Moi, 27v mies täällä. Lueskelin koko päivän näitä lankoja ja tunnistin itseni niin monesta, että ajattelin omienkin ajatusteni jäsentämisestä olevan hyötyä. Jäi se sitten vaikka yhteen kertaan. Tavoitteenani on raittiita viikonloppuja nyt yksi kerrallaan.
Itellä ongelmaan tai addiktioon alkoi luisuminen korona-ajan alussa, jollon tästä alkoi tulla joka viikonloppuinen tapa juoda kännit. Nyt se on parin vuoden aikana muuttunut pe ja la, ja joskus loiventaviin sunnuntaina. Kuvioihin on tullut myös enenevissä määrin piristäviä päihteitä ja nyt tuli jonkinlainen pohjanoteeraus kun ystävän kanssa valvottiin pari päivää päissään ja piristeissä. Olo oli ja on vieläkin aika kauhea. Hänelle ilmoitin että olen nyt ainakin kuukauden selvinpäin. Viime aikoina on tuntunut että jos vielä jatkaa samaan malliin niin jotakin ikävää vielä sattuu ja rahat ainakin menee.
Olen muutaman kerran aiemminkin yrittänyt vähentää tai lopettaa, mutta tässä sitä nyt ollaan. Terveys on lopulta itselle tärkeä asia. Kävin työterveydessä puhumassa aiheesta alkuvuodesta, ja pääsin päihdehoitajalle mutta heidän päästään joutuivat perumaan aikoja ja sitten se vähän jäi.
Voin juoda seurasta riippuen kohtuullisesti, mutta yleensä mielummin juon vaan niin paljon kun pystyn. Ongelmakäyttöä muistinmenetysten muodossa ollut kyllä aikalailla aina täysikäisenä enemmän tai vähemmän.
Muutoin on kyllä ihan ok kivaa elämää lähtökohtaisesti. Syön terveellisesti, harrastan ja urheilen, mutta krapulat kyllä tulee kaikkien tielle välillä. En oikein muista millaista on arkena olla energinen ja reipas. Tuntuu että kaikki lomat on alkanut hiljalleen mennä tissutteluun niin ei oikein ehdi palautuakaan.
Kun muutin omilleen aikoinaan niin silloin poltin kannabista aikalailla päivittäin. Siitä olen onneksi päässyt nyt viime vuosina eroon, koin että se passivoi ja teki musta tunneköyhän. En siis oikein ole kokenut aikuiselämää täysin selvinpäin. Varmasti sieltä kumpuaisi käsiteltäviä asioita. Tästä nyt kuitenkin eteenpäin ja tällä viikolla on ensimmäinen selvä viikonloppu aikoihin.
Tulipahan nukuttua! On muuten jännä ajatus kun alkoholia tekee mieli, että kuinka paljon siitä tunteesta on alkoholin aiheuttamaa ja onko mikään siitä “minua”? Vähintäänkin ensimmäisellä kerrallahan se on jotain muuta. Onko tähän jotain kirjallisuusvinkkiä?
Hei @goblin ja tervetuloa palstalle! Teit hyvän päätöksen kun avasit oman ketjusi. Jos koet alkoholisuhteesi olevan ongelma, olet oikeassa paikassa.
Erittäin hyvä kysymys ja pohdinta. Valtaosa alkoholismista toipumista käsittelevästä kirjallisuudesta keskittyy tunteisiin joten reilusti vain niitä lukemaan. Teoksia on moneen lähtöön ja eri kulmista.
Kun tekee mieli juoda, niin se tosiaan on tunne. Sanoisin, että enemmän kuin alkoholin aiheuttamaa, se on saatu aikaan juomisella. Alkoholin vieroitusoireet sinällään menevät aika nopeasti ohi, mutta kun on toistanut jotain tiettyä toimintaa tarpeeksi kauan, se muuttuu automaatioksi.
Siis olet juonut alkoholia ja se on tuntunut hyvältä, helpottavalta jne. Olet halunnut toistaa sitä ja pian se on liittynyt tosi moniin juttuihin. Erilaisiin tunnetiloihin, toimintoihin ja tilanteisiin. Olet suunnitellut sitä hyvissä ajoin, odottanut, raivannut jopa tilaa sille.
Aivot eivät sitä kaikkea nopeasti unohda. Siksi niitä juomishimoja saattaa iskeä lähes tyhjästä. Vaatii paljon toisenlaisia toistoja, että aivot oppivat uuden kaavan. Siksi toipuminen on pitkä prosessi ja vaatii jatkuvaa tarkkaavaisuutta ja niihin tilanteisiin valmistautumista.
Kiitoksia vastauksesta, se antoi ajateltavaa ja toki tukea tässä kohtaa tarvitsee. Todellakin olen raivannut tilaa alkoholin käytölle, milloin se on ravintolaillallinen, juhlat, tuparit jne. Tuotakin olen pohtinut mikä niiden iltojen funktio oikeasti on, mutta en osaa/pysty/uskalla vielä reflektoida.
Muistan ennenkin hieman rankemman viikonlopun jälkeen tehneeni tällaisen päätöksen - onhan se helppoa kun huono olo on päällä vielä. Nyt kuitenkin uusi oivallus minulle on juuri tämä, että se alkoholi / riippuvuus huutaa itseään elimistöön enkä minä. Ja nyt täytyy kaivaa se minä esiin. Minä pystyn voittamaan sen pirun, joka ruokkii itseään alkoholilla. Toivottavasti tuo on terveellinen ajattelumalli, te viisaammat ehkä osaatte sen kertoa. Toinen juttu mitä olen miettinyt jonka luin jostain, on että voin kieltäytyä vain yhdestä, siis ensimmäisestä juomasta. Se tuntuu yksinkertaisemmalta kuin olla vaikka loputtomuus holittomasti vaikka ne samaan lopputulokseen johtaakin.
Näin ystäviä tänään ja heistä oikeastaan kukaan ei käytä mitään päihteitä ja yksi harvoin kohtuudella. Yhdellä omat päihdeongelmansa. Se sai kuitenkin ymmärtämään, että vaihtoehtoista seuraa viikonlopuille on olemassa ja he ei ole hyljänneet, vaikka olen päissään ollut lievästi sanottuna idiootti. Siinä mielessä olen onnellisessa asemassa ja näitä ihmissuhteita tulee vaalia. Ehkä voin jutella asiasta heidän kanssaan, kenties heillä on omat kamppailunsa alkoholin kanssa. Haluan kuitenkin ensin olla jonkin aikaa selvinpäin koska se ei oo varsinkaan aluksi niin helppoa
Noin, yks viikonloppu alkaa oleen sudenkuoppien kannalta takana, mutta silti vielä yks kokonainen vapaapäivä edessä ilman krapulaa. Hyvä fiilis, ei sen kummempaa. Keksin ihan hyvin tekemistä tänä viikonloppuna Unet on aika todentuntuisia!
Tervetuloa @goblin ! Kyselit kirjavinkkiä. Annie Gracen This naked mind muutti pari viikkoa sitten omalla kohdallani koko mindsetin - ainakin toistaiseksi, en ihan uskalla alkaa keulimaan liikoja näin tuoreella asialla, mutta kuitenkin. Kirjassa käydään paljon läpi myös ihan tieteen kautta syitä mielihaluille, sekä fyysisiä aivokemiaan ja muutenkin kroppaan liittyviä tekijöitä että alitajunnan kuiskutteluja ja niiden tunnistamista.
Olen aina lukenut paljon, mutta koskaan elämässäni en ole tämän vahvempaa kirjasuositusta antanut! Löytyy hyvin saatavilla myös äänikirjana.
Annie Grace on ollut myös itselläni yksi suurimmista silmieni avaajista. Koskaan en hänen kirjaansa lukenut, mutta hänen materiaalia löytyy runsaasti mm. Youtubesta. Tein joskus hänen sivuillaan myös 30 päivän ilmaisen alkoholittomuus haasteen ja sain jotenkin lahjaksi vielä 100 päivän syventävämmän kurssin, jota tein jonkin aikaa.
Sen jälkeen löysin William Porterin ja hänen kirjansa Alcohol Explained löi viimeiset naulat minun arkkuuni juomisen suhteen. @Miu puhui Anniesta omassa ketjussaan, ja piti siihenkin kommentoida että olen hyvin pitkälle samaa mieltä Anniesta. Hän osaa selittää asioita niin lohdullisesti ja järkevästi, ja kannustaa märehtimisen sijaan ryhtymään toimiin: eli tekemään sen mitä juuri nyt pystyy tekemään murehtimatta kokonaisuutta, koska kukaan ei pysty juomista seinään pysäyttämään, vaan se vaatii aika paljon työntekoa.
William avaa myös asioita pelkästään faktojen kautta keskittyen positiivisiin asioihin, eikä hukkaa myöskään energiaa turhaan itsensä pieksemiseen.
Unet on aika todentuntuisia!