Menin tunnustamaan joitakin vuosia sitten työterveydessä, että minulla oli univaikeuksia työstressin takia. No, lähete psykiatrille ja määräyksenä Ketipinor, jonka minulle vakuuteltiin olevan täysin turvallinen.
Söin sitten sitä kiltisti vaikka ihmettelin, miten tokkurainen olin päivisin, lihoin vaikka urheilin paljon ja söin superterveellisesti, ja kolesteroliarvot nousivat labrakokeissa vaikka söin kuinka terveellisesti. Yritin lopettaa sitä ja tuli aivan järkyttävät vieroitusoireet.
Vastaus oli aina: mahdotonta, että mikään voi johtua Ketipinorista, sinun pitää vain elää terveellisemmin. Tämä siitä huolimatta, että pyöräilin töihin 20 km päivässä, treenasin personal trainerin kanssa kaksi kertaa viikossa, treenasin hänen ohjeidensa mukaan 6 päivänä viikossa ja työskentelin ravintoterapeutin kanssa.
Ja aina kun yritin lopettaa, niin vastaus oli: olet syönyt lääkettä reseptin mukaan, et voi olla lääkeriippuvainen, tämä lääke ei aiheuta riippuvuutta.
Joten jäin täysin yksin taistelemaan irti lääkkeestä ja vieroitusoireissa epätoivoissani käännyin alkoholiin koska mitään muutakaan apua ei ollut.
Nyt sitten taas tyhmänä menin työterveydessä mainitsemaan alkoholinkäytöstä, että pelkäsin siitä tulleen ongelma. Kerroin alkoholinkäytön alkaneen Ketipinorin vieroitusoireista.
No mitäpä lääkäri kirjasi? Jätti tuon kokonaan mainitsematta, laittoi diagnoosiksi mielenterveyshäiriön ja ohjasi minut psykiatrille!!! Tekee mieli itkeä epätoivosta ja raivosta, sillä psykiatrista koko ongelma alkoi!!!
Pelkään ihan valtavasti, että taas fyysiset ongelmani jätetään huomioimatta kuten tehtiin Ketipinorin aikana. Ilmeisesti ei koskaan saisi tunnustaa mitään ongelmia tai hakea apua. Koska siitä joutuu vain pahempiin ongelmiin.
