Kofeiinia. En tiedä onko jossain Me kahvinjuonnin lopettajat -foorumia, mutta menen sinne sitten jos koen aamukahvini muodostuvan henkeäni uhkaavaksi asiaksi.
Tulokkaille?
Omaa kokemusta: Olin kova uhoamaan raittiudellani aina kun kykenin olemaan juomatta jonkin aikaa, vaikkapa muutaman viikon. Omavoimaisuuteni noissa tilanteissa tuntuu nyt jälkeen päin lapselliselta, suorastaan naurettavalta itsestäni. Mutta ei se naurun asia ole pohjimmiltaan. Kysymys oli alkoholismini aiheuttamasta ajattelutavasta.
Vasta ajan myötä opin, että sekin vaihe oli elettävä että viimein kykenin näkemään ja myöntämään itselleni, että olin riippuvainen alkoholista. Tuo taas antoi pontta siihen, että kykenin lopettamaan juomisen, kestämään kuukausien niin fyysiset kuin psyykkiset vieroitusoireeni ottamatta yhdenkään tekosyyn tai minkään asian takia sitä ensimmäistä ryyppyä. Onhan niin, että jos haluaa raitistua, ei tule ottaa viinaa selvään päähän.
Kiitos, en mä unohda yleesä mitään koska käyn uimassa ja kuntosalilla useemman kerran viikossa. Reppu on painavampi kuin koulu-lukukauden aikana.
Mä en juurikaan käytä aurinkorasvaa koska mä en pala, vaan rusketun aika hyvin ihan ruskeeks. Hyvä pigmentti siihen. Aurinkolasit riittää. Tollaset →
No mä nyt en muutenkaan ole edes dokaillut kuin muutaman viikon välein, niin ei siinä nyt mitään erityistä keulimista oikeesti ole.
Ei oo jaksanu eikä huvittanu useemmin.
Totta se uhoaminen oli täälläkin, kunnes join taas ja selitin jotain sen tueksi.
Toivottavasti kukaan ei todellakaan ota tuollaisia provoja todesta, ettei kenenkään muun elämä ole täällä uhoamisesta kiinni. Raittius on jotain muuta, kuin MINÄHÄN OLEN JUOMATTA VAIKKA KYMMENEN VUOOTTA JOS HALUAN. Kukaan ei todellisuudessa halua olla juomaton alkoholisti, vaan ainoastaan raitis. Raittius ei ole uhoa vaan halua elää ja olla tässä ja tänään.
Ps. Jos joku haluaisi aidosti keskustella ihmisen kanssa joka kirjoittaa joka toisen kirjoituksen provona, niin miten ihmeessä se voisi onnistua? Tässäkin topikissa on saanut muutama nimimerkki jo päihinsä ja mikä pahinta, ollaan menty hyvin ikävällä tavalla henkilökohtaisuuksiin huomauttamalla toisen ihmisen lääkityksestä jota tämä tarvitsee.
Olen pahoillani, mutta minusta Tarharyhmä tekee hallaa kaikille ja kun muistaa vielä, että hän on päihdehoitaja tjms.
Joku tolkku pitäisi olla, mutta irvailu toisen tarvitsemasta lääkityksestä on pahinta mitä ammattiauttaja voi oikeastaan tehdä, vaikka ei olisikaan täällä töissä, mutta on itseään sellaiseksi kehunut.
Minua saa arvostella ja haukkua sekä koettaa etsiä jotain millä voisi “lyödä”. Minä kestän sen, kun tiedän, ettei tuollainen ihminen ole terve. Mutta täällä tosiaan on paljon muitakin ihmisiä jotka lukee tuollaista provoa kirjoitusta ja usein, niin se on todella ikävää.
Olen ilmoitanut kaikista henkilökohtaisuuksista modelle kuten olen luvannut.
^ Ilmeisesti joku muukin on ilmoittanut. :mrgreen:
Sinä, Rahvas-Vaeltaja olet pyrkinyt ns. iholleni jo varmaan viidessä eri ketjussa parin viime päivän aikana. Väsäilet quote-hökötyksiä, mustamaalaat, valehtelet, kiellät totuuden, kärkyt paikkaa upottaa edes joku piikki minun teksteihini.
Ja voi kyllä, jos täällä saadaan irvailla jonkun oletetuista juomisista, niin kyllä täällä saadaan kuittailla lääkkeistäkin.
Lääkkeistä kuittailuhan on itse asiassa Lopettajien ykkösjuttuja, vai mitä, ‘bentsopussien’ kauhistelijat? ; )
Rahvas, nyt totuus esiin. Ole kerrankin rehellinen mies, ja vastaa näihin kysymyksiin KYLLÄ tai EI.
1. Oletko ennen käyttänyt nimimerkkiä Vaeltaja?
2. Oletko saanut sillä nimimerkillä bannin viime kesänä minun kanssani riitelystä?
3. Jos ja kun olet, miksi jatkat samaa linjaa ehdoin tahdoin tänä kesänä?
Me tiedämme vastaukset noihin kysymyksiin, mutta nyt tämän todellisuusterapian mukaan sinun on oleellista vastata niihin. Lyhyesti: kyllä tai ei riittää.
Jos joku ihmettelee, miksi tämmösestä pikkujutusta pitää jankuttaa, niin se valottaa minun ja nimimerkki Rahvaan kolme vuotta jatkunutta keskusteluyhteyttä. Asettaa keskustelumme oikeaan perspektiiviin. ; )
´Niin, Rahvas-Vaeltaja, jokuhan kauhisteli noita pläjäytyksiä jopa “virtuaaliseksi raiskaukseksi”, muistatko?
Sitten kun sait bannin, poistatit kaikki viestisi ja katosit puoleksi vuodeksi.
Nyt olet toistamassa täällä viime kesän kaavaa minun kanssani , ja nythän sinulla on hyviä kumppaneitakin tässä askareessasi.
¨On tää vaan hauska foorumi, vai mitä Rahvasein? : )
PS. Wau, kannattaa lukea tuota ketjua tuosta linkistä! Mä oikein yllätyin, miten hyvin ja maltillisesti mä kirjoitankaan siinä sinun kiihkeässä ryöpytyksessä. : ) Tietty ketju näyttää repaleiselta kun vastakeskustelijan viestit (eli ketjun joka toinen viesti) on poistettu, mutta onhan ne quotet sentään.
Tavallaan tosi harmi poistattaa RC. nimimerkki viesteineen; sen verran paljon hyviäkin juttuja sillä tuli kirjotettua, huonojen lisäks.
PS2. Olisin noihin ylläoleviin quoteihin voinut tehdä saman tempun kuin SmokkiSikari, eli manipuloida nimimerkiksi nykyisen nimimerkkisi… mutta sellaseen en viitsinyt alentua.
Ei oikeastaan mitenkään. Provosointi, uhma, vähättely, alentuva hälläväliä-asenne ja osoittelu ovat juovan alkoholistin toimintatapoja. Varsinkin sellaisen juovan holistin joka on epäonnistunut omissa raitistumisyrityksissään ja siitä kitkeröityneenä hyökkää toisia toipuvia vastaan pönkittääkseen omaa juovaa egoaan. Viimeisenä vetonaan voi kuitata jonkun sanomisen sopivan johonkin AA:n seinätauluun ja nauraa päälle huvittuneena. Asenteen toki ymmärrän sen itsekin kokeneena, mutta sen ei luulisi sopivan tämän palstan henkeen.
No olihan tuo kyllä aika törkeää, vaikka eipä tuo minuakaan pahemmin hetkauttanut. Joillekin “raittiuskin” on jonkinlaista kilpailua? Huonommuudentunteista yritetään päästä etsimällä heikkouksia muista. Kun oma raittius ei ole kovinkaan pitkäikäistä, voi vaikka järkeillä, että sitä raittiimpi olet, mitä enemmän kuntoilet, vältät myös ei-koukuttavia lääkkeitä, tupakkaa ja plaa plaa. Kai tuo järkeily jotain hyvää oloa tuottaa. Olettaisin kuitenkin, että täällä on hyvin paljon meitä muitakin kuntoilevia, savuttomia ja kaiken lisäksi alkoholista vapautuneita.
Olihan tuossa ketjussa asiantynkääkin. Sinun kannattaisi varmaan tarkistaa, onko tuo “kaksitoista askelta ja kaksitoista perinetta” yöpöydälläsi varmasti alkuperäinen, eikä jokin satiirinen versio. Huumorilla höystetty versio on tietenkin ihan hauska. Alkuvaiheen toipuva alkoholisti voi vahingossa ottaa ihan tosissaan nuo ohjeet ja näillä kyllä pääsee juomakentille takaisin.
Mun mielestä noi parodia-askeleet sopii oikein hyvin eräille ns. “plinkki-aa:laisille”.
Esplanadi puhuu katkeruudesta ja hyökkäämisestä, vaikka on tökkinyt ja nälvinyt minua päiväkausia mitä hölmömin kysymyksin ja nälvimisin. Minä en ole sanonut hänelle juuri mitään, enkä kysynyt paljon mitään.
Itse asiassa toivosin että koko epeli jättäisi minut rauhaan.
Samaa toivon tästä kalapuikkoviiksi-leegiosta, eli Smokkisikari-Rahvas-Kanttoona. Saa mun kanssa kyllä jutella, mutta ilman valehtelua, narsuttelua, huorittelua.
Nup Rahvaan alias Vaeltajan juttujen sävy tuossa ketjussa jonka linkitin, kertoo hänen patologisesta suhteestaan minuun. Joten hän ei varmaan mínua jätä rauhaan, mutta onhan meillä ollutkin aika hauskaa jo kolme vuotta.
Sanoo nainen joka alottelee topikeja piikitelläkseen toista kirjottajaa, tämän ammattia ja tomerasti tivatakseen tältä henkilökohtaisia asioita.
Fraulein, sä oot muutenkin tuon herrasmiesköörin ohella tupannut hyökkäämään minun kirjoitukseeni aika hanakasti ja ilkeydellä, vaikka mulla ei ole sulle ollut mitään sanottavaa. Eikä tule olemaankaan.
En kaipaa tukeasi, kuten en erään äijäköörinkään. Minulla ei ole sinulle eikä heille mitään asiaa, vaan haluan kirjoittaa rauhassa omista asioistani.
Ilmeisesti tämä on kuitenkin arvon räksyttäjiltä liikaa vaadittu?
No lupaan, että saat käydä täällä monologiasi ihan rauhassa ja tarinoida mielikuvitus rock-tähteydestäsi *** ja kuntoilustasi. Jos se jotenkin sinua alkoholisongelmassasi auttaa. So long! En lue viestejäsi, enkä vastaa niihin.
***kukaan alalle hakeutuva ei paljasta itsestään noin paljon ja käyttäydy sitten tällaisella julkisella areenalla kuin mielipuoli. Voivat jäädä alan työnsaaantimahdollisuudet vähiin. Suomessa on hyvin vähän naismuusikoita/tyttöbändejä ja tiedän niistä valtaosan jo työni puolesta.