Onko olemassa kannabiksen turvallista kohtuukäyttöä, kuten alkoholin kohdalla? Alkoholihan tappaa WHO:n mukaan 2,5 miljoonaa ihmistä joka ikinen vuosi, kun taas kannabis on viimeisten vuosikymmenien aikana tappanut tiettävästi yhteensä kaksi ihmistä. Missä kulkee kannabiksen riskikäytön rajat?
Kysymys: Miksi pähkinät tappavat Yhdysvalloissa vuosittain 100 ihmistä, mutta kannabis 0?
.
Omasta mielestäni on ja ei ole, riippuen yksilöstä.
Koska kannabis ei tiettävästi aiheuta välitöntä hengenvaaraa terveille yksilöille, voi jonkun mielestä olla perusteltua väittää sitä turvalliseksi. Turvallisuuteen vaikuttavat kuitenkin mielestäni myös henkiseen hyvinvointiin vaikuttavat tekijät. Joillekin kannabis aiheuttaa esim. ikäviä psyykkisiä oireita, joten turvallisuus on yksilöllisesti määrittyvä tekijä.
Turvallisuuden tavoin myös kohtuus on hassu sana, sillä se tarkoittaa eri ihmisille hyvin eri asioita. Mitään universaaleja rajoja ei varmasti voi asettaa, koska vaikutukset ovat riippuvaisia kannabiksen tyypistä/lajikkeesta, käyttäjästä, käyttöympäristöstä ja -tilanteesta. “Kohtuukäyttökin” voi ryöstäytyä käsistä esimerkiksi silloin, jos kohtaa elämässä vastoinkäymisiä ja voimavarat ongelmien ratkaisemiseen puuttuvat. Sama tietenkin pätee kaikkiin päihteisiin.
Tunnen monia ihmisiä, jotka pystyvät käyttämään kannabista satunnaisesti ilman, että heidän työnsä, terveytensä tai elämänhallintansa häiriintyy ainakaan havaittavasti. Yleensä tämäntyyppisiä ihmisiä yhdistää se, että he ovat miettineet käyttöään analyyttisesti ja päättäneet seurata ja hallita itse käyttäytymistään suhteessa päihteisiin. Itsensä ja motiiviensa tunteminen näyttäisi auttavan päihteidenkäytön hallinnassa pitämisessä.
Tunnen myös monia, jotka eivät itse koe käyttöään haitalliseksi, mutta ulospäin tilanne näyttää varsin toisenlaiselta työelämästä syrjäytymisineen ja elämänhallinnan ongelmineen. Tämänkaltaisiin tilanteisiin päätyneitä ihmisiä yhdistää usein se, että ongelmista syytetään kaikkea muuta paitsi omaa kannabiksen (ja/tai muiden päihteiden) käyttöä. Tämänkaltaisten ihmisten kohdalla en pidä kannabiksen tai minkään muunkaan päihdyttävän aineen käyttöä koskaan turvallisena.
Haha, tätä kysyn myös usein itseltäni. Välillä ei ole helppoa pysyä kohtuukäytössä. Sanoisin kuitenkin, että kohtuukäyttö on kaikille yksilöllistä, vähän niinkuin alkoholissakin. Jotkut kestävät enemmän ja toiset vähemmän. Siinä vaiheessa kun pakenee ongelmia päihteisiin, se alkaa koostua ongelmaksi.
Eli, kun poltat hyvin mielin se on ok. Kun ahdistus painaa päälle ja kannabis on ainoa pakotie, käyttö on riistäytynyt käsistä. Onhan tota välillä aika vaikea säädellä. Kuhan pystyy hoitamaan oman elämän ilman ongelmia, niin eiköhän se pilvenpolttokin oo kohtuukäytös.
"Onko olemassa kannabiksen turvallista kohtuukäyttöä, kuten alkoholin kohdalla? "
On tietenkin. Omasta mielestäni kohtuukäyttöä se on jos arkee se ei vaikuta. Eli työ tai opiskelu ei häiriinnyt, eikä ihmissuhteet.
.
Aivan, mutta tulee muistaa se asia, että monesti addikti(Olipa addiktionsa sitten mikä hyvänsä; aina pirin vetämisestä vimmaiseen hölkkäämiseen tai sekopäisestä ryynikännäämisestä ylettömään suklaansyöntiin) muokkaa itse sen arkensa ja ihmissuhteensa sellaisiksi, että ne eivät häiriinny hänen addiktiostaan, eli kääntäen addiktio ei pahemmin häiriinny arjesta tai ihmissuhteista. Jos ihmissuhteita on lähinnä toisten samankaltaisten kanssa ja työt ovat senlaatuisia, että ne pystyy huitaisemaan nopeasti vasemmalla kädellä pois häiritsemästä, niin silloinhan voi vetää, mitä ikinä vetääkin ja olla hemmetinmoisessa koukussa ihan kaikessa rauhassa ilman, että siitä liiemmin tulee sanomista miltään taholta.
Esim. mun parisuhdettani ei päihdeongelmani haittaa juuri mitenkään, koska ukkoni on aivan yhtä päihdeongelmainen, mutta vaikka mä olisin tässä kuinka onnellisesti naimisissa, saisin kodin pidettyä siistinä, laskut ajallaan maksettuina, kissat ns. pulskasti voivina jne. kaiken sellaisen kasassa, mitä pidän arjen sujumisen vuoksi tärkeänä, se ei poista mihinkään sitä tosiasiaa, että mulla on melko pahanlaatuinenkin päihdeongelma.
Ei suinkaan kiistä sitä, etteivätkö monetkin ihmiset pystyisi helposti ihan oikeaan kohtuukäyttöön, niin kannabiksen, kuin minkä tahansa muunkin substanssin kanssa, mutta tahdoin tuoda esille tuon addiktin itsensäkusettamisnäkökulman, jota tässä ketjussa tosin jo sivuttiinkin.
Hei Puutarhuri.
Kohtuukäyttö on, kuten edellä moni jo sanoi sitä, ettei käyttö aiheuta kohtuutonta tai haittaa ollenkaan. Jos edut käytöstä ovat sinulle mittavat, painavat ne myös vaakakupissa haittoja vastaan.
Muistathan, että käyttö vaikuttaa sinuun epäsuorasti myös läheistesi huolehtimisen, laillisten ym. tekijöiden kautta. Yritä ottaa kaikki tekijät huomioon. Suosittelen myös niiden kirjaamista ylös, kannabis kun vaikuttaa väliaikaisesti muistiin.
Omaa käyttöäni pidän kohtuukäyttönä vaikka päivittäin käytänkin (lääkinnällisessä tarkoituksessa). Kerta-annos on aina sama, samoin päiväannos. Käytän vasta klo 17 jälkeen tai kun velvollisuudet on hoidettu enkä ilta kymmenen jälkeen. Tällä tavoin ei jää asioita hoitamatta, lopettaessa/tauottaessa ei tule nukahtamisongelmia eikä lähimuisti temppuile. Tietysti nämä on yksilöllisiä asioita, mutta itselläni olen huomannut toimivan.
Söin tänä iltana todennäköisesti maailman parhaan makuisen Subway-sämpylän ja jälkiruuaksi Kinder Bueno-suklaapatukan. Ilta kului yksin kotona levytellen, kelaillen ja letkeätä musiikkia kuunnellen. Ymmärsin itsestäni asioita, joita ei koskaan muuten olisi tullut edes sen pahemmin ajateltua. Kävin näistä asioista lyhyen, joskin syvän ja ytimekkään teoreettisen keskustelun netissä samanmielisen ystäväni kanssa. Viestien vaihto jatkui tämän jälkeen n. puolisen tuntia loistavissa merkeissä. Stressaavia asioita en edes kyennyt palauttamaan mieleeni, vaikka kuinka vastentahtoisesti yritin. Kokemus oli jälleen kerran kaikinpuolin todella päräyttävä.
Tiedän omasta kokemuksesta, että tälläisen upean kokemuksen voi kokea vain kohtuukäyttäjä. Päivittäiseen käyttöön kuului omalla kohdalla vahva ja vaativa omantunnon ääni: “Miksi sitä piti taas tehdä? Ilman tätäkin kaikki olisi ollut varmasti ihan hyvä fiilis.” Aamut olivat tokkuraista odotusta, päivät olivat päätöntä haaaveilua, yöt pitkiä ja levottomia. Jälkeenpäin kaikki ne kokemukset sulivat yhteen, eikä niistä jäänyt mitään käteen.
Omaa päihteidenkäyttöä tutkiskelemalla ja säännöstelemällä voi muistaa miksi niitä yleensä itse kukakin alkoi käyttämään ja nimenomaan tämän pitäisi määrätä missä itsellä kulkee se ns. kohtuukäytön raja. Uskon, että tämä on jokaiselle henkilökohtainen asia - toisille voi sopia vaikka kerran päivässä, kun taas toisille ei sovi edes sen yhden ainoan kerran.
Kävin saunassa ja vaihdoin juuri puhtaat lakanat sänkyyn. Nyt kelpaisivat rentouttavat, vähintään 10 tunnin yöunet.
.
Hieno kuvaus minunkin mielestäni!
Kannabiksesta tulee kuvailemiasi “omantunnon” ääniä, kuten muistakin psykedeeleistä. Muut mainitsemasi eivät ole sellaisia.
Itselläni omantunnon puhe saapuu silloin, kun käytän kannabista sellaisessa tilanteessa jossa se sotii omia moraaliarvojani / lupauksia vastaan. Esimerkiksi jos on sopinut itsensä kanssa, että ei käytä kannabista edes työpäiviä edeltävänä päivänä tai “arkena” (mitään arkeahan ei meillä hoitajilla ole), mutta käytät silti. Kyllä silloin juuri sparkatessa se valkoiseen tunikaan pukeutunut parrakas äijjä pään sisällä sanoo, että “Noniin, nyt sä sit poltat, vaikka sun ei pitäis”. Tai vaikkapa että ei polta edes kahta päivää putkeen ja polttaakin “Noniin, toinen päivä putkeen, vaikka sun ei pitäis”. Nää omantunnon äänet/puheet muuten vie paljon nautintoo pois pajauttamisesta. Siks pajautus onkin parasta vaan oikeissa tilanteissa.
Itselläni kannabiksen käyttö on muodostunut tavaksi miltei 20 vuotta sitten. Nykyään käytän höyrystintä. En koe olevani riippuvainen vaikka tuttavuuteni kannabiksen kanssa onkin jo melko pitkä. Näin 4 kympin kynnyksellä 3 lapsen isänä ja vaativaa työtä tekevänä, käyttö ei enää ole sellaista kuin joskun opiskeluvuosina, jolloin katsottiin kuka on kovin jätkä polttamaan ja käyttö saattoi olla aika kohtuutontakin toisinaan. Käyttöön liittyi tuolloin vahvasti äärikokemusten hakua ja päihtymystarkoitus.
Nykyään otan vaposta höyryt ja suuntaan lenkille. Nivelsäryt ja kolotukset hoituu lenkkeilyn ja höyryttelyn yhdistelmällä. En kuitenkaan tarvitse kannabista harrastakseni liikuntaa, vaan käytän sitä n.1-4 kertaa kuussa. Joskun sairaana ollessani saatan käyttää kuuriluenteisesti 2-4 pvää putkeen iltaisin. Käyttötaukoja on satunnaisesti yhdestä kuukaudesta jopa vuosiin. En koskaan suunnittele pitäväni taukoja, mutta joskus vaan kyllästyy höyryttelyyn ja sitä ei tule silloin harrasteltua.
