme vaimoni kanssa kiertämässä kauppoja. En edelleenkään tykkää siitä, mutta silloin inhosin sitä. Ensinnäkään rahaa minulla ei koskaan ollut ja jos oli niin ne olivat korvamerkittyjä pelaamiseen. Päivä oli aivan tavallisen harmaa, niin kuin se pienessä suomalaisessa kaupungissa usein tuppaa olemaan. En siis millään voinut aavistaa, että juuri tuona tylsänä päivänä eläisin elämäni viimeisiä päiviä pelurina.
10 000 euroa. Tämä oli se summa mitä yleensä toistelin, kun vaimo uteli paljonko minulla on rahaa. En tiedä mistä minä tuon summan sain päähäni, mutta jotainhan sitä oli keksittävä. Jos on ollut työelämässä kymmenen vuotta eikä omista autoa, asuntoa tai oikeastaan yhtikäs mitään, niin pakkohan sitä rahaa on tilillä edes hieman olla. Ne keskustelut olivat todella ahdistavia ja usein yritinkin sivuuttaa ne mutisemmalla nopeasti jotain noin kympistä ja sitten pohdinkin jo keinoja yrittää vaihtaa puheenaihetta. 10 000 kuulosti korvaani juuri sopivalta summalta. Ei liian isolta, mutta kuitenkin sellaiselta, että hän ei välttämättä ihmettelisi, että minne minun rahani ovat menneet. Ehkä minä itsekin uskoin siihen, että voisin vähentää pelaamistani ja saada säästettyä tuon summan ja silloin valhe muuttuisi totuudeksi.
Sinä harmaana päivänä minulla oli kuitenkin rahaa 70 euroa. Tai oikeastaan ei ollut, mutta sen verran minulla oli luottokortilla katetta jäljellä. Peliaikoinahan sitä katetta käsitteli aivan kuin se olisi omaa rahaa. Tilillä minulla oli korkeintaan pari euroa ja sitten tietysti ne velat, joista ei tiennyt muut kuin minä ja velkojat.
Kävelimme ja kiertelimme kauppoja ilman sen suurempia suunnitelmia. Toki hän kyseli, että tarvitsenko jotain, mutta enhän minä tietenkään tarvinnut. Erään kaupan kohdalla hänen silmänsä sitten kiinnittyivät kenkiin, jotka maksoivat 90 euroa. Näin heti hänen silmistään, että hän piti niistä. Samalla näin heti tilaisuuden pinota taas yhden valheen pyramidini huipulle. Näihin tilanteisiin olin harjaantunut, vaikka en varsinaisesti edes etsinyt niitä. Ne tulivat vaan selkärangasta, vuosien kokemuksella. Tiesin, ettei hän raaski niitä ostaa, mutta vielä vähemmän hän raaskii niitä minulta pyytää. Sen vuoksi tarjouduinkin ne ostamaan. Vain sen vuoksi, että saisin taas yhden pienen tilaisuuden osoittaa omistavani tuon “noin kympin”. Pahalta se tietysti tuntui. Jos minulla olisi ollut hieman enemmän katetta kortilla, niin olisin napannut kengät ja marssinut tiskille. Kukapa mies ei haluaisi tehdä omaa naistaan onnelliseksi lahjoilla. Minulla oli kuitenkin salaisuus, jota piti varjella ja se salaisuus oli tärkeämpi kuin mikään muu. Tärkeämpi kuin yksikään läheiseni ihminen. Jatkoin “suostutteluani” varmaan jonkun 5-10 minuuttia, kunnes hän lopulta tokaisi, että ei oteta niitä ja jatkoimme matkaa. Omatuntoni oli ottanut jälleen pienen kolauksen, mutta samalla olin vienyt tilanteen juuri siihen pisteeseen kuin sen olin suunnitellutkin menevän. Ainoa mitä en tiennyt oli, että tuo valhe oli saanut jo pyramidini heilumaan niin uhkaavasti, että pienikin tuulenvire saisi sen romahtamaan.
