Korkki kiinni NYT

Uusi naisjuoppo täällä terve!

Vuoden verran on tullut tätä sivustoa seurailtua, ja nyt iski inspiraatio itsekin tänne kirjoitella. Juominen on lähtenyt käsistä ja aiheuttaa suurta masennusta ja ahdistusta. Tämän on loputtava nyt kokonaan. Olen nyt neljättä päivää selvinpäin ja olo on tällä hetkellä oikein mahtava. Toivottavasti jatkuukin näin…

Alko on meikäläiselle maistunut enemmän ja enemmän 20 vuotta. Viimeiset kaksi vuotta on tullut kuitenkin otettua varsin reippaalla kädellä. Nykyisin juopoteltua tulee 2-4 päivää viikossa, ja silloin vedän ihan kunnon perskännit, eikä mitään tissuttelua. Pari pulloa viiniä menee kerralla ihan heittämällä. Ehkä myös hieman olutta ja siideriä siihen vielä päälle. Ja seuraavana päivänä on olokin se mukainen. Ja tietysti myös filmi poikki. Juomamäärät ovat siis varsin suuria ja juon humalahakuisesti joka kerta. Tolerenssi alkaa jo olla korkealla.

1-2 kertaa viikossa aloitan juomaan jo puolen päivän aikoihin kotosalla etätöiden merkeissä. Olen aivan järkyttynyt omasta toiminnastani. Näin ei voi jatkua. Tietysti juon salassa yksin kotona, eikä kukaan tiedä kuinka paljon ja usein juon. Yksin kotona onkin sitten mukava juoda, kun kukaan ei häiritse dokaamistani! Olen varsin taitava salaamaan juomiseni. Kaikki elämäni peruspalikat ovat minulla kuitenkin niin hyvällä mallilla, eikä kukaan voisi aavistaakaan, että olen juoppo.

Huomaan jatkuvasti keksiväni hyviä syitä ja oikeutusta juomiselleni. Ihan vaan vaikka upea ilma saattaa olla minulle syy ja oikeutus narauttaa korkki auki. Motivaatio lopettaa juominen on nyt korkealla, mutta niinhän se on ollut aikaisemminkin lukuisia kertoja… Nyt on kuitenkin pakko onnistua, sillä ahdistus ja masennus on yltynyt liian suureksi.

Moikka ja hyvä että kirjoitit tänne!
Tämä palsta on jotenkin tuntunut hiipuneen viime aikoina. Uskon kumminkin, että moni mielellään lukee ja etsii vertaistarinoita ja tukea täältä. Yritän itsekin aktivoitua enemmän kirjoittamisessa enkä vaan lukemisessa. Toivottavasti palsta heräilisi ja porukka kirjoittelisi enemmän. :exclamation:

Mutta sinulle sanoisin että paljon tsemppiä ja kyllä pystyt jättämään juomisen kokonaan! Vaikka olo tällä hetkellä tuntuisikin vielä epävarmalta, niin se on se olo nyt tänään 4 päivän jälkeen. Päivä kerrallaan raittiita päiviä lisää!
Oletko lukenut noita kirjoja mitä täällä on paljon kehuttu tai voisitko ajatella käyväsi juttelemassa työterveyshuollossa tai päihdehoitajan kanssa tilanteestasi? Tai löytyykö ketään kenen kanssa voit jutella asiasta rehellisesti?

Moikka LittleWing-77, kiva kun vastailit ja tsemppaat!

Itsekin huomasin, että aika hiljaista on tällä palstalla kirjoittelun suhteen. Toivottavasti kuitenkin näistä tarinoista on apua lukijoille, aivan kuten sanoitkin! Itsekin pystyin kerran jo tuossa aikaisemmin olemaan muutaman kuukauden raittiina tätä palstaa lukemalla! :slight_smile:

Jos nyt en saa juomistani kuriin, niin tulen ottamaan yhteyttä terveydenhuoltoon ja sitä kautta jos saisin sitten antabuksen. Tämä on nyt itselleni viimeinen mahdollisuus koittaa lopettaa juominen omin avuin. Myös tupakointi on pakko lopettaa. Nimittäin huomaan, että polttaminen kannustaa minua juomaan ja juominen kannustaa minua polttamaan. Minulle nämä kaksi asiaa kulkee ihan käsi kädessä. Onko muilla samanlaisia huomioita asiasta?

