Ketjupolttajaketju

Me Vähentäjät
1

Kysäisenpä nyt porukoilta ihan vain omaa kiinnostustani pikagalluppina tupakoinnista. Aika harvoin viesteissä näkee mainintoja asiasta, mutta arvaukseni on, että alkoholilla ja tupakoinnila on erilaisia yhteyksiä. Eli tyyliin: poltatko vakituisesti, poltatko vain juodessa, tuleeko (siitäkin) huono omatunto jne?

Itse olen polttanut pikkupojasta saakka (20-30 per päivä). Minun nuoruudessani 80-luvulla baarissa (silloin se oli ‘kapakka’) poltettiin tietenkin sisällä. Sitten tuli tupakkalaki ja lapset ja minun tupakointini siirtyi rappusille ja parvekkeelle. Alkoholi & tupakka (vähän villit naisetkin) on aina ollut minulle ehdoton yhdistelmä. Nyt kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa, niin olen siirtynyt taas tupakoimaan oluttölkin kanssa keittiön pöydän ääreen. Nautinto, mutta tunnen itseni taas kerran huonoksi ihmiseksi.

2

Kyl mä kovasti yritin polttaa nuorempana, lähinnä yläasteella välkällä ja sitten myöhemmin baarissa, niin kauan ku sitä siellä sai tehdä. Mutta en koskaan mitenkään nalkittunu nikotiiniin, enkä ainakaan kymmeneen vuoteen ole omistanu röökiaskia.

3

Poltin yli 25 vuotta, mutta lopetin 10 vuotta sitten. Minulla meni aika tarkkaan sellainen 15 tupakkaa normipäivänä ja olin erittäin pahasti fyysisesti addiktoinut nikotiiniin. Eka aamulla ja vika illalla oli rööki ja töissä huomasi että kun 1,5 tuntia oli kulunut edellisestä tupakasta piti saada uusi. Tein aiemmin aika paljon työmatkoja ja pitkät lennot olivat silkkaa kidutusta. Etenkin sitten kun vielä monilla lentokentilläkin kiellettiin tupakointi kokonaan.
Bileissä ja baarissa minulla meni helposti 2 askia illassa, eli alkoholin käyttö lisäsi tupakointia. Lopetin siis ennen kuin se baareissa kiellettiin.

Hassu juttu oli se, että kun lopetin tupakan polton mielestäni minun alkoholin juontimäärä per käyttökerta kasvoi. Eli kun ei tarvinnut kotona mennä enää välissä ulos tupakalle (en ottanut yleensä drinksua mukaan talvella) eikä baarissa ollut käsille muuta tekemistä alkoi lasi kallistua tiheämpään. Voin siis syyttää tätä alkoholiongelmaani tupakasta luopumisella :laughing:

Silloin kun poltin en vielä kokenut juomista sellaisena ongelman kuin nyt. Silloin todella pelkäsin tupakan mukaan tuomia terveysvaaroja. Lopetin niiden takia ja siksi, että tupakoinnista alkoi tulla niin hemmetin hankalaa. Nyt olen iloinen että lopetin, koska testit näyttävät että minulla oli jo alkava keuhkoahtauma. Se pysähtyi silloin ja on niin lievä että 60 vuotiaana olen samalla tasolla kuin ne jotka eivät ole polttaneet, mutta jos olisin jatkanut olisi ongelma todennäköisesti jo nyt selkeä.

Olen siis onnistunut joskus eläessäni yhden addiktion hakkaamaan, nyt pitäisi tämä toinen sitten vielä hoitaa.

