Kokemuksia toipumisesta ilman täydellistä päihteettömyyttä?

Varjotaajuus · Syyskuu 14, 2026, 9.39am

Moi!

Haluaisin kuulla kokemuksia ja ajatuksia sellaisilta ihmisiltä, joilla on taustalla rankempi addiktiovaihe, jolloin lopettaminen tuntui mahdottomalta, mutta jotka ovat jonkin ajan raittiin jakson jälkeen päätyneet nykyään tilanteeseen, jossa päihteet ovat vain pieni viihde-elementti silloin tällöin, eikä elämä enää millään tavalla pyöri niiden ympärillä.

Olen itse ollut aiemmin NA:ssa, mutta jäin myöhemmin pohtimaan sitä, että heidän filosofiansa perustuu hyvin vahvasti täydelliseen päihteettömyyteen. Kun olen itse huomannut, että voin nykyään elää hyvin erilaista elämää ja pitää päihteet vain pienenä, satunnaisena osana sitä, kiinnostuin myös tästä toisesta näkökulmasta.

Tälle löytyy myös tutkimuksellista pohjaa. Esimerkiksi yhdysvaltalainen NIAAA tunnistaa alkoholiriippuvuuden tutkimuksessa myös non-abstinent recovery -käsitteen eli tilanteen, jossa ihminen voi olla toipunut alkoholinkäytön häiriöstä ilman täydellistä abstinenssia. Tämä ei tietenkään tarkoita, että hallittu käyttö onnistuisi kaikilta tai että se olisi kaikille hyvä tavoite.

Myös SAMHSA, joka käsittelee päihdeongelmia yleisesti eikä vain alkoholia, korostaa, että recovery on hyvin henkilökohtainen prosessi ja että se voi tapahtua “via many pathways” eli monia erilaisia reittejä pitkin. SAMHSA:n mukaan recovery ei ole one-size-fits-all. SAMHSA – About Recovery⁠

En siis väitä, että “riippuvainen voi vain opetella käyttämään normaalisti”. Haluaisin nimenomaan kuulla ihmisiltä, joilla on ollut oikeasti vakava ongelma ja jotka ovat myöhemmin onnistuneet rakentamaan elämän, jossa päihteet ovat enää pieni ja hallittu osa elämää – tai jotka ovat ainakin kokeilleet tätä lähestymistapaa ja oppineet siitä jotain.

Löytyykö täältä porukkaa, jolla on tällaista omakohtaista kokemusta? Miten onnistuitte siirtymään addiktiosta hallittuun, satunnaiseen käyttöön ja miten pidätte huolen siitä, että homma pysyy hanskassa?

Olisi myös kiva löytää juttuseuraa tai hengailuporukkaa, joka ymmärtää addiktion pohjan, mutta ei halua sitoutua absoluuttiseen “kaikki tai ei mitään” -ajatteluun.

En kaipaa ensisijaisesti väittelyä siitä, onko kohtuukäyttö “oikeasti mahdollista”, vaan ihmisten omia kokemuksia siitä, millaisia erilaisia reittejä toipumisessa voi olla.

Nyttulistoppi · Syyskuu 14, 2026, 3.50pm

Hyvää pohdintaa @Varjotaajuus

Tätä olen itsekin pohtinut ja en ole kuullutkaan mainituista tutkimuksista tai näkemyksistä. Itsellä ei ole koskaan ollut hallitsematonta pakonomaista tarvetta saada päihteitä. Joskus toki tunnistan tunteen ja nimenomaan tunteen krapulassa, kun oon ottanut loiventavaa. Mut nekin ovat jääneet muutamaan.

Kun oma juomiseni on ollut hallitsematonta vain satunnaisesti ja silloinkin vain sen määrän kanssa. Tullut yksinkertaisesti juotua liikaa, väärään aikaan ja väärässä paikassa. Mut toisaalta korkin olen aina voinut laittaa kiinni koska haluan tai tahdon. Mutta taas olen voinut olla juomatta pitkiä aikoja ja ottaa joku ilta vain muutaman. Ja se on jäänyt siihen. Kuulostaa normaalilta, ainakin itsestä.

Ja itsekin uskoisin, että tähän harvaan ja järkevään käyttöön pystyisin. Nyt olen joku aika sitten pistänyt korkin kiinni eli kaikki tai ei mitään ajatuksella yritän tässä kipuilla. Aika sekaisin omat tunteet. Joitakin kuukausia sitten kokeilin juoda ja ei oikeastaan tapahtunut mitään ihmeellistä. Ei krapulaa, ei morkkista, ei himoa juoda lisää. Luulisi ettei ole ainakaan sellaista ongelmaa, että olisi niin alkoholisti, että homma lähtee laukalle. Yhdestä tai useammasta juomasta.

Olisi kiinnostavaa kuulla lisää.

Varjotaajuus · Syyskuu 14, 2026, 4.22pm

Joo, kiitos kun kerroit! Tajusin ehkä sun kommentista paremmin, mitä itse hain tällä kysymyksellä. Mun tausta oli nimittäin aika erilainen: olin päihteiden kanssa ongelmissa noin 8 vuotta, joista viimeiset 4 vuotta käyttö oli päivittäistä. Siihen kuului useita eri huumeita ja alkoholia tai aika pitkälti sitä, mitä milloinkin oli saatavilla.

Olin sitten noin vuoden kokonaan ilman. Itseäni motivoi eniten lopulta viimeistenkin läheisten ihmisten menettäminen. Se auttoi alkuun lopettamisessa. En oikeastaan tehnyt mitään erityistä suunnitelmaa, vaan tiputtelin ilman mitään apua kaikki aineet itsenäisesti pikkuhiljaa pois. En siis lopettanut seinään. (En siis suosittele tätä kenellekään.) Se oli hirveä ja raskas, monta kuukautta kestävä helvetti. Vasta sitten, joidenkin kuukausien jälkeen, kaikki muu tekeminen kuin päihteiden käyttö alkoi pikkuhiljaa tuntua jotenkin turvalliselta ja sellaiselta, mistä sain iloa. Arki alkoi rakentua uudestaan ja tajusin, että elämä voi oikeasti tuntua hyvältä ilman päihteitä. Jälkikäteen olen miettinyt, että olin ehkä pitkään myös päihteiden ylläpitämässä masennus-/anhedoniakierteessä.

Sitten jossain vaiheessa tuli ensimmäistä kertaa olo, että voisin ehkä kokeilla uudelleen ilman sitä vanhaa pelkoa, että kaikki lähtee heti käsistä. Nyt on mennyt noin puoli vuotta näillä uusilla säännöillä. On ollut muutamia tosi kivoja iltoja ja juhlimista, mutta tavallinen arki on edelleen maistunut hyvältä, eikä ole tullut tunnetta, että pitäisi jatkaa.

En tietenkään ajattele, että tämä toimisi kaikilla, ja tiedostan riskit todella hyvin. Läheisten tuki on ollut tärkeää, ja ehkä yksi suurimmista jarruista on se, etten halua koskaan enää aiheuttaa heille sitä samaa tuskaa.

Just siksi mua kiinnostaisikin erityisesti muiden pitkän ja vakavan päihdeongelman läpikäyneiden kokemukset siitä, miltä uudelleen kokeileminen tuntui ja mitä sen jälkeen tapahtui. Onko joku muukin pystynyt tämmöiseen? Oli tosi vaikea löytää tästä tietoa, varsinkin Suomesta. Suomessa on vielä melko vähän tutkimusta siitä, miten pitkän ja vakavan päihdeongelman jälkeen mahdollinen päihteiden kohtuukäyttö tai muu ei-abstinentti toipuminen voi onnistua ja millaisia kokemuksia siihen liittyy.

Teme70 · Syyskuu 15, 2026, 8.08am

Hesarissa oli pari päivää sitten mielenkiintoinen artikkeli:

Koska se on maksumuurin takana, laitan tähän muutamia mielestäni tärkeimpiä kohtia:

Nykyään päihdelääketieteessä ei nojata mustavalkoiseen ajatukseen, että jokainen alkoholiriippuvainen olisi pysyvästi kyvytön kohtuukäyttöön.

Tutkimukset osoittavat, että vähintään noin viisi vuotta pitäisi olla raittiina, jotta aivot ja keskushermosto pääsevät riittävässä määrin uudelleen virittäytymään ja organisoitumaan. Riskejä on myös sen jälkeen. Silloin pitää punnita, onko riski ottamisen arvoinen.

Potilastyössä näen sitä, että parikin vuotta raittiina ollut ihminen kokeilee kerran alkoholia, ja käyttö lähtee heti täysin lapasesta. Toisaalta en näe samalla tavalla ihmisiä, joille näin ei käy.

Kokemukseni mukaan Suomessa on edelleen sekä maallikoilla että palvelujärjestelmässä ajatusta siitä, että täysraittius on ainoa vaihtoehto, jos alkoholin kanssa on ongelmaa. Ei ole kuitenkaan olemassa vain yhdenlaista riippuvuutta. Aivan kuten meillä on hyvin lievää ja hyvin vaikeaa verenpainetautia, meillä on myös hyvin lievää ja hyvin vaikeaa alkoholiriippuvuutta sekä niiden esivaiheita.

Olen nähnyt ihmisiä, jotka ovat pystyneet ylläpitämään kohtuukäyttöä vuosiakin. Ongelma voi kuitenkin palata hitaasti hiipien. Lopulta ihminen havahtuu siihen, että hän juo taas yhtä paljon kuin silloin, kun hänellä oli alkoholiongelma.

Itselläni ei siis ole kokemusta siitä, että yrittäisin palata kohtuukäyttäjäksi. Halusin vain jakaa tämän artikkelin, koska siinä käsitellään juuri sitä. Toki alkoholikulmalla, mutta kuitenkin.

Snowangel · Syyskuu 15, 2026, 4.43pm

Heippa. Mielenkiintoinen ketju. Samoja asioita itsekin miettinyt. Minulla ei ole vakavaa päihdetaustaa, mutta aika jaksoja jolloin olen juonut liikaa ja olen kyllä kokenut alkoholista olevan enemmän haittaa, kuin hyötyä.. Mutta sellainen olo vielä on, että en kokonaan haluaisi lopettaa ja sanoa ei ikinä enää. Olin lähes 3kk juomatta melko helposti. Lähtökohtana kolmen päivän putki ja riita puolison kanssa oman sikamaisen käytökseni vuoksi. Olin töistä pari päivää poissa ja hirveä morkkis.. En ollut päättänyt lopettaa kokonaan. Siirsin aina juomisen aloitusta eteen päin, koska se oli helppoa, mutta ulkomailla ratkesin. Ennen reissua sanoin etten juo, koska viikon päästä tärkeä tapahtuma, jota en halua riskeerata, jos juominen alkaa maistua. Kokemusta siitä on, että kun juon yhen/kaksi iltaa niin alkaa viikolla jo tehdä mieli kaljoja ja juominen muuttuu melko runsaaksi. Noh ratkesin ulkomailla, koska muut joi. En jaksanut vaan olla selvin päin. Krapula tuli tauon jälkeen vähemmästäkin ja muisti rakoili loppuillasta. Seuraavana päivänä vasta illalla join kolme isoa kaljaa.. Tuli morkkis siitä, että tavallaan palasin hieman entiseen, että piti ekana iltana juoda vanhan kaavan mukaan ja muisti meni. Olen aika tarkka itsestäni ja muistin meneminen ahdistaa ja kelaan asioita hurjasti. Sitten en viikolla juonut. Tärkeän tapahtuman jälkeen palkitsin itseni juomilla niin kuin aikoja sitten olin suunnitellut. Suunnitelma tosin oli muutama juoma. Niitä meni melko monta ja taas muisti hieman pätki loppuillasta.. Sen jälkeen en ole juonut, mutta mutta.. Houkutuksia on heti tullut kuin ennen vanhaan “hakisinko muutaman juoman, olisipa kiva lenkin jälkeen ottaa/saunassa maistuisi jne”. Ärsyttää, että heti kun on juonut niin se viinapiru alkaa kuiskimaan, että voisihan tässä nyt ottaa taas. Hieman tylsistynyt ja tyhjä olo, koska viikonloppu oli mukava ja kaikkea muutakin aktiviteettia, kuin juomista.. En tiedä oliko kannattava juoda yhtään, ku tämä “polte” alkoi. En ole palannut vanhaan vielä, koska en ole hakenut juomia. Ennen usein korjasin krapulan juomilla ja nyt olen selvinnyt ilman. Olen kyllä juonut noin 15 vuoden ajan aina vaihtelevasti. Ehkä tämä 3kk oli toinen näin pitkä tauko, yleensä kuukauden max 2 olen ollut kokonaan juomatta. Välillä olen voinut juoda muutaman illalla, mutta Ärsyttää, että nekin usein käynnistää sen tylsän olon seuraavana päivänä ja tunteen, että hakisinko taas juomista. Ahdistavaa, koska kun en juo yhtään ja saan raittiudesta kiinni niin ei ole vaikea olo ja ei tarvitse miettiä näitä samoja jankutuksia haenko vai enkö hae muutamaa yms ja kelaa haittaako se nyt vai ei. Yleensä muutamakin jo heikentää yöunta ja nostaa sykkeen aika korkealle. Anteeks sekava viesti ja aiheen sivustakin taisi mennä. En ole kirjoittanut tänne pitkään aikaan niin tuli nyt tähän tämä sepustus.

Nyttulistoppi · Syyskuu 15, 2026, 8.49pm

Vähän tuota samaa itsellä. Mutta kun päätän olla juomatta, niin olen juomatta, ilman isompia haluja. Tosin tunnistan tuon krapulaan olon parantelua ja morkkiksen, mihin se muutama auttaa.

Tämä on kipuilua sen suhteen että lopetan kokonaan ja suljen Alkon pois kokonaan vs. voin joskus ottaa, ehkä. Tällä hetkellä ajattelen vain että tänään en juo ja se riittää. Se valinta pitäisi tehdä joka päivä…

Snowangel · Syyskuu 16, 2026, 7.03am

Juurikin näin. Aika sama itselläkin. Kun päätän, että en juo esim seuraavaan pariin viikkoon/kuukauteen niin lupaus on ihan helppo pitää. Silloin ei tarvitse miettiä, että no ottaisinko nyt, kun vähän mieli tekisi. On helppo olla juomatta, mutta kun antaa itselleen vapaat kädet ilman mitään aikarajoja niin silloin itse herkemmin sorrun. Koko ajan on enemmän kyllä tullut sellainen olo, että juomisesta hetkeksi koettu hyvä olo ei ole sen arvoista, että useampi päivä on mieli jokseenkin matalalla ja voipuneempi olo. Jotenkin sitä vaan menee siihen ansaan, että on mukava vähän ottaa ja rentoutua. Loppupeleissä olen kuitenkin alkanut tulla siihen tulokseen, että itse en etenkään sosiaalisissatilanteissa tai juhlissa tms menoissa hyödy siitä muutamasta tarpeeksi vaan haluan sitten ottaa enemmän kerralla ja maksimoida rentoutumisen. Tiedostaahan sen jo toki silloin, että seuraavana päivänä on huono olo, mutta humaltuessa sitä ei kuitenkaan halua uskoa tai välitä. Kuvittelee, että kyllä se seuraava päivä menee ihan hyvin. Jos olen kotona yksin/kumppanin kanssa niin voin juoda sen muutaman, mutta yleensä silloinkin täytyy vasta aloittaa illalla ja niin että menee nukkumaan melkein heti juomien jälkeen. Itselle ei ole koskaan sopinut sellainen esim. Että aletaan iltapäivästä maistelemaan oikeasti niitä muutamia ja loppuilta voidaan olla juomatta. Lähes poikkeuksetta sellainen tekee itselle sen, että juomia kuluu enemmän ja iltaan asti. Olisihan se parempi olo, kun olisi kokonaan ilman. Tuo 3kk raitisjakso alkoi tuntua jo normaalilta, mutta osallistuin toisten juomajuhliin ja alkoi sitten vaan tulla se petollinen tunne, että voihan sitä itsekin välillä ottaa. Saa olla skarppina, että ei palaa entiseen. Kyllä se liikakäyttö näkyy helposti tulevan takaisin. Sepä se, että en haluaisi olla niin ehdoton vielä, että korkki kokonaan kiinni, mutta se varmaan olisi helpoin ratkaisu. Täytyy tutkiskella itseään ja miettiä mikä on parasta. Onko sitten järkeä juoda ja aina kiusata itseään hirveillä kontrolliyrityksillä, koska luonnostaan en kyllä juhlissa/muissa menoissa osaa jarruttaa. Itselle ei tule sellaista oloa juuri ikinä, että No niin riittää ja lähdenpä kotiin syömään/nukkumaan. Olen kateellinen ihmisille, jotka pystyvät näin toimimaan. Sellaista kehitystä itsessä nyt että en parannellut krapulaa juomisilla mikä on melko yleinen toimintatapa itsellä ollut, jos on yhtään runsaammin juonut edellisenä päivänä. Tsemppiä kaikille! Tänään en minäkään juo.

Nyttulistoppi · Syyskuu 21, 2026, 6.30pm

Tunnistan tämän saman kyllä todella hyvin. Mulla on nyt mennyt jo pidempään ilman ja ei ole oikeastaan tehnyt mielikään. Tosin elämäntilanteesta johtuen niin moni asia painaa ja samalla tässä yrittää tutkia omia juomisen syitä ja omaa itseään. On aivan todella raskasta. Unet ja nukkuminen edelleen todella huonot. Ruokakaan ei oikein maistu ja sit välillä herkuttelee kaikkea epäterveellistä liikaa. Liekö jotain juomisen korviketta?

Mut itselläkin siis tarkoitus pysyä raittiina ja mennä päivä kerrallaan nyt. Tällä hetkellä en vain oikein näe valoa tulevaisuudessa…

Snowangel · Syyskuu 21, 2026, 8.02pm

Voi ei. Onpa ikävä kuulla, että sinulla on noin toivoton ja huono olo. Voimia mikä/mitkä asiat ikinä painakaan mieltä matalaksi! Hyvä, että juomaan et ole sortunut. Kyllä itsekin tulee syötyä välillä aika epäterveellisesti. Joskus nauran ihan, että on syömis ja juomisongelma. Älkää ymmärtäkö väärin en naura oikeasti oikeille ongelmille todella vakavia kummatkin, mutta lähinnä vaan itselleen nauraa, että miksi ei syömisessäkään se kohtuus aina tunnu riittävän. Onhan se varmaan osaltaan juomisen korvausta, mutta myös ei pitäisi olla liian ankara itselleen, kun ei nyt oikeasti syömisongelmaa ole. Mitäpä siitä jos joskus syöminen lähtee lapasesta. Juominen on aiheuttanut paljon pahempaa. 9.päivä ilman alkoholia nyt. Paremmin on mennyt, mutta pieni houkutus lauantaina kävi ja meni.

Itse myös täytyy pohtia omaa juomista ja siihen liittyviä syitä. Tullut jänniä ajatuksia, kun ollut pitempiä aikoja juomatta ja vähentänyt todella reilusti viimeisen puolen vuoden aikana. Mietin mm. Kuka oikeasti olen ja mistä tykkään. Kaupan kassalla ihan havahduin yksi ilta, että Hei normaalistihhan minä voisin ostaa muutaman iltajuoman ja se olisi tavallista, että kuka tämä tyyppi nyt on, joka niitä nyt harvoin on ostanut ha toivon mukaan en palaisi siksi entiseksi minäksi. En pitäny siitä. Väsyneenä piti puskea arkea välillä hyvinkin heikoissa oloissa ja välillä vain pienissä pöhnissä, mutta silti olo ei ollut rento/levännyt. Toivottavasti sinun unet alkaa paranemaan ja ruoka maistuisi ja muutenkin valoa näkyisi näissä pikku hiljaa pimenevissä syyssäissä.

Winston · Syyskuu 21, 2026, 10.59pm

Tämä on hyvä aihe. Itseäni on jo jonkin aikaa hieman risonut tämä perinteinen ajattelu, että kun päihteiden käyttö on ylittänyt tietyn rajan(se rajakaan ei ole niin tarkasti ja yksiselitteisesti määriteltävä) vaihtoehdot ovat joko täysi abstinenssi hautaan asti tai enemmän tai vähemmän jyrkkä loppuluisu sinne hautaan. Paljonkin on ihmisiä, joilla se ei mene noin. Toki on paljon myös niitä, joilla se menee noin, eikä täysstreittaamisessa mitään vikaa tietenkään ole. En myöskään tarkoita tilannetta, jossa käyttö pysyy hanskassa, mutta se tarkoittaa, että kaikki aika siinä “viihteiden” välillä on silkkaa käsiensä päällä istumista ja kuivakitkuamista ja sen odottamista, että saa tämän ankean päihteettömän periodin lusittua taas sinne taivasten valtakuntiin. Tietysti noinkin saa elää, mutta aika hiton kurjalta elämältä se kuulostaa. Tarkoitan sitä, että päihtyminen on kivaa joskus ja se joskus ei tarkoita sitten joka viikonloppua tai edes joka toista, mutta siinä välillä on aidosti kivaa ihan muut asiat, eikä päihteiden käyttöään tai käyttämättömyyttään tarvitse mitenkään aktiivisesti miettiä.

Minä ja varmasti monet muutkin tuntevat paljonkin ihmisiä, joilla on nuoruuden innolla bailatessa mennyt lujaa alkoholin(ja miksei muidenkin päihteiden kanssa, mutta alkoholihan se eniten ja avoimimmin käytetty on tässä yhteiskunnassa) kanssa ja käyttö on ihan objektiivisestikin arvioituna ollut ongelmallista. Sitten on tullut ikää ja kaikkea muutakin elämään ja se pitää päästä pämppäämään joka välissä -vaihe on vain jäänyt. Ei niistä ihmisistä raivoraittiita ole tullut. Muutaman kerran vuodessa on hauskaa juhlan tai vaikka kesäterassin kunniaksi olla pienessä sievässä tai isommassakin rumassa, mutta muulloin ovat ihan muut asiat mielessä ja elämä tapahtuu ihan jossakin muualla.

Itse olen lopettanut laittomien huumeiden käytön, sekä lääkkeiden väärinkäytön jo vuosia sitten. Ne olivat itselääkintää äärimmäisen pahaan oloon ja kun se itselääkinnän tarve on poistunut, ei noita ole missään vaiheessa tehnyt mieli pienissäkään määrin ja viihteen vuoksi. Alkoholi puolestaan on ollut minulla aina se bilettämis- ja hauskanpitopäihde, vaikkei se läheskään aina lopulta niin hauskaa ollut . Ihan helvetisti olen elämässäni ryypännyt pieneksi naiseksi, siitä seurasi monia ongelmia ja alkoholiriippuvuuden kriteerit täyttyivät selkeästi. No, jossakin vaiheessa se vain alkoi vähentyä. Ja nimenomaan alkoi vähentyä ihan itsestään. En koskaan tehnyt mitään päätöksiä, että nyt olen puoli vuotta tai vuoden selvinpäin ja katsotaan sitten tai muutakaan suunnitelmia ja lupauksia vähentääkseni. Lähinnä siinä kai tuli se fiilis, että onhan tätä nähty tarpeeksi ja nyt voisi katsella ihan muita juttuja. Niitä muita ja tosi kivoja asioita elämässä on sitten riittänyt ja niiden kanssa ei sovi alkoholi. Jokainen tyylillään, mutta minä en osaa sitä hommaa, että harrastukset, projektit ja arkisetkin puuhat hoidetaan pienessä pierussa. Alkoholin käyttöä en ole lopettanut. Tällä haavaa se ei kiinnosta ja aina vain harvemmin on kiinnostanut viime vuosien aikana. Ajattelen kuitenkin, että onhan se joskus kivaa olla kännissä, mutta huomattavasti useammin on kivaa olla selvinpäin. Kun ikää on tullut, ryyppäämisestä toipuminen kestää niin helkkarin pitkään. Tarkoitan lähinnä henkistä puolta, enkä siinäkään mitään maailmanlopun morkkiksia. Sellainen vähän väsähtänyt olo ja matala mieliala vain, joita ilmankin tulen vallan hyvin toimeen. Ihan jo tuon vuoksi dokaaminen ei huvita usein. Sama homma, kuin välillä on kivaa vetää järkyttävät suklaaöverit, mutta kyllä olo sen jälkeen on sellainen, ettei tee mieli pitkään aikaan ja kummasti maittavat porkkanat ja parsakaalit.

En pelkää sosiaalisia tilanteita ja selvinpäin bailaamista(Suurin piirtein kaikkea muuta sitten pelkäänkin ), joten en tarvitse niihin mitään voiteluaineita. Useamman kerran on käynyt niin, että on ollut jotkin kekkerit tai illanistujaiset ja olen tuumannut, että tuossahan olisi hyvä sauma juoda viinaa. Sitten olen mennytkin ihan selvällä päällä, kun ei vain sattunut sillä hetkellä huvittamaan päänsä sekoittaminen.

Koskaan ei pidä sanoa ei koskaan ja kenelle vain voi käydä elämässä mitä vain. Onhan se mahdollista, että heti huomenna alan kiskoa kaljaa kaksin käsin ja vuoden päästä litkin käsidesiä kodittomien yömajassa, mutta kovin todennäköiseltä tuo skenaario ei vaikuta näillä asetuksilla. Mahdollista on sekin, että vahingossa raitistun tyystin tällä menolla. Ei se huono asia olisi, vaikken tämän hetkisestä tilanteestani päihteiden kanssa mitään valittamista löydäkään.

Nyttulistoppi · Syyskuu 23, 2026, 3.57pm

Torstaina MTV3 tulee joku keskustelu aiheesta voiko alkoholistista olla kohtuu käyttäjäksi tai jotain. Kuitenkin tulee joku keskustelu. Täytyy katsoa.

Nyt ei ehdi enempää kirjoittelee. Aika ahdistava olo ja ei jaksais.. siis vois kirjoittaa, mut ei siis ehdi

Snowangel · Syyskuu 23, 2026, 7.29pm

Ahaa se ohjelma täytyy kyllä itsekin katsoo. Kiitos vinkistä. Tsemppiä!

Nyttulistoppi · Lokakuu 9, 2026, 7.31am

Katsoitteko ohjelman? Katsoin sen jälkeenpäin netistä.

Se päihdelääkäri kyllä puhui mielestäni asiaa. Se ottaminen voisi onnistua riippuen siitä millainen alkoholisti on ollut. Toki siinä on aivan helvetin iso riski jollain joka on pakonomaisesti juonut aiemmin ja sit yrittäisi kohtuukäyttöä. Sanoisin että se ei onnistu.

Itsellä taas se tunne että juomisen määrää ja kertoja pystyy säätelemään ihan oman tahdon mukaan. Joten vaikka tässä on ollutkin pitkään jo juomatta, niin miksei se silloin tällöin ottaminen onnistuisi…

Snowangel · Lokakuu 9, 2026, 12.40pm

Heip. Tuli katsottua se ohjelma. Oli mielenkiintoinen. Jopa niin, että ruoka paloi uuniin. Aivan samankaltaista mietin mitä kirjoitit. Varmasti paljon vaikuttaa juomishistoria ja miten pakonomaista se on ollut ja onko miten herkästi jäänyt putki päälle, kun ottanut. Itsekin välillä voi juoda vaan muutaman eikä siitä tule sen kummempaa jatkumoa/pakotusta jatkaa. Toki välillä tulee herkemmin olo, että ottaisinkos tänään muutaman, kun toissa päivänä oli niin kiva ottaa.. Mutta ei aina läheskään tule otettua sitten nykyään. Sitäkin mietin, että toisaalta joskus jos ottaa niin mitä se haittaa, jos meneekin yli kohtuusrajan. Minulla on muutamia kavereita, jotka ovat pitkiäkin aikoja juomatta, mutta tykkäävät esim. Juhlissa tms ottaa ihan reilusti eikä vaan muutamaa. Sitten kärsitään krapula ja elämä jatkuu.. Sanovatkin, että eivät tykkää ottaa muutamaa vaan reilummin sitten kerralla. Itsellä aina ei ole niin onnistunut niin se kai se on se juurisyy miksi tätä plinkkiä luen ja tänne kirjoitan. Voi olla todella riski ottaa esim. Pitkän tauon jälkeen juomista, jos te riippuvuus jo on ja se aktivoituu. Pelottavaa toisaalta ajatella millon se voi aktivoitua ja miten raskas sitten mukavan juomaillan jälkeen taas on palata siihen arkeen, onko miten kova homma ja kuluttaako voimavaroja.. Tietystihhän se kuluttaa, jos tekee mieli juoda ja sen kieltää. Parempi olla ottamatta riskiä. Itse koen juuri sen pelottavana, että alkaisikin antaa itselleen mahdollisuuksia juoda silloin tällöin ja kohta se juominen olisi osa arkea ja menisi yli. Ennen esim pari vuotta sitten kuitenkin tuli juotua paljon reilummin enkä kyllä pitänyt siitä ja sellaiseen en haluaisi palata. Se on niin jokaisen kohdalla yksilöllistä miten alkoholi vaikuttaa. Välillä ajattelen, että täytyykö olla itselle niin ehdoton, että ei koskaan saisi ottaa. Moni sanoo, että ei tarvitse ottaa, mutta jos itse ei vielä niin täysin osaa ajatella. Tulee tilanteita/tilaisuuksia, että tuntuu vaan sille, että mitä jos minäkin ottaisin ja seuraavana päivänä en hae lisää ja arki jatkuu. Välillä on hakenut lisää niin se arveluttaa, että entäs jos niin käykin nyt. En ole ollut koskaan kohtuukäyttäjä yleisten kriteerien mukaan, eli kuitenkin kerta määrät on useemmin isompia. Mutta niinhän monella muullakin on.. Itseään ei toki pitäisi verrata muihin, mutta tulee vaan mieleen näitä asioita. Tsemppiä kaikille!