Olen lukenut aiheeseen liittyviä kirjoja, mutta itseasiassa en juuri noita kirjoja, joita täällä on useampaan otteeseen mainittu. Pitääkin alkaa katsoa jos niitä olisi tuossa lähikirjastossa :slight_smile:

Kyllä se mullakin meni just noin. Joskus yritin vähentää tupakointia siten, että mulla oli lupa tupakoida vain alkoholinkäytön yhteydessä. Alkuun se toimi, sittemmin juomiskerrat lisääntyi ja savukkeiden kulutus tietenkin myös kasvoi. Kumpikin toimii toisilleen polttoaineena ja riippuvaisena tietenkin keksii milloin minkäkin syyn ottaa. Täydellisesti perusteltua noidankehässä pyörimistä.

Molempien lopettaminen samaan aikaan on kunnianhimoinen tavoite. Tällöin kuitenkin tulee vähemmän houkutuksia, sekä onnistuneista päivistä saa tuplasti iloa ja motivaatiota. Siltä ainakin tuntuu nyt, kun tässä itekkii opettelen vastaavaa polkua talsimaan.

Viisaan päätöksen olet tehnyt, tsemppiä!

Kuulostaa tutulta. Minulla kanssa on nyt aika laittaa korkki kiinni. Juominen on lisääntynyt huimasti - ja sen on tosiaan mahdollistanut myös etätyöt.
Voin myös fyysisesti erittäin huonosti. Veto on poissa koko ajan. Päivät istun sohvalla etätöissä ja illat myös. Lasi viiniä tai kalja vieressä.
Nyt on pakko tsempata oikeasti. Viikonloppuisin juominen alkaa helposti heti aamulla. Mitään en saa aikaiseksi. Noh - kaupassa käynti tietty täydentämässä varastot.
Tunnistan hyvin myös puheet röökaamisen vähentämisestä ja lopettamisesta.

Tsemppiä kaikille!

Hei ja hienoa kun olet ajatustyössä jo niin pitkällä että otit Plinkkiin kirjoittamalla vankemman askeleen kohti selvää elämää. Valmistautuminen, aiheesta lukeminen ja vertaistuki on tosi tärkeitä tekijöitä onnistumisessa. Ensimmäisenä vinkkinä voisin sanoa että kun alkaa tulla voimakkaita himoja alkoholiin, sovi itsesi kanssa että puoli tuntia kestät sitä himoa ja odotat sen ohi lipumista. Usein ne kovimmat himon hetket helpottaa kuitenkin pian ja sitten on helpompi tehdä järkeviä päätöksiä. Minut on tuo puolen tunnin sopimus pelastanut monta kertaa. Alkuaikojen jälkeen ne hetkelliset himot kyllä helpottaa ja jokainen hyvä päätös tekee sinut vahvemmaksi.
Tunnistan tuon alkon ja tupakoinnin yhteyden. Kun lopetin juomisen aloin polttaa enemmän kuin aiemmin, se lisääntyi paljon parin kuukauden aikana juomisen lopettamisesta. Sitten kun sekin alkoi tarpeeksi ärsyttää lopetin tupakoinninkin. On mahtavaa olla vapaa riippuvuuksista mutta askel kerrallaan, tartu siihen suurimpaan ongelmaan ensin.
Oikein paljon tsemppiä sinulle! :heart:

Taas ollaan täällä. Lähes vuosi sitten on ollut tarkoitus lopettaa alkon käyttö kokonaan. Noh, eipä ole onnistunut. Joitain viikkoja olen välillä pystynyt jopa olemaan ilman, sitten on taas tullut retkahdettua.

Jos jotain hyvää, niin vuoden aikana juomani määrät ovat sentään pienentyneet, kuten myös tupakointi on vähentynyt. Siltikin edelleen juominen aiheuttaa niin suurta ahdistusta, että kyllä tässä nyt taas yritetään lopettaa kokonaan. Nyt siis taas Plinkin 30 päivän verkkokurssi uudelleen tilattuna, ja eipä muuta kuin kohti uutta yritystä. Päivä 2 nyt menossa.

Edelleen on Antabus harkinnassa, vaikka on tässä vähän parannusta tullut juomatapoihin. Juomakerrat on kuitenkin viikossa vähentyneet noin kertaan (joskus kahteen) viikossa. Nyt menee noin 1 pullo viiniä ja pari olutta kerralla. Mukaan mahtuu toki myös muutama ylilyönti tässä vuoden aikana. Tietyllä tavalla olen ylpeä itsestäni kun olen pystynyt vähentämään, mutta vähentäminen ei valitettavasti ole kaltaiselleni alkoholistille vaihtoehto.

