Niin. Löytyykö ketään kenellä olisi ollut rankkaa bentsojen käyttöä useamman vuoden ja sitten onnistunut irtautumaan niistä “lopullisesti”, eli ainakin viisi vuotta ilman?
Miten sen teit? kotona, laitoksessa vai missä? Lopetitko seinään, jollakin laskuohjelmalla vai jonkun muun lääkkeen avulla?
Olisi kiva saada jotain vastauksia kun itse aion lopettaa noi saatanan ryynit. Oikein ihmettelen miten ihminen voi olla niin koukussa pieneen pilleriin?
Kiitos jo etukäteen!
Jos omalääkäri on määrännyt niitä bentsoja, niin ottaa sen kanssa puheeksi että haluaisi lopettaa. Aletaan pikkuhiljaa pienentämään annosta. Kuukaudessa tai vuodessa annos on jo minimaalinen tai lopetettu kokonaan, riippuen kauan on käyttänyt ja kuinka vahvoja bentsoja on käyttänyt. Itse siis diapamista pääsin irti tällä tyylillä…
Jos on käyttänyt 2mg xanoreita kolme kertaa päivässä 5 vuoden ajan on varmasti yhtä helvettiä lopettaa.
Suosittelen a-klinikaklle menemistä. Siellä yksilöllisesti suunnitellaan pudotusohjelma.
Rethkaduksia tulee usein ja se on aivan normaalia. Bentsovieroitus on pitkäaikainen prosessi, mutta ei missään nimessä ole mahdotonta päästä kuiville. 
No seinään lopetin ja melkein olen viis vuotta vissiin ollu ilman (tosin välillä olen saanu xanttuja parin viikon kuurin, mut kun vertaa entiseen aikaan niin kyllä sanoisin olevani kuivilla). Eli kyllä se onnistuu ja se lopetustapa on jokaiselle yksilöllinen. Koitin ensin vähennystä ja huomasin sitten, että repsahdin aina uudestaan. Lopulta kävin läpi kahden viikon helvetin lopettaessani seinään ja tämän jälkeen ei ole ollut kertaakaan bentsohimoja. Oma pidempiaikainen annokseni oli 10mg xanoria päivässä ja lopussa meni 50-100mg/vrk.
Mutta mieti siis itsellesi sopivin lopetustapa ja puhu lääkärille tai etsi ohjeet lopetukseen täältä. Onnistut kyllä ja hetken sen lopetuksen jälkeen tuntuu, että ei selviäisi elämästä ilman bentsoja (1-2kk maks), mutta kun 6-12kk on kulunut niin alkaa euforiavaihe, johtuen ilmeisesti siitä, että aivojen kaikki systeemit alkaa vihdoin tuottaa hyvää oloa itsessään ja silloin elämä on aivan mahtavaa.
luin joskus et ei tarvi käyttää edes mitään isoja määriä kun käyttää vuosia vaikka ei saisi viekkareita nii ne vaikuttaa aivokemioihin esim 5v joka ilta 15mg opamoxia nii et saa enää unta ilman ja tulee masentuneeks ja tulla kärttysäks ja ahdistuneeksi. söin aikoinani noin 3v joka päivä noin 3x10mg diapamia tai muutavastaavaa(xanor, opamox, diapam, tenox, insomin ja rivatrill) ryynit vaihteli aika lailla ku ostin osan kadulta… mutta lopetin käytön nykyiselle tasolle(ennen eroa nyt menee 30-90mg opamox) sai aina kaverilt silloin tällöin tennarin(nyt respalla), ja kun lähti juomaan niihermostui yhtä helposti ja kilaroi samalla tavalla ku ois ryyni-känneissä, ja onhan siin vissii aika lista oireita mitä saattaa tulla…
Totta tuo että vuosia kun syö bentsoja, vaikkakin pieniä annoksia niin aivoihin se vaikuttaa negatiivisesti. Minä olen huomannut muistini kärsineen aika paljon. Tunnepuolella taas on jännä tilanne: välillä mikään ei tunnu miltään mutta yhtäkkiä tunnen raivoa vuosien takaisista asioista. 
