Tarina on alun perin Les Brownin, mutta luin tämän Lisa Nicholsin kirjasta ’No matter what!’
Kulkiessaan eräänä päivänä talon ohi mies näki kuistilla vanhan naisen, joka keinui keinutulissa ja vanhan miehen, joka luki lehteä naisen vieressä. Heidän jaloissaan rötkötti koira, joka piti kummallista valittavaa ääntä. Kävellessään ohi mies mietti miksi koira valitti.
Seuraavana päivänä mies kulki samaa kautta taas ja näki vanhan pariskunnan tuoleissaan ja koiran omalla paikallaan, yhä valittaen ja suorastaan tuskissaan. Mies kulki kummissaan ohi, mutta lupasi itselleen, että jos koira vielä huomennakin pitäisi samanlaista ääntä, hän ottaisi asian puheeksi vanhan pariskunnan kanssa.
Kolmantena päivänä mies näki harmissaan saman näyn – mies ja nainen keinuissaan, ja säälittävästi valittava koira lattialla. Mies ei enää kestänyt vaan huusi kadulta vanhalle rouvalle:
-Anteeksi rouva, mutta mikä koiraa oikein vaivaa?
-Ai koiraa? Se makaa naulan päällä.
Vastaus hämmensi miestä kovasti.
-Jos se makaa naulan päällä ja kärsii noin paljon, miksei se siirry pois naulan päältä?
Vanha nainen hymyili.
-Ystävä hyvä, naula tekee sen verran kipeää, että se valittaa, mutta ei niin paljon, että se viitsisi nousta.
