Hienosti olet lähtenyt liikkelle! Minulla on tuo sama ihan selkeästi. On turvallisempi olo, kun juomaa on saatavilla ja tiedän, että voin ottaa jos haluan. Silloin on jotenkin luonnollista tehdä valinta olla ottamatta. Kun taas jos mahdollisuutta ei ole, nousee näkymättömät muurit ympärille ja alkaa ahdistaa. Tulee kova tarve murtautua henkisestä häkistä ja pakosta ulos. Onhan se toisaalta ihan loogistakin. Kun helpotus on lähellä, voi rauhassa kuulostella ajatuksiaan ja tuntemuksiaan juuri niin pitkään kuin haluaa. 
Se on totta, vaikka sanotaan että ei pidä ostaa yhtään enempää tai muulloin kun silloin, kun on tarkotus juoda, ni kyllä se jotenki helpompaa tuntuu olevan että sitä kaapista löytyy. Samoin mulla oli aikanaan tupakoinnin lopettamisen kanssa, pidin kotona askia jossa oli 2 tupakkaa “backuppina”. Koskaan ei niitäkää tullu poltettua, ja savuton oon ollut nyt jo hmm… reilu 5 vuotta. Pääsin siitäkin, miksen siis pääsis tästä ?
Pientä kompurointia tossa viikonloppuna tapahtui, kiitos jääkiekon kultamitaleiden. Perjantai oli selvä, lauantaina join 5. Aluksi se ihana, hilpeä, hauska ja innostava hiprakka, joka sitten johti siihen että olin kännissä ja ajattelin että tätäkö mä lulen kaipaavani. Olo oli paha, kuin olis eläny liian nopeessa karusellissa ja join lähes kaksin käsin vettä koska tiesin että tulee krapula ja aamulla pitäis olla telkkarin edessä klo 6:10, oli sovittu että menen alakerrassa asuvalle siskolle kattomaan matsia. Hän oli hankkinut mullekin aamupalatarvikkeet sun muut valmiiksi ni ei ollu pokkaa soittaa illalla et hei mä en varmaan pysty aamulla tulla. No, aamulla sitten heräsin vain just ja just havaittavaan krapulan poikaseen, menin siskolle ja sanoin että tais eilen ruoan kanssa juodut 2 viinilasillista tehdä vähä pahan olon. Sekin sit laantu, ja esissä olikin kultajuhlat. Sisko avas kultahippukuoharin (Blue Nun gold) kn eihän hän tiedä mun ongelmajuomisesta enkä kehdannut siitä kertoa. Sitä piti sitten juoda lasillinen ja toinen, eikä mitään pikku kuoharilaseja vaan tavallista isokokosemmat viinilasit. Kotiin kun pääsin niin nappasin miehen laatikosta vielä oluen. Ihan vaan siksi että annostavoite oli jo joka tapauksessa tyritty. Mutta ei pahasti! Ainoa valoisa ajatus tässä on se, että tää oli vasta eka kokeilu, ja se ei kuitenkaan kovin pahasti lähteny käsistä… kai? 
Tästä suunta kohti selvää viikkoa ja taas uutta yritystä ?
Jep! Minähän kannoin täyttä tupakka-askia mukanani toista vuotta kun lopetin polttamisen. 
Nyt siitäkin alkaa olla parikymmentä vuotta ja kiitän kyllä itseäni, ettei ole tullut aloitettua uudestaan. Onnittelut myös sinulle siitäkin!
Tuskin tuosta nyt tosiaan kannattaa liikaa itseään ruoskia. Tai jokaisella on tietysti omat tavoitteet ja rajat, joita tulee kunnioittaa. Minulla on kuitenkin oikeastaan koko ajan ollut ajatus, että sosialisessa tilanteessa tapahtuva “lipsahduskin” on hyväksyttävämpi kuin se, että ottaisin yksinäni, varsinkaan salaa. Yritän itse lähinnä pitää kokonaisuuden balanssissa. Ainakin siis toistaiseksi.
Kiitos, ja onnittelut sinullekin onnistuneesta tupakoinnin lopettamisesta aikanaan ? minunkii mielestä se tuntuu jotenkin hyväksyttävämmältä lipsahdukselta, kun sit taas se että istuu kotona yksin sohvalla kiskomassa sitä bisseä… 
Noh, nyt on tilanne päällä joten olen ottanut ja aion ottaa pari lisää, ja ittekseni tai miehen kans… rakas, läheinen pappa, eli mieheni isä, makaa sairaalassa vetäen viimeisiä hengenvetoja… mitään ei kuulemma tehtävissä. Sydäninfarkti ja pitkän hapenpuutteen aiheuttama laaja aivovaurio, mikään ei enää päässä toimi eikä tuu toimimaan.
Tiedän että on tyhmintä ikinä hukuttaa surua alkoon tai turruttaa tunteitaan, mut nyt on liian raskasta…