Olen ollut 2,5kk juomatta. Mutta nyt saa riittää! Alan popsii Naltrexonea ja alan juomaan !! Parin viikon päästä kaverin polttarit, silloin olisi tarkotus vähä hörppästä bissendorfia! . En jaksa ankeeta sinkkuelämää ilman alkoholia, haluan toteuttaa nyt itseäni ihmisinä ja olen liian pelkuri tekee KAIKEN sen mitä HALUAN selvinpäin. Minä tarvitsen uusia kontakteja jotta pääsisin tekemään paremmin omia juttujani… Uskon että sopivissa nousuissa saisin elämästä irti enemmän ja juoda sit sillai ettei pahempaa krapulaakaan tule…loivennan nätisti jos sattuu olee vähä nihkeempi olo.
Tiedän että alkoholi saattaa olla haitaksi ja on ainakin ollut sitä, mutta nyt en vaan enää jaksa tätä elämää ilman alkoholia… Olen ehkä vastuuton joidenkin mielestä mutta aion kyllä ottaa vastuun tästä kaikesta. Olen pelkuri, mutta nyt tarvitsen jotain keinoja olla joku muu… tai siis itseni…oikein kokonainen ihminen. Juon ainoastaan mietoja alkoholijuomia ja naltrexone vielä pikkasen jarruttaa sitä touhua välillä. Oikeasti kaipaan sitä tiettyä elämää joka minulla oli nuorempana sinkkuna… Nyt vielä oon fiksumpi ja itsevarmempi. Pärjäisin ehkä ilman alkoa, mutta nyt vaan haluan täyttää sen tyhjyyden mikä minulla on ollut tässä. Olen haavoittuvainen artisti, enkä oikein tykkää olla ihmisten ilmoilla ilman pientä nousua…tai suurempaa. Olen aika megalomaaninen juoppo, mutta toivon olevani nykyään entistä rennompi ja down to earth so to speak. Anteeksi että kirjoitan tänne lopettajiin tällästä, mutta haluan vain tuoda hieman erilaisen postauksen tänne. Toivon kyllä raitista elämää itselleni myös ja varsinkin heille jotka todella tähtäävät siihen. Olen kestänyt OK nämä vajaat kolmekuukautta…mutta parin kolmen viikon päästä kokeilen ja suunnittelen kaiken sen verran hyvin ettei sattuis sen kummempia ainakaan. Vois ykkösoluttaki vetää välillä esim.
Arvostan tälläistä rehellisyyttä. En kannusta juomaan mutta jos näin ikävästi pääsee käymään niin nauti juomistasi ja mieluiten kohtuudella. Loivennus on tuhon alku, mieluummin vaikka pami tai pari huuleen jos itse olisin tuollaisessa tilanteessa… Käyttämäsi lääkkeen vaikutukset kiinnostaa kyllä ja mitä tapahtuu jos se tosiaan sinulla vähentää etanolista saatavaa mielihyvää…
Vaikka kuinka pelkäisit, voit aivan omana itsenäsi kaikkine ominaisuuksinesi astua AA-palaveripaikan ovesta sisään. Siellä tapaat herkkiä, haavoittuneita, taiteellisia ihmisiä, jotka ovat ratkaisseet juomisongelmansa ja löytäneet kaltaisiaan ihmisiä. Heidän kanssaan on hyvä elää.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Olen käynyt AA:ssa, tuttu paikka…olin 2-3 viikkoa putkeen melkein joka päivä…nyt pitänyt vähän taukoa siitä. Olet oikeassa, se on kylläkin hyvä paikka josta olen löytänyt avun, mutta minä olen nyt vain päättänyt ottaa tämän riskin. Olen nykyään pikemminkin ‘‘tuurijuoppo’’, eli en ole vuosiin juonut joka viikonloppuisin…tietty sitten kun olen aloittanut juomisen niin se lopettaminen on usein tosi hankalaa ja ollut esim just tapana siirtää krapulaa. Olen vuosi sitten käyttänyt Naltrexonea, se toimi ihan ok itse asiassa, mutta alkoholismi on niin monimutkainen sairaus joten jätin sitten ottamatta pilleriä vähitellen… Naltrexone vaatii mm. rehellisyyttä. Olen kyllästynyt valehtelemaan, vähättelemään ja piilottelemaan asioitani. Lääke poistaa semmosen hullun nousuhumalan jota normaalisti sitten haluaa pitkittää juomalla lisää. Eli ei tule niin semmonen maaninen olo että pitää vetää kahella kädellä tuoppeja…se siis tosiaan rauhoittaa juomistahtia sillä opiaattireseptorit eivät toimi niin vilkkaasti kuten normaalisti tietyn sortin alkoholisteilla. Ekan kerran koitin Nalmefenea, se on uudempi lääke kuin Naltrexone, tuntu että se oli vieläkin tehokkaampi…Näitähän kehitellään vieläkin! Tosiaan, se ei poista sitä henkistä riippuvuutta, sen jonka koen itselläni olevan koko alkoholismini ydin. Mutta ainakin se mahdollistaa hivenen turvallisemman juomisen. Enkä sairasta masennusta, kaksisuuntaista mielenhäiriötä ymv. Olen kylläkin vähän herkkä, ja saan usein jonkilaisia suht lyhytkestosia mielentilamuutoksia (alakuloa ja sit suurta tyytyväisyyttä) ja kaipaan usein paljon asioita, toisaalta nautin rauhasta ja siitä että saan vaan olla. Eli loppujen lopuksi olen aika tasapainoinen ja tulen raittiina hyvin toimeen useimpien ihmisten kanssa.
Lääke sopii muutenkin hyvin tämmöselle olutkittaajalle…usein jos vedän esim 6-7 kaljaa ni se menee aina vähintään siihe 11-13 annokseen yhtenä iltana joka sit johtaa jonkilaiseen krapulaan. Naltrexonella voin pitkän illan aikana vetää joku 5-9 annosta menemättä juurikaan sen rajan yli. Voin kertoa myöhemmin kokemuksistani täällä. Siitä jo sen verran aikaa jolloin viimeksi kokeilin juoda sillä. Tutkimusten mukaan pitkä-aikais-naltrexone-käyttäjät vähentävät lopulta juomista oikein toden teolla…Ja lääke tosiaan laittaa viinahimon ihan nurin kurin. Tämä on sitten pitkä prosessi joka kestää vähintään vuoden ajan niin kutsutulla sinclair methodilla joka lyhyesti meinaa sitä että juo joka kerta naltrexonin kanssa. Success rate ollut monissa otoksissa lähestulkoon 80% Mutta vielä kaivataan lisää tutkimusta. En usko että se toimii kaikilla, ja se vaatii tosiaan päättäväisyyttä sillä voihan sitä aina jättää ottamatta se pilleri. Se riski on minulla myös.
Hyvä kysymys tuo ensimmäinen. Mutta se on niin, että mä en aina ole doupannu itseäni alkoholilla. Et tiedä minun juomishistoriaa joten ehkä vähän nihkeä oletus että tekisin aina vain niin. Vuosien saatossa olen pitänyt paljon taukoakin juomisesta, ja se on esim. tehnyt hyvää ihmissuhteilleni.(esim usea 2-6kk mittaisia taukoja viime 3v aikana mutta sit tullut aina jossain vaiheessa retkahduksia,tosin nekin ollut usein vain yhenkin illan tai kork 3pv about)
En ole mikään sellainen alkoholisti joka ei lainkaan hoida itseään tai ei osaa myöntää juomisongelmansa. Eli olen elänyt usein hyvin tasapainoistakin elämää, ongelma on osittain siinä, että jotkut läheiset eivät katso hyvällä juomistani. Minkä tietysti ymmärrän. Myönnän että parisuhdekin päättyi periaatteessa siihen. Tietysti se tuntuu pahalta. Ei kukaan edes tiedä kuinka yksinäinen olo mulla on ollut tänä v ku ollut vaikka mitä suruja ja haasteita elämässä, kun esitän usein niin reipasta ja kunnollista. Se on raskasta kun ei vaan halua kertoa muille tai joskus edes myöntää itselle miten yksinäistä on ollut. Oon käyny kyllä läpi näitä olojani itseni kanssa mahdollisimman refleksiivisesti myös jotta syntyis tarpeeksi ok itseymmärrys. Riskit tiedostan siis, mutta en ole muutenkaan valmis uuteen suhteeseen joten miksei sitten vois juodakin ja pitää mm. silläkin tavalla hauskaa. Ehkä mä vielä sit rauhotun kun elämä vie hitaasti jotenkin eteenpäin.
En kertakaikkiaan jaksa tätä painetta joka mulla on ollut pitkään päässäni. En todellakaan ole valmis parisuhteeseen, mutta yleisesti ottaen tulen raittiina (ja usein myös kännissäkin) erinomaisesti toimeen kavereiden ja muutenkin ihmisten kanssa.
AA:ssa aina paasataan että alkoholisti on persoonaltaan sellainen ja sellainen, mutta mä en usein koe olevani sellainen tai sellainen vaikka usein myös samaistunkin monien muiden kokemuksiin. Oon liian erikoinen mahtuvani johonkin ‘‘perus alkoholistin’’ muottiin. Ehkä tää on nyt sitäitsekeskeisen alkkiksen puhetta, mutta mä haluan olla kaikin tavoin itsekeskeinen NYT sillä oon koko elämäni murehtinu, huolehtinu ja välittäny muista ja kukaan ei edes aina ole tajunnut sitä, kuinka kultainen oon ihmisenä osannut olla. Joskus kun mietin että mikä mussa on vikana ja sit välil en ees osaa sanoa että mikä…sit tulee fiilis että mä olen ihan helvetin OK ja sen sijaan tämä maailma on se paska paikka joka tekee mut vähän hulluksi. Eli mä oon se terve ja maailma se sairas. Joten sit kännissä haluaa esim haistattaa paskat maailmalle, ainakin jollain tasolla…vaikka oon se rauhanomainen juoppo joka enemmänkin vaan vitsailee ja hölmöilee. Elämme niin nihkeässä maailmassa ja känni on sitten se tila jolloin voi pilkata sitä oikein kunnolla.
Tuttua tuo maailmasta eroon pääseminen minullekin tuurijuoppona oli.
Tulin vaan siihen tulokseen, että maailma ei siitä muutu eikä asiani ryyppäämällä parane vaan, että muuttamalla suhtautumistani asioihin voin paremmin.
Mainitsin yksinäisyyden ongelmanasi ja aika monellehan se on. Mitä olet tehnyt löytääksesi ystäviä ?
. En jaksa ankeeta sinkkuelämää ilman alkoholia, haluan toteuttaa nyt itseäni ihmisinä ja olen liian pelkuri tekee KAIKEN sen mitä HALUAN selvinpäin. Minä tarvitsen uusia kontakteja jotta pääsisin tekemään paremmin omia juttujani… Uskon että sopivissa nousuissa saisin elämästä irti enemmän ja juoda sit sillai ettei pahempaa krapulaakaan tule…loivennan nätisti jos sattuu olee vähä nihkeempi olo.