Tervehdys.
Täytän juuri 24v tässä on mennyt tämmöinen kolme vuotta lähes päivittäin runsaaseen viinan litkimiseen ajattelin jakaa tämän asiasta kiinnostuneille.
Aloitin juomisen perinteisesti kavereiden kanssa nuorempana eikä minulla ollut vielä ongelmia olla juomatta pidempiäkin aikoja, kävin tosin jo tuohon aikaan viihteen puolella rajusti monessakin suhteessa eikä jarrupoljinta paljon pakottanut vaikka olihan silloin vielä paljon muutakin elämää ja harrastuksia.
Elämäni keskittyi lähinnä päiväiseen juomiseen ja bilettämiseen aamusta yöhön kavereiden kanssa kunnes tilanne karkasi käsistä enkä enää jaksanut välittää terveydestäni tai elämäntilanteestani.
Melkein vuosi takaperin kun olin jo useita päiviä syömättä ja elelin milloin missäkin.
Oksensin joka ikinen aamu täristen vatsahapot sekä desin verta pönttöön sitten näkö sumeni tai tajunta meni hetkellisesti jos mahdollista kömmin suihkun lattialle useaksi tunniksi kunnes pystyin alkamaan parantamaan oloani viinalla joka oli ainoa joka pysyi sisällä, hitaasti mutta varmasti olo helpottui vaikka se kestikin useita tunteja.
Aamulla kun olin jo kouristellut muutaman hassun tunnin omissa painajaisissa ja unihalvausten(liskojen yön) parissa minne nyt ikinä olin silloin päässyt, luovuin täysin tavoitteistani, katkaisin yhteydet sukulaisiin ja läheisiin ystäviini paitsi tietenkin jos tarvitsin lainaa tai yösijaa. Tunsin olevani irtautunut täysin todellisuudesta ja omasta itsestäni, en tuntenut minkään näköistä elämänhalua tai kunnianhimoa paitsi tapaamalla ja juomalla ihmisten kanssa jolla oli samankaltainen tilanne.
Jouluaaton vietin ex-tyttöystäväni sohvalla. Makasin koko päivän yksin sohvalla kankkusessa vaikka olin jo lupautunut paljon aikaisemmin mennä tervehtimään vakavasti sairasta enoani minne kuitenkaan en siinä tilassa kyennyt mennä.
Mietin sohvalla maatessani kaikkia viimeaikoina menehtyneitä sukulaisiani, ystäviäni ja heidän kärsimyksiä ilman ajatustakaan siitä kuin pahan olon pystyin aiheuttamaan heille itsekeskeisyydelläni.
Halusin eristäytyä pois kaikesta.
Tiedostin aiheuttavani murheita kaikille läheisilleni joka lisäsi pahaa oloani kunnes olin ryvennyt kipeänä itsesäälissä aamupäivään asti jonka normaalisti korjaisin viinalla mutta päätin sillä hetkellä saada itseni kuntoon ja löytää sen elämänilon jonka joskus hävitin.
Kävin seuraavana päivänä tarkastuttamassa arvoni lääkärissä ja kerroin tilanteeni täysin rehellisesti, sain paljon hyviä neuvoja myös arvot tilanteeseen nähden melko hyvät josta olin erittäin hämmästynyt.
Lääkkeitä en huolinut vaikka uni on lähes mahdotonta.
Vähentäessä pikkuhiljaa juomista kunto ja ruokahalu parani nopeasti vaikkakin vieläkin tulee ikäviä ahdistuskohtauksia. Saunassa käynti, uiminen, käveleminen ja ystävät Ovat olleet suuri apu.
Juon edelleen vähintään muutaman keskioluen päivässä ja viinaa muutaman kerran viikossa vaikka krapulapäiviä ei ole näkynyt enää pahemmin pysyttelen tavoitteessani.
Päivä päivältä tunnen vähemmän tarvetta olla kännissä ja enemmän oman itseni.
Tesemppiä kaikille vähentäjille!