Kuudes päivä menossa ilman alkoa ja tupakkaa. Olo on kerrassaan mahtava, ellei jopa euforinen! Nyt vaan pitää jaksaa jatkaa taistelua, viikonloppu on lähellä. Onneksi olen hankkinut itselleni vähän jotain tekemistä, niin riski ratketa on pienempi.

Millaista tekemistä olette keksineet juomisen tilalle?

Itse katselen telkkua, luen plinkkiä todella aktiivisesti, sekä siivoilen ja ulkoilen. Jotain muutakin pitäisi keksiä. Kertokaapa parhaat vinkit!

Tsemppiä meille kaikille tässä taistelussa!

Moi, AlkoAlma.
Hyvä että olet jatkanut taistelua.
Kyllä tuo ulkona liikkuminen on yksi suuri voimavara. Itse olen sen oikein hyväksi havainnut.
Raitis elämäni on tuonut mukanaan kaikenlaista uutta ja mukavaa, kuten valokuvaus ja kirjoittaminen.

Putkis

Hei. mahtavaa että jo kuudes päivä. Noin minullekin kävi että kun lopetin tupakan ja alkoholin samalla (kun ne oli minun elämään tulleetkin yhdessä yhtä aikaa) niin päivä kerrallaan sitä vain ihmetteli aina illalla että oi, olen ollut tänäänkin raitis. Ja aamulla vain pyysin omalta Korkeimmalta voimaa olla yksi päivä raittiina, tai vain tuntikin kerrallaan. En luvannut kenellekään mitään edes itselle että “nyt en enää ikinä ota”, en, vain olin ottamatta, kumpaakaan.
Mitä tuohon sen tilalle, no minulle tuli myös ulkoilu, urheilu, hiihto, juoksu kaikenlainen liikunta. Ja erilaiset harrastukset, kaikki mistä olin haaveillut. Iltaisin on kaikenlaisia harrastuspiiriä tai kirjasto tai mikä tahansa paikka missä ei juoda. Kirjoittaminen oli myös yksi hyvä keino, kului ilta nopeaan ja samalla hoidin itseä. En niitä kirjotelmia julkaissut mutta kirjoitin itselleni. Ja ystävät, raittiit ystävät ja sukulaiset myös. Ennen kartoin sukulaisia, koska kait häpesin itseäni, aloin tutustua uudestaan omiin sisaruksiin. Kaikkien kans en tule toimeen mutta on joitakin joita voin sanoa ystäviksi. Toiset ovat arvostelijoita ja juoruajia, mutta senkin jo hyväksyn… ainahan ihmiset puhuu… Turha mennä sellaiseen paikkaan missä paha mieli tulee. No, tanssikurssit oli yksi mihin hurahdin, mutta harva ihminen niistä pitää joten keksi jokin oa juttu johon hurahdat. Tsemppiä.

Moikka! Minulla meni vähän samaan tapaan. Majailin siis viime vuoden tuolla vähentäjien puolella. Vähensinkin, mutta lopulta tuntui siltä, että itseni tarkkailu vei liikaa energiaa. Huomasin tissuttelun lähtevän tosi helposti lipsumaan, niin että jatkuvasti piti olla hereillä. Ja vaikka pystyinkin jättämään yksittäisen juomiskerran siihen, jäi taas useammaksi päiväksi olo, että josko sitä pari hakisi. Ei sekään ollut ihan mielekäs kierre, vaan haluan suunnata muutenkin välillä vähän kortilla olevaa energiaani muuhun.

Alussa ollaan, pian neljä kuukautta vasta täynnä. Vähään aikaan ei ole tullut mieleen hakea alkoholia kotiin. Mutta sitä tulee mietittyä edelleen, josko sosiaalisissa tapahtumissa voisi ottaa. En kuitenkaan halua ottaa riskiä, että muistan kuinka kivaa se onkaan olla vähän töttöröö, joten haluan mieluummin oppia olemaan välillä vähän rennon töttöröö ihan selvinpäin. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan. :mrgreen: Mitään todellisia koetinkiviä ei tuon asian suhteen ole vielä ollut, niitä tulee useampia tuossa kesän mittaan.

Itse en hankkinut juomisen tilalle mitään muuta kuin muuta juomaa, vissyä ja alkoholittomia oluita ym. Ja koen sen itselleni hyväksi, etten suoraan vaihtanut addiktiota toiseen. Hankaluus on se, että aikaa ei varsinaisesti vapautunut mihinkään tuottavaan, mutta toivottavasti sekin muutos pikkuhiljaa tapahtuu.

Hurjasti tsemppiä matkaan, täällä ollaan samassa veneessä!

Ja taas ollaan täällä puoli vuotta edellisen viestin jälkeen. Korkki ei valitettavasti ole pysynyt kiinni. Tällä välin on tapahtunut pari pahempaa retkahdusta. Mutta onneksi vain pari.

Olen kuitenkin saanut juomista pääsääntöisesti muuten vähennyttyä entisestään edelliseen normipäivääni verrattuna, mikä on hienoa. Tupakkaa en myöskään polta niin paljoa kuin ennen. Juomisen vähentäminen ei kuitenkaan edelleenkään ole vaihtoehto. Lopettaminen on.

Olen aloittanut pari uutta harrastusta, ja uskon että niiden voimalla olen saanut vähennettyä juomista, koska on ollut muuta tekemistä. Yhdistän juopotteluni myös yksinäisyyteen. Täten koitanpa keksiä vielä lisää pakollisia menoja, niin en pääse juopottelemaan. Pahimpina aikoina tosin olen kaikki menotkin skipannut kun olen halunnut juoda.

Plinkkiä olen lukenut silloin tällöin, toivottavasti saadaan tänne lisää keskustelua ja sitä kautta vertaistukea. Yritänpä taas lopettaa, viikon verran tässä olen pysynyt nyt koskematta pulloon. Se on taas hyvä alku. Koen, että minulla on toivoa onnistua, sillä nyt on ollut jo aika hienoa edistystä juomisen kanssa noin niinkuin yleisesti ottaen paria tapahtumaa lukuunottamatta.

Pysykäämme vahvana!

Olen myös lukenut täälläkin suositellut kirjat ”selvin päin” ja ”korkki kiinni”. Myös ”stumppaa tähän” on tullut luettua. Taidanpa mennä kirjastoon ja lainata nämä vielä uudelleen. Ovat kyllä hyviä ja silmiä avaavia kirjoja. Taas on motivaatio korkealla edellisen isomman repsahduksen jäljiltä, joka tapahtui tuolloin viikko sitten. Siitäpä sain taas inspiraatiota lopettamiseen. En halua alkoholin huuruista elämää. Hyi.

Minulla kierteestä pääseminen on alkanut onnistua vasta, kun olen ALOITTANUT jotain aivan uutta sen sijaan, että olisin keskittynyt vain juomisen LOPETTAMISEEN. Pelkkä kieltäytyminen tuntui vain sitovan minua johonkin sellaiseen, jota ilmankaan en osannut olla mutta kun aloin opetella ihan uusia tekoja ja toimintatapoja oman hyvinvointini parhaaksi, niin aika vähän olen joutunut kamppailemaan esim. juomishimojen kanssa. Tuo on hyvä hoksaus, että juomishalun voi laukaista mm. yksinäisyyden tunne. Sen vuoksi olen itse alkanut kulkea enemmän muualla, että saan riittävästi sosiaalisia virikkeitä. Pari harrastuskurssia tässä syksyllä kävin ja esim. eilen yhdellä ilmaisluennolla. Vaikutukset ovat yllättävänkin suuria mielialoille. Jos kaiken on muututtava, kaikkea on muutettava, näin koen kohdallani.

