hei taas, harmittaa kun äsken kirjoitin jonkinmoisen tekstin ja kas, se katosi.
olen 55 v nainen, asun yksin, ei lapsia.
otsikollani tarkoitan sitä että ensin ikään kuin kokoan elämäni, arkeni. siivoan, pesen pyykkiä, ulkoilen, vaan kun viisi päivää (raitista sellaista) on kulunut niin jo on aika korkata. tämä on kaiketi äärimmäisen tavanomaista. kun krapulapäivä alkaa ahdan itseeni epäterveellistä ruokaa… perinteisesti pizzaa ja mitä milloinkin, en kuitenkaan koskaan kuuluisia korjaavia. sitten alkaa ns. siivot päivät kunnes sama toistuu. alkoholismi on siitä(kin) pirullinen juttu että muutama raitis päivä ikään kuin loihtii aivoille merkillisen viestin taikka “oletuksen” että hyvinhän tämä elämä sujuu.
olen niin tavattoman kyllästynyt tähän rumbaan. alkoholisti mikä alkoholisti. heh, huomenna on maanantai. alkaa siis ulkoilu ja salaattien väsääminen. vaan takaan, että kun viimeistään perjantai koittaa, minusta ei esim. tällä palstalla kuulu mitään. ei, koska juon. kynttilänvalossa tietenkin.