Aina välillä kitkuttaa. Nyt kituttaisi piri. Miten te handlaatte kitkut? Menettekö ja ostatte tarvitsemanne aineen, vai onko teillä menetelmiä joilla pääsee yli kitkuista.
Onneksi saan kitkuja varsin harvoin, muuten olisinkin jo fyysisesti koukussa aineisiin, sillä en pysty vastustamaan sitä impulssia / halua käyttää päihteitä. Tähän haluan muutoksen.
Niin ja onneksi olen nyt PA, muuten olisin käynyt jo hakemassa ne pirit.
Silloin kun vielä teki mieli dokailla mä lähdin usein pyörälenkille, salille tai minkä tahansa fyysisen askareen pariin jossa tuli kunnolla hiki. Joskus saatoin tehdä vaikka punnerruksia keskellä yötä siihen asti että tipahdin. Toimihan se aikansa, mutta jossain vaiheessa piti lähteä selvittämään niitä syitä, miksi haluaa päihtyä tai turtua.
Mä mietin sitä mikä paska olo siitä tulis jälkeenpäin. En siinä pettäisi vaan itseäni, vaan myös läheiseni.
Ajan kanssa kun on pidemmän aikaa ilman, niin mulla ainakin aika pitkälti unohtui ne hyvät fiilikset, ja jäi mieleen pahat. Ja kuten Grip sanoi, loppujen lopuksi pitää alkaa selvittää itsellensä miksi niitä aineita tarvitsee.
Onhan tämä elämä aika perseestä, sen takia ja huonoa henkistä oloa parantamaan itse ainakin vauhtia tarvitsin. Loppujen lopuksi se kääntyi aina vaan itseään vastaan. Eli olo huononi henkisesti entisestään.
Joku tekemisen korvike toimii joillakin, mulla paremmin toi henkinen syyllistäminen ja kun sen tietää, että aina se aine tekee ne paskat fiilikset kun “juhlat” on ohi ja siitä maksaa erityisen pahoilla fiiliksillä. Järjetön yhtälö.
Kitkuista selviää, kun on vähänkin itsekuria. Ei kai niihin kitkuihin vittu mitään muuta selviytymiskeinoa ole? Päättäväisyys, itsekuri ja niitä edesauttavat tekijät kuten ystävät!
Se just, et miettii seurauksia. Tai et käy päässään läpi koko jutun. Mistä ja miten sen hakee, mihin sen menee vetää, miten sen vetää? Millanen olo siit tulee, kuinka kauan se vaikuttaa? Millaset ne laskut on? Ottaako vastaan laskut, vai pitääkö vetää lisää? Mitä sit kun ei enää ole vedettävää, millanen olo sit tulee? Pitääkö sitä silloin lähtee hakee lisää? Mitä siinä vaikutuksen alaisena on tehnyt, onko mahdollisesti tullut mokattua jotain, jota sit “herättyään” pitää kohdata? Paljonko siihen meni rahaa? Oliko se sen arvoista?
Ja ehkä viel tärkeämpänä just se, että yrittää kohdistaa ajatukset johonkin muuhun. Eihän sitä nyt kukaan kestä, et kiertää neljän seinän sisällä ympyrää, ja pyörittää päässään sitä samaa kelaa: “haenko vai enkö hae?” Menee vaikka just juoksee itsensä uuvuksiin, salille, tai joogaan. Tai ihan vaan kaupungille ihmisten ilmoille kävelee - paitsi jos on sellanen riski et sieltä löytää douppia! Tai tekee jotain, joka vaatii keskittymistä: piirtää, pelaa, tee hyvää ruokaa ja mätä sitä tms. Fyysinen rasitus on ehkä paras silloin kun on niin kitkuissa, et ei vaan kykene keskittyy mihinkään muuhun.
Kandee koklaa sellasta et antaa omat annoksensa jollekulle toiselle ja määrää vaiks päivämäärän, et millon ko. ei huumeita käyttävä hlö sitten ne sulle antaa.
Tää on vinkki oikee tosiluusereille (kuten mä) joilla ei pysy se douppi kaapissa kuin tasan niin kauan että se on putkeen vedetty.
Tälleen voi harjotella sitä, että on keksittävä oikeesti jotain muuta, kun sinne kaapille raahautuminen. Tai ostamaan raahautuminen. Miten kullakin.
Katkot on ollu hyviä siinä mielessä et sit kun on kitkuissa, voi alkaa muistella et mitä siel katkol tuli sit tehtyä selvinpäin. Katottuu töllöö, käymäl salil jne. Et on niitä keinoja olla kitkuissa, se ettei oo rahaa on yks hyvä. Mut kaikkein tärkeintä on ymmärtää (kuten tässäkin ketjussa oikeaoppisesti muistutetaan) mihin ja miksi ja miten ja millo ja vittu kaikki syyt siihen miks vetää.
Sori tekstini suorasukaisuus, uusilla rakennekynsillä vaikea kirjottaa 
On tää niin hassua, kun on muodostanut tyypistä päässään jonkin mielikuvan, ja sit postauksessa tyyppi kirjoittaakin jotain, mikä ei yhtään sovi siihen omaan kuvitelmaan. Sustakin oon kuvitellut, että olet mies. Tuli aika kiinnostava mielikuva nuoresta miehestä näpyttelemässä puhelintaan komeine ja koristelluine kynsineen!
iina, joo,
mähän voisin aivan helposti olla sittenkin mies joka on vaan hurahtanu pitkiin koristeltuihin rakennekynsiin. Joo, nuori nainen tässä kirjotteleepi. 
iinasta ite kelailen, että on 29v nainen etelästä… Tiedä sitten!
Täällähän jaellaan hyviä vinkkejä. Kiitos.
Viimeisimpiin viesteihin viitaten voisin sanoa, että veikkaan tämän palstan kirjoittajista vähintään puolen olevan naisia, ehkä suuremmankin osan.
Naisilla on enemmän tarvetta vertaistukeen ja asioiden jauhamiseen. Eivät miehet pohdi päihtedensä käyttöä, ainakaan tämän palstan näkökulmasta. Ajatus on, että “mä narkkaan, piste.” Tällainen “miksi mä narkkaan”, “onko mulla mielensisäisiä ongelmia”, “mulla tais olla huono äitisuhde” on naisten hommaa kaikki.
tuska ulos. ryömii kolostaan keskelle metsää (ihan sama paikalle kuhan ei muita
ole kuuloetäisyyden päässä) ja huutaa sielunsa ulos (vaikka puulle).
toinen olis että ostaa esim vesimeloneja ja taas sinne metsän rauhaan ja “pieksee”
ne ihan tuusan nuuskaksi jollain kepillä tjn sinnepäin. ja kappas, helpottaa.
meloneihin voi tussata ne asiat mistä haluaa hetkeksi rauhan. esim. nitkut.
sen jälkeen uimaan lähimpään jorpakkoon! on se kummempi homma jos ei tämän
jälkeen ole taas tasapainoisempi ja parermpi olo. se että miten saa lähettyä
onkin ehkä se vaikein vaihe
Ootsä tosissasi? :mrgreen:
Mitä melonit on sulle tehny?? SYÖ ne mieluummin, hyvä mies. Ne on hyviä! 
Etelästä, joo, mut kyllä mä oon kolmenkympin ohi menny jo kauan sitte. Itse asiassa alan ihan oikeesti jo olee vanha eukko - mähän oon jo lähempänä 4kybää ku 3kybää!! Hui! Nooo mut eihän se 40vee tässä nykymaailmassa vielä mitään ole. Monet tekee ekan vauvvanki vasta silloin, ja uuteen ammattiin voi kouluttautua vaikka olis jo 50vee tullu täyteen.
Hah, tätä naureskelin minäkin! Kyl se vissiin ihan tosissaan on…?
Kaikki muumit laaksossa 
Oletan, vaikkei ehkä pitäisikään oletella, että olet mies, muumilaakso, ja pohdithan sä itsekin tässäKIN ketjussa päihteiden käyttöäsi, vaikket mistään äitisuhteistasi jauhakaan . Muutenkin täältä Plinkistä löytyy ihan riittämiin miesten syvällisempää pohdintaa päihteiden käytöstään/päihderiippuvuudestaan, mikäli vaivautuisit hieman näitä tekstejä lukemaan . Etenkin tuolla Lopettamon puolella sitä analyysia riittää, ihan äitisuhteita myöden, myös miespuolisilta kirjoittajilta. Tokikaan en voi tietää varmaksi, kirjoittaako jonkin nickin takana oikeasti mies vai nainen, mutta kunhan jälleen olettelen asioita erinäisten seikkojen perusteella 
.
Hyvin mahdollista saattaa olla se, että naiset ovat näissäKIN asioissa analyyttisempia ja ns. monimutkaisempia; mitään tilastoa minulla ei ole aiheesta käsillä, mutta se, että vain naiset pohtisivat päihteiden käyttöään edes hieman syvemmin, ja miehet ainoastaan kiskoisivat kamaa ilman pienintäkään miettimistä, on jo aika… ööh… mielenkiintoinen johtopäätös . Mistä lie olet moiseen päätynytkään 
?
Tää nyt oli vaan tämmönen perstuntuma, joka perustuu oman suppean tuttavapiirin havainnointiin. Ei ole mitään tieteellistä analyysia taustalla, mutta tuskin sinullakaan.
Mitä näitä hommia tullut seurailtua, niin tuntuu että miehet muutenkin vetävät useammin ja enemmän, ja seuraukset ovat sen mukaiset. Naisilla on yleensä paremmat sosiaaliset verkostot, joiden avulla voivat peilata ongelmiaan ja ovat ehkä siihen tottuneempia kuin miehet. Kyllähän siellä saunassa jääkiekkoanalyysin ohessa joskus kyyneleitäkin vuodatetaan, mutta moni mies tuntuu silti olevan aika sulkeutunut. Varsinkaan apua ei uskalleta pyytää, vaikka mikä olisi, koska ei haluta leimautua avuttomaksi / epäonnistujaksi / tms.
Toki poikkeuksia löytyy aina. Ilman yleistämistä keskustelu käy kuitenkin mahdottomaksi.
Ei mulla olekaan. Niinhän sanoinkin.
Toki tiettyä yleistämistä on käytettävä, kun keskustellaan jostakin aiheesta yleisellä tasolla, sillä muutoin keskustelu saattaisi lähteä pelkäksi jankkaamiseksi siitä yhdestä ja hyvin harvinaislaatuisesta poikkeustapauksesta, johon joku joskus jotenkin onnistui törmäämään. Jos nyt puhutaan kuitenkin tässä jo mainitusta aiheesta, eli siitä, kuinka paljon miehet puhuvat (päihde)ongelmistaan ja käsittelevät niitä, niin ihan sillä omalla mutuperseelläni tunnustellen olen havainnut tuttavapiirissäni useampiakin miehiä, jotka ovat hyvinkin avoimia puhuessaan tunteistaan ja ongelmistaan, joten en itse pitäisi sitä niin hirvittävän harvinaislaatuisena ilmiönä, joskin toki tunnen myös paljon niitä sulkeutuneita ja tuppisuisia jurottajia. Näitä viimeksi mainittuja tosin löytyy naisistakin , vaikkakin vähemmän. Nyt en kuitenkaan jaksa ryhtyä tilastoimaan ja tutkimaan tuttavapiiriäni kovin tarkoin. Niin, ja jos tästä foorumista puhutaan, niin edelleen olen pannut merkille, että täällä (oletetut)miehet pohtivat paljonkin päihde- ym. ongelmiaan, joten ei se pelkkää naisten hommaa todellakaan ole, ja täällä nyt on helppo anonyymina purkaa tuntojansa, vaikka tuolla IRL ei uskaltaiskaan/kehtaisikaan analysoida ja porata syitä päihteilyynsä tai kelailla ääneen niitä kieroutuneita perhekuvioitaan.
Myönnän toki, että miehillä, mikäli kovin “perinteiseen” malliin ovat juuttuneet, on helposti heikommat sosiaaliset turvaverkot. Molemmilla sukupuolilla lienee ne omat, yhteisön asettamat paineensa, jotka tuottavat ongelmia. No, kummistakaan ei pääse eroon hiljaa uhriutumalla, vaikka tietenkin se ns. barrikadeille nousu vaatii omat voimansa ja motivaationsa, joita ei välttämättä jokaiselta niin vain löydykään .
Ei, apua, nyt tämä uhkaa lähteä taas tälle sukupuolten väliselle vääntö -linjalle . Eipä aiheessa sinänsä vikaa ole, mutta ehkä mä yritän jättäytyä takavasemmalle ja jättää tämän leikkikentän fiksummille 
, jos nyt joku enää jaksaa tästä jauhaa .
Aiheena sukupuolten väliset erot eivät ole mielestäni kovin kiinnostava, mutta ymmärrettävästi mikä tahansa keskustelu lähtee ainakin sivuamaan aihetta, onhan kyseessä maailman vanhin vastakkainasettelu. Onpa meillä tässä maassa ihan yliopistossakin niin triviaali tutkimuksenala kuin sukupuolentutkimus ja naistutkimus (jota henkilökohtaisesti pidän kyllä huuhaana).
^ Ilmeisesti olet tutustunut ko. tieteenalaan? Tiedät mistä puhut? Ettet toki vain nimen perusteella tuomitse huuhaaksi.
Jassåå. Ois tosiaankin kiinnostavaa kuulla jotain perusteluja tälle mielipiteelle. Sukupuolihan ei niin millään tavalla ole vaikuttanut yhtään mihinkään tässä meidän maailman historiassa, joten ihan täysin turha tutkimuksen aihe… Vai???
Sukupuolentutkimus (aiemmin naistutkimus) on puhdasta feministikuraa ilman mitään aitoa objektiivisuutta tai tutkimista. Tiedän mistä puhun.
^ Naistutkimusta sivuaineena lukeneena en sanoisi kyllä noin jyrkästi, kuten aikamoine sanoi.
Ihan vakavasti otettava tieteenhaara.