Ei mennyt montaa päivää, kun se hetki sitten koitti. Siitä päivästä olen jo tämän ketjun alussa kertonut, joten en nyt kirjoita siitä sen enempää. Minua tuo sinänsä mitätön tapahtuma kauppakeskuksessa jäi kuitenkin vaivaamaan. En oikeastaan edes tiedä miksi, koska ei se kuitenkaan ollut kuin yksi valhe lukuisten muiden joukossa. Jostain syystä se kuitenkin oli jäänyt kummittelemaan mieleeni. Noin reilu viikko sitten kävimme jälleen pyörimässä kauppakeskuksessa ja vaikka en edelleenkään siitä suuremmin välitä, niin tällä kertaa minulla sentään oli rahaa, sekä puhdas omatunto. Aikamme kierreltyämme ne samat kengät osuivat eteemme. Hinta oli tosin puolessa vuodessa tippunut 65 euroon, mutta samaa arvonlaskua ei näkynyt vaimoni silmissä. Tällä kertaa en jäänyt suostuttelemaan, vaan käskin sovittaa kenkiä ja marssin kassalle ne ostamaan. En minä tietysti sillä teolla hyvittänyt vuosien valehtelua, mutta tunsin tehneeni jotain oikein. Vaimolleni en asiaa selittänyt, ei hän sitä kuitenkaan ymmärtäisi.
Hyvää pelaamatonta päivää kaikille!
Rakkaus on sokea.
En halua yllyttää ketään valehtelemaan, mutta voin laittaa oman mielipiteen mihin luottamuksen saaminen valheiden verkossa perustuu. Sillon kun tarpeeksi valehtelee alkaa elää mukana siinä omassa tarinassa. Tuo valheiden tarina on täysin totta niissä omissa valheissa ja, jollain tavalla tai jopa aivan täysin alkaa itsekin uskomaan niitä.
Yksi vanha telkkariohjelma vielä rakkauspetoksista youtu.be/6upFr7Vagrw
Viikonloppu menee töissä. Varsin stressaavat ja pitkät päivät nyt edessä. Tänään en saanut tehtyä ihan niin paljon hommia kuin olisin halunnut, joten huomenna herään tuntia aikaisemmin tekemään töitä. Varsinaisesti en laiskotellut tänään, mutta en vain saanut tehtyä niin paljoa kuin olisin halunnut. Mikään suorittaja en sinänsä ole, mutta en täysin välinpitämättömästikään voi suhtautua, minkä takia sitten teen huomenna vähän omaan piikkiin. Pitkällä tähtäimellä ei tietysti ole järkevää, mutta menköön tämän kerran.
Jos tarkemmin ajattelee, niin osittain se varmasti johtuu omasta epävarmuudesta ja halusta todistella muille työyhteisössä pystyvänsä hoitamaan tehtävät. Onneksi voi tuudittautua sillä, että pian tulee pääsiäislomat ja pääsee tapaamaan läheisiä Toinen mukava juttu on, että pääsiäisen jälkeen pääsee todella pitkästä aikaa GA:han. Juuri töiden vuoksi on jäänyt monen monta viikkoa välistä.
Pelaamattomuus on mennyt aika kivuttomasti viime aikoina. Edes työstressi ei ole nostanut pelihimoja. Ylityörahoja on tulossa kuunvaihteessa, joten rahatilanne on ihan ok. Aikaisemmin puhumani isompi lasku tuli maksettua luotolta, mutta nyt saa sen saman tien kuitattua ja jää vielä ylimääräistä käyttöön. Menoerät sillekin ylimääräiselle toki löytyy, mutta siinä ei mitään uutta ole Sen verran voi itseään hemmotella, että ostan itselleni juoksukengät. Edelliset on ehkä jotain 5 vuotta vanhat ja ihan kirjaimellisesti varpaat tulee kengistä ulos. Ei ollut pelihimon ollessa valloillaan rahaa tuommoisiin hankintoihin Talvitakkikin on samoilta ajoilta, joten ehkä voisi katsella uutta, kun tähän vuodenaikaan voisi edullisesti löytyä.
Ylityörahat tuli ja luottokortti on taas maksettuna. Samalla laitoin säästötilille satasen ja nyt siellä on tasan 1000 euroa. Käyttöönkin jäi rahaa, joten voi olla, että ennen palkkapäivää voisi hieman laittaa sinne lisää, mutta katsotaan lähempänä sitten mikä on maksukyky. Ostin myös ne uudet lenkkarit, joista puhuin, joten hyviin kohteisiin on rahat uponneet. Nyt onkin hieman normaalia enemmän ollut rahaa käytössä, joten ihan hyvä, että sai tuota säästämistä nopeutettua, kun se vähän yskähdellen lähti käyntiin.
