Ajattelin avata keskustelun aiheesta kevätahdistus.
Retkulle kevät ja kesä tarkoittavat lisää bileitä, kun yhdellä jos toisella on synttärit ja ties mitä festareita ja kissanristiäisiä ja muita erinomaisia tekosyitä lähteä viettämään muutaman päivän putkea. Lisääntynyt valo tarkoittaa myös sitä, että retku nukkuu päivät ja tekee yöt “töitä” tai mitä nyt yleensäkin työttömät tekevät, koska “vaan pimeydessä on sitä romantiikkaa mitä retku tarvitsee” (ja muita erinomaisia selityksiä).
Minulle kevät tarkoittaa ahdistusta. Pelkoa siitä koska taas alkaa uusi putki ja millaisessa kunnossa retku on kun tulen kotiin. Lisäksi kevät tarkoittaa ahdistusta siitä, että koko maailma näyttää rakastuneelta, mutta minulle ei sellaista ihanuutta ole suotu. Minä joudun kieltäytymään seksistä, koska humalaiselle en anna ja selvinpäin en anna, koska on niin syvät haavat sielussa kännissä sanotuista loukkauksista. Haleja saan vaan, kun retku on katumapäällä ja yrittää hyvittää. Eropaperit on jo haettu, mutta silti tuntuu pahalta. Yhden lapsen olisin vielä retkun kanssa halunnut, mutta jääköön tämä minun lapsikatraani nyt yhteen ihanaan poikaan. Uutta miestäkään en vaivoikseni halua, joten toista lasta tuskin tulee enää ikinä. Ahdistaa myös katsoa niitä täydellisiä perheitä, joissa odotetaan innolla toista tai kolmatta lasta ja jossa mies osallistuu kaikkeen perheen toimintaan. Mä tunnen itseni niin epäonnistuneeksi ja yksinäiseksi ja kateelliseksi, kun mä katson muita perheitä. Sen lisäksi mua ahdistaa kuunnella täydellisten perheenäitien kommentteja, että meillä tehdään näin ja näin ja näin asiat pitäisi olla kaikissa perheissä ja vaikka mä yrittäisin tehdä täydellisesti kaikki asiat, niin aina jostakin tulee retku ja tuhoaa kaikki mun tekemät suunnitelmat ja asiat. Mä en pysty olemaan edes sellainen äiti, kuin haluaisin, niin kauan kuin retku asuu samassa talossa. Tässä vaan odottelen, että retku ymmärtää, että eropaperit tarkoittavat ihan oikeasti eroamista eikä sitä, että taas hyvitellään ja yritetään ja yritetään.
Exjuopolle heti sitten semmoinen kommentti, että ennen kuin kommentoit jotain marttyyriudesta tms., niin sanon, että minulla on oikeus välillä tuntea itseni heikoksi ja paskaksi ja sanoa se ääneen, joten älä kommentoi mitään sen suuntaista. Mun kevätahdistus ei nyt pysty sellaiseen.
Moi, meillä on myös vastaavanlainen tilanne ja tuttua on myös tuo ahdistus niitä "täydellisiä"perheitä kohtaan joissa kaikii on sujuvaa ja hyvin.Olen kuitenkin epäillyt vahvasti,että ne"täydelliset"perheet esittää,sillä en usko siihen kulissiin.Jotkut vaan ei myönnä,että heilläkin on jotain ongelmia.Siinä on tietynlainen"helppo elämä"kuvio päällä.Kaikki asiani on myös mies sabotoinut "sillä"päällä ollessaan.En ole pystynyt mihinkään Al:noniin menemään,olen myös koittanut päästä tilannteesta ja kaikkeni yrittänyt,mutta asiat eivät ole lähteneet rullaamaan vaikka monenlaisia konsteja on koitettu.Olen todella ihmetellyt kuinka joillakin asunnonhaut sun muut heti ratkeaa,itselläni niin ei ole tapahtunut.Olen myös kokenut että pidetään heikkona ja paskana jos ei asioitaan saa rullaamaan kun on tällainen tilanne,mutta haluaisin sanoa sulle,että silloin kun ahdistaa,niin tee sellaisia asioita mistä tulee parempi mieli,vaikka niitä pieniä asioita.Ainakin itse olen saanut silloin helpomman olon.Jos on joku hyvä ystävä niin hänen kanssa jutella tilanteesta ja miettiä keinoja.Olen lukenut täällä monia ketjuja ja en sksi ole itse laittanut tilanteestani tänne,koska aina asiat eivät ole niin helposti toteutettavissa,kuin mitä jotkut saattavat kuvitella ja sättivää palautetta en jaksa kestää.Kaikkea hyvää ja voimia sulle toivotan.
Heh, katkeraa tilitystä himikseltä näin vappuna . Fakta on se, että monet raitistuneet muuttuvat huumorintajuttomiksi imbesilleiksi. Ja jaksavat saarnata…
Katos vaan, tännehän on saatu joku provoilemaankin oikein! Jos asiantynkää sen verran, että huumorintajuttomuus ja imbesilliys ovat höyhensarjan vikoja verrattuna juovan alkoholistin aiheuttamiin ympäristötuhoihin. Ero aiheuttaa mahdollisesti meissä alkoholiongelmattomissa puolisoissa samankaltasta tiukkapipoisuutta kuin raitistuminen juopoissa. Eikä silti tunnu missään!
Luin nuo alun kirjoitukset joissa tuli myös esiin miksi
kirjoittajat ovat edelleen tilanteessaan,aina ei ole kyse häpeästä
vaan siitä ette ratkaisuja löydy heti,sillä asunnon löytymistä
voi myös vaikeuttaa merkintä luottotiedoissa.Ainakin minulla
on kavereita jotka eivät ole saaneet asuntoa vapailta markkinoilta
luottohäiriömerkinnän vuoksi ja joutuvat edelleen kärvistelemään
kukin omanlaisessaan vaikeassa tilanteessa.Toivoisin tähän
kommentteja myös alun viestien kirjoittajilta mitä nyt kuuluu?
Älä suotta kiusaa itseäsi tuolla. Sinä et voi tietää toisen täydellisestä elämästä.
Pieni kertomus: pikkujoulut, oltiin baarissa koko porukka. Mies sanoi, että lähtee kotiin päästämään lastenvahdin “jää sää vaan tänne”. Ja ah kun huokailtiin kateellisena, että onhan toi I-H-A-N-A kun noin antaa Kultakalan jatkaa viihteellä.
PAITSI. JA MUTTA. Ei mua niin ne pikkujoulut kiinnostaneet tai juominen. Vettä ja cola-juomaa oli mennyt koko ilta, no ehkä pari ziideriäkin. Tietty olin siellä vielä tovin, mutta livahdin sitten kotimatkalle. Koska itseäni olisin kiusannut jos olisin vielä jäänyt. Koska aamu on kuitenkin tulossa ja lapset siinä iässä ettei mene läpi selitykset siitä että äitiä vähän väsyttää.
Ihmisen onnellisuus (tää on tutkittu juttu) muodostuu puoleksi geeneistä. Siitä miten tyytyväisiksi synnymme. Loppuihin voikin sitten vaikuttaa. Kiitollisuus on yksi asia, mikä lisää onnentunnetta ja tietää pitkää ikää. On helppo katsoa ympärilleen ja nähdä, mitä puuttuu: ei ole unelmamiestä, ei ole toista lasta, ei ole velatonta taloa… ja syyttää sitten viattomia. Ei ole mieluisaa työpaikkaa, koska olosuhteet eivät sallineet opiskelua… lista on aivan loputon.
