Kiitos ja näkemiin

Olohuone
1

Kiitos

Lempeä Kettu, Mummeli, Belle 123 ja muut kannustaneet plinkkiläiset!

Olen nyt täällä Ex, koska haluan, että alkoholin vähentämisprojektini on minun oma juttuni, en ota enää riskiä, että kenenkään paha olo latistaa minun tahtiani, jatkan tästä omin nokkineni.

77 pv sitten aloitin tipattoman ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen. Viimeisten neljän vuoden ajan olin siihen mennessä tyhjentänyt 8, 9 tai 14 annosta alkoholia illassa, joka ilta. Tähän päivään mennessä olen ollut kokonaan ilman alkoholia 75 vuorokautta. Yhtenä päivänä otin 8 annosta, toisena 6.

Tavoitteeni oli saada veriarvot ja -paineet kuntoon. Aloitin samalla ruokailutottumusten muutoksen ja mielialalääkityksen purun. Koholla olleet verenpaineet ja -sokerit normalisoituivat reilussa kuukaudessa. Täällä toisaalla kävi vastikään ilmi, että itselläni verraten lievästi kohonneet maksa-arvotkin voivat korjaantua normaaleiksi kolmessa kuukaudessa, eli oletan, että olen saavuttanut senkin tavoitteeni.

Olen kaiken aikaa plinkissä korostanut, että en ole tehnyt, enkä tee, lopettamispäätöstä.

Jos jonkun mielestä ”epäonnistumiseni” (8+6 annosta 77 päivässä) on seinälle maalaamisen arvoinen surkea saavutus, niin totisesti tulin väärään paikkaan keskustelemaan alkoholin vähentämisestä.

Ja suosittelen kaikkia uusia ottamaan huomioon, että kaikkialla, missä on ihmisiä, on myös niitä, jotka eivät aina silitä myötäkarvaan. Varovainen avoimuuden kanssa täällä kannattaa olla, jos asia on herkkä.

Hyvää jatkoa kaikille keskustelijoille!

2

Turvallista matkaa, Plinkki-ystäväni.
Putkis 0132

3

Hei! Ilahduin kun huomasin, että olet kirjoittanut tänne. :smiley: Hienosti olet kyllä suoriutunut ja jaksanut tsempata meitä muita. Itselläni on takana lukuisia lopettamis yrityksiä, vähentämistä yms. Aina olen palannut samaan juomatapaan tai vielä ehkä lisääntynytkin. Löydän kyllä syitä juoda vaan lisää. Tiedän että lopettaminen olisi itselle se paras ohje, mutta…joskus janottaa. Kiva oli kuulla sinusta jälkeen :slight_smile: :smiley:

4

Korjaus:

aloitin tipattoman 107 pv sitten ja olen ollut ilman alkoholia 105 pv. Unettomuus teki matematiikasta haastavaa, pahoittelen, mutta halusin oikaista asian, itselle sillä on merkitystä.

5

Tosi harmillista Amelia, että häippäsit täällä. Oli kiva seurata noin hienoa edistymistä. Mulla meni kyllä vähän ohi mistä hermostuit, mutta se vaan osoittaa, että en omaa kauhean hyvää tilanne tajua herkissä asioissa :blush:
Jos vielä luet tätä niin kaikkea hyvää toivottelen, käytän tässä sanontaa mikä itseä ärsyttää suunnattomasti, mutta sopii tilanteeseen: Hienosti sä vedät :stuck_out_tongue:

6

Hyvää jatkoa Amalia! Jatka samaan malliin vähentelyä, niin helpostihan se sujui. :slight_smile: Retkahdukset kuuluvat asiaan, mutta niistä selviää, takaisin raittiiseen elämään vaan.

7

Kaikkea hyvää sinulle Amalia :heart: Luin kaikki viestisi, toivon että kuulisin sinusta vielä. On tämä sellaista taapertamista, ettei edes todeksi uskoisi. Oli hienoa lukea edistymisestäsi. Kyllä minäkin vielä?

8

Harmittaa, että lähdit täältä. :confused: Ymmärrän syyn kyllä aivan täysin kuitenkin. Niin ja kyllähän se asia on varmasti monelle herkkä, minulle ainakin. Tsemppiä nyt kovasti sinulle ja oikein hyvää joulua. Älähän epäröi tulla kirjoittelemaan joskus, jos muutatkin mielesi.:heart:

9

Hei,

Onnittelut Mummelille sitkeydestä ja hyvää jatkoa!

Minulla mene alkon suhteen ihanteellisesti: ei tee mieli. Olen juonut syksyllä kerran 8 olutta ja pullon viiniä kahdesti sitten elokuun vähentämispäätöksen, eikä yhdelläkään kerralla tullut sitä pöhnää, mitä aiemmin hain ja sain olutta lipittämällä, olutta ei tee yhtään mieli ja viiniäkään ei päihtymismielessä. Ei ole enää vaivan väärtti. Veriarvot ovat erinomaiset.

Minulla on psyken kanssa ongelmia, väliin vaikeitakin, mutta ei käy edes mielessä, että niihin alkoholi auttaisi. Opettelen elämään pienemmällä lääkityksellä, mutta mieliala on purkamisen myötä muuttunut hauraammaksi. Mutta se on eri taistelu. Ihmettelen itsekin mistä löysin motivaation lopettaa juopottelun. Plinkistä oli alkuun apua ja kolme ensimmäistä kuukautta olivat vaikeimmat. Vuoden vaihteen jälkeen en ole edes ajatellut alkoholia arkielämässä - olisi varmaan eri asia, jos jatkaisin tämän foorumin seuraamista. En jaksa lukea muita palstoja, riittää tietää, että sinulla menee hyvin ? Nauti hyvästä olostasi!

terveisin
Amalia

10

Tuo on kyllä niin totta. Jos aikoo todella unohtaa alkoholin, ei ole mitään syytä käydä täällä lukemassa viinanhuuruisia kirjoituksia.
Minulla oli myös paljon helpompaa tehdä irtiotto, kun en täällä joka päivä luuhaa kuten ennen.
Vertaistuki täällä on vahvasti liioiteltua. Lähinnä täällä törmää ilmeisen äkäisiin kuivahumalaisiiin, jotka kohottavat täällä omaa egoaan tietämällä vähän kaikesta kaiken.
Tuo on tietenkin vain oman pääni kautta koettua. Joku toinen voi tuntea täysin toisin. 2017 kesällä tulin tänne ensimmäisen kerran eikä tehnyt hyvää siinä mielentilassa, kun aivot olivat vielä marinoitu alkoholilla ja mieli etsi syitä aloittaa juominen uudelleen. Syyksi riitti vaikka jonkun viisastelu täällä, tai joidenkin keskinäinen riitely. Tuli tunne, että tuollaiseksi en halua ainakaan muuttua. Mieluummin sitten jatkan entisellä tiellä. Ja monesti jatkoinkin. Lopettamista olen tosiaan tehnyt yli kolme ja puoli vuotta. Nyt tuntuu onnistuvan.

11

Vaikka Amalia osoititkin sanasi Mummelille, niin tulinpa silti kertomaan, että kuulosti tosi ihanalta, että sinulla ei tällä hetkellä ole paineita alkoholin suhteen. Tosi hieno juttu, että se homma loksahti kohdalleen. Varmasti selätät muutkin ongelmasi pikku hiljaa.

Vieraan tekstistä ihmettelin taas kerran tuota termiä kuivahumala, kun en sitä ymmärrä. Mutta eipä jäädä sitä jauhamaan tähän, kun tämä on Amalialle peukutus viesti :smiley:

12

vilmalle: googleta vaikka…
"Kuivahumala

Kuultuani ensimmäisen kerran termin kuivahumala, tunnistin siitä itseni heti. Kuivahumala koskettaa jokaista alkoholistia, ja jokaista päihdeperhettä. Useimmiten kun tätä termiä vähän avataan alkoholistien läheisille, saa perhe suuremman ymmärryksen päihdesairaudesta.
Termillä kuivahumala tarkoitetaan tilaa, jossa päihderiippuvaisen käytös on ikään kuin päihtynyttä, vaikka viina ei hengityksessä haise. Kuiva ja humalainen. Käytös voi olla hyökkäävää, impulsiivista, ailahtelevaa, päihderiippuvainen saattaa haukkua ja syytellä muita asioista, jotka ovat aivan ilmeisesti oman toiminnan seurausta. Päihderiippuvainen on kireä kuin viulun kieli. Hän alitajuntaisesti syyttää juomattomuudestaan muita"

13

Hei. Olipa mukavaa lukea, että sulla menee hyvin. Olen monesti miettinyt, mitä sinulle kuuluu nykyään. Ihmettelen itseäni, mihin se jano katosi. Olin kyllä tosi tympääntynyt elämääni, jatkuvaa kaljan kittaamista viikonloppusin, sekä viikollakin useana päivänä. Eikä se enää tuonut sitä iloa, mitä joskus nuorempana, masennusta ja ahdistusta ainoastaan. Vielä kyllä haaveilen “normaalista” alkoholin käytöstä, mutta ehkä se minun kohdalta on vaan uskottava, ettei se onnistu enää. Olit kova tsemppaamaan minua ja uskon, että se auttoi minua saamaan siitä langan päästä vihdoin kiinni. Uskon, että saat myös muut asiat kuntoon, kun alkoholi ei ole siinä sotkemassa kuvioita. Mahtavaa talven jatkoa sinulle. Oli tosi ihanaa kuulla pitkästä aikaa :smiley: :smiley:

14

^^ Kuivahumala on ihan olemassa oleva tila(Olen itse nähnyt läheltä kuivahumalassa kiukuttelevan ja kitkuavan juopon ja varmaan itsekin joskus ollut sellainen), joka koskee joitain väkisin kuivinsuin kärvisteleviä alkoholisteja. Sen piikkiin pistetään kuitenkin paljon sellaista, mikä ei johdu viinantuskasta alkuunkaan. Raitistunut alkoholisti voi olla vain ihan perusluonteeltaan besserwisser, impulsiivinen ääripäiden ihminen, pessimistinen jurottaja jne. tai kärsiä masennuksesta, persoonallisuushäiriöstä tai ihan vain huonosta päivästä ilman, että viinanhimo vaivaa edes alitajuisesti. Erikoinen ajatus, että raitistuminen(siis ilman loputonta kärvistelyä) tekisi ihmisestä miellyttävän ja vakaan persoonallisuuden, jos tämä ei ole ollut sitä alunperinkään. “Kuivahumalaista” käytöstä tapaa monilla sellaisillakin ihmisillä, joilla ei ole koskaan ollut minkäänlaista ongelmaa alkoholin/muiden päihteiden/addiktioiden kanssa. Mikähän niitä vaivaa? Katkeruus siitä, etteivät ole koskaan juoneet liikaa viinaa?

15

Mitähän Amalia sulle kuuluu. Olisi niin mukava, jos kirjoittaisit joskus tänne :smiley:

16

Huomenta. Kun alkoholisti lopettaa juomisen niin yhtäkkiä hänestä pitäisi tulla mallikelpoinen kansalainen, mieleltään täysin terve? Täysin mahdotonta. Alkoholi on keskushermostoon vaikuttava myrkky, ja jos on juopotellut rankasti niin se on aiheuttanut melkoiset vauriot mieleen, aivoihin, joka puolelle kehoon, joten parantumiseen menee aikaa. Ja siksi olisi hyvä, että olisi jokin vertaistuki missä saisi ymmärrystä eikä pilkkaa, vihaa, naurua yms. Koska itse ainakin sain jo sitä juodessani, en olisi halunnut sitä vieläkin kun raitistuin. Mutta ryhmissä, täälläkin, on kaikenlaisia ihmisiä, toiset terveempiä kuin toiset ja siksi ei kannata “heittää lasta pesuveden mukana”.
Voi sitä loukkaantumisen ja vihan määrää mitä koin kun minulle naurettiin, jotkut jopa tuomitsivat. Mutta en enää tarvinnut juoda niihin tunnetiloihin ja opin elämään omaa elämää enkä enää muiden mieliksi. Eikä tarvinnut enää juoda jos oli liian hyvä mieli. Tunnetilat heittelehti ylös ja alas.
Omalla kohdalla raitistuminen on ollut sitä, että pikkuhiljaa olen oppinut sietämään muita ihmisiä ja heidän joskus julmiakin kommentteja. Siinä auttoi se, että minulla oli tukihenkilö, jolle sain soittaa milloin vain hermostuin, suutuin menetin malttini, raivosin. Ja niitä sattui alkuaikoina usein. Loukkaannuin ihmisille, mielestäni he olivat vaikka mitä, mutta kun aikaa kului aloin ymmärtämään, että kaikki eivät ole mieleltään terveitä, eivätkä koskaan edes parane. silti heilläkin on oikeus olla raittiina, vaikka kirjoittavat tai puhuvat mitä sattuu.
Minulle riittää, kun on joku joka ei tuomitse eikä irvaile, eikä odota että heti pitää onnistua täysin. Jumalaan, johon luotin heti alussa, luotin, että vain hän kykenee rakastamaan minua täysin, eikä hylkää, ei pilkkaa jos epäonnistun. Siitä sain salaista voimaa, johon nojasin, kun en luottanut täysin ihmisiin. Minussa sisällä oleva rakkaus, joka oli kilpenä, etten lähtenyt juomaan, kun elämä satutti, kun oli paha olla turvauduin Häneen. En mennyt mihinkään seurakuntaan, en halunnut kenenkään enää minua ohjailevan antavan määräyksiä miten pitää elää tai uskoa, etsin voimaa luonnosta, sieltä sain rauhaa. Mutta en missään nimessä tuomitse ihmisiä jotka menevät seurakuntiin ja saavat tukea sieltä. Oikeasti olen kateellinenkin, kun ei ryhmissä uskovaisia juurikaan ole. Kaipaan uskossa olevia ihmisiä, alkoholisteja mieluummin jotka ovat raitistuneet.
Kuljin alkuaikoina monenlaisissa tilaisuuksissa ja luennoilla sekä oma-apuryhmissä missä käsiteltiin henkistä parantumista. Vapautumista vihasta, katkeruudesta, opeteltiin anteeksiantoa itselle ja muille. Yhä vieläkin tarvitsen Jumalan varjelusta ja rakkautta kaiken hälinän keskellä.
Olipa mukavaa kirjoittaa mistä kaikesta sitä on apua saanut tällä uudella tiellä. Tsemppiä kaikille ja etsikää omia polkuja!

17

Niin ja musiikki on myös hyvä lääke mielenmyllerryksiin.

18

En pärjää ryhmissä, en ihmisjoukoissa ja juonutkin olen yksin. Myös raitistunut yksin. Ryhmässä vain ahdisti se ryhmässä oleminen ja koin, että siellä pitäisi puhua, pelkkä istuminen siellä ahdisti. Joten tajusin, että tässäkin asiassa erakko pysyy erakkona. Olen raitistunut yksin, enkä yhtään väitä, että siksi, kun olen tällainen vahva yli-ihminen, vaan, koska se on osakseni tässä maailmassa tullut. Mutta ihmeekseni se onnistui. Täällä olen käynyt lueskelemassa, se kyllä on ollut tosi tärkeää.

19

Mummelille - ja muille, joita kiinnostaa

Teit ison työn pitkällä tipattomalla, mitä tuosta, jos tuli katkos! Vähentämäänhän sinä tänne tulit - ja 7 kk on pitkä vähennys. Luulen, että vähentämiseen tyytyminen onkin helpompaa - voihan sitä olla kokonaan juomattakin, jos siltä tuntuu, vaikka tavoite onkin vähentäminen.

Minulla tuntuu päivittäisen juopottelun loppuminen olevan jo selkärangassa, ei ole tarvetta uinua päihtymyksessä, ei haluta enimmäkseen mitään alkoholia. En ole lopettanut alkoholia, mutta käyttö on kohtuullista, pieniä maistiaisia olen ottanut kerran pari kuussa, en humaltunut, vain rentoutunut. Ekoilla kerroilla tahtoo-lisää vielä tuntui, mutta kovalla tahdolla olen oppinut sanomaan itselleni, että vähempi on parempi ja jättämään juomisen kohtuuteen.

Luulen, että sain motivaationi vauhtiin sillä, että aloitin kokonaisen elämäntaparemontin kerralla, vähensin mielialalääkitystä ja aloitin kiinnittämään huomiota ravinnon monipuolisuuteen. - Nyt tuntuu, että kun syön kunnolla, ei ole mielihaluja suuntaan eikä toiseen - ei himota suolaista eikä makeaa, - eikä alokoholia, kun kroppa on tasapainossa, kroppa on tyytyväinen. Vuoden takaisesta kiloja tippui kymmenen, siihen se on pysähtynyt ja olen tyytyväinen. Ihokin on parempi. Ruokailutottumusten muutos vaati energiaa ja opiskelua, siihen meni kivasti aikaa alkuun, oli muuta ajateltavaa, kuin tissuttelu. Vasta tässä elämän iässä olen todennut, että runsailla kasviksillakin saa vatsan täyteen, maustamisesta ei tarvitse tinkiä :mrgreen:

Lääkityksen purku otti vähän takapakkia, on vaiheessa, mutta etenen sen kanssa jatkossa hitaammin, nyt pidän taukoa purkamisesta. Mielialaongelmiin sain mahtavaa apua vapaaehtoisvoimilta, sattui tielle loistava, viisas ja kokenut ihminen, jolta sain sanoja aukkoihini ja pääsin parissa kuukaudessa aimo harppauksen eteenpäin persoonani kanssa, olen siitä avusta sanomattoman kiitollinen.

Paistaa se aurinko risukasaankin! :sunny: Myös sinulle, Mummeli! ? Ei ole pakko tilittää täällä tekemisiään ja tekemättä jättämisiään, voi sitä edetä omaan tahtiinsa muutenkin. Ensimmäisen rokotteen olen saanut ja odotan vain kesän vieraita ja kulttuuririentoja :smiley:

Terveisin
Amalia

20

Aamen.