Led Zeppelin - Thank You
youtu.be/12KbOAc8vmk
en nyt aivan teitä rakasta vaan kiitos muutamille tuesta ja ajoittaisesta järjen kasvattamisesta.
nyt meni vaikeaksi monista syistä ja jätän foorumin ainakin joksikin aikaa.
menee joidenkin kanssa tappeluksi täälläkin ja sen haluan estää.
Kaikkea hyvää sinulle. Ja hyvä että kirjoitit että jätät foorumin vain joksikin aikaa ja tulet takaisin.
Minulle käy usein että loukkaannun ihmisille, ihan mitättömistä asioista, käsitän väärin tai minut käsitetään väärin. onneksi minulla on sisaria joiden kanssa ollaan näin aikuisena opeteltu sitä että saa suuttua, saa loukkaantua ja sanoa vastaan, muttei kanneta vihaa kauaa. Sen opin olen saanut hengellisitä piireistä ettei saa kantaa vihaa ja kaunaa.
Tulethan sitten takaisin kirjoittelemaan kun jaksat!
^^ Kiitos itsellesi ja kaikkea hyvää sinulle <3.
En huomannut, että olisit täällä mitään tapellut, mutta ehkä en ole lukenut kaikkea niin tarkasti…
“Nähdään” taas, jos nähdään 
.
Juu
on ollut tapahtumaa, vaikeutta, surua, raivoa, käyttäytymisongelmaa.
välit hiertää sisarusten kanssa ja siitä äitini joutui kärsimään
sitten äiti kuoli
kova paikka mulle
pientä kaljoittelua
terveuskeskukseen lepäämään
poistuminen heti hoitajan käytöksen vuoksi
terapian kanssa jahkailua
oloja kolkkoja
selviänkö miten
miten jatkan vai jatkanko
yksinäisyys musertaa
aikaansaamattomuus kaikessa
psyykkinen ja fyysinen paha olo
ahdistusvitutus, paskamaailma, ystävästä irroittautuminen, vieraantunut…eri kuviot
ainainen rahattomuus
mitä, mitä mitä mitä nyt
herkillä ja silloin aina herkästi olen hakenut jonkun syyllisen omaan pahaan olooni ja alkanut riidellä kaikkialla, myös täällä.
ihmissuhdevaikeudet, parisuhteen puuttuminen ja epätoivo, etten moista koskaan saa
sairaas pää ja vaikeus sitä tunnustaa
systeemi ei toimi ja sen kanssa en jaksa pelleillä…soskut ja kelat ja seurakunnat ja kaikki vitun paikat
rahastus kuolemallla ja siitä seuraavat laskut, joita en pysty hoitamaan
äiti oli tärkeä, toinen ihminen. nyt poissa ja olen totaalisen yksin.
AAAAARRRRGGGGHHHHHHH
^ Osanottoni äidin kuolemasta ja veljen myös.
Kiitos Winston.
PIENTÄ!!!( huomatkaa huutaminen undulaatit) ylireagointia kai…vai
Mutta kun tämä vitun paikka on joku vitun jonkin vitun systeemin vittupaikka niin:
open.spotify.com/track/5st5644I … =copy-link
FUCK YOU
Pahoittelut edellisestä.
Sekava pää ja olo.
Mitä tehdä vai ollakko tekemättä mitään?
Miten selviän? Huoli huomisesta.
Rajalla, milä puoli valita?
Kohti tuhoa vai yrittää edelleen?
Ei pitäisi olla vaikea valinta.
Jos ei ole mitään, on täysin yksin(henkisesti) eihän tuolloin ole mitään menetettävää, ei myöskään luulisi pelkojen vaivaavan, mutta kyllä ne yhä rajoittavat paljon.
Hyväksyminen vaikeaa ja se olisi välttämätöntä.
Ei asiat tapahdu siksi, että minulla olisi vaikeaa, asiat vain tapahtuvat.
Miten osaan suhtautua, miten jaksan, miten voin säilyttää toivon?
Tiedot, jopa taidot ovat tiedossa, ymmärretty…ja silti on jostain syystä vaikeaa valita oikein.
Apua saa, on tarjolla, muttei ihmeitä.
Ole hyvä minulle, koetan olla hyvä sinulle.
Anna anteeksi.
Toivon…ymmärrystä, anteeksiantoa, kykyä surra, kykyä päästää irti vahingoittavasta.
Kyse on mitä valitsen, toivon ymmärtäväni valita elämän.
On tässä taas tekemistä olemisensa kanssa.
Mitä tehdä että pärjäisi?
Kaiken olen jättämässä, jäämässä omiin oloihin ja tiedän että se on huono vaihtoehto.
Rahat loppu taas ja jos olisikin ostaisin kaljaa.
Mietin vaihtoehtoja…
Systeemin kärsivällisyys alkaa olla loppu.
Osastoilla en pysty olemaan; siellä liian levotonta ja en pysty nukkumaan ilman pilleritokkuraa.
Pienellä paikkakunnalla ei muuta kuin odottaa ajan kuluvan.
Surun käsittely vaikeaa.
Rauhoittavia eivät kotiin anna.
Muuhin lääkkeisiin ei oikein halua ja en niihin pysty sitoutumaan ja niissä usein pahoja sivuvaikutuksia tai eivät vaikuta mitenkään.
Diagnoosit ärsyttävät, terveydenhuolto näkee minut sairautena, tapauksena.
Mihinkään jumaliin tai voimiin en osaa uskoa
Helvetillinen yksinäisyyden tunne mikä välillä musertaa.
Ja kun ei saisi antaa periksi, se on luultavasti huonoin vaihtoehto jäädä kaikesta ja olla mitään yrittämättä. Antaa menmä kun on alamäki. Huoli mitä teen ja pelko, että valitsen huonon vaihtoehdon.
Ulkoiset asiat ovat vielä jollain tavalla hallinnassa, sisäinen hallinta olematon.
Tarvitsisin kipeästi apua ja olen haluton ja kyvytön suostumaan avun vastaanottoon.
Pakko vaan kokeilla jotain pyytää, yrittää ottaa hyvä mitä jotkut koettavat tarjota vaikka torjuva olenkin.
Kyllä, kyllä samaistuin. Muistin kaiken entisen. Tuollainen olin. Kiitos sinulle että jaoit tunteesi täällä.
Muistan elävästi sen kuin syytin aina muita. Olin vihainen. Olotila oli joskus kuin nurkkaa ajetulla kissalla, sähisin ja raavin jos joku yritti tulla lähelle.
En tiedä mikä minut muutti? Raittius? Päivä kerrallaan vain raittiina. Ryhmässä olin kuin ärripurri, äkäinen ja surullinen tai itkin, oli paniikkihäiriöt, tuskaiset hikiaallot kun niin ahdisti jne. Olin eronnut alkoholisti miehestä koska olimme hyvin riitaisa pari juovuksissa ja pelkäsin että teen jotain kauheaa kun juon. Koska muisti meni melkein ekasta lasillisesta.
Mutta n. kolme vuotta meni ja pikkuhiljaa paranin. Aloin olla tasapainossa. Enkä enää suuttunut ihan joka asiasta mitä ympärillä tapahtui. Oikeastaan ensimmäiset viikot raittiina olivat ihmeelliset, aivan uskomattoman ihan tunne kun ei tarvinnut juoda. Vaikeat ja hyvät ajat vuorotteli sitten kolmen kuukauden jälkeen, välillä oli tyventä ennenkuin taas jostain raivosin.
Täytyy sanoa että olen kiitollinen että olen näinkin hyvin selvinnyt, vaikka se menneisyys ei ihan ilman traumoja ole mennyt. Ne kaikki traumat jotka itsekin itselleni aiheutin tekivät mielelleni pahaa, rikkoivat sitä.
Mutta toisten ihmisten avulla, sellaisten jotka tietävät mitä tämä on, aloin parantua.
Kiitollisena raittiista päivästä.
Kiitos Vieraammaksi kokemuksestasi.
Tuosta se on itselläni jotenkin aina johtunut, että annan heikkona hetkenä periksi, en ole kyennyt olemaan riittävän
pitkäjännitteinen.
Olen kuvitellut että kun olen ollut vaikkapa kuukauden juomatta/käyttämättä, se riittää.
Ennätys on hieman yli vuosi ja siitä on aikaa.
Aika-ajattelu on kohdallani turha, koska asia on juuri kuten usein kuulen ja tuon tiedän itse hyvin: yksi päivä kerrallaan.
Päivä kerrallaan kaiken suhteen: päihteiden, elämän yleensä eli pääni kanssa.
Nyt hyvä meininki sikäli, että pystyin antamaan periksi itsepäisyydelleni ja tein järkeviä valintoja.
Menin terapiaan vaikka olen sitä ollut pitkään lopettamassa.
Menin sos. hoitajan juttusille, vaikka senkin peruin.
Yksin en pärjää, ei tarvitse pärjätä. Saan olla tarvitseva ja jos kuvittelen etten saa, ajaudun pelkojen vuoksi harhaiseen ajatteluun.
Huomenta. Minähän elän tunteella ja törmäilen välillä kun tunteet hurahtaa, joskus kykenen ne hallitsemaan mutten aina.
Mutta nyt nousi sellainen ihana tunne, että olet ymmärtänyt, ettei sinun todellakaan tarvitse yksin pärjätä! Aivan ihanaa. Ja vain päivä kerrallaan, tai jos oikein tiukkaa niin tunti kerrallaan. tsemppiä kaikille!
Kiitos taas ystävällisistä ja lämmittävistä sanoistasi.
Musiikin ohella lukeminen on ollut eräs lempiharrastukseni. Parhaimmillaan lukeminen on ollut ja on paljon antavaa. Niinpä laittelen mitä nykyään lueksin ja voisi muutkin laitella halutessaan.
Aika pitkään on tosin lukemiseen ollut vaikea keskittyä ja se jäänyt aika vähälle. Lähinnä tullut luettua jotain aforismeja.
Yritän opetella uudelleen lukemaan ja aloitan helpommasta ja lyhyemmistä tarinoista, saduista ja novelleista.
Aiempi minkä luin oli kyllä ihan romaani; frankenstein terapiassa ja vaikka ihan loppuun en päässyt, voin suositella. Tosi hyvin kirjoitettu ja mielenkiintoinen juoni.
Nyt lainasin Oscar Wilden satuja sisältämän kirjan eli Onnellinen Prinssi ja muita tarinoita. Pidän siitäkin paljon.
Ei paha ole kenkään ihminen,
vaan toinen on heikompi toista.
Paljon hyvää on rinnassa jokaisen,
vaikk’ aina ei esille loista.
Kas, hymy jo puoli on hyvettä
ja itkeä ei voi ilkeä;
miss’ ihmiset tuntevat tuntehin,
siellä lähell’ on jumalakin.
Eino Leino
Sitä tapaa valtavan määrän fiksuja miehiä,
joiden vaimot ovat typeriä,
mutta tuskin koskaan fiksua naista,
jolla on typerä mies.
Erica Jong
Sanon noista sanonnoista jotain.
Ei tässä olla jäniksen selässä pappia kyydissä.
Jäniksen selässä on luullakseni sama kuin kiireessä. Mutta mistä löytyy niin iso jänis, että kiirellä pääsee sen selässä?
Vauhti hiipuu pupulla jos sen selkään istuu, luulen että siltä menee siinä henkikin.
Pappia kyydissä en ole ollut ensimmäistäkään kertaa ja se ei ole auennut.
Liittynee hevospeleihin muttei veeviitoseen.
Ehkä luuviitoseen?
Onko pappi lähtökohtaisesti ollut arvonsa tunteva eli kusipää ja kyydittäjää muksinut syystä ja syyttä suotta?
Syntistä on syytä koulia kunnolla että osaa olla nöyrä.
Onkohan taas logistiikkani vienyt sivuraiteille?
Noin on toisinaan käynyt käytännön eloani havainnoidessa, kun en ole tarkistanut faktoja asiaan liittyen.
Aina faktoja ei voi helposti tarkistaa, vaikkapa juorujen ja toriparlamenttien juttujen suhteen. Tuo osaa vatuttaa aikas tavalla vaan paree vaan olla kuin ei oiskaan, olla olematta moksiskaan.
Aika näyttää mikä on jutun juoni ja aikahan ei taida näyttää kuin viisarien asennon…tai päinvastoin, joten turha miettiä turhuuksia.
Jou. Hjuva päivä ihmiset. Arvoisat lukijat ja arvottomat myös.
Noinhan se on. Sen kun aina itsekin muistaisi/tajuaisi. Välillä iskevät aivan absurdit, suoraan sanoen taikauskoiset ajatukset, että täällä oikein järjestetään vastoinkäymisiä tai muuta isompaa tai pienempää hankaluutta ikään kuin rangaistukseksi minulle. Järjelläni tajuan toki kaiken aikaa, että ihan höpöhöpöä tuollaiset ajatukset, mutta sitten alkaa se järjen ja oudon tunteen köydenveto, joka on ehkä pahinta koko hommassa. Niin kuin sarjakuvissa toisella olkapäällä istuu piru ja toisella enkeli, jotka molemmat lörpöttävät omaa agendaansa. Yritä siinä sitten olla, perkele 
.
∆ itsekeskeisyys, hylkäyshaavat.
Logiikkaa.
Kivi nousee maastossa pintaan.
Maanviljelijöille tuttu asia, teilläkin tapahtuu, yleinen ilmiö maastossa missä vaan.
Voisi kuvitella että painavana se menee syvemmälle.
Onko kyse siitä että pienemmät kivet, sorat, maa-ainekset haluavat painua piiloon arkuuttaan? Ison kiven alle.
Sinne sitten musertuvat raukat.
Epäreilua.
Hiukkapikkusen taas huikka mieleen nousevi.
No, mullon suunnitelma:
Laitoin rahani ystävälle ja vuokralaskun kun se tulee. Hän sitten hoitaa sen.
Kaikki loput rahat käytin ruokahankintoihin.
Tai vähän jätin bensaan kun sain viimein tojon jotenkin toimimaan.
-pientä kikkaa ja ei se nyt ihan varma peli ole. Esim. bensatankin otin ruohonleikkurista, laitoin sen moottoritilaan kun bensapumppu hajosi; se toimii ilman pumppua koska valuu ihan omia aikojaan säiliöstä.
Siispä ostan bensaa minkä saan, otan pyörän(jos sen saan kuntoon) ja ajelen minne pääsen ja jatkan pyörällä läheisen kaupungin aamukokoukseen huomenna.
Vattu jos en muka yritä.
Siinä on korkeemmat voimat turhia, luulen, kun tekee juttuja omaksi hyväkseen.
Netti miitinkeissä olen kyllä paljon pyörinyt vaan livenä nuo myös tarpeen itselle.
Jou. Hyvä päivä kaikille halukkaille ja huono haluttomille.
No joo, noin on minullekin käynyt, eron jälkeen on niin arkana ja peloissaan että mieluummin jonkun taakse piiloon ja suojaan. Onneksi on se Korkein jonka suojassa saa parantua ja entistä ehompana taas liikkeelle…
Sivun alalaidassa on kohta missä on alleviivattu numeron jälkeen puhelujen hinnat.
Sitä klikkaamalla pääsee sivulle jossa on yhteystiedot.
Puheluista, varsinkaan niiden hinnoista ei siinä ole yhtään mitään. On vain valikko jossa on yhteystiedot ja sitä klikkaamalla pääsee takaisin samalle sivulle.
Oikein kätevää ?.
Sitten on kohta: lahjoita.
Sitä klikkaamalla pääsee heti valitsemaan summan ja uskon pikapikaa myös maksamaan.
Jotkin asiat vaan sujuvat maailmassa, olit missä vaan ja jotkut ovat vaikeampia:
soittaminen johonkin numeroon on usein hyvin vaikeaa ja puhelun hinta kannattaa tarkastaa operaattorilta…se sitten tietää jos hyvin käy.
Sen sijaan jos jotain aiot maksaa, ei ole vaikeaa; minuutissa olet kassalla ja maksuvaihtoehdoissa löytyy…luultavasti luotottajakin on valmiiksi hommattu jos ei riitä rahkeet maksaa.
Että sellainen havainto…money makes the world go round…sama se käytitkö päihtehiä tai koetit olla ilman,
Päiväni.
Sain nukuttua aika hyvin ja mieli oli semirauhaisa aamulla.
Aamupaivällä kävin hieronnassa. Oli varaa, piti olla. Hieroja otti vastaan halauksella. Sielunkumppani.
Kroppa pääsi jännityksistä, sen minkä tähän paikkaan pystyi.
Siihen päälle uimahalli saunoineen.
Levykauppa Xstä jotain krääsää.
Kaverille tarjosin ruoan, se on aukaissut koputtavalle oven
Nyt takaisin bussilla provinssiin.
Siellä jotain halloweenjuhlaa jos jaksan.
Rahaa paloi ihan loistavan paljon. 
Siinähän paloi.
Hieno päivä kaikenkaikkiaan, loistava olosuhteet huomioiden.
Kiitollinen mieli ei jaksa valittaa.
Kiitos elämä.
Haloo Helsinki-Vihaan kyllästynyt
open.spotify.com/track/0BwPaprv … =copy-link