Kuun ensimmäinen päivä sitten lähtee opintolainan automaattiset lyhennykset ja niiden lisäksi laitoin ylimääräisen kympin sinne, joten velkasumma on nyt 4988 euroa. Hyvältähän tuo näyttää, kuun alle vitosen tiputtiin, mutta merkitsee myös sitä, että nyt pysytään piiiitkä aika nelosessa (sitä kun ei ikinä voi olla tyytyväinen )
Pelaaminen on edelleen hyvin hanskassa. Eilen tosin ennen nukahtamista pyöri pelikoneet hieman ajatuksissa ja sitä mietti, miten mukava oli istahtaa pelikoneen ääreen Vastapainona sitten jokunen päivä takaperin heräsin siihen kauhun tunteeseen, kun olin unissa pelannut kaikki rahat ja tehnyt valtavat velat. Pieniä kiusauksia siis välillä tulee, mutta eivät nyt sentään jatkuvasti ole päällä, joten tilanne on sen suhteen hyvä.
Hyvää pelaamatonta viikkoa kaikille!
Olen ihailevasti näinä viime kuukausina seurannut ketjuasi. Itsellä puoli vuotta siitä kun tunnustin vaimolle ja aloitin puhtaalta pöydältä. Vähän jopa saanut maksettua velkoja pois. Harrastukset alkanut taas kiinnostaa sekä ollut huomattavasti paremmin läsnä perheen arjessa. Siltikin murtunut useammin kuin kerran tai kaksi. Nyt kolme päivää pelaamattomuutta takana pisimmän ajan ollessa 3 viikkoa. Itse pelaaminen on tässä vaiheessa täysin mekaaninen toiminto mikä ei anna enää mitään. Tylsistyn puolessa tunnissa ja rituaalin omaisesti uhraan “voitetut” loppurahat rulettiin kun haluan lopettaa eikä kotiuttaminen ole edes vaihtoehto kun pelaaminen vain siirtyisi. Isoja summia en ole enää pelannut kun tulotkin niin pienet ja pelaamiseen käytetyn ajan olen vähentänyt melkein nolliin. Vaikka ajatukset ei ole enää peleissä 24/7 niin siltikään en vaan ole pystynyt päästämään täysin irti.
Kiitokset Taco! Kieltämättä hyvinhän tämä on lähtenyt käyntiin, mitä sitä nyt kainostelemaan Hyvä, että olet saanut kuitenkin pelaamista vähennettyä. Lapsiesi kannaltakin tärkeää, että isä on arjessa mukana. Olikos sinulla muuten jo ne häät?
Täällä on pääsiäinen mennyt sukuloidessa ja enon roolissa. Isoisääni kävin katsomassa ja tuli hyvä mieli siitä. Liian harvoin tulee sielläkin käytyä kun olevinaan on jotenkin kiireinen ja välimatka on iso jne. Ainahan sitä ihminen itsekkyydessään keksii jotain tekoselityksiä ja sitten katuu jälkikäteen, että miksei tullut enempää käytyä, kun se vielä oli mahdollista. Hyvässä kunnossa hän vielä on, mutta auttamatta se tiimalasin hiekka on valumassa loppuun, sellaista se elämä vain on.
Muistan kun ehkä noin parikymppisenä olin vanhemmillani (niin kuin siihen aikaan monesti olin, kun samassa kaupungissa asuin) ja tätini tuli käymään. Vietin lähes koko ajan eri huoneessa itsekseni ja hävisin useamman tonnin peleihin. Väkinäinen hymy kasvoilla kävin sitten nopeasti vain pyörähtämässä heidän luonaan. Olipa siinäkin taas hienosti käytetty arvokasta aikaa elämässä.
Nautitaan siis kaikki pelaamattomasta ajasta ja yritetään antaa enemmän aikaa lähimmäisille. Jos ei aina paikan päälle pääse niin ainakin soittaa aina voi.