Yritin lopettaa Marras-Tammikuun aikana mutta eihän se mennyt niin kuin piti. Uutta yritystä suunnittelen. Pitkällä käytöllä kun viekkaritkin on pitkät ja monipuoliset vaikka annokset on olemattomia. Varsinkin psyyke ei taida ikinä palautua normitasolle. 
Olen itse käyttänyt kohta 20v erilaisia uni- ja rauhoittavia lääkkeitä. Imovane, Risolid, Xanor, Oxepam, Diapam ym.
Suurimman osan ajasta määrät ovat olleet tosi pieniä esim: 20-40mg Risolid/vrk. Jonkun verran on ollut myös viihdekäyttöä mutta se on onneksi jäänyt. Nykyään menee Xanoria ja Risolidia, joskus jotain muutakin.
Onnittelut vaan kaikille irti päässeille!
Olen käyttänyt xanoria n5-6vuotta aluksi todella pahaan ahdistuneisuuteen joka kyllä toimikin ihan saakelin hyvin 3*nopea0.5/pv annos niin pystyin kerrankin olemaan ilman jännitystä kaverienkin luona ja pääsin tavallaan elämään kiinni. Nykyisin “oire” on hävinnyt, mutta tarvitsen vielä niitä koska en voi lopettaa depotteja seinään 1-2mg/pv joskus annos vuosi-kaksi sit 4-5mg/pv ja sain 4kk lääkkeet kerralla haloo… onneksi siitä olen päässy siis en muista siitä ajasta oikeastaan mitään. Nyt päättänyt vähentää, että vaikka vuoden päästä ottaisi vaan tarvittaessa tyyliin viikossa pari. Olen etsimässä yksityistä koska haluan toisen xanoria miedomman bentson esim 10pamin tohon rinnalle niin se vähentäisi tarvetta ottaa xanoria. Minulle ei ole koskaan määrätty muun merkkistä bentsoa ahdistukseen.
Eroon lääkkeellä Deprakine vajaa kaksi vuotta sitten. Mut nyt alkanu masennus taas paheneen ja sitä kautta fyysiset oireet lisääntyyn enkä tiedä miksi ehkä. Jotain syytä asiaan voisi olla kun talous tilanne on taas kiristynyt. hermoilen ja ressaan ihan pienistäkin asioista. Sit on erinäköisiä pelkotiloja esim. sosiaaliset tilanteet. Sit kun fyysiset jutut alkaa oleen päällä ei uskalla enää olla ihmisten ilmoilla. Sitä tässä nyt tosissaan yritetään ettei masennus ota niskaotetta. mielelläni en ala käyttään enää rauhoittavaa koukuttaa tosi pahasti. Mulla ainaski niin paljon ettei tehonnut enää vaan piti lisätä annostusta. Sitten vaihdettiin kovempiin. viimein sairaalaan vieroitukseen huh. Jotain duunaamista mikä piristää, ihmisten ilmoille. Mulla koiria se helpottaa.Omalta kohdalta sanon että oikea lääkitys siis auttoi pääsemään irti.
Pyydän jo etukäteen anteeksi sekavaa jorinaani, joka poukkoilee ja rönsyilee miten sattuu. Ennen kun joku vetää herneen nenään, tähdennän että tämä on vain henkilökohtainen kertomukseni. Ei yleispätevä ohje.
Minulle bentsojen lopettaminen oli monen eri tekijän summa. Ehkä suurin syy oli totaalinen kyllästyminen päihteiden vietävänä olemiseen sekä narkkaamisen mukanaan tuomaan oheistoimintaan ja kaaokseen. Myös ikää&käyttöä takana alkoi olla sen verran, että oli käytännössä valittava joko kokopäivähörhön ura tai jotain aivan muuta elämänuraksi.
Kohdallani bentsojen lopettaminen oli pitkä prosessi. Lopettelin päihteiden käyttöä päihde kerrallaan, haitallisimmasta(minulle) lähtien. Suurin yksittäinen tekijä lopettamisen taustalla lienee se, että ryhdyin aktiivisesti tekemään asioita oman hyvinvointini eteen. Hankin töitä sekä hakeuduin kiinnostavaan koulutukseen, tämäkään ei tapahtunut päivässä vaan vaati aikaa. Aluksi piti opetella kohtaamaan nk. normi-ihmiset ja elämä edes suhteellisen selvinpäin. Oli opeteltava nöyryyttä ja pitlkäjänteisyyttä urakalla sekä päästävä eroon äärettömästä itsekkyydestä.
Raskaimpina käyttöaikoina oli kätevää perustella oma selkärangattomuus ja sekoilu sillä, että olen niin kroonistunut&patologisoitunut, minulla tämä ja tuo diagnoosi ja se ja se ongelma ja lässyn läs nyyh nyyh itsesääli. Toki päihdekeskeisestä maailmankatsomuksesta ja elämäntavasta on vaikea luopua jos se on ainoa asia minkä edes jotenkin hallitsee. Samasta syystä normi-ihminen menee sekaisin, jos hän esim. menettää vakituisen työnsä, jonka ympärille hänen elämänsä on rakentunut. Muutos on aina aikaavievä prosessi. Päihteidenjälkeiseen tyhjiöön on saatava jotain tilalle.
Itselläni asioita helpotti se, että minulla oli jonkinlaisia kontakteja päihdemaailman ympärille olemassa. Kävin epäsäännöllisesti töissä&huonolla menestyksellä eri kouluissa sekä ystäväpiiri oli suhteellisen laaja. Ongelmakäytön loppuaikoina en kuitenkaan ollut enää kovinkaan haluttua seuraa vetopiirien ulkopuolella. Ja syystäkin.
No, itse asiaan. Ensimmäiseksi “hakeuduin” laitoskatkolle, jossa vietin kuusi viikkoa. Siihen käyttö ei tietenkään loppunut, mutta tuo hetki ilman päihteitä mahdollisti sen, että pystyin tarkastelemaan omaa tilannettani etäämmältä. Sen jälkeen pirin ja subun vetäminen ei enää vienyt minua riittävän kauas ongelmistani ja elämästäni siihen nähden kuinka kalliiksi ko. aineiden vetäminen minulle tuli. Joten päätin pyrkiä niiden käyttämisestä eroon. Bentsioista oli tässä vaiheessa apua. Aluksi oli saatanan vaikeaa. Lopetin piireissä pyörimisen ja yksinäistä oli. Vetokämpissä hengailun lomassa lopettaminen ei ainakaan minulta luonnistunut. Päivisin kävin kirjastossa, että kävisin edes jossain. Lopun ajan vietin kotona,luin kirjoja, katselin elokuvia. Ja poltin pilveä.
Sitten alkoivat morkkikset menneistä vuosista iskeä. Häpeän tunne monista menneistä teostani ja tekemättömyyksistä oli massiivinen ja bentsot toimivat tuolloin hyvänä apuna, että pää pysyi edes jotenkin kasassa ja pystyin suorittamaan arkiset askareeni. Kannattaa kuitenkin pysyä reseptin puitteissa. Pääsin keskusteluterapiaan sairaanhoitajan pakeille. Aikaisemmin en ollut nähnyt tästä olevan mitään hyötyä minulle, koska sairaanhoitohenkilöäkunnan edustajat ovat vitun tyhmiä ja minulle olisi pitänyt olla maailman paras psykiatri, koska olinhan niin vitun hieno ihminen. Muutenkin kaikki oli aina muiden syytä. Noh, sain lausuttua monia asioita ääneen ja tämän kautta käsiteltyä pikkuhiljaa asioitani.
Sitten päätin hakea töitä. Kyllä niitä saa, jos hakee. Ilman koulutusta joutuu yleensä tyytymään nk.paskaduuneihin, mutta kun tekee edes niitä, niin voi joskus saada parempiakin. Töistä saa myös rahaa. Se mahdollistaa esim. matkustelun ja sen, ettei koko ajan tarvi miettiä mitä kaupasta ostaa. Työ on mielestäni parasta terapiaa, kun vaikkapa pinkkaa paskaa rakennuksella kahdeksan tuntia päivässä jää paljon vähemmän aikaa velloa ja märehtiä elämänsä kurjuutta. Töiden jälkeen kun väsytti iltaisin, niin unilääkkeet tippuivat pikkuhiljaa pois. Aikaisemmin ne tuli tosin yleensä vedettyä päivisin eikä käyttötarkoitukseen. Kun ajattelin että en halua kantaa lautaa loppuelämääni, pyrin kouluun ja pääsin. Nyt käyn koulun ohella töissä.
Pikkuhiljaa elämä siis muuttui mielekkäämmäksi. En enää kokenut jatkuvaa ahdistusta ja lekurin ehdottaessa bentsojen vähentämistä, minulla ei ollut mitään sitä vastaan, kunhan se tehtäisiin yhdessä suunnitellulla aikataululla. Aikaisemmin olisin raivonnut ja vaatinut lisää nappeja koska vitun lääkärit ei tiedä mistään mitään. Aluksi Rivatrilit pudotettiin päivittäisestä kuudesta milligrammasta puoleentoista, tähän meni muutama kuukausi. Sitten vaihdettiin tilalle Oxamin aluksi isommalla annoksella(en muista paljonko), sitten se oli noin vuoden ajan 45mg/pv. Annosta vähennettiin jälleen kun huomasin, että soin ryynejä oikeastaan vanhasta tottumuksesta ja krapulan oireisiin. Aikaisemmin kun aamulla oli hius vinossa, niin sen oikaisemiseen tarvittiin ainakin pari rivaa ja mitä muuta lienee. Noin vuoden ajan sain kuukaudessa 15mg/pvä oxaminia kunnes en enää jaksanut uusia reseptiä. Nyt olen ollut 3,5v. syömättä bentson bentsoa. Pahimmasta narkkiajasta on kulunut kuusi vuotta ja voin sanoa että elo on muuttunut aika paljon.
Nykyisin huumeidenkäyttöni on maltillista. Pilveä tulee polteltua säännöllisen epäsäännöllisesti(sekin maistuu paremmalta Goalla), opiaatteihin ja-oideihin en ole koskenut vuosiin, piriä ja koksua tulee otettua silloin harvoin kun joku sitä nokan eteen kantaa(1-2krt/v.). Että näin. Toki prosessi on vielä kesken ja sen saa helposti sössittyä esim. hengailemalla piriluukuissa.
Jep, joskus myöhemmin ehkä enemmän, tsemppiä kaikille!
Bentsoihin ei edes tulee mitään himoa, siinä on vain fyysinen riippuvuus, laskeskelee annosta vaan nollaan ja olet kuivilla. Helppoa kuin heinän teko.
En voi puhua kovin rankasta käytöstä, joten anteeksi etukäteen jos koet tän postauksen olevan turhahko. Söin ite reilu 2vuotta joka päivä bentsoja, lopetin kotioloissa. Vaihdoin diatsepaamiin ja väsäsin itelleni pudotus-ohjelman, lopetin kun söin ~10mg/vrk. Reilu 8kk ollut nyt ilman.
Kuulostaa todella hurjalta, enkä tiedä mitä tulisi postauksestasi ajatella. Lukuisia ihmisiä on kuollut lopettaessaan paljon pienempää dosea kuin 10mg/vrk aplrazolaamia seinään. Voisin kuvitella että reflat kestäis huomattavasti pidempään kun pari viikkoa noin rajulla annostelulla ja että krampit/delirium olis jotain aivan jäätävää. Ehkä toisinaan kuosasit 50-100mg kerralla mutta tuskin päivittäin?
samaa mieltä olin bupresta et eihän siihekkään tuu ihmeempää himoa lopettaa vaa käytön, kärsii reflat ja se on siinä. mutta valitettavasti tää ei toimi kaikkien kanssa et en nyt ihan allekirjottais sun väitettä joku voi tuntea himoa vaikka kintuille kusemiseen.