Katso ympärillesi ja näe, mitä sinulla ON. Mitä Samanlaista omistaa? On varmaan kaksi kättä. Niillä voi lyödä, halata, tehdä pullaa tai pidellä kirvestä. Ja pää paikallaan. Näkee, erottaa ehkä väritkin toisistaan. On lapsi. On kenties lähes täysi iittalan astiasto, jota on koottu pikkuhiljaa varojen mukaan. Ja on Tulevaisuus. Ihan oikeasti, on.
Mä ymmärrän sun kevät ahdistukses…
Mulla itellä iskenyt myös sellanen vaikka täysin eri syystä.
Tuntuu viestistäsi että osoitat kovasti sormella sitä miestä. Jos toinen on juoppo niin on. Jätä hänen touhunsa omaan arvoonsa äläkä anna toisen toimien säädellä sun onnellisuuttasi.
Sinä itse voit tehdä elämäsi niin hyväksi kuin haluat.
Sinä annat myös esimerkin ihanalle pojallesi.
Vaikeahan sitä on elää onnellista perhe-elämää jos eropaperit on jo haussa. Joten jos et edes halua miestäsi vaan eroa halajat niin ota eri ote elämääsi. Tee lapsesi kanssa iloisia juttuja, sekä omien ystäviesi.
Ei se mies halailuineen tee onneasi.
Tuntuu että et oikeasti eroa haluakaan jos mieheltäsi odotat makkaritouhuja vieläkin sekä halailuja.
Jos ero on mielessä ei toivo toiselta mitään muuta kuin omaa rauhaa…
Koitapa selvittää itsellesi mikä on oma toiveesi ja halusi sekä tee onnesi eteen jotain muuta kuin valitusta.
Kovasti toivon voimia ja onnea elämääsi.
Valo on hieno asia, kevään vihreä on mahtava asia ja kesä tuo lempeän tuule kasvoillesi. Näe ne kauniina ja hyvinä asioina, sitähän ne ovatkin.
“Siellä missä kielteisyys sulkee,
siellä myönteisyys avaa!”
Elämäsi on ajatustesi tulos, se antaa julki mitä olet kylvänyt. Elämän myönteisyys ja kielteisyys syntyvät siellä jossain syvällä ajatustemme alkulähteillä ja me voimme toki itse vaikuttaa niihin. On vain tiedostettava oma tilansa ja myönnettävä itselleen olevansa vain ihminen ja sitä taustaa vasten onkin sitten helpompi nähdä oma kehittymisen mahdollisuus.
Helppoa elämää ei ole meille luvattukaan ja nekin joitten elämä näyttää niin perin onnelliselta ovat varmaan ja takuulla myös joutuneet vaikeuksiin ja hankaliin elämän tilanteisiin, niin kuin me jokainen joissakin elämän vaiheissa.
Meillä on kaikilla omat työkalumme joilla korjata ja jos niissä on puutetta, nöyryys on aivan paikallaan hakea apua ja etsiä uusia remmppavehkeitä jos entiset ei skulaa!
Nyt täytyy sanoa että nää mun jutut ei oo kellekään henkilökohataisesti vaan yleistyksiä meidän jokaisen elämään!
Kukaan ei voi elää toisen elämää eikä siten tietää mitä ja miten itsekukin ajattelee ja toimii, mutta ajatusmaailmaa voi muokata ja sitä voi kehittää ja rakentaa mihin suuntaan haluaa!
Kartsu kirjoitti juuri oikeita sanoja, sinä voit tehdä elämäsi onnelliseksi! Ei kukaan muu, vain sinä itse voit siihen vaikuttaa. Onnellisuus ei tule toisen ihmisen kautta.
Toivon sulle voimia ja valoa elämääsi, iloa ja hyviä parantavia asioita.
(ja vielä lyhyesti… murtumisessakin on mahdollisuus, uusista kootuista palasista voi tulla entistä ehompaa)
. Fakta on se, että monet raitistuneet muuttuvat huumorintajuttomiksi imbesilleiksi. Ja jaksavat saarnata… 