_
Tervetuloa mukaan!
Kaksi viikkoa on jo hieno juttu, siinä alkaa jo uudenlainen elämäntapa näyttäytymään!
Minusta näyttää siltä että suhtautumisesi juomisen on niin selvästi muuttunut että tulet onnistumaan muutoksessa. ja selvien päivien myötä jotenkin siinä samalla muuttuu monia muitakin asioita, joskus aivan uskomattomallakin tavalla.
Voimia ja uskoa sinulle, kirjoittele lisää, se on yksi tapa tukea omaa muutosprosessia!
Tervetuloa joukkoon!
Mukana pysytellessäsi tulet huomaamaan päivä päivältä enemmän aitoja ilonaiheita elämässä ja sen myötä tarve juoda vähenee. Kovasti paljon omiin kokemuksiini löytyi tuosta kirjoituksistasi samaistumisen kokemuksia, joten laitan ohessa linkin blogini omaan tarinaani
Käy lueskelemassa. Toivottavasti saat samankaltaisen samaistumisen kokemuksen, kuin minä teksistäsi sain. Silti on hyvä muistaa se, että vaikka kokemuksemme juomisen ajalta voi olla monin tavoin samankaltainen, raitistumisen tie voi olla sitten hyvinkin erilainen. Jokainen meistä etsii itselleen sopivimman tavan elää tätä raitista päivää, eikä onneksi ole olemassa yhtä ainoaa tapaa tuohon.
Kaikkea hyvää taipaleellesi! Kuten todettua, pysyttele täällä mukana jakamassa kokemuksiasi ja tulet saamaan täältä tukea raittiiseen elämääsi jo kummasti.
.
[size=50]jou määäään shikaakooo[/size]
[size=50]tässä oli tekstiä joskus paljoltikin.[/size]
[size=50]trololollolooll[/size]
.
Tuntuu hyvältä lukea tällaisia “tilannekatsauksia”, ensimmäinen kaksi viikkoa Mantelilla takana ja asiat mielessä hyvin jäsenneltyinä. Hienoa!
Ei muuta kuin tsemppiä jatkoonkin, muutos alkaa jossakin vaiheessa (minun kokemukseni ja irl näkemieni tapausten mukaan) jossain vaiheessa, tuon alun jälkeen, ihan itse vahvistamaan itseään ja koko ajan helpottuu…
Kumma juttu, mutta ennusteet tahtovat toteuttaa itseään, niin tuokin että jossain vaiheessa voit todeta että näin tässä kävi, pitkä selvänäoloaika takana eikä juominen kiinnosta.
Saattaa käydä niin että sekin, että se alkaa tapahtumaan kuin itsestään, muuttuu hiljalleen todeksi vaikka sen nyt heititkin vain tuollaisena kuvana siitä miten asian voi joskus kertoa… minulle valkeni hiljalleen, ettei raitistuminen sittenkään niin vaikeaa ollut, ensimmäiset viikot nyt olivat …hmmm… outoja, sanoisin, kun piti unohtaa vanhat tavat ja olotilat pienessä pöhnässä ja tottua siihen että maistuuhan elämä elämältä selvänäkin.
Oliskohan muuten jopa mahdollista että joltain jää lopettamatta kun se propaganda lopettamisen vaikeudesta on niin helposti uskottavissa ( ja sitten tottakin, kun siihen uskoo…)
Eipä muuta kuin lujaa uskoa onnistumiseen, ja voimia, minä ainakin uskon että olet selvästi onnistumassa!
Voimia itsellesi samoin. Sinä olet arvokas, muista myös se. Olet timantti. Ainutlaatuinen ihminen. Älä vähättele itseäsi tai sitä, että olet muuttamassa elämääsi paremmaksi. Jokainen meistä on kohdallaan rypenyt varmasti ihan tarpeeksi yhden ihmisen elämään nähden, joten opetellaan yhdessä suomaan myös sitä hyvää itsellemme. Arvostamaan sekä rakastamaan myös itseämme. 
Antabuksesta minulla on pitkällä ajalla kokemus, mutta lähinnä siitä kantilta, kun jouduin sitä käyttämään vaikken halunnut lopettaa juomistani. Läheiseni, lääkärini ja mielenterveyshoitajani kyllä halusivat sitäkin enemmän lopettaa sen. En saanut päivän lääkeannostani tuolloin, ellen suostunut valvotusti ottamaan tuota Antabusta, joten omalla kohdallani sen käyttö ei perustunut mitenkään vapaaehtoisuuteen ja ehkäpä juuri tuosta seuranneesta uhmakkuudesta johtuen join, vaikka olinkin syönyt tuota lääkettä. No olo ei todellakaan tullut mitenkään kaksiseksi, joten enää en viinaa tuon lääkkeen kanssa ottaisi.
Jotenkin omalla kohdallani olen miettinyt tuota Antabus asiaa siten, että se varmasti on joillekkin hyvä keino pysyä irti viinasta ensialkuun, mutta pidemmällä aikavälillä kannattaisi myös keskittyä juomisen aiheuttamiin tunnetiloihin tai syihin nuiden tunnetilojen taustalla. Tämä siis minun mielipide ja kokemus. Silti kannustan aloittamaan tuon lääkkeen jos vähänkään siltä tuntuu, että siitä tukea raittiuteen siitä saa. Kaikki keinot(lailliset) ovat sallittuja raitista päivää tavoiteltaessa tänään.
Päivä kerrallaan yhdessä, toisiamme tukien, raittiutemme vahvistuu sellaiseksi ettemme enää koe tarvitsevamme alkoholia mihinkään. Siitä tulee meille tarpeeton ja sen jälkeen taistelu on ohi. Sen jälkeen ainoa mitä tulee muistaa, on se, ettemme pidä raittiuttamme itsestäänselvyytenä, koska sitä se ei kuitenkaan ole.
Itsestään selvää juomattomuus ei todellakaan ole. Yli puoli vuotta olen ollut kuivilla, sanoisinko melko helposti, ja eilen tuli niin vahva oluen kaipuu että jos olisi ollut kauppa nurkan takana olisin voinut sortuakin. Onneksi on kilometri kauppamatkaa, kerkesi miettiä kannattaako lähteä kävelemään.
Tilanne tuli eteen kun oli hikistä ja väsyttävää työtä takana ja saunailta edessä. Muistin yht’äkkiä kuinka nautinnollista oli rentoutua kunnon löylyjen jälkeen ruumis ja sielu puhtaana, kylmä kalja kädessä ja suussa. (Ei pitäisi kirjoittaa tälläisiä kielikuvia alkupäiviä raitistelevien ketjuun). Tärkeintä oli kuitenkin muistaa ettei se olisi kuitenkaan jäänyt pariin rentouttavaan vaan olutta olisi pitänyt olla koko mäyräkoira. Loppuillasta nautinto olisi muuttunut töhnäiseen känniin ja harmitukseen. Ehkäpä olisin vielä lähtenyt kuppiloihin sekoilemaan, aarghh.
Sitkeyttä Mantelille, Pepille ja kaikille muillekin timantin etsijöille. Kiusauksia riittää mutta ne vähenevät ajan myötä. Kestetään ja raitistutaan. 
[size=50]½[/size]
.
[size=50].[/size]
Luin nyt tämän viestiketjusi ja minulle siinä oli tuttua viha alkoholia ja juomista kohtaan. Olen joskus kuvannut viinaa vähän kuin kaveriksi, joka vaikuttaa olevan kiva, mutta pettää aina lupaukset, puukottaa selkään ja puhuu paskaa. Ikinä ei oikeasti ole niin kivaa, kuin oli kuvitellut ja lopulta tajuaa, ettei se “ystävä” sinun parastasi halua.
Kuvaus noista sotketuista ihmissuhteista… ah kuinka tuttua. Useimmissa tapauksissa, joissa joku ihmissuhde on mennyt solmuun, hommaan on liittynyt viina. Puolin tai toisin. Kun itse (tai kumpikaan) ei muista, mistä riita alkujaan lähti, niin homma paisuu valtaisiin mittasuhteisiin. Kaikesta ei tarvitse itseään syyttää (it takes two to tango…), mutta omaa toimintaa voi kyllä miettiä ja alkoholin osuutta siihen. Olisinko selvinpäin käyttäytynyt samolin/sanonut yhtä ilkeästi. No joskus tietenkin vastaus on kyllä :mrgreen: (jep, olen välillä ilkeä ihminen ), mutta nykyisin tiedän, että loukkaaja olen minä ihan itse, eikä viina ja muistan myös, jos olen jostain syystä jonkun kanssa riidoissa, että mistä on kyse.
Ja siitä vanhasta baaritutustasi, jota et meinannut tuntea, Käy ihmeessä sanomassa kun näet, että hän näyttää paremmalta. Jos taustalla on juomisen lopettaminen (tai oli mikä oli), niin ihan varmasti arvostaa
[size=50]end of this level but not whole story[/size]