4

Silloin kun poltin, tuli juodessa aina poltettua reilusti enemmän kuin selvinpäin ollessa. Tupakoinnin lopettamisprosessissa oli vaihe että poltin ainoastaan juodessa, kunnes pääsin röökistä lopullisesti eroon ja siitä on jo monta vuotta.

t. Juhani

5

Minun ketjupolttamiseni oli yksi osa addiktiivista “käyttäytymistäni”, addiktioitani, joita on piisannut monen aineen kanssa (alkoholi, ruoka, lääkkeet, tupakka…) En itse pidä niin oleellisena tiettyä ainetta, vaan itse addiktiota :confused:

Mutta kun täsä ny ketjupolttamisesta on kyse, niin: olin ketjupolttaja, kun lääkeriippuvuus (SILLOIN vielä -eli joskus n.50 e.a.a. taijotain :unamused: - lääkärin määräämällä annoksella, säännölllisellä käytöllä, hiljaahiljaahiipien) oli päässyt syntymään.

Yli kaksi askia meni päiväs. Ei mitään nautintoa. Aamuyöstä, kun heräsin, parinkolmen tunnin “yöunen” jälkeen, piti päästä jonnekin yökahvilaan tai muuhun 24/7 aukiolevaan paikkaan hakemaan tupakkkaa, jos ei ollut. Kunto romahti, kauniin keltaiset olivat sormeni, rahaa paloi savuna ilmaan, yskä oli kaamea, ym.ym. Pakkomielle, joka ei helpottanut pätkän vertaa oloa. Mut piti silti saada…

Jossain vaiheessa lääkärit hoksasivat alkaa kyselemään eivät ainoastaan alkoholin käytöstä -joka siihen aikaan oli se ykköspäihde, muistaakseni, öh…- vaan myös tupakanpoltosta…

Nykyisin ei tee mieli tupakkaa, mutta nikotiinipurkasta en taho päästä eroon. Vähitellen tupakkariippuvuus siirtyi nikotiinipurukumiin. Sitä käytän nykyisin vähemmän kuin ennen… Päivälllä nikotiini -kun päivittäinen bentsoannos on pudotettu todella pieneksi- lisää levottomuuta, joten otan nikotiinipurkkaa vasta iltasella.

Ehkä joskus, pian pääsen siitäkin eroon. On kai se vähemmän haittoja aiheuttava kuin tupakka, jonka savussa on kymmenittäin erilaisia myrkkyjä, karsinogeenisia aineita, mutta ei suinkaan täysin vaaraton. Vaikuttaa verisuoniin (haurastuttaa kuulemani mukaan, niin että tukoksia voi syntyä helpommin) ja kyl luulisin, että sydämeen…Pulssi on melkoisen nopea…Entisellä pakkomielteisellä liikkujalla (kuinkas muuten :unamused: ), jonka leposyke parhaimpina aikoina oli vähän päälle 50. Silloin oli vahva sydän…

Sic transit ja sitärataa. Vaan elossa ollaan, vielä. Ehkä kun niitä elinvuosia on reilusti enämpi mennyt kuin tulossa, se on vaikuttanut haluun pärjätä tässä elämässä vähemmillä riippuvuuksilla. Tai ainakin pienemmillä annoksilla…

6

Entinen polttaja täällä. Poltin nuoruudessa - en tosin kovin nuoresta alkaen, täysi-ikäinen olin aloittaessani. Sitten useiden vuosien tauko kunnes aloitin uudestaan. Sillä kertaa saatoin olla päivän lähes tai kokonaan polttamatta mutta illalla kotona poltin yhtä maanisesti kuin nyt juon. Eli muutaman tunnin aikana saattoi mennä lähes aski. Alussa siihen ei liittynyt alkoholi, se tuli kuvaan vasta myöhemmin.

Nyt savuttomia vuosia on takana pitkälti toistakymmentä. Lopetin ihan seinään ilman mitään purukumeja tai muita apuvälineitä - jos sellaisia siihen aikaan edes olisi ollut tarjolla. Pitkään tosin “psyykkasin” itseäni siihen. Ainakaan tänään ja tällä järjellä en pystyisi kuvittelemaan aloittavani uudestaan. Osaltaan lopettamisen haluun vaikutti se, että huuleeni tuli patti juuri siihen kohtaan, missä savuketta yleensä pidin, ja siitä heräsi syövän pelko. Eli ehkä pelko on omalla kohdallani paras motivaattori, en vain vieläkään pelkää riittävästi juomisen seurauksia :frowning: