Olen noin viisikymppinen mies. Elämä kaikin puolin kunnossa. Välillä tosin tuntuu, että alkoholin kanssa alkaa matka olla päätepisteessä. Taas tuli juhlittua. Edelleen on viikonlopun jäljiltä ahdistunut ja masentunut olo. Mitään pahoja ylilyöntejä ei tapahtunut, mutta otettua tuli aivan liikaa. Perjantaina alkanut juominen jatkui lauantaina heti aamusta ja kesti myöhään sunnuntaiaamun puolelle.
Nyt on juuri sellainen olo. Ensimmäistä kertaa tuli mieleen, että mitä jos juomisen lopettaisi kokonaan. Joitakin tipattomia on tullut pidettyä. Yleensä noin kuukauden pituisia. Mutta että lopettaisi kokonaan. Ajatus tuntuu hyvin kaksijakoiselta. Toisaalta hyvinvoinnin lisääntyminen motivoi ja energiaa tuli viikonloppuihin lisää. Toisaalta ajatus lopettamisesta tuntuu radikaalilta ja herättää epävarmuutta. Menettäisihän sitä silloin kaikki “hauskat” tapahtumat. Se alkoholin tarjoaman keinon paeta arkea ja elämän vaatimuksia. Ja pystyisikö siihen kuitenkaan. Täytyy vaan luottaa itseensä.
Se on nyt tai ei koskaan. Ajatus siitä, että voisi vuoden päästä katsoa taaksepäin ja todeta olleensa raittiina vuoden, tuntuu mahtavalta. Voitettavaa lienee hävittävää enemmän? Tuntuu, että nuoruudessa juhliminen antoi huomattavasti enemmän kuin otti. Nyt iän karttuessa tilanne on kääntynyt toisin päin. Ehkä sitä vaan vanhasta muistista hakee nuoruuden fiilistä, mitä ei enää ole olemassa. Onko muilla vastaavia ajatuksia?
Ehkäpä 2025 olisi ensimmäinen täysin tipaton vuosi sitten teinivuosien.
Olet oikeassa osoitteessa. Samojen asioiden äärellä tässä ollaan, kutakuinkin samanmoisin miettein. Ja lähes saman ikäisiäkin, olen muutaman vuoden vajaa 50 v nainen. Olisihan se upeaa vuoden kuluttua tähän aikaan katsella taaksepäin ja kirjata ylös mitä vuosi raittiina antoi
Alkutaipaleella vielä itsekin, mutta kannattaa lukea muiden kirjoituksia ja myös kirjoittaa itse, ainakin minulla selkeyttää ajatuksia merkittävästi.
Tuota hauskuutta mietiskellyt itsekin, jouduin kysymään itseltäni, että koska on edes ollut hauskaa? Montaa hetkeä en keksinyt ja seuraava kysymys olikin, eikö selvinpäin olisi voinut olla myös hauskaa siinä tilanteessa?
Perjantain ja sunnuntain välinen yö on pirullinen loukku, josta alkaa virkoamaan joskus torstain nurkilla, ei kiinnosta enää.
Mutta tervetuloa joukkoon, olet hyvässä seurassa!!
Tutun kuuloisia ajatuksia sinulla. Itsellä tuli raja vastaan 13.10. ja siitä asti olen päivä kerrallaan tavoitellut päihteetöntä loppuelämää. Ja olen jo nyt saanut enemmän kuin mitä olen antanut pois. Alkoholia ei ole ikävä, vaikka se pirun päihde välillä mielitekoja aiheuttaakin.
Minun vihjeeni sinulle on se, että jos tavoitteenasi on raittius, hae siihen apua. Päihdehuolto, AA, A-klinikka, työterveys… Ihan mikä vain, yksin se nimittäin on todella vaikeaa. Toki täältäkin voi saada vertaistukea, mutta se ei ole ammattilaisten moderoimaa.
Jaan fiilikset sun kanssa kyllä täysin. Monet kerrat kun on koittanut lopettaa, se yritys on kaatunut siihen, kun oon luullut että menetän jotain. Nyt oon sen tajunnut, että en todellakaan menetä yhtään mitään, päinvastoin. Haastavaa on vielä näin ensimmäisenä päivänä, mutta olo on toiveikas.
Tervetuloa palstalle ja matkalle kohti parempaa elämää!
Todellakin on samanlaisia ajatuksia.
Olen suunnilleen ikäisesi nainen ja ollut raittiina jo pidempään. Oma juomiseni oli viimeisinä vuosina varsin ankeaa ja liki joka kerta päätyi johonkin ikävään. Kaipa se oli yrittämistä saada nuo nuoruuden kepeähköt ensihumalat takaisin ja toki myös ikävien tunnetilojen hoitelua.
Kesti aika pitkään tajuta, että se juna meni jo, hyvät hetket alkoholin kanssa ovat ikuisesti poissa ja juodessa ei synny enää yhtään hyvää muistoa; pelkkiä ikäviä ja hävettäviä muistoja ja pahaa oloa.
Samahan se on vaikka huolettomien lapsuuden kesien kanssa; ei niitä enää sellaisena tule, tässä iässä on toisenlaiset nautinnot ja ilon aiheet. Monellakin on täälläkin raiistumisen jälkeen pikkuhiljaa lakanut elämään tulla kaikkiea muuta. On palattu nuoruuden harrastuksiin, jotka elämän kiireissä olivat jääneet tai löydetty jotain ihna uutta. Osa on tehnyt radikaalejakin muutoksia elämäänsä, osalla ovat ihmissuhteet parantuneet.
Tsemppiä kovasti! Alku on monelle vähän hankalaa, mutta kannattaa sinnikkäästi jatkaa raittiutta. Pikkuhiljaa alkaa ilmetä hyviä vaikutuksia niin terveydessä, nukkumisessä kuin mielialassa ja muussakin elämässä.
Kirjoitat asiaa. Täällä Plinkissä taitaa olla aika paljon keski-ikäisiä tai keski-ikäistyviä omaa alkoholinkäyttöään puntaroimassa. Meistä monilla nuoruusmuistot ovat mukavia, mutta kilometrien myötä käytön haitat alkavat korostua.
Tervetuloa mukaan. Saatat huomata, että raitis (tai raittiimpi) elämä on hieman tylsempää kun aiempi. Mutta tietty tylsyyskin on tunne, joka kuuluu elämään. Ja raittius on sen arvoista - mukana tulee mm. hallinnan tunne omasta elämästä ja omista tunteista. Ja täydellinen vapaus.
Tervetuloa palstalle. Ympäri suomen näkee kuinka tehokas keino paeta elämän vaatimuksia alkoholi on. Siellä porukka nukkuu yönsä vessoissa ja rappukäytävissä kun on paettu elämän vaatimuksia ja arkea. On tehokkaasti paettu omasta elämästä huomaten että kun juoksi sutta karkuun niin karhu tuli vastaan ja sitten se elämä vasta onkin turrutettava.
Harvoin sitä elämässä on niin rankkaa että sitä täytyisi paeta ja kun on, niin kyllä niistä selvinpäin selviytyy paremmin
Tervetuloa tänne. Näitä ajatuksia kannattaa vaalia ja viedä ne ajatukset teoksi myös. Itse olen räpistellyt jo yli kymmenen vuotta ja voin sanoa, että tämä ei paremmaksi muutu. Pahenee koko ajan. Eilen FST:llä tuli kysy lääkäriltä ohjelma, jonka aiheena oli yllättäen alkoholi. Paljon taas ajattelemisen aihetta tuli sieltä. Olen niin messissä tuossa uudessa raittiissa vuodessa. Olisipa se hienoa, jos todellakin ensi vuonna tähän aikaan voisi katsoa taaksepäin ja todeta, että minä tein sen ja aion jatkaa. Olen itse pari vuotta vajaa 60 nainen ja elämään ei alkoholi ole tuonut yhtään mitään hyvää. Silti on ihan hiton vaikeaa uskoa, että se kannattaa jättää NYT eikä huomenna. Siispä otan kiinni tuosta SInun haasteestasi. Kohti raitista vuotta 2025.
