Tarvitseeko lapset (kouluikäiset) jotain keskusteluapua tms, kun alkoholi on aiheuttanut perheessä vuosia murhetta? Vai riippuuko oireilusta? Millaista apua on saatavilla? Miten lapsenne ovat oirehtineet?
Meillä lapset ovat käyneet koulupsykologin kanssa juttelemassa. En tiedä oliko siitä kuinka paljon hyötyä. Samaan aikaan erosimme ja lapsen uniongelmat sekä paniikkikohtaukset loppuivat. Uskon, että suurempi apu oli pois muuttamisella, koska lapsi kävi vain muutaman kerran psykologilla. Perheneuvolaa psykologi myös tarjosi lisäksi, mutta koin, ettei sille ollut tarvetta.
Ihmetyttää suunnattomasti, ettei esim. A- klinikalla ole mitään apua lapsille tarjolla!
Ehdotin lapselle koulukuraattorilla käymistä, kun oli ahdistusta. Kävin itse myös juttelemassa kuraattorin kanssa tilanteesta. En ymmärtänyt , että juomiseni aiheutti ahdistusta kun oli niin paljon muitakin murheen aiheita elämässämme.
Kuraattori sanana kuulostaa pelottavalta, mutta oikeasti taustalla on moniammatillinen työryhmä ja paljon auttamisen taitoja. Riippuu tietenkin myös persoonasta. Lapseni kohdalla oli erityisen taitava ihminen.
Vielä lisäys. Varmasti lapset tarvitsevat apua, jos perheessä on ollut vuosia päihdeongelmaa. Lapset eivät välttämättä oireile näkyvästi vaan piilottavat tuntemuksensa, kun vanhemmat päihteilevät tai sietävät toisen vanhemman päihteilyä. Jatkuva jännittäminen on yksi oire. Häpeän tunne on suuri. Lapsi myös helposti kokee tilanteesta selittämätöntä syyllisyyttä ja kokee olevansa itse paha, jos vanhemmat eivät tee mitään päihdeongelmalle. Parisuhdetta ei kannata ylläpitää lapsen takia, vaan nimenomaan erota lapsen takia.
Hei. Millä tavalla lapsesi oireilee? Varmaan jokainen vanhempi joutuu tekemään päätöksen, etsiikö lapselleen keskusteluapua. Varmaan riippuu oireilustakin, mutta joskus lapset ovat myös taitavia piilottamaan kätkettyjä tunteita. Sanoit, että murhetta on ollut jo vuosia… Ei luulisi keskustelusta olevan haittaakaan…