Tällä nicillä kirjoitan nyt tänne ekaa kertaa. Vuosia sitten kirjoitin toisella nimimerkillä -en edes muista millä, sähköpostiosoitekin on matkalla muuttunut. Eikä sillä mitään merkitystä olekaan. Otsikoksi laitoin itseironiaa, sillä olen ollut Al-anonissa jo kohta kuusi vuotta. ennen sinne menoa kirjoittelin tänne pari vuotta, joten olen ollut n. 8 vuotta tietoinen mieheni alkoholismista. Yhteisiä vuosia tuli juuri 10…Molemmat toista kertaa naimisissa ja aikuiset lapset, joista yhdellä paha päihdeongelma. Siis muutakin kuin pelkkä alkoholismi.
Syy oikeastaan, miksi näille sivuille juuri tänään eksyin on se, että (jälleen kerran) heitin miehen pihalle, otin avaimet jne.jne. Tällä kertaa haluan pysyä vahvana, etten enää ottaisi sitä juoppoa takaisin. Olen niin monet kerrat joutunut pettymään niihin lupauksiin, joita krapulassa holistit vannovat. Mies on käynyt minnesota-hoidon, katkolla enemmän kuin lääkäri määrää, haima on ollut poksahtamaisillaan lähes kymmenen kertaa, silti vaan jatkaa juomistaan.
Kävin aika pitkän taistelun itseni kanssa, että yleensä hyväksyin sen asian, että alkoholismi on sairaus. Se ei meinannut mennä mun jakeluun, ei sitten millään. Ajattelin ennen al-anonia, että kyllä mä sen juopon raitistan -hyvällä tai pahalla 
Hah, enpä kuvittele enää niin tekeväni. Olen käynyt monta monituista kertaa myös aa:n järjestämissä avokokouksissa, joihin voi osallistua ihan kuka vain on kiinnostunut asiasta. Vaikka työn puolesta tms. Siellä on siis sekä toipuvia alkoholisteja, että myös heidän läheisiään saman pöydän ääressä. Siellä olen oppinut sen, että on aivan sama, mitä teen tai sanon, tai en tee tai jätän sanomatta -alkoholisti juo, jos se niin haluaa. Ja sehän haluaa niin kauan, kuin löytänyt sen oman pohjansa. Ja vielä senkin jälkeen jotkut juovat -sen pohjan läpi, tullakseen rappioalkoholisteiksi, joita hyvin harvaa enää voidaan auttaa, vaikka oma halu heräisikin vielä.
Holismi on siis sairaus, joka hoitamattomana etenee ja johtaa kuolemaan.
Ellei sitä aleta hoitaa ja saada se “koteloitumaan”. Se ainut keino, millä sairauden saa pysähtymään on täysraittius. ei pisaraakaan. Koskaan. Missään tilanteessa. Ikinä. Ja tämähän on se pelottava asia sille juopolle. Se ei
jostain syystä pysty tai halua kohdata elämäänsä selvinpäin. Tässä kohtaa tulee se motto “päivä kerrallaan”. Toipuvan/raittiin alkoholistin on joka päivä uudelleen päätettävä se, että
“tänään en ota, kenties huomenna, siirrän sen ensimmäisen ryypyn huomiseen” ! Se kuulostaa niin järkyttävän yksinkertaiselta, mutta käytäntö onkin sitten toinen juttu. Juopoille on
omat vertaistukiryhmät aa:ssa. Käymällä aluksi vaikka joka päivä (jotkut jopa pari kertaa päivässä!) ryhmissä, saattavat onnistua pitämään korkin kiinni. Joku läheisistä ihmettelee, miksi mä
lähestyn juopon “näkökulmasta” ongelmaa nimeltä alkoholismi. Vain ja ainoastaan siitä syystä, että haluan kertoa läheisellekin lyhyesti, minkälaisesta asiasta on kyse. Ihan kaikella rakkaudelle, eikä tarkoituksenani ole mitenkään kehua niillä tiedoillani, joita mulla on hankittuna. Haluan jakaa vertaistukea, koska olen sitä näinä vuosina niin monin eri tavoin itekin saanut 
Otsikkoni sarkasmi on nyt viimeistään tullut ilmi…Vaikka itse ainakin luulen tietäväni tästä aiheesta paljon, niin eipä se käytännön elämä ja ratkaisut ole sen helpompia tehdä.
Mun pitäisi tyynesti osata suhtautua oman rakkaan juopponi käytökseen, oli selvä tai humalassa. Ehei. Kuinka monta itkupotkuraivaria olen saanut sen takia, kun olen huomannut, että taas se
korkki on auennut. Ole siinä sitten “tyyni”. Kun ahdistaa niin, että meinaa tukehtua. Tai suututtaa niin, että meinaa tulla oksennus. Itkettää niin, että silmät turpoo.
Tänään (siis näköjään jo eilen) kun kaikkien kiemuroitten jälkeen sain avaimet mieheltä pois ja palasin tyhjään kotiin, iski lohduton katkeruus ja ikävä. Kaikesta huolimatta välitän siitä juoposta tosi paljon. Kuulostaa hullulta, mutta voitte uskoa, että tunnen itseni tyhmäksi ja heikoksi! Soitin parille vertais-ystävälleni, sain kertoa heille, mitä oli tapahtunut ja sain kuulla, että en ole tyhmä ja että hyvä, että toimin noin. Pahin ahdistukseni purkautui ja rauhoituin. Vertsiä parhaimmillaan! Se, mitä alkoholisti on tehnyt ja humalassa sanonut, on toisarvoista. Mitä mä tunnen ja koen, se on tärkeää ja siihen pitää keskittyä. Omaan vointiin. Ketään muuta en voi muuttaa, kuin itseäni. Tämä läksy on ihan sieltä vaikemmasta päästä ja olen vielä vähän vaiheessa sen oppimisesta.
Kirjoitukseni on varmasti aika sekavaa ja poukkoilevaa, koska omat ajatukset on juuri nyt niin sekaisin. Toivottavasti edes joku saa tästä jotain ajatuksia.
Joku on muuten joskus todennut, että kukaan ei ole profeetta omalla maallaan. Eikä sillä suutarin lapsellakaan aina ole kenkiä…Niin ja vielä ps. Al-Anon EI ole uskonnollinen ryhmä, mutta hengellinen kylläkin. Puhumme Korkeammasta Voimasta, Jumalasta, mutta jokainen saa itse päättää, onko se KV vaikka vasemman jalan saapas 