Edelleen silloin tällöin viinaa käyttävien alkoholistien käytökselle on tyypillistä omavoimaisuus, itsekeskeisyys ja kaikkitietävyys.
Tarkoitan että “silloin tällöin” viinaa ottava alkoholisti on edelleenkin - juova alkoholisti. Viikon tai parin, vieläpä muutaman kuukaudenkaan juomattomuus ei tee kenestäkään raitista. Paitsi omasta mielestään, mikä taas puolestaan on alkoholismin aktiiviseen (juovaan) vaiheeseen kuuluva olennainen käyttäytymismalli. Tämän useimmat myöntävät ja ymmärtävät vasta ajan myötä. Juomistaan vaikkapa satunnaisesti jatkava ei koskaan.
Sellainen on “kiva paha alkoholi” muun muassa…
Näinhän se on, mutta kaikki kypsyy aikanaan ja tavallaan. Joskus henkisenä kasvuna ja joskus hautausmaan lannoitteena.
Miten sinulla muuten hurisee? Itse käyn töissä edelleen, lapsenlapset kasvat ja omakin kasvupolku tuntuu edistyvän. Syksyllä tekisi mieli pikku vaellukselle Lappiin, mutta saa nähdä, toinen polvi on vähän vaivannut. Ehkä johonkin autiotupaan kuitenkin katsomaan ruskan hehkua ja narraamaan muutamia kaloja.
*Ajattelin ensin olla puuttumatta ollenkaan, mutta jos nyt pienesti jotain:
Tarharyhmä: Ensinnäkin hieno juttu, että olet pistänyt korkin, tölkin tms. kiinni. Omassa vallassasi on, pysyykö se, kuten jokaisella meistä. Jos haluja on yrittää ja kertoilla siitä avoimesti, tukea saa.
Älä kumminkaan odota meidän muiden suhtautumisen sinuun täällä muuttuvan aivan silmänräpäyksessä, sen verran monta kärhämää olet saanut viime vuosina täällä aikaiseksi (tiedetään, yksin ei voi tapella, mutta silti). Viikko juomatta on hyvä alku, mutta se ei riitä tekemään kenestäkään raitista, eikä oikeuta torjumaan kaikkea kritiikkiä “minä olen juuri nyt raitis, miksette tue minua” -kilvellä. Pitäisi itsekin tulla kommenteillaan puoliväliin vastaan.
Ajatusmaailman muuttumisen selvän ajan myötä huomaa kyllä viestien sävynkin muuttumisesta, joten… sitä odotellessa! Sinussa on kirjoittajana paljon potentiaalia, kunhan kanavoit sen oikein.
*Terveisin kaffeem… eikun kuivahikka
Tuli tästä kommentistasi mieleen, että tulokkaat saavat täällä ajoittain kylmää vettä niskaan. Siis silloin, jos hommat haiskahtavat yhtään siihen suuntaan, että juomista ei ole vielä valmis jättämään. Kokemuksen äänellä raitistuneet vain kirjoittavat, eivät pahuuttaan tai vittumaisuuttaan. Muistan käyneeni täällä noin vuosi sitten keskustelua AA:sta. Mielestäni se ei vain ollut minulle oikea paikka. Monet ottivat asian niin, että pidän vielä takaporttia auki kentälle.Sehän minua tietysti ärsytti, kun en tosiaankaan ajatellut niin. NYT ymmärrän hyvin, miksi vasta muutaman kuukauden raittiina ollutta neuvotaan, ja “ei oo mun juttu” -kommentteihin suhtaudutaan hieman skeptisesti.Eli vie aikaa, ennen kuin entinen juoppo saa uskottavauutta 
Kaikenlainen luottamus/kunniotus jne ansaitaan, niitä ei voi vaatia.
Täällä on ollut jonkin verran niitäkin, jotka sahaavat loputtomasti juomisen ja raitistelun väliä. Silloin olen huomannut mm. kyvyyttömyytta ottaa vastaan suoria sanoja tai kritiikkiä. Neuvot esim. retkahtamisen ehkäisystä ovat kaikuneet kuuroille korville. Tulee mieleen Mystico/Trickster, joka on kadonnut täältä. Toivottavasti hän on päässyt jaloillen
Suhtautuminen on muuten samantekevää, kunhan palstan sääntöjä noudatetaan. Minulla on oikeus odottaa, ettei minua mustamaalata valheellisesti, solvata valheellisesti eikä kirjoituksiani kommentoida asiattomalla “päläpölöttelyllä” tai narsuttelulla. Tällöin pyrin myös itse noudattamaan sääntöjä ja kirjoittamaan korrektisti.
