Moikka
Huomasin olevani yksin riippuvuuteni kanssa ja päätin tänään kokeilla na-kerhoa josta jäi hyvät fiilikset.
Oon monen monta vuotta rämpinyt päihteiden täyteisessä elämässä kunnes vuosi sitten tuli mitta täyteen. Olen 25-vuotias nainen 13 vuotiaana tuli aloitettua dokaaminen ja vuosia kului kunnes havahduin että olen totaalisessa subutex koukussa ja kaikki on menny enemmän ja vähemmän päin helvettiä. Subun kanssa yhteisiä vuosia 3 takana kunnes sai riittää alotin duunit vähensin annosta ja päätin lähteä thaimaahan lopettaa. Irtisanoin asunnon myin tavarat ja lähdin. Olot tuli kärsittyä ja pieni psykoosi joka todennäköisesti johtui kaiken seinään lopettamisesta. Aikaa kulunut lähdöstä 9kuukautta ja nyt aletaan kuitenkin olemaan heikoilla vesillä pari repsahdusta sattunu mutta toivoa vielä on lopettaminen itsessään ei ole vaikeaa vaan sen jälkeinen aika kaikki muuttuu ympäristö,muisti on palannut mutta silti mikään ei riitä. Oon duunissa tällä hetkellä tosin asunnoton mutta rahan säästö syistä kun syksyllä taas aasiaan. Joka päivä ne huumeet pyörii mielessä ja tuntuu että tukea ei löydy on ihmisiä joille ei voi puhuu ja sitten on ne käyttäjät. Hukassa ollaan. Mistä saada apua? Pitääkö hävetä sitä mitä on ollut ennen vai olla ylpeä uudesta askeleesta?
Tuttu tunne. Ei käy kateeksi. Koita pärjäillä. Hienoa, että olet kyennyt töihin…
Mustakin on hienoa, että kykenet tekemään duunia tuossa tilanteessa! Tuli vaan mieleen, että onko sulla jotain hoitokontaktia? Sellasta pysyvämpää? Tai sähän kirjoititkin tuossa, että tykkäät reissuta. Sekin varmasti on yksi hyvä vaihtoehto puhtaana pysymiseen, mutta joku pysyvä hoitokontaktikin saattaisi olla antoisa. Mutta jokainen tekee tavallaan, itse sitä varmaan sisimmässään tietää parhaiten mikä itselle sopii. Tsemppiä kuitenkin sulle paljon! 
Hei!
Hienoa että oot päättäny astua toipumisen tielle. Ja mahtavaa että oot löytänyt ryhmät, niissä kannattaa jonku aikaa käydä et pääseee vähä sisälle hommaan ja siellä ei tarvi olla yksin riippuvuutensa kanssa. Ite oon kans lopettanu ku seinään, hyvin samankaltaisella historialla. Se lopettaminenhan on sinänsä helppoo, mut sitte pitää pystyä kohtamaan se maailma ns. raakana. Ympäröivä maailmahan ei sinänsä muutu mihinkään vaan sinä oot muuttumas. Tunteet heittelee, vanhat kelat lyö päälle, yms. Mut kaikesta selvii muistaa vaan PUHUA niistä, NA ja AA:n kautta oon ite saanu kiinni raittiudesta ja sit 1-2 luotto ystävää kelle voi puhua. (1 hyvä ystävä korvaa 100 huonoo). Ei menneisyyttään tarvi hävetä, mutta sen kans pitää olla sinut jotta sen kans voi elää. Oo ylpee itestät oot jo kovan työn tehny.
Tervetuloa uudet kirjoittajat!
Kohti uutta elämänsuuntaa ja elämäntapaa. 15-vuoden päihteistä riippuvainen elämäni on loppusuoralla. Uudistunut minä on kuoriutuu pikku hiljaa, kun jaksan ja olen halukas tekemään töitä itseni eteen.
Olen kirjoitaanut muutaman viestin tänne 9-vuotta sitten. Silloin alkoholismini oli aukeamassa täyteen teräänsä. Muita päihteitä en oikeastaan käyttänyt. Käyrin alkoholia osaltaan turruttamaan vaikean selkävammani kipuja. Viinan kanssa pohjan koettuani aloin käyttämään “sijaislääkkeenä” tramaleita&lyricoita mitkä olivat oikea lääkitys vammaani. Tosin heti käytin niitä päihtymistarkoituksessa ja myös viinan kanssa. Myös pilveä aloin polttelemaan koska auttoi kipuihin, mutta pääsyy oli päihtyminen. Tätä sekakäyttöä jatkelin ja kävin muutamassa hoidossakin, mistä löysin elämänhaluni, mutta päihteet jäivät.
Koska pääkoppani ei old parasta tekoa sain näistä komboista ainakin yhden kerran jonkin asteisen psykoosin + muutenkin mielenterveys meni nopeasti.
Kerran pilvikaupoille mentyäni olikin siellä amfetamiinia, jota muitta mutkitta kokeilin. Jäin heti koukkuun ja alamäki muuttui syöksyksi. Menetin nopeasti mitä vielä oli. Teholta herättyäni, sekoiltuani kuin mielipuoli , vieraassa maassa olin löytänyt uuden pohjan pirin kautta. Pääsin hoitoon josta päästyäni kävelin suorilta vetämään piriä ensimmäisen kerran suonensisäisesti. Se oli viimeinen virhe. Minulla on jäljellä vielä kämppä josta tavarat uhkaavasti häviävät verenkiertooni. Ja kaikki mitä piripäissäni teen on katsoa pornoa.
Olen pääsemässä hoitoon piakkoin ja yritän motivoida ja löytää oikeaa halukkuutta jättää päihteet. Minulla on hyvä ammatti ja koulutus ja selkäkin leikattiin ja melkein kaikkii kivut hävisivät. Täyskättä oikein tyrkytetään mutta olen päättänyt aikaisemmin pelata jätkähailla. Toivotan itselleni ja muille halukkuutta ja voimia uuteen elämisen arvoiseen elämään.
Tervetuloa takaisin näiden vuosien jälkeen Yamez.
Milloin olet pääsemässä hoitoon? Eli ihan kunnon laitosjakso?