Kohti täyttä elämää

Me Lopettajat
1

Moips kaikki :slight_smile:

Täällä tarinaansa kirjoittelee 30-v nainen, joka kovasti haluaisi kohti raitista elämää. Oma tarinani alkoholin kanssa alkoi teini-iässä, jolloin satunnaisesti juotiin puistosiidereitä kavereiden kanssa ja siitä jatkui täysi-ikäistymisen myötä baareissa ja erilaisissa musatapahtumissa. Olen aina ollut kova bilettämään, tutustunut ulkona ollessa uusiin mielenkiintoisiin ihmisiin, nauttinut tanssimisesta ja juhliin laittautumisesta. Nauttinut siitä, että baarissa saa ihailua ja uskaltaa näyttää omaa viehätysvoimaansa ihan eri tavalla, kun vaikka Cittarin maitohyllyllä.

Aina kuitenkaan se oma alkoholinkäyttö ei todellakaan ole ollut viehättävää ja helposti on mennyt yli. Alhainen alkoholitoleranssini on tehnyt siitä extrahelppoa, eikä kauheasti tarvitse juoda kun jo ollaan nousuhumalassa ja se onkin sitten menoa. Paljon bilettämistä on kuulunut ikävuosiini 20-28.

Olen aina ollut todella herkkä, niin luonteeltani kun fysiikaltani. Alkoholia olen käyttänyt turruttamaan jatkuvaa informaatiotulvaa, jota erityisherkät avoni keräävät ympäristöstäni. Välillä vaan tuntuu, että maailma on yksinkertaisesti liikaa. Olen myös jollain alitajuisella tavalla käyttänyt alkoholia rimpuillakseni pois omasta kiltteydestäni ja kiltin tytön maineesta, joka on pitkään määrittänyt käytöstäni ja elämääni. Todella kilttinä tyttönä olen usein laittanut omat tarpeeni ja haluni sivuun, ja pyrkinyt olemaan sitä, mitä esimerkiksi äitini tai kulloinenkin poikaystävä on minun halunnut olevan. Tällainen käytös synnyttää sisällä ristiriidan, joka purkautui liiallisena juomisena, sekoiluna ja riitelynä. Jälkikäteen häpeä, morkkis ja anteeksipyynnöt, joskus syystä ja joskus ei.

Tietyllä tavalla alkoholi on antanut minulle paljon, vaikka siitä olenkin korkean hinnan maksanut rahana ja morkkiksina. Se on auttanut minua vapautumaan omista ahtaista rajoistani, mutta nyt haluaisin luopua siitä kokonaan. Nykyisen, lähes 2 v kestäneen parisuhteen kanssa minulle ei ole tarvetta mennä baariin etsimään seuraa. Parisuhteen myötä jokin sisälläni on muuttunut, kahdenkympin levottomuus tuntuu vähentyneen ja tunnen olevani enemmän nainen, kuin tyttö nykyään.

Haluan lopettaa, koska krapulat eivät enää ole mikään pikkujuttu. Väsyttää, päähän sattuu ja ne henkiset darrat… Ahdistus on aika jäätävää, varsinkin jos olen juonut puoltuttujen kanssa. Minulla on menneisyyden tapahtumien seurauksena pientä luottamusongelmaa ylipäätään ihmisiä kohtaan, enkä tykkää humaltua sellaisten kanssa, joita en kunnolla tunne. Niin kuitenkin tapahtuu välillä ja aamulla ahdistaa paljon, vaikkei mitään pahaa olisikaan tapahtunut. Kuitenkin ajatuskin siitä, että jotain OLISI voinut tapahtua, on jo liikaa.

Haluan olla terve ja elää täysillä omaa kroppaa rakastaen. Viinan laittaminen siihen ei ole rakkautta. Tunnen kaksi täysin raitista ikäistäni kaveria ja he vaikuttavat jotenkin olevan enemmän elossa. Heillä ei ole sitä suomalaisen hiljaista selvinpäin-minää ja sitten sitä kännissä sekoillaan-minää. He sekoilevat selvinpäin, mutta hauskalla, sympaattisella ja hyväntuulisella tavalla. Ihailen heitä ja haluan olla itsekkin vapautunut persoona selvinpäin.

Tällä hetkellä olen reissaamassa ja tekemässä töitä ulkomailla, tarkoitus on olla vielä ainakin 1,5 v. Reissuseurana on poikaystäväni. Elämäntyyliin kuuluu, että usein tavataan muita reppureissaajia ja heidän kanssa kippistellään samalla kun tutustutaan. Samoin niin on helppo tutustua uusiin työkavereihin, kun välillä tehdään rahaa matkakassaan. Myös monet ulkomaalaiset kaverini, tuntevat minut kivana iloisena bilettäjänä, joka ei drinksuista kieltäydy. Tuntuu, että tuotan heille pettymyksen, jos olen vain ”tylsä” selväminä. Pitävätkö he silloin minusta vielä?

Miten siis onnistun tässä lopettamisessa? Miten löydän mielenvahvuutta kieltäytyä juomisesta esim. kaverin synttäreillä tai illallisella? Rehellisesti sanottuna tuntuu, ettei minun yksinkertaisesti pitäisi lähteä minnekään illanviettoihin, koska en pysty sanomaan ei alkoholille. Monesti olen tiennyt, etten tänään halua edes juoda, mutta silti päädyn juomaan, koska en osaa olla ilman. Tai oikeastaan en halua olla bileissä selvinpäin, koska silloin en jaksa katsella bilettäjiä ja nauraa heidän toilailuilleen. Tarvitsen kuitenkin elämää ja iloa ympärilleni, joten metsään yksin muuttaminen ei ole vaihtoehto.

En haluaisi kailottaa tätä päätöstäni ympäristölle, koska a) pelkään että minulle nauretaan ja b) silloin myöntäisin avoimesti, että minulla on ongelma. Niinhän mun tosin varmaan pitäisikin tehdä :smiley: Poikaystäväni tykkää kaljoitella, mikä ei helpota tilannetta, kun saatavilla on koko ajan juomaa.

Huh, tulipa pitkä teksti tästä, kiitos kaikille jotka jaksoivat lukea. Onko kellään samanlaisia kokemuksia? Kaipaisin ihan käytännön vinkkejä mitä sanoa illallisella ja miten lähteä smoothisti illanistujaisista pois, ilman että kukaan ylipuhuu minut jäämään. Mitä elämästä poistuu päätöksen myötä, entä mitä tulee tilalle? Ja ennen kaikkea: miten pysyä päätöksessään?

Päiväkirjamaisesti tulen tänne kirjottelemaan. On ollut kiva lukea muiden keskusteluja täällä ja monet tuntuvat siitä saaneenkin voimaa :slight_smile:

2

Tervetuloa seuraamme, Valkoinenkukka!
Olet osunut asian ytimeen kahdessa kohdassa: Sinulla on ongelma ja sinulla on voiman puute päästä eroon yhä vaikeammaksi muuttuvasta ongelmastasi. Siinäkin olet oikeilla jäljillä, että myöntäisit avoimesti ongelmasi. Se on kuitenkin henkilökohtainen, joten sinun on itse ratkaistava miten avoimesti sen myönnät. Oma kokemukseni ja lukemattomien muidenkin on, että kertomalla avun tarpeen olen saanut voimaa välttyä juomiselta. Kerroin sen eräänä päivänä puolisolleni ja samana päivänä AA-ryhmään kokoontuneille naisille ja miehille.
Illallisilla ja muissakin illanistujaisissa olen havainnut, että ulkomailla on alkoholittoman juoman tilaaminen yleensä täysin luontevaa. Ja siihen tapaan on tilanne kehittynyt Suomessakin. Kun olen liittynyt AA:han, käytössäni ovat myös ulkomaiden ryhmät, tosin matkusteluni ovat vähentyneet työn luonteen muututtua.

Siitä ei kannata olla huolissaan, mitä juomisen, krapuloiden, morkkisten, rahanmenon ja terveyden menettämisen pelon tilalle tulee. Olet siinä iässä, että elämän odotukset, päiväunelmat ja yön kummitukset askarruttavat. Raittius mahdollistaa uuden nöyremmän tavan elää ja suhtautua elämän tuomisiin, mitä ne sitten lienevätkin.

Pysymällä täällä palstalla saat muiden kokemuksista näkemyksiä ja voimia toteuttaa suunnitelmia ja päätöksiäsi.

Ensimmäiset asiat ensiksi

3

Tulee tästä mieleen, jotta alkaisko biletysikä olemaan jo ohitse kolmekymppisenä?

Sellanenkin tulee mieleen, että oletko varma, että pidät lopultakaan siitä bilettämisestä, koska et osaa olla siellä ilman alkoholia.

4

Tervetuloa palstalle. Hienoa, että olet havahtunut miettimään asiaa. Alkuun pääset esimerkiksi niin, että asetat itsellesi pieniä tavoitteita ( olen juomatta viikon, kuukauden tms). Toimi ainakin minulla ja tuli halu asettaa lisää tavoitteita, esimerkiksi 100 päivää raittiina. Ensimmäiset pari kuukautta minulle saattoi tulla aika helpostikin mielitekoja ja välillä se oli suorastaan pelottavaa. Nykyisin alkoholi ei pahemmin päätäni vaivaa. Mitä useammin olen tilannut alkoholittoman juoman erilaisissa tilaisuuksissa, joihin liittyy alkoholi niin sitä helpommaksi se on käynyt. Ja yllättävän vähillä selityksillä olen päässyt tai useinkaan en ole lähtenyt edes selittämään.

Viikonloppuna Helsingin Sanomissa oli juttu Sober curious- ilmiöstä, joka on innostanut nuoria aikuisia raittiiseen elämäntapaan varsinkin Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa ja se ympärille on syntynyt live- ja someyhteisöjä. Osittain se liittyy wellness-trendiin. Ruby Warrington on kirjoittanut saman nimisen kirjan ( Sober curious) ja kuuntelen sitä itse parhaillaan äänikirjana. Kirjassa on paljon käytännöllisiä vinkkejä elämäntavan muuttamiseksi alkoholittomaksi ja neuvoja kuinka ratkaista mahdolliset juhlimistilanteet, treffit ym. joissa on tottunut drinkin tai toisenkin nauttimaan. Mielestäni ihan hyvä kirja. Googlen avulla löydät aiheesta paljon materiaalia, podcasteja ym., jos kiinnostaa.

Toinen kirja, jonka luin ihan raittiuden alkuvaiheessa oli Annie Grace This Naked mind. Se löytyi joskus netistä myös ilmaisena äänikirjana. En tiedä mikä siinä kirjassa oli niin ihmeellistä, mutta minulle se muodostui jollain tapaa käänteen tekeväksi. Eli kirjoista voi myös saada paljon tukea omalle prosessilleen. Ja tänne kirjoittelu on myös ehdottomasti hyvä juttu.

Kaikkea hyvää ja tsemppiä sinulle!

5

Tervetuloa Valkoinenkukka!

Kyselet käytännön kokemuksia. Itse olen pysytellyt kotona ensimmäiset viikot kun tuntuu vielä hauraalta tämä raittius ja vähitellen sitten käyn jossain baarissa ja juon limpsaa. Siitä sitten vähän kerrassaan illanviettoihin ja isompiin juhliin. Yllättäen huomasin että on siellä muitakin jotka eivät juo mitään, on jopa niitä onnellisia jotka eivät ole koskaan juoneet tai eivät juo koska eivät pidä alkoholin mausta. Kukaan ei yleensä sanonut mitään kommenttia juomattomuudestani ja kun aluksi en halunnut puhua asiasta tarkemmin niin aina voi piiloutua lääkekuurin, verikokeiden, laihduttamisen, terveyden ym asian taakse. Nuorihan voi olla raskaanakin :slight_smile: Tuo reissaaminen varmaan tuo lisävaikeutta asiaan mutta varmaan keksit itsellesi sopivan keinon aloittaa alkoholittoman elämän jos niin päätät. Eikä ne muistotkin säily paremmin mielessä kun niitä keräilee selvinpäin?

Mistään ei jää paitsi elämässä ja tulee uudenlaista varmuutta sekä ennen kaikkea vapautta kun alkoholi ei määrää mistään vaan sinä itse olet oman elämäsi ohjaimissa. Sieltä juhlista ei sitten hetken päästä edes tarvitse lähteä aikaisin kotiin kun ei enää tarvitse pelätä retkahtamista ja joskus voi olla ihan mukavaakin olla siellä loppuun asti vaikka selvinpäin, se tosin riippuu siitä örveltävätkö muut osapuolet liikaa vai ei. Siinäkin on pääasiana että sinä itse päätät mitä haluat. Minulla mies seuraa kiltisti kun olen kuskina, eikä hänkään onneksi ole mikään suurkuluttaja ja on minun myötä vähentänyt käyttämistään (sitä vähäistäkin). Olemme jo keski-iässä joten nuo terveyshaitat tulee vielä herkemmin esiin.

Mukavaa matkaa ja hyviä päätöksiä!

6

Mulla on ihan sama tilanne, ja olen ajatellut ratkaista sen niin, että en tosiaankaan aio mainita asiasta kenellekään, edes miehelleni. Hän huomaa sen kyllä varmasti muutenkin :smiley:

En tiedä onko alkoholittomat oluet enemmän uhka kuin mahdollisuus, mutta itse pidän oluen mausta ja olen ennenkin hörppinyt niitä jos en ole halunnut alkoa, mutta kuitenkin vaikka saunakalja on kiva saada. Yritän sosiaaliset tapahtumat ainakin alkuun luovia siis niillä, harva varmaan edes huomaa onko pullossa holia vai ei. Kysyjille vastaan varmaan vähän tilanteesta ja kysyjästä riippuen. Ensimmäinen vaaranpaikka on jo ensi viikolla kun olen menossa Block Festeille :blush: Eikä mukana kulkevat kaverit ole ollenkaan sieltä raittiimmasta päästä :unamused:

7

Pitemmittä puheitta lopetin minäkin. Eikä se selvän elämän hento taimi olisi kärsinytkään edes kiukkuista katsetta, sanallisesta erittelystä puhumattakaan. Oli se senverran henkilökohtainen ja iukka paikka. Sama juttu muuten oli tämän vuosituhannen alussa, kun lopetin tupakanpolton useamman vuosikymmenen ketjussapolttamisen jälkeen. Silloin kyllä silloin, nyt jo edesmennyt, vaimoni toki huomasi asian muutamassa tunnissa. Ja kysyi olenko tupakkalakossa. Sanoin siihen että saattaa olla, mutta jos , niin seon senverran tiukka juttu ettei se juuri puheita kestä…annahan olla vaan ja katsellaan. Fiksuna ihmisenä hän ei koskaan sen jälkeen puhunut tupakkalakostani mitään -ainakaan kymmeneen vuoteen. Ja paluuta polttamiseen en ole sit enää edes harkinnut.

8

Heippa taas ja KIITOS kaikille vastanneille :slight_smile: Tänään olen 3. päivää raittiina, mikä ei sinänsä yllätys ole kun tiistaita vasta eletään, eikä minkäänlaisia kiusauksia tullut. Huomenna mennään kavereiden kanssa iltatorille, jossa on musiikkia, ruokaa ja juomaa. Siellä varmaan useampikin ottaa alkoholia, mutta en usko, että itselle tulee houkutusta ottaa edes yhtä. Minulla on ennenkin ollut 1-6 kk pituisia raittiita jaksoja. Alussa se on helppoa olla ilman, mutta kuukausien kuluttua sitä jotenkin unohtaa miksi juomattomuus olikaan tärkeää. Kunnes tulee taas se kerta, kun menee yli, muisti lähti, kroppa mustelmilla ja tilillä 0 e ja siihen juomiseni on aina lopulta johtanut. Olen saanut ajattelemisen aihetta ja hyviä pointteja teidän viesteistä ja laitan niin kommenttia alle.

Tuntuipa hyvältä, että joku muukin sanoo, että minulla on ongelma, sillä se antaa minulle voimaa. Olen useasti menneinä vuosina halunnut vähentää tai lopettaa juomista ja yrittänyt siitä ympäristölleni puhua, mutta olen kohdannyt vähättelyä ja ylipuhumista. Tuntuu, ettei ympäristöni ole halunnut minun lopettavan, koska olen hauskaa seuraa ja aina valmiina uloslähtöön, kun joku kaipaa seuraa.

Se onkin varmasti tämä ikä ja parisuhteen myötä rauhoittunut elämäntahti, jotka vaikuttavat siihen, etten bileissä viihdy samalla tavalla kuin ennen. Meluisuus ja örveltäminen on niitä puolia, joista en tykkää. Kuitenkin se sosiaalinen, ihan vaan ihmisten kanssa oleminen on se mitä tarvitsen, sillä olen kovinkin seurallinen ja ekstrovertti ihminen.

[/quote]
Tuo 100 päivää kuulostaa hyvältä ja sen taidan ottaa alkuun. Luin eilen jostain toisesta langasta, kuinka kirjoittaja oli laittanut itselleen kännykkämuistutuksia eri milestoneista, ja sellaiset laitan itsellenikin nyt :slight_smile: Ensin 50 ja sitten sadan päivän kohdalle. Tuo sober curious juttu hesarissa oli juurikin se triggeri, joka minut tänne eilen ajoi kirjottamaan tarinaani. Monesti olen täällä käynyt lukemassa keskusteluja, mutta en ole niihin kummemmin osallistunut saatikka omaa tarinaa tänne kirjoittanut. Sober curious-ilmiö todellakin kolahti ja puhutteli, ja mietin miten ihanaa olisikaan päästä tuollaiseen yhteisöön netin ulkopuolellakin, “oikeassa” elämässä. Saada raitis kaveriporukka, joiden mielestä juominen ei ole siistiä. Etsin netistä sen kirjan ja aijon sen kuunnella. Viime viikolla kuuntelin Samma Mämmin Vapaudu huolista kirjaa, jossa oli myös hyviä ajatuksia alkoholin käytön lopettamisesta/vähentämisestä. Kirjojen kuuntelu on ehdottomasti minun juttujen, joten kiitos, kun tulit noista kirjoista vinkkaamaan <3

Tällä hetkellä nimenomaan tuntuu siltä, että olisi parempi olla vähän irrallaan ja vältellä viikonloppumenoja. Seuraava tilanne mikä minua jännittää, on varmaankin viikonloppu kun mennään ulos illalliselle. Siinä on tutun kaavan mukaan otettu ruuan kanssa viiniä, sitten drinkkibaariin parille ja välillä meininki jatkuu jossain clubilla. Tunnen nyt jo etukäteen luopumisen tuskaa siitä, että en voi ottaa viiniä ruoan kanssa. Tuntea sitä nousuhumalan kevyttä, iloista ja puheliasta olotilaa, sillä sitä rakastan, ja siitä luopuminen tulee olemaan minulle se surullisin asia tässä prosessissa.

9

Zemppiä Tuve block festeille!! Olin viime vuonna mellakka festeillä kaksi päivää kokonaan selvinpäin. Paras festarikokemus ikinä! En tehnyt mitään noloa, tuhlannut rahaa ja koin sekä muistin koko festarit täydellisesti. Festarien jälkeinen afterglow kesti pitkään, sillä darra ei vaimentanut hyvää fiilistä. Tilannetta tosin kummasti helpotti se, että olin siellä raittiiden kavereiden kanssa ja kaikki oltiin samoilla leveleillä fiiliksen suhteen. Mentiin fiilistelemään musaa ja kesää, eikä riehuminen ollut kenenkään intresseissä. Tuo alkoholittomien juomien juominen hämäyksenä on itseasiassa tullut ennenkin vastaan :smiley: Ihmiset tekevät sitä, eikä kukaan huomaa tai reagoi asiaan mitenkään.

10

Todella hyvä tuo selvän elämän hento taimi kuvaus tästä tilanteesta. Koska siltä se tuntuu. Joltain, jota haluaa nyt pitää itsellään ja varjella.

11

Täällä 4. kokonaan raitis päivä meneillään ja fiilis on korkealla :slight_smile: Ei ole kummemmin juomahammasta kolottanut, vaikka eilen kaverit ottivat muutamat. Minä join kokista, eikä yhtään haitannut herätä aamulla 100% fressinä. Välillä on tullut niitä ajatuksia, että olenkohan vaan liioitellut omaa ongelmaani. Minähän olen vaan samanlainen juomari kun kaikki muutkin ja muillekkin sattuu vahinkoja kun välillä juodaan liikaa. Yritän olla lähtemättä juodakko vai eikö juoda-keskusteluun mieleni kanssa ja ajatella vain, että tänään/tänä viikonloppuna en ainakaan juo. Päivä kerrallaan.

12

Valkoinenkukka kirjoitti

Vahinkoja sattuu, mutta käsittääkseni sinulla on nyt menossa vahingollisista tavoista ja tilanteista poisoppimisen vaihe. Mutta voi se olla jo ohikin ja sinun ei enää tarvitse juoda. Tiedät kuitenkin, että yleensä alkoholia käyttävän ihmisen vaikeudet lisääntyvät juomisen jatkuessa. On hyvä jos tavoittaa henkilökohtaisen pohjansa, kun vielä on terveyttä ja muutakin tallella. Tarkoitan hetkeä milloin syntyy halu lopettaa juominen itsensä ja vain itsensä vuoksi. Se voi perustua järkeen mutta myös tunteisiin ja “sydämen murtumiseen”.
Päivä kerrallaan eläminen on osoittatunut päteväksi tavaksi olla raittiina.

Kirjoitit jo aiemmin

Kun arkana ja ujona, sulkeutuneena ja alemmuudentuntoisena pääsin AA-ryhmiin, tunsin suurta helpotusta olla toisten seurassa. Niissä meitä onkin sitten moneen junaan. Välillä mietin itseäni ja käyttäytymistäni juuri sosiaalivietin näkökohdista lähtien. Tietenkin myös sukuvietin ja itsesäilytysvietin ilmenemismuotojen valossa.

Ensimmäiset asiat ensiksi

13

Olikohan juuri eilen vai tänään kun ihmettelin täällä samaa, että sorrun todella helposti tuohon samaan ajatteluun, että liioittelenkohan ongelmaani. Eihän mulla voi olla ongelmaa jos pystyn olemaan edes lyhyitäkin jaksoja selvinpäin ja joskus ottamaan vain sen pari?

Jaksojen jälkeen useammin ja useammin kuitenkin on käynyt niin, että juon enemmän kuin oli tarkoitus, vaikka seuraavana päivänä olisi töitä tai muuta. Pitempien jaksojen jälkeen on poikkeuksetta aina tullut palkittua itsensä ja vedettyä järkyttävät perseet, joita sitten tasoitellaan ja tasoitellaan…

Olisipa kivaa jos pystyisi luottamaan itseensä ja ottamaan ruuan kanssa sen lasin viiniä silloin tällöin, koska viini on hyvää ja joissain tilanteissa “kuuluu asiaan”. Ehkä ensimmäisellä kerralla jos siihen pystyy ja alkaa taas luottamaan itseensä, pettääkö kontrolli taas jossain vaiheessa? Mulle itselleni tulee olemaan vaikeaa juuri tällaiset ruokailutilanteet, ja vituttaa jo valmiiksi ne “ootko raskaana” -kyselyt. Joskus oon vain sen asian todistaakseni alkanut juomaan vaikka olin suunnitellut olevani selvinpäin :unamused: :imp:

14

Hoips ja kivaa sunnutaita :slight_smile:

Viikonloppu alkaa olla paketoitu ja ilman alkoholia meni. Oltiin eilen eräässä pikkukaupungissa syömässä ja samassa paikassa oli livemusaa. Oli pikkasen huvittavaa katsella selvinpäin humalaisten toikkarointia tanssilattialla :smiley: Täytyy sanoa, että olen paljon mielummin selväpäisten joukkueessa.

Illallisella oli helppo juoda kokista ja vaan kokista. Kerroin myös kahdelle kaverilleni (poikaystäväni lisäksi), etten juo. Enpä siitä mitään hurraamista tai edes kannustusta saanut osakseni, mutta ei kukaan yrittänyt ylipuhuakkaan minua juomaan. Kaikki siis hyvin! Ensi keskiviikkona tulee 10 päivää ilman, laitoin jo kännykkäänkin ilmoituksen :slight_smile:

Mielialat on hyvät, iloiset. Eilen illalla olisin halunnut tanssimaankin, mutta muut eivät innostuneet. Minusta on mielenkiintoista olla selvänä tilanteissa, joissa normaalisti olisin kännissä. Opin tuntemaan itseäni paremmin, kun huomaan millainen käytös on oikeasti minua ja millainen on känniminua. Olen aika spontaani heittäytyjä, enkä varmaan tarvitsekkaan viinaa enää siihen, mihin sitä joskus 10 v sitten tarvitsin. En vaan ole huomannut asiaa aiemmin.

Tämä juuri naulan kantaan!! Se olisi niin kivaa, jos olisin elämän arpajaisissa saanut olla se ihminen, jolla ei koskaan mene yli. Mutta siihen se lopulta tulee johtamaan. Ja niinkuin lomapuisto kirjoitti, on parempi lopettaa vielä, kun elämässä ei kaikki ole mennyt pilalle.

Minulle viina on vähän kuin se kaveri, johon ei voi ikinä luottaa. Teillä on useimmiten hauskaa, ainakin alkuun, mutta pidemmän hengailun jälkeen tulee draamaa, riitoja, mustasukkaisuutta. Ikinä ei voi tietää onko se tänään hyvällä tuulella vai ei, päättyykö ilta onnellisesti vai ei.

15

Hei!
Hienosti olet aloittanut ja saanut uudenlaisesta ajattelusta kiinni!

Tämä plinkki on tosi hieno juttu, sillä se aktivoi pohtimaan omia ajatuksiaan ja tekemään niistä huomioita.
Minuakin jännitti kovasti kun ensimmäisiä kertoja menin sosiaalisiin tilanteisiin, joissa aiemmin olin juonut. Niin vain kävi, että huomasin, että en ole lainkaan ainut kuka osti alkoholittoman juoman. Olin elänyt omassa juomiskuplassani.

Kirjoittele ahkerasti! Tsemppiä kovasti. Kun juomista vähentää, niin saa uudenlaisen yhteyden itseensä. Minä olen voimautunut ja koen itseni vahvemmaksi, kun en enää juo. Toki välillä kyseenalaistan ja pohdin valintaani, mutta onneksi olen pysynyt halussani kokea elämää muuten kuin väsyneenä, ahdistuneena ja voimattomana. Sille kannattaa antaa mahdollisuus!

16

10 täysin raitista päivää takana. Olen sinä aikana missannut ainakin 3 iltaa, jolloin olisin normaalisti juonut alkoholia. Varmaankin noin 10 annosta on siis jäänyt juomatta ja rahaa säästynyt noin 50 eur. Juomattomuuden osalta ei ole niin positiivisia tuntemuksia , kun ensimmäisinä 7 päivänä olin aika innoissani asiasta. Tänään fiilis on oikeastaan aika epävarma.

Olemme tänään reissun päällä moikkaamassa hyviä ystäviämme. Heidän kanssaan olemme aiemmin useasti istuneet iltaa myöhään viinin ja oluen ääressä ja se on aina ollut tosi mukavaa. Emme ole nähneet heitä nyt useampaan kuukauteen ja tänään on yhteinen illanvietto edessä. Olemme heidän luonaan vain tämän päivän ja illan verran ja me kaikki olemme innoissamme odottaneet yhteistä iltaa.

Nyt käynkin sisäistä keskustelua, ottaisinko viiniä illallisella vai en. Sen tällä hetkellä tiedän omasta fiiliksestäni, ettei ilta menisi örveltämiseksi tai “yli”, mutta enemmän pelottaa huominen olotila. Jo parin juoman jälkeen saan seuraavana päivänä krapulan ja siitä seuraavan ahdistuksen. Sen lisäksi olisin varmasti aika pettynyt itseeni, että annoin periksi. Olen aika ankara itselleni ja minussa on perfektionistin vikaa. Haluan onnistua kaikessa, mitä yritän ja vaikka ilta olisi kuinka hauska ja repsahduksen arvoinen, saisin jo yhdestä tai kahdesta juomasta morkkiksen.

Toisaalta haluaisin vaan niin kovasti pitää hauskaa heidän kanssaan. Muistan lukeneeni artikkelin, jossa kerrottiin silloin tällöin herkkuja itselleen sallivien ihmisten pysyvän hoikkina ja hyvässä kunnossa. Täysin herkuista kieltäytyvät ihmiset sortuvat ahmimaan ja saavat sen jälkeen tunnontuskia sen sijaan, että nauttisivat hyvällä omalla tunnolla suklaapalan silloin tällöin. Nojoo, ehkä hieman ontuva vertaus, sillä suklaa ja kakut eivät aiheuta sekoilua tai muistikatkoksia, mutta tälläisiä pohdintoja mielessäni myllertää tällä hetkellä. Alan kyseenalaistamaan, että onko tämä äärimmäinen lopettaminen sittenkään minua varten.

Ehkä tämän kirjoitettuani alan kuitenkin kallistumaan sen kannalle, että sanon heille minulla olevan lääkekuuri päällä, enkä siksi voi nyt juoda. Todellista syytä en halua heille kertoa. Huomenna nähdään, tuliko 11 täysin raitista vuorokautta täyteen vai ei.

17

Valkoinenkukka kirjoitti

Käytin joskus sanontaa että mulla on kuuri, joten ei tarvinnut valehdella mistään lääkkeestä. Annoin ihmisille vapauden ymmärtää kuurin millaiseksi tahansa.

Ensimmäset asiat ensiksi