En oikein edes tiedä, onko runsas foorumien käyttö ongelma minulle… Välillä kiinnitän huomiota siihen että käytän tiettyjä foorumeita edelleen, enkä tiedä ollenkaan miten pääsisin niistä eroon. En pidä ajatuksesta että käyttäisin niitä vielä 10 tai 20 vuoden päästä.
Toisin kuin Facebookkiin ja muihin vastaaviin, foorumeille kirjoitan nimimerkkien takaa. En elä mitään “kaksoiselämää”, mutta IRL minulla ei ole samanlaisia keskustelukumppaneita. Siis ei minulla foorumeillakaan varsinaisesti kavereita ole, mutta sieltä löytyy aina sopivia keskustelukumppaneita.
Olen tällä hetkellä äärimmäisen onnellinen, mutta… Uskon että nyt olisi hyvä aika alkaa tekemään jotain peliliikkeitä, jotta minulla olisi tulevaisuudessa työ ja perhe.
Sivuhuomautuksena mainittakoon että nämä foorumit joita käytän ovat niin masentavia*, että en usko että niistä olisi järkevää etsiä tyttöystävää.
*Iljettävä ja ryöttäinen olivat kaksi ekaa adjektiivia jotka tulivat mieleen. Päädyin sitten masentavaan. Mutta ihan normaaleja ihmisiä niille varmasti kirjoittaa.
okei,mitähän tuolLAISET PALSTAT HUPSVAIHTOIISOONMITEN SEN SAAPIENEKSITAAS+tuolta noin,
ovat…keskustellaan niilä varmaan.
jep, no jos to aukeis…
au keissi aussi pussi kenguru tennarit mustanvalkeankuraiset kun hyppii lätäköissä ja rapa roiskuu
ihmisten päälle. turpaankin ois voinu saaha,onneks ei tullu.
lunta vähän tuli, haa hiihtämään kohta…tai no, ei oo tullu kolmeen vuoteen saatua aikaiseksi,
joten usko horjuu, toivo rapisee ja onni kiertää kaivon pohjaa kahleet kaulassa. vaan onhan
sulo sunnuntai, ai ei, mikäs nyt on? jokumuupäivä. muumipäivä, jokapäivä. laaksossa.
riippuvuus oli aihe.
riipun asioissa ja ihmisissä. vars. ihmisiin kohd. riippuvuus on hankala pala. jos riippuu
toisissa, saa pettyä usein ja pahoin ja jatkuvat pettymykset syövät mieltä.
menee uskon horjuminen konttaamiseksi.
niin.läheis…laitan muuten mitä söin aamiaiseksi:kahvia ja pullaa…huono minä, nurkkaan häpeilemään,
kunhan saan tämän väsättyä…
läheisistä riiputtuu, ripustautuu…siihen nei suostu, jos eivät oo ite sairastuneet jossain matkan varrella.
mikähän tuohon auttais?
kasvaminen…juu…alan kasvaa…mites se? kasvattamalla…eli käykö tie onneen tuskien kautta?
tarvii saada aina vaan kovemmat hylkäyshaavat ja silloin on joko lopetettava kaikki tai yritettävä
kaikkensa—mutta johan siinä yrittää kun altistaa ja saa haavat…siinä jos ei oivalla pelin
henkeä niin kais se on vaan oltava tajuamatta tai hiipua hiljaa yöhön?
että ku joutuu samaa kelaamaan aina vaan…vituttaa tommonen,tai piti sanoo penistää eiku
kyrpii eiku pännii…mikä olis hyvä…tuskastuttavaa välillä…ja muuta ei vaan voi ja osaa…
ne sanoo relaa,koetan mu soon niin vaikeeta monesti, liian vaikeaa on se…
no ei mittää.hyvää juhlaa, jos on iedossa ja hyvää arkea jos ei ole
Päädyin sitten masentavaan. Mutta ihan normaaleja ihmisiä niille varmasti kirjoittaa.