Kirjoitin tänne viimeksi reilu vuosi sitten, kun oma alkoholinkäyttö oli pahasti lähtenyt lapasesta. Nyt olen jälleen samassa tilanteessa, takana erittäin huuruinen viikonloppu ja siipi laahaa maata. Olen tuurijuoppo, perheellinen mies ja ikää 44-vuotta. Tietyn rajan ylitettyäni en pysty enää lopettamaan juomista. Päivittäiin en kuitenkaa juo ja elämän perusrakenteet ovat vielä kasassa.
Ajattelin, että jos tällä kertaa jättäisin menneisyyden vatvomisen vähemmällä, ja yrittäisin keskittyä positiisiin mietteisiin, siinä määrin kuin se nyt on mahdollista. Alan ikään kuin elämään tästä päivästä lähtien raitista elämää ja yritän välttää negatiisia ajatuksia.
Eiköhän tuo tulevaisuus tärkeämpi ole.
Siihen ainakin voit vaikuttaa, menneisyyden kanssa se on vähän niin ja näin.
Toki, historia kirjoitetaan kansakuntien ja ihmiskunnankin osalta yhä uudelleen, kun asioihin joko saadaan etäisyyttä ja pystytään katselemaan realistisemmin tapahtumia -joskus historia kirjoitetaan uusiksi myös jotta saadaan todisteltua jonkun opin tai ohjelman kaikkivoipaisuutta.
Siihen ei kuitenkaan oman elämänsä kohdalta pitäisi tarvetta olla.
Jälkiviisaudellakaan ei paljon saavuteta.
Mukaan kannattaa ottaa ne onnistumisen kokemukset, niistä sitä voimaa saa ammennettua.
Ja kai jostain selkeistä virheistäkin on syytä oppia jotain - ei päätään kannata kovin montaa kertaa puskea seinään, ei se muuksi muutu vaikka joka aamu yrittäisi.
En muista että olisin oman paranemisprosessini aikana juuri muistelmia alkanut kirjoittamaan - siinä oli ihan muuta tekemistä, pikemmin poisoppimista vanhoista tavoista kuin niiden analysointia.
Ei minusta ajattelusi mitenkään pielessä ole, keskity vaan siihen itsesi kuntoon laittamiseen ja uudenlaiseen suhtautumiseen elämäntapakysymyksiin.
Menneissä roikkuminen ja murehtiminen ei varmasti auta, mutta menneestä voi oppia. Mitenkäs se sanonta menikään, että: “Hulluutta on se, että tekee samat asiat uudelleen ja uudelleen ja odottaa eri tuloksia”. Alkoholismi ei katoa sillä, että päättää unohtaa sen, ellei sitten onnistu unohtamaan koko alkoholia.
Kokeile siis jotain uutta. Hae apua, jos et ole aikaisemmin hakenut. Jos olet jo jotain apua kokeillut, kokeile jotain muuta. Vaihtoehtoja on monia. A-klinikka, AA, lääkärit ja niin edelleen.
Felix, tilanteessasi ottaisin heti aamulla työterkkariin tai päihdepuolen päivystykseen ja sanoisin että hengenlähtö on lähellä jos juominen ei lopu. Pyytäisin heti Antabus-lääkityksen ja se olisi siinä. Se ratkaisun kova ydin, meinaan. Kaikki muu hyvä seuraa sitä kun ei juo.
“Hulluutta on se, että tekee samat asiat uudelleen ja uudelleen ja odottaa eri tuloksia”
Minä odotin kymmenet kerrat, että josko jo nyt olisin oppinut kohtuukäytön. Juu, ei tarvitse arvata kahta kertaa…
Tervetuloa kanssakilvoittelija! Minulla myös yrityksiä ja plinkkikirjoittelua (eri nimimerkilläkin jo vuosia sitten… ) takana ja nyt yritys TODELLA raitistua. Päivä 8 kääntymässä iltaa kohti.
Siipi maassa tuttu olotila, masennus ja ahdistus samoin. Tästä noustaan! Hurjasti voimia Sinulle ja kiusaushetkenä tule kirjoittamaan vaikka tänne, Se auttaa.
Se joka ei tee virheitä, ei tee mitään muutakaan. Virheistä sitä oppii kunhan ei ankkuroi niillä itseään menneisyyteen, vaan matka jatkuu.
Positiivinen asenne ja vakaa päätös raittiista elämästä luovat varmaan hyvän pohjan rakentaa tulevaisuutta. Mutta valitettavasti niitä negatiivisiakin asioita ja kovia paikkoja tulee. Sen takia kannatan Ronin neuvoa hakea myös ulkopuolista apua. A-klinikkaan kannattaa olla yhteydessä, sieltä saa apua ja neuvoja moniin asioihin ja on sitten valmiina paikka jonne olla yhteydessä, jos paha paikka tulee.
Kiitos kaikille kannustavista vastauksista. Eilen osallistuin AA-kokoukseen ja tänään otan yhteyttä päihdepoliklinikalle, jotta saisin arvion omasta tilanteestani. Puolisolleni kerroin, että aion hakea apua, aloite on itsestäni lähtöisin. Vaikka juuri töppäilin kunnolla, niin mielessä pyörii jo ajatus, että liioittelen ongelmaani. Ongelma on kyllä varsin todellinen. Ehkä en vain halua aivan aidosti myöntää, että alkoholi on iso ongelma minulle. Vaikeaa olla rehellinen itselleen, ja samalla oma tuomarinsa.
Varmaan tuttu ajatuksenkulku lähes jokaiselle juomisensa lopettaneelle. Jonain päivänä kun alkoholinhimo on häipynyt, tuollainen ajatus jää taka-alalle, mutta varuillaan on silti oltava.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Moi. Itse näen menneisyyden asiana joka pitää käydä jolloin tavalla läpi ja tulla niiden asioiden kanssa sinuiksi. Itseni kohdalla se on helvetin vaikeaa ja vielä että myöntäisi haitalliset tapansa ja vihdosta viimein löytäisi uusia keinoja selviytyä vaikeista tilanteista. Jos menneisyys vaivaa koko ajan niin ei se oma keho väärässä ole vaan yrittää viestittää jotain. Pirun hankalaa ja en voi muuta kuin tsempata.
Taidan tuntea aika huonosti omat ajatusmallini. Miten oppisi olemaan varuillaan
oman itsetyytyväisyytensä kanssa? Tarkoitan sitä hetkeä, kun luulee seilaavansa turvallisilla
vesillä, mutta repsahtaminen vaanii aivan nurkan takana. Mistä tunnistaa vaaran merkit? Akuutissa morkkiksessahan tämä on helppoa, mutta ajatusten jo tyynnyttyä paljon vaikeampaa.
Alla olevasta linkistä löytyy yksi mielestäni hyvä kirjoitus “Haitallisia uskomuksia retkahtamisesta”. Erityisesti jokaisen uskomuksen selitysosasta on mulle löytynyt monia oivalluksia.
Kävin tänään ensimmäistä kertaa päihdetyöntekijän vastaanotolla. Kannatti mennä, vaikka eihän sieltä mitään hokkuspokkustemppuja tarjottu miten pysyä raittiina. Antabuksesta puhuttiin ja otin asian harkintaan. Ihan hyvä tukihan se voisi olla aluksi. Sain kuulla olevani alkoholiriippuvainen tai alkoholisti,ihan mitä sanaa nyt halutaan käyttää. Lopettamiseen kannustettiin, oli oikeastaan helpottavaa kuulla se ammattilaiselta. Näillä mennään tästä eteenpäin.
Raittiutta on kohta pari viikkoa takana ja fiilikset ovat ihan hyvät. Kaikenlaista mielen heikkoutta on toki pyörinyt päässä, kun lomamatkalla ollaan ja juomaa on tyrkyllä joka kulmalla. Parina ensimmäisenä päivänä kiusaus oli kova, mutta onnistui ne kuitenkin selättämään. Käteen annetut lasit olen vain laskenut pöydälle ja jättänyt juomatta. Nyt on jo helpompaa,ja kiusaukset astetta heikompia. Juuri äsken sain kuulla, että en saanut toivomaani työpaikkaa. Lähden meren rantaan kävelemään ja nauttimaan auringosta.
Tässä sulla on oikea asenne. Itse on haluttava muutosta ja itse on tehtävä jotain konkreettista raittiutensa hyväksi. Mulla ja monella tutullani on tapana matkoilla pitää mukanaan joitain kirjoja, esim Päivä kerrallaan tai Opas 12 askeleeseen ja 12 perinteeseen. Eivät paina paljon, mutta sisältö on sitäkin painavampaa sanottavaa. Ryhmissä käynti ulkomailla on myös verraton kokemus.
Hyvää lomaa!
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Eilen tuli 2 viikkoa raittiutta täyteen. Ihan mukava rajapyykki, vaikka pyrinkin hieman välttelemään raittiiden päivien tietoista laskemista. Palasin lomalta ruskettuneena ja hyvävoimaisena, minkä työkaveritkin huomasivat. Sen verran olen imartelulle perso, että kehut aina kelpaavat.