Huomenta. Toivottavasti hyvä aamu. Minulla on. Tuohan onkin hyvä ajatus minkä Naurismäki kertoi, että aloittaa jotain uutta, eikä yritä pakottaa lopettamaan jotain, siis juomista.
Siinä on se sama ajatus mikä minullekin valkeni raittiuden alussa, että olen vain juomatta alkoholia päivä kerrallaan. Se voi tuntua hassulta jos ei ole juonut joka päivä? En minäkään juonut joka päivä, tuskin tässä kirjoittelisin jos niin olisi ollut. Mutta kun join niin join “kunnolla”, ei löytynyt topparia vaan aina humalahakuisesti. Ja loppuvaiheessa viimeisinä vuosina join jo useasti monena päivänä, aloitin jo aamusta kaljalla. Nyt se tuntuu ihan järjettömältä käytökseltä enkä voi ymmärtää mikä minun oli?? Eikä minun tarvisekaan ymmärtää juomistani, olen alkoholisti, addikti-ihminen ja piste. Paranen ja voin hyvin kun en juo. kaikki asiat selkenee ajan myötä kun on vuosia raittiina.
En alussa luvannut etten enää juo. En vannonut enää valoja. Olin vain hetken kerallaan, päivä kerrallaan. Ja olin hirveän peloissani että kuolen jos juon. Enkä halunnut kuolla. pelkäsin että humaaltilassa loukkaan itseni niin pahoin tai jäädyn kuoliaaksi jos sammun pakkaseen kun olen lähtenyt hortoilemaan ulos.
mutta tänään olen iki-onnellinen tästä aamusta kun saan kirjoittaa ja olla raitis ja kaikki asiat selkenee. Avioerosta on nyt jo aikaa ja senkin hyväksyminen on vienyt voimia. Onneksi menin uudestaan vertaistukiryhmiin ja sain siitä lohtua ja voimaa, siis toisilta alkoholisteilta, etten surussani ratkennut juomaan, niin tai yksinäisyyteeni. koska yksinäisyys eron jälkeen oli tosi synkkää.
Niin ja tänne kirjoittaminen on myös ollut henkireikä ja pitänyt minut tolpillani ja järjissäni. Aina kun elämässä tulee kriisejä niin apu on tarpeen. raitista viikonloppua kaikille!

Tuokin on monelle, myös minulle, muotoaan suurempi oivallus: kun on kriisejä, tarvitsee apua. Ihminen on rakennettu avun olennoksi, sitä toiminnoissaan antamaan ja saamaan. Me emme ole kissoja vaan lajityypillisesti ottaen simpansseja, kädellisiä laumaeläimiä, joiden koko evolutionäärinen menestyneisyys perustuu pitkälle kehittyneeseen kykyymme tuntea empatiaa. Sitä voimme oppia tuntemaan myös itseämme kohtaan, jos siinä on ollut syystä taikka toisesta vajetta. Tunteena käsitys avuntarpeisena olemisesta lienee hyvinkin terveen mielen merkki: käsitys siitä, että olen tässä elämän suuressa apinanleipäpuussa avun arvoinen.

No eipä ole pysynyt korkki kokonaan kiinni. Välillä on mennyt hyvin, ja välillä huonommin. Sama taistelu jatkuu edelleen. Näen kuitenkin valoa tunnelin päässä. Tunnen, että pystyn vielä lopettamaan. Positiivista tänään: olen saanut levättyä, ja muutama alkoholiton päivä takana, mieli suht ok!

1 tykkäys

Muistaakseni, olikohan se ratkaisukeskeisessä työskentelyssä kun toimitaan nimenomaan näin. Mietitään konkreettinen tavoite, mikä on jonkin asian tekeminen tai tietyllä tavalla toimiminen. Pelkästään jonkun asian tekemättä jättäminen ei siis voi olla tavoite. Haitallisen käytösmallin tilalle etsitään joku muu, mitä pyritään lisäämään. Siinä mielessä juomattomuus on hankala ja epälooginen tavoite.

Itse taisin alussa toteuttaa sitä, että lisäsin vissyn juontia. Ostin isoja pakkauksia ja join kymmeniä, varmaan satoja, pikkupulloja ja tölkkejä. Muuten toimin samoin kuin ennenkin. En muista missä vaiheessa ne jäivät pois, koska se ei ollut enää taistelu. Join niitä juuri niin kauan kuin tarpeen oli. Tavoitteeksi muotoiltuna se ei varmaan olisi ollut juoda mahdollisimman paljon vissyä, mutta ehkä juoda vissyä alkoholin sijaan, tjsp.

Ah, ja nyt vasta huomasin, että olin edellisenä nimimerkilläni (Elohiiri) tuonne joskus jo kirjoittanutkin ja maininnut nuo vissytkin. Voi, silloin oli neljä kuukautta täyttymässä ja samalla tiellä ollaan yhä. Noh, menköön kertauksena, sitä tällä olen harrastellut paljon.

Ihanaa, että olet kuitenkin pysynyt matkassa, toivoa löytyy ja alkoholittomia päiviäkin on takana. Tsemppiä!

Tämä onkin hyvä pointti, mitä sietääkin miettiä lisää. Minullahan on tavoitteena olla juomatta. Ei mitään uutta käytösmallia. Tavoitteeni on myös epämääräinen, koska en edelleenkään tiedä luvatako juomattomuutta päivä, viikko tms. Yritän pitää päivä kerrallaan -ajattelun, mutta mieleni rientää jo edelle. Epämääräisyys ei varmasti ole hyväksi.