Kookoksen kertomuksia.

Hei kaikille!

Olen jonkin aikaa lueskellut juttuja täällä ja päätin minäkin uskaltaa rekisteröityä ja katsoa, miten käy. :slight_smile:

Olen vielä toistaiseksi 28-vuotias nuorehko muidu. Juominen alkoi jo 13-14 vuotiaana. Ei tosin kovin usein, mutta aina maistui kun oli mahdollisuus. 18-vuotiaana muuttaessani omaan kotiin homma lähtikin sitten lapasesta. Entisenä koulukiusattuna ja mielenterveysongelmaisena tekosyitä juomiseen riitti aina lisää ja lisää. Lopulta syyksi riitti, että oli hyvä päivä, tai huono päivä. Jo 19-vuotiaana olin ensimmäisellä Antabus-kuurillani, mutta niinkuin arvata voi, juominen jatkui kuurin lopetuksen jälkeen. Viimeisten vuosien aikana juominen on ollut päivittäistä ja määrät ihan järkyttäviä. On suoranainen ihme, etten ole pudonnut täysin yhteiskunnasta ja, että olen ylipäätään hengissä vielä. Jokunen aika sitten havahduin siihen karuun faktaan, että juominen ei ole enää hauskaa ja krapulan aiheuttamat pelkotilat eivät ole alkoholin arvoisia, joten päätin tosissani yrittää lopettaa juomisen kokonaan.

Olen vasta nyt uskaltanut kertoa ongelmastani ystävilleni, jotka onneksi ovat todella kannustavia. Sekä terapeutilleni, en tosin ole paljastusviestini jälkeen häntä vielä nähnyt. Paraneminen voi siis alkaa. Alku on ainakin ollut lupaava, reilu viikko alkoholitonta elämää takana ja päivä päivältä on hieman helpompi hengittää.

Tervetuloa Kookos tänne jakamaan kokemuksia!

Olet onnellisessa asemassa, kun sulla on uskottuja ystäviä, jotka kannustavat raittiuttasi. Kovin monilta sellaiset ovat juomisen seurauksena karisseet, niin minultakin. Raitistuttuani olen sitten saanut heitäkin muun hyvän ohella.

Raitis päivä on alkoholistille täyden kiitoksen paikka.

Yhdessä olemme enemmän

Tervetuloa!

Meissä tuntuu olevan paljon samaa, oma tarinasi kuulosti aika tutulta. Olen tosin hiukan nuorempi, paria päivää vaille 24v.

Itseltäni lähti samaan tapaan omilleni muutettuani lapasesta tuo juominen ja vielä saman vuoden aikana aloitin Antabukset.

Itsekin olen juonut (myös koulukiusattuna ja mt-ongelmaisena) pahaan oloon.

Totuus on kuitenkin se, että alkoholi itsessään masentaa ja lisää ahdistusta.

Hienoa, että uskalsit myöntää ongelmasi terapeutille. :slight_smile:
Rehellisyys on tämän sairauden hoidossa tärkeää.

Kirjoittele lisää ihmeessä, se helpottaa usein oloa.

Hei,

itse olen teidän kanssanne hyvin saman ikäinen. 27vuotta.
Viinan kanssa tullut läträttyä yli 10 vuotta. Nyt tuntuu vaan, että määrät vaan kasvaa.
Itseäni hirvittää myös nuo krapulan pelkotilat ja lopettamisen jälkeiset unettomat yöt.

Tsemppiä teille ja liityn teidän matkaan kohti raittiutta.

Kiitoksia tervetuliaisista. :smiley:
Tsemppiä myös sinulle Alkaariittämään!

Olipahan yö, valvomista ja ahdistusta. Puoli vakavissani mietin, että olispa yömyssy. Siitä sitten ajatukset lähti harhailemaan menneisyyteen. Kymmenet ambulanssikyydit sairaalaan sekakäytön takia, lukuisat kerrat lepareissa, pakkohoitolähete, ne kerrat kun poliisit haki kotoa putkaan koska olivat saaneet ilmoituksen itsetuhoisesta henkilöstä. Se huutojen määrä, että päästäisivät irti kun en ole tehnyt mitään. Tikatut haavat, mitä itsetuhoisena humalassa harrasti. (8kk “kuivilla” siitä.) Käsiraudat, päivystävät psykiatrit, sadat lupaukset siitä ettei enää koskaan ja lähes yhtä monta rikottua lupausta. Mainittakoot tässä vaiheessa, etten ole koskaan käyttäytynyt väkivaltaisesti muita kohtaan. Yhtäkkiä se yömyssy ei enää tuntunutkaan kaivatulta.

Moi Kookos,

hurjia ovat olleet sinun menneisyyden tarinat. Hyvä, ettet päätynyt yömyssyyn.

Itseä pelotti myös viime yönä niin paljon, että en nukkunut. Silmiä ei vain yksinkertaisesti pystynyt laittamaan kiinni, vaikka kuinka väsytti. Ne on jotain ihan uskomattomia asioita joita päässä pyörii.

Toivon Teille molemmille ensi yöksi hyviä, rauhallisia unia.

Joo ne ajatukset mitkä öisin pyörii päässä on jotain todella friikkiä. Vaikka kuinka väsyttää ja mieli olisi suht rauhallinen, mutta auta armias kun meet maate ja koitat nukkua…

Viime yö sujui itselläni ainakin hieman paremmin. Unen päästä en meinannut saada kiinni ja yöllä olin muutaman tunnin valveilla kattoa tuijotellen, mutta onneksi aamuyöllä unimasa palasi.

Tää päivä jotenkin jännittää ja ahdistaa. Vaikka menen viettämään iltaa paikkaan, missä ei alkoholia ole (alunperin olli tarkoitus ottaa, mutta ilmoitin myöhemmin, etten halua juoda ja se oli muillekkin ok, että ollaan juomatta) niin silti. On niin tottunut siihen, että tämä on ryyppyjuhla. Tuo laskuri kyllä tsemppaa itseäni todella paljon. En ole vuosiin ollut näin kauaa ilman alkoholia. Ennätys ennen tätä taitaa olla neljä päivää.

Odotan kyllä sitä, että uusi vuosi alkaa ilman krapulaa.

Todella hienoa että sinulla, Kookos, on ystäviä joille juomattomuus on ok, ja jotka kannustavat sinua olemalla itse juomatta. Monen lopettajan kohdalla tilanne on päinvastainen; jos et juo toisten kanssa mene pois “tunnelmaa pilaamasta”. Ole kiitollinen näistä ystävistä ja pidä heistä kiinni.

Itsensä kanssa taisteleminen on kuitenkin tässä prosessissa vaikeinta. Unettomia öitä ja luovuttamisen hetkiä tulee olemaan vielä monesti. Mutta sitä hetkeä jolloin yht’äkkiä huomaat ettei alko ole käynyt mielessä pitkään aikaan, eikä alkoholiton valinta ole enää valinta vaan luonnollisuus, sitä hetkeä kannattaa odottaa.

Voimaa ja vahvuutta sinulle taiseteluusi. Muista ettet ole yksin, muista kiusauksen hetkellä että kaikki menee ohi. Hyvää uutta vuotta.

kookos kirjoitti

Uusi tilanne jännittää ihan luonnollisesti, se on normaalia. Raittiuden alkupäivinä siihen liittyy myös tuttavien reaktioiden ajattelu, ja tilanteiden ennakointi koettelee tunne-elämää. Erikoisesti tällaisena vuodenvaihteena on tärkeä keskittyä tunne-elämässä tähän päivään, siis raittiiseen ja myönteiseen yhdessäoloon. Tulevan vuoden muut suunnitelmat saavat elä omaa elämäänsä ja toteuttamistaan niille kuuluvina aikoina.

Sinulle ja läheisillesi raitista vuodenvaihdetta!

Tänään et ole yksin

Tuo kuulostaa niin ihanalta jo ajatuksen tasolla. Kun vaan jaksaisi sinne saakka taistella.

Viisaita sanoja, kiitos niistä! Itselläni vielä nuo tunne-elämän asiat on muutenkin haastavia. Vaikeaa tunnistaa tunteita, paitsi masennuksen, ahdistuksen ja vitutuksen.

Suunnitelmiin tulikin muutos, kaveri perui. Hetken harmitti, onneksi vain hetken. Kävin kaupassa ostamassa herkkuja ja muutaman alkoholittoman oluen. On ehkä ihan hyväkin, että olen omissa oloissani tänään. Ja ehdottomasti kivointa on herätä omasta sängystä kaikessa rauhassa. Ja vieläkin, ilman krapulaa.

Hyvää, raitista ja mahdollisimman ahdistusvapaata uutta vuotta kaikille!

Kookos kirjoitti

Kirjoituksestasi tulee mieleeni pari tapausta raittiuteni alkuajoilta. Olin koulutovereitten kanssa ravintolassa ja tilasin alkoholitonta viiniä, kun en kehdannut erottua porukasta. Myöhemmin olen ihan reilusti tilannut vettä, tuoremehua tai limsaa, kun ei ole ollut tarvetta salata alkoholisoitumistani.
Toisen kerran sain pullollisen alkoholitonta juomaa, muistaakseni siideriä, jonka juotuani tutkin etikettiä. Ilmeni, että alkoholittomuus ei tarkoittanut puhdasta 0,0 prosenttia, vaan juoma sisälsi vähäisen määrän alkoholia.
Sen jälkeen olen aina tutkinut juomien alkoholipitoisuudet. Maun ohella pienikin pitoisuus saattaa laukaista jonkin humalamuiston ja seuraukset voivat olla kohtalokkaat. Aina eivät viisaatkaan sanat välttämättä estä juomista.

Hyvää ja raitista uutta vuotta päivä kerrallaan

Tuo on hyvä pointti kyllä! Siis, että jotkut saattaa silti sisältää. Olen itse hyvinkin tarkkaan varmistanut, ettei oma merkkini todella sisällä alkoholia ollenkaan. Kaupassa oli vain 0,5% holittomia, joten vaihdoin kauppaa. Pitää kyllä olla tarkkana, ettei ota edes alkoholittomia tavaksi, ettei käy juuri niin että maun kautta sitten alkoholillisiin.

Vuosi vaihtui niiin vain, taas. Uni oli katkonaista ja levotonta. Rakettien pauke loppui lopulta vasta neljän aikaan ja seitsemältä heräsin.
On mukavaa, kun ei ole krapulaa. Ehtinyt jo vaikka mitä tänään. Pari kaveria valittelee krapulaansa ja luvan kanssa kuulemma saan nauraa ja kuittailla. Kerrankin näin päin.

Juuri nyt ainakaan en edes kaipaa humalatilaa. Elämä tuntuu hyvältä näin. Tai ainakin paremmalta kuin ennen.

Itse olen joskus maistanut alkoholitonta viiniä, mutta ennemmin juon ihan vettä tai mehua. Alkoholitonta olutta en ole kokeillut kun en juo alkoholillistakaan olutta. Tsemppiä kookos sullekin, kyllä me onnistutaan tässä raitistumisessa!

Tervetuloa vaan munkin puolesta. Itsekkin juonut rankasti noin 10 vuotta ja nyt sais pikkuhiljaa riittää. Taaskin kärvistellään krapulan ja kovan ahdistuksen syövereissä tässä sohvalla. Elämäni ensimmäinen Tipaton tammikuu lähti tänään käyntiin ja saa nähdä miten käy. Mulla on yks naapuri joka ottaa myös aika rankasti niin tsempataan sen kanssa toisiamme tipattomaan. Paljon helpompaa kun tietää että toinenkin on juomatta.

Moi Kookos! Sama juttu täällä. Yläasteella ekat koulun discossa, sen jälkeen aina kun oli jotain nuorisotapahtumia. Kotoa muutettua ystävystyin työkavereihin, joiden kanssa biletettiin paljon tai sitten istuttiin ja juotiin kotona. Oikeastaan kaikki vapaa-aika alkoi kulua alkoholin merkeissä. Ja näin se on oikeastaan jatkunut tähän päivään asti. Nykyään ei niinkään ravintolaelämä enää kiinnosta, mutta ihan samalla lailla se kaatuu kurkkuun kotisohvallakin. Mutta josko se nyt tästä, koskaan ei kannata lopettaa yrittämistä.

Kiitos teille! Reiskalle tsemppiä tipattomaan! Toki myös kaikille muille myös. :wink:

Unettomuus jatkuu. Ja ahdistus. Ja kaveriksi on tullut myös masennusta. Ja saamattomuutta.
Sain kuitenkin aikaiseksi soittaa terveysasemalle näistä oloista. Ajan sain tälle päivälle, onneksi.
En kertonut alkoholin ja sen lopettamisen vaikutuksesta asioihin. Enkä välttämättä kerro vastaanotollakaan.

Nuo ovat kaikki lopettamiseen kuuluvia oireita, ne menevät ohi. Mikset kertoisi niitä vastaanotolla? Saisit oikeanlaisen hoidon ja lääkkeet.

Mä pelkään leimautumista liikaa. Olen aikoinaan leimautunut julkisen terveydenhuollon puolella. Toisesta syystä kuin alkoholi, mutta kuitenkin.

Olin yli vuoden ilman säännöllistä mielialalääkitystä, ennen tätä. Sain siis masennuslääkityksen ja lääkkeet nukkumiseen. Unettomuuskin on ollut koko aikuisiän vahvasti läsnä ja kaikennäköisiä nappeja tohtorit kirjoitellut. Joskos se tästä.

Sain tänään itkettyä toista kertaa sinä aikana kun nyt olen ollut juomatta, eli kolmentoista päivän aikana kahdesti. Eka kerta tosin oli väkisin väännettyä, mutta tänään se luonnistui taas ihan spontaanisti.

Huomenna aamulla tapaan terapeuttini ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun viestillä paljastin hänelle juovani ihan liikaa.

Hei Kookos!

Hyvä että tapaat terapeutin jo tässä vaiheessa raittiuttasi. Hänen kanssaan voit rehellisesti ja vapaasti puhua juomisestasi ja halustasi raitistua. Lääketieteellistä parannuskeinoa alkoholismiin ei ole keksitty, joten terapia ilman muuta on hyvä alku ja lähtökohta mielekkäälle ja pysyvästi raittiille elämälle.

Yhdessä olemme enemmän