Tapasin tänään päihdeterapeuttini toista kertaa. Kerroin, että alkoholiongelmani tuntuu nyt etäisemmältä, koska edellisestä humalasta on kulunut aikaa jo 2 viikkoa. Suu on alkanut taas hieman napsua, mitä sitä kieltämään. Puhuimme alkoholiongelman vaikutuksista perheelleni, mikä oli aika hyvä muistutus siitä, millä tolalla asiat voivat olla jos juon. Sain tarvitsemani ravistelun, ja ihan suoraan sain kuulla olevani alkoholisti. Joskus nuorempana, kriittisemmässä iässä, olisin halunnut täsmällisen määritelmän alkoholismille, mutta nyt minulle riittää tieto siitä että alkoholi ei minulle sovi. Samapa tuo miksi ongelmaa tai sairautta kutsutaan, eniten tässä kiinnostaa selvin päin pysyminen ja sitä tukevat keinot.
Terapeutti kertoi, että monille vuosi on hänen mukaansa jonkinmoinen rajapyykki, jonka jälkeen raittiina pysyminen on helpompaa. Itse toivoin hieman pikaisempaa aikataulua, mutta toisaalta näillä vuosille 365 aamua on aika lyhyt aika elämässä. Tämä aihe lienee jo loppuunkaluttu eri viestiketjuissa, mutta jos joku teistä raitistuneista haluaisi muutamalla sanalla kertoa, milloin teistä tuntui että olitte saaneet hieman etäisyyttä juomiseen, niin kiitollisena vastauksianne lukisin.
Minulle itselleni ensimmäinen raitis vuosi oli tärkeä siksi, että silloin eli raittiina koko vuodenkierron tilanteet/juhlat yms. joissa oli tottunut juomaan. Kun niitä eli selvinpäin kerran, vuoden päästä oli jo kokemusta vapun, juhannuksen, uudenvuoden jne elämisestä selvinpäin. Päivittäisessä elämässä tärkeintä oli muuttaa niitä tapoja, missä oli tottunut nappaamaan oluttölkkejä kauppakärryyn tai lähtemään varta vasten hakemaan juotavaa iloon/suruun/ahdistukseen/ketutukseen - ennen pohjakosketusta mikä tahansa kelpasi syyksi juoda. Päivä kerrallaan raittiina, niin kuin tänäänkin. Päivistä kertyy sitten viikkoja, kuukausia, vuosia.
Kiitos vastauksestasi Kynsilaukka. Päivä kerrallaan tässä mennään, se on sopivan mittainen pätkä elämää, jonka verran itselleen voi tavoitteita asettaa. Pysyviä raittiuslupauksia en tee, koko elämän mittaiset sitoumukset tuntuvat kovin raskailta henkisesti kantaa. Tahtominen on sitten toinen juttu, tahdon olla loput päiväni raittiina, mutta luvata en sitä voi.
Vaikka tuossa aiemmassa viestissäni väitin, että en ole niin kiinnostonut määritelmistä, niin kyllä tämä alkoholistin status hieman ahdistaa. En haluaisi myöntää näin olevan, eihän minulla voi olla sen mittaluokan ongelmaa, kuuluu kuiskutus pään sisältä. Järki ja tunne eivät kulje käsi kädessä tässä asiassa. Järjellä perustellen ongelma on selviö, mutta järkeilemällä en taida alkoholismiani selättää. Jokin minussa haraa sitä vastaan, että en halua aivan rehellisesti myöntää ongelmaani, vaikka laskeskelin että ainakin 200 - 300 kertaa on ryyppy jäänyt päälle. Tällä tarkoitan siis ainoastaan niitä juomiskertoja, jotka ovat jatkuneet usemman päivän.
Pystynkö muuten muuttamaan aloittamani ketjun otsikkoa?
Nopea vastaus; mulla on ollut aikalailla samoja fiiliksiä! Välillä myös tuntunut, että tiedän tasan tarkkaan mitä pitäis tehdä ja sitten taas, etten tiedä yhtään. Lieneekö kahtiajakoisuus luonteenomaista riippuvaiselle mielelle… En tiedä mäkään olenko alkoholisti, mutta riippuvaisuuteen taipuvainen olen; kohde vain muuttuu ja nyt se sattuu olemaan juominen.
) takana ja nyt yritys TODELLA raitistua. Päivä 8 kääntymässä iltaa kohti.
.