Noin muuten te saatte tykätä minusta mitä tykkäätte tai olla tykkäämättä. Ihan sama!
No, totta puhuen viikko juomatta ei ole alku eikä mikään sellaiselle, joka ei ole muutenkaan juonut kuin kerran tai pari kuukaudessa. Eli siis parin, tai kolmen viikon välein. Tai joskus vain kuukauden välein.
Yksi kuukausi juomatta alkaa olla hieman alkuun pääsemisen alkua. Lyhyt askel silti vielä. Niinku kirjotin omassa ketjussani; vasta pari, kolme kuukautta alkavat olla jotain.
Olen kerran ollut juomatta yli vuoden. Toisen kerran puoli vuotta. Muutaman kuukauden tipattomuuspätkiä on useita, ja kokonaan tipattomia kuukausia on mahtunut kuluneeseen vuoteenkin ihan muutamia. Ei ne ole mitään suorituksia sinänsä. Ei vaan ole ehtinyt eikä huvittanut dokata.
Viestieni sävyy tulee edelleen heijastamaan sitä sävyä jolla muut kirjoittavat minulle. Olen kiltti niille, jotka ovat kilttejä minulle. Niille jotka yrittävät olla ilkeitä minulle, tulen edelleen olemaan ihan vitunmoinen bitch.
Raittiin ja kuivan eroa ei voi laskea ajassa. Toipumisen oikein oivaltanut voi olla raitis jo parin kuukauden juomattomuuden jälkeen, kuivana vuodesta toiseen kituuttava, ja muissa kemiallisissa addiktioissa kärvistelevä ei ole välttämättä raitis vuosienkaan juomattomuuden jälkeen. 
Kanttoona pitä sitä vittuiluna, että minä puhun täydellisestä vapaudesta riippuvuuksista. Nikotinisti, pilleristi tai pössyä usein pajautteleva ei voi olla raitis, koska hän on kemiallisesti koukussa.
Minä todella tarkoitan tätä. KAIKKI aineriippuvuudet rappeuttavat, sairastuttavat, tappavat. Sitä ennen ne vangitsevat ja orjuuttavat ihmisen.
Isäni kuoli viinaan, isoisäni kuoli tupakkaan (keuhkosyöpä). Huh helpotuksen huokaus; sukumme naiset ovat luojan kiitos olleet pitkäikäisempiä.
Minä lasken alkoholin vain yhdeksi addiktoivaksi kemikaaliksi muiden joukkoon. Muita ovat tupakka, huumeet, päihdyttävät lääkkeet… etc. etc.
Jos joku haluaa käyttää nuita joitakin ja kutsua silti itseään raittiiksi, niin sama se. Kunhan ei tule minun oikeasti raitista päivääni sormi pystyssä häiritsemään.
No, tarkennuksena… ajatus minulla oli kokonaisuudessaan “viikko juomatta on hyvä alku, jos ihminen on oikeasti päättänyt jättää juomisen”. Toisin sanoen, viikko raittiuden alkua on mielestäni “enemmän” kuin edelleen juovalla ihmisellä viikko selvinpäin, vaikka kalenterin mukaan alkoholitonta aikaa on molemmilla tietysti saman verran. En kylläkään voi perustella tätä oikein muulla kuin omalla kokemuksellani tammikuussa 2009, kun tunsin että juominen on kohdaltani loppu. Tuolloin sisälläni tapahtui jokin liikahdus, jota aiempien “lopettamisteni” yhteydessä ei ollut tapahtunut. Tunsin eron heti, vaikka muuten olin jokseenkin hajalla.
En tiedä, millä mielellä sinä olit tuolloin 18.7. kun lopetit, mutta toivon tietysti että sinun ei tarvitsisi lopettaa juomista enää jatkossa. Tsemppiä!
–kh
Jokaisella meillä on takaportti kentälle, Toisilla se vaan on kiinni ja toisilla auki. Joskus hiljalleen joku vaan sen lukon nakertaa pikkuhiljaa auki. Mulla pisin raitius on ollut 3,5v
Miksi kirjoitat tänne, jos sinulla ei ole ongelmaa alkoholin kanssa? Meillä muilla on, antaisit meidän täällä ahdistua rauhassa keskenämme. Mikset mene oikeaan maailmaan ja elä elämääsi siellä?
Hyvä kysymys. Osittain kyse on kai ihan nostalgiastakin. Viimeset kolme vuotta jotka oon kirjottanut Plinkkiin, on olleet myös tuolla oikeessa elämässä ja maailmassa elämäni vaiherikkainta ja antoisinta aikaa! : ) Elämässä on tapahtunut ihan hirveesti kaikenlaista hyvää, ja vaikkei sitä netissä huomaakaan: oon kasvanut ja kehittynyt ihmisenä ihan hirveesti. Joojoo blaa blaa, tiedän tiedän, ei näy täällä netissä-. 
Mutta oikeesti.
En mä ois kesällä 2007 aavistanut millaista elämäni on kesällä 2010; että mulla on rakastamani ammatti, ja oon terve ja kaikki on ihanasti! <3
Paitsi että joo; voi mulla edelleen olla joku onkelma alkoholin kanssa. Jo se, että joskus on ollut krapula, on joku ongelma. Viikko sitten sunnuntaina oli krapula. Ja ongelmalle pitää aina tehdä jotain. Haluan olla ratkaisukeskeinen, en ongelmakeskeinen.
Ja hui hai Lopettajat ahdistu?! Täällähän ollaan kai pääsemässä ahdistuksesta eroon? : )
Kivaa raitista viikkoa Lasilinnullekin. (<- tosi kaunis nicki muuten. Yhtä kaunis kuin vaikka joku Lumilintu)
[poistettu riidanhaastamista - Päihdelinkin toimitus]
^ Vaeltaja näki hirveesti vaivaa värkkäämällä ihan entisaikojen mallisen, massiivisen quote-hökötyksen!
Tuohon meni varmasti aikaa! Annetaas ablodit!
Vastaa kysymyksiin, äläkä aina venkoile vastuutasi.
Sinä valehtelet, provoilet täällä alinomaan ja juot yhä, niin se on ymmärrettävä. En ablodeeraa sitä, kun tosiasiat puhuu puolestaan. Olet oikeastaan vain “varas”, koska haet täältä tukea olemattomalle raittiudellesi ihmisiltä, jotka yrittää luottaa sinuun ja sinun “tukeesi”, mutta kun tilaisuus tulee, sinä varastat sen luottamuksen sekä loukkaat ja provoilet, jotta saisit vain mitä sinä haluat. Törkeää.
Oliko ongelmana krapula vai sitä edeltänyt juominen? (Ja krapulaanhan keksit ratkaisuksi lisää juomisen?)
Suunnitteletko juomistasi pitkään vai tapahtuuko se vain “sattumalta”?
Eikö sinulla ole pelkoa siitä että juominen voi uudelleen johtaa samanlaisiin vaikeuksiin kuin aiemminkin?
Ei, ei sunnuntaina voinut enää juoda lisää, koska maanantaina piti mennä töihin. Se on ihan hyväkin juttu sikäli.
Eikä krapulassa saa mennä töihin. Jos työpäivän aamuna on krapula, sillon pitää soittaa töihin ja ilmottaa itsensä sairaaksi; ja mieluiten tunnustaa että sori vaan, darrassa ollaan.
Tälläsia ilmotuksiahan ei etenkään minkään määräaikasen alottelijan työsuhde kestä paljoakaan, eli se on kyllä pitänyt erossa ryypiskelystäkin aika hyvin. Yleesä.
Ei kumpaakaan oikeestaan. Riippuu useimmiten siitä millasta ohjelmaa on luvassa; eli jos on jotkut bileet, tai menee vaikka baariin kattomaan jotain bändii, tai sitten omalle keikalle taikka jonkun kaverin kanssa vaan iltaa istumaan.
On se ihan tietonen ratkaisu ollu aina siis, mutta en mä sillä ajatuksella päiväkausia etukäteen ole hekumoinut, hah.
No tjaa… tiedostan että hyvin varuillaan on oltava, ja varmuuden vuoksi on paras olla juomatta ollenkaan. Noin muuten mulla on kyllä tosi hyvä ja turvallinen olo. Luottavainen ja itsevarmakin; hyvältä tuntuvalla tavalla.
Yleensähän se menee niin että juomista, ja mitä juomisreissulla tapahtuu suunnitellaan käsiä hieroskellen ja mielikuvilla hekumoiden… Mutta sitten jälkeenpäin ja krapuloissa mietitään…“Siis miten tää nyt näin menihei? iha oikeesti miten tää näin meni? Eihän mun pitänyt kuin…”…“Siis mitä WTF mä ajattelin niiden kanssa lähtiessäni.” jne… samalla mietitään raittiutta ja sitä kuinka nyt alotetaan uusi elämä ja raitis elämä…
[quote=“kaikkitaieimitaan”,
Miten sinulla muuten hurisee? Itse käyn töissä edelleen, lapsenlapset kasvat ja omakin kasvupolku tuntuu edistyvän. Syksyllä tekisi mieli pikku vaellukselle Lappiin, mutta saa nähdä, toinen polvi on vähän vaivannut. Ehkä johonkin autiotupaan kuitenkin katsomaan ruskan hehkua ja narraamaan muutamia kaloja.[/quote]
Kiitos, mulla menee hyvin. On lapsenlapsikin ja Lapissa olen piipahtanut pikavisiitillä kolmesti tänä vuonna. Elokuussa lomalle sinne. Hankin ihka oman kämpän pohjoisesta piilopirtikseni ja kalastustukikohdaksi. -Niillä rahoilla, joita en ole juonut viime vuosien aikana. 
Käväise kahvilla jos liikut siellä päin 16.8 - 10-9. välillä! Autolla pääsee pihaan saakka.
Taidan olla tuossa välissä juuri ulkomaanreissulla. Seuraava viikko on itsellä ollut aina se tavoite kun ruska on silloin parhaimmillaan. Onko täällä muuten vielä sitä yksityisviestit mahdollistavaa keskusteluryhmää?
Vai ei? Katso vaikka miten pitkä ja paikoitellen jopa ihan järkevä keskustelu siitä lähti.
Mites Willellä on muuten mennyt?
Mua kiinnostaa valtavasti se psyykkinen prosessi, jota ihminen käy läpi parin ensimmäisen raittiin vuoden aikana.
Kuten jossain ketjussa Plinkissäkin saatetaan huomata, on olemassa ristiriitaisuus jonka toisella laidalla alkoholismia pidetään sairautena johon voi sairastua ilman omaa syytään ja johon vaaditaan hyvää hoitoa,
mutta toisaalta sitten taas tunnetaan suoranaista lynkkaymielialaa edelleen juovia juoppoja kohtaan. Kieli poskessa juopoille ehdotellaan mm. raipparangaistuksia, vankilaa ja kieltolakia, kihisevän kostomentaliteetin hengessä.
Häntä pidetään huonona ihmisenä, joka ansaitsee rangaistuksen, pikemminkin kuin sairaana ihmisenä, joka tarvitsee ymmärtämystä, tukea ja ennen kaikkea ammattimaista apua.
juwanet.org/sosterv/alkoholi/kielto.htm
Kuvattu suhtautuminen alkoholistiin, jonka sairaus on aktiivisessa vaiheessa, tuntuu yhdistävän monia ongelmattomia “taviksia”, ja joitain juomisen lopettaneita alkoholistiksi ilmoittautuvia.
Ylläolevassa linkissä kirjoitetaan myös “ongelman kieltämisestä”. Käsite tuntuu tosin toisinaan muodostuneen jo kliseeksi ja joskus jopa häiritsevän asioiden oikeasti analyyttistä pohtimista. : )
:mrgreen:
Olisiko omakohtainen kokeilu mitään?
On sotatila välillä juoppojen ja raittiiden… Alkoholisti ei ole vastuussa sairaudestaan, mutta toipumisestaan on. Juova alkoholisti joka kieltäytyy avusta tätä vastuutaan pakoillen herättää luonnollisesti laajamittaista närää. Ymmärtämystä ja tukea on tarjolla yllinkyllin, mutta ei se välttämättä johda vastuun ottamiseen omasta sairaudestaan.
Kirjoitetaanko siellä myös ongelman kieltämisen kieltämisestä?