Eilen tuli otettua höyryt ja juostua kovaa pimeällä metsätiellä. Tunne oli sellainen kuin mitään muuta ei maailmassa olisikaan kuin mun keho. Ajatuksetkin taukosivat kun oli keskityttävä menoon. Tunsin lentäväni. Olin yhtä yön pimeyden kanssa ja tuntui kuin jokin voima olisi vain työntänyt mua eteenpäin… Lenkin jälkeen makailin lattialla ja mieleeni tulvi tunteita ja muistoja elämäni varrelta. Tajusin kuinka voisin muuttaa jotain asioita elämästäni. Kuinka olla parempi isä ja aviomies. Tajuttuani olevani keskeneräinen veikko, jolla on ego iso kuin ladonovi, tein joitain työhommia jotka olivat painaneet mieltä ja kävin nukkumaan.
Tänä aamuna olo oli energinen ja uudistunut. Yhtään ei tee mieli vapotella. Työt luistaa ja etätyön etuihin kuuluu, että voin käydä lenkillä kesken työpäivän! Eli lenkkarit jalkaan ja ulos 
.
Itse joskus nuorempana polttelin päihtymistarkoituksessa todella paljon, parhaimmillaan reilun vuoden ilman päivänkään taukoa. No, se ei ollut kohtuukäyttöä.
Nykyään poltan jos joku tarjoaa, ehkä kerran kuussa tms. Pari-kolme kertaa vuodessa hoidan itelleni 2 g ja polttelen sillon tällön kunnes loppuu. Mielestäni tämä on omalla kohdallani järkevää ja turvallista kohtuukäyttöä, vähän kuin punaviinilasi ihmiselle joka ei ole tippaakaan riippuvainen alkoholista.
Mielestäni kohtuukäyttöä on sellainen, josta ei ole MITÄÄN haittaa MILLEKÄÄN elämän osa-alueelle.
Itse myös fiilistelen pimeyttä höyryjen jälkeen, fillarointi on oma liikkumistapa. Kannabis antaa hetken rauhan jatkuvasta migreenistä eikä tinnituskaan stressaa (vaikkei lopukkaan), niin on sellainen hetki että uskaltaa ponnistella vähän enemmän eli ‘poljen jalat soseeksi’.
Tullut huomattua että jos jumittaa vaan sohvalla niin noita huonon omantunnon tuntemuksia tulee enemmän kuin silloin ku kun tekee jotain.
Huono-omatunto tulee itslleni silloin, jos huomaan ottavani kannabista peittääkseni jotain asiaa tai tunnetta. Oikeastaan minulle sellainen tapa, että ottaisin kannabista ongelmiini on aika vaikea, kun ne asiat mitkä ei ole kondiksessa elämässä tulee selvemmin esiin kannabiksen vaikutuksesta. Mielen sisältö ja tiedostamattomatkin tuntemukset tulevat selvemmin näkyville kannabispäihtyneenä. Joskun kuvittelin, että kun tuli huono fiba, niin se olisi riippunut jostakin ulkoisesta tekijästä tmv. mutta tarkempi analyysi on aina osoittanut, että sekavuushöttö tai panikointi johtuu aina jostain, joka on ollut minussa itsessäni. Kannabis nostaa esille nekin asiat, joita ei haluaisi tiedostaa. Joillekin tämä ominaisuus on varmasti vaan liian hankala ja pelottava, ja voipi laukaista prosesseja joita nykypsykiatriassa psykooseiksi kutsuttanee.
Ja mielestäni kannabista käytetään väärin varsinkin nuorten keskudessa. Liian isoja määriä, alkoholin kanssa, ja yhdistettynä syrjäytyneeseen elämätapaan kannabis aiheuttaa hankaluuksia. Jos viina on viisaille, niin kannabis on tasapainoisille ja aikuisille. Aikuisella en tarkoita ikää vaan psyykkistä sietokykyä sekä kykyä ottaa vastuuta elämästään ja teoistaan.
Tarkoitus olisi siirtyä kohtuukäyttöön 20vuoden römpäytysten jälkeen. Saa nähdä miten siinä onnistun.
Nyt aluksi olen pidempään tauolla ja myöhemmin sitten saa nähdä lähteekö taas käsistä.
Itse luulen onnistuvani Ja kirjoitan myöhemmin miten kävi. Nyt olen ollut 2viikkoa tauolla ja hiki lentää öisin
vieläkin. Muita vieroitus oireita en